Ja taas nuoren miehen ääni taustalla. Parempi kuvata sitä sotaa kännykällä kuin oikeasti osallistua. Mua kyllä hiukan kyrpii tää "auttakaa meita, kun me ei nyt oikeen jakseta auttaa itseämme". Neuvostoliiton hälläväliä asenne näköjään elää ja on voimissaan.
Kritiikille on sijansa ja on oikeutettua kritisoida ukrainalaisten tiettyjä päätöksiä (ja motiiveita päätösten takana) aivan kuten on oikeutettua kritisoida Ukrainan toimintoja tämän kriisin ja sodan aikana, mutta kritisoidessamme ukrainalaisia on myös syytä muistaa muutamat seikat, jotka olennaisella tapaa ovat vaikuttaneet siihen kuinka ihmiset käyttäytyvät ja millaisia valintoja tekevät.
Ensinnä on tietty huomioitava etnisyys, melkoinen osa venäläisperäisestä väestöstä haluaa pysyä sodan ulkopuolella. He eivät kannata "kansantasavaltoja" mutta eivät välttämättä halua sotia venäläisiä vastaankaan, josta seuraa sitten se, että moni valitsee mielummin sen omalla kotiseudulla pysyttelyn ja asennoitumisen vallitsevaan tilanteeseen. Tilanne on sii hiukan verrattavissa asumiseen miehitetyllä alueella tai sen tuntumassa, Kramatorsk on kokenut taisteluita sodassa ja se on vapautettu separatistien hallusta ja siellä varmasti on ihmisiä jotka haluavat pysytellä mahdollisuuksien mukaan kaiken toiminnan ulkopuolella - eivätkä kaikki välttämättä ole etniseltä taustaltaan venäläisiä vaan ukrainalaisiakin joukossa on. Tällaisessa tilanteessa jossa et halua sotaa, et halua taistella vaan elää omaa elämääsi ja pysyä puolueettomana on yllättävän vaikeaa lähteä sotimaan kenenkään riveihin. Moni kun mieltää tilanteen vielä sellaisena, että "selvittäköön majdanilaiset välinsä venäläisten kanssa, ei se meitä liikuta" joten kuinka motivoida tällaista ihmistä sotimaan kun ei koe tarvetta sotia ketään vastaan?
Tietenkin on vielä huomioitava tilanteen erityislaatuisuus, maa joutui hyökkäyksen ja separatismin kohteeksi käytännössä heti vallan vaihdon jälkeen, josta seuraa se, että osa kansasta eli Janukovitshin tukijat eivät välttämättä tunne sympatiaa "majdanilaisia" kohtaan ja siksi eivät helpolla halua hakeutua heidän riveihin ja osallistumaan taisteluun separatisteja ja venäläisiä vastaan. Toisaalta ei sympatiseerata venäläisiäkään, joten ei hypätä heidänkään kelkkaan mutta tilanteen seurauksena ollaan jouduttu "ajopuiksi" ilman halua tehdä mitään, joten niinpä valitaan sopeutuminen vallitsevaan tilanteeseen ja ollaan tekemättä mitään. Voidaan miettiä, että olisiko tilanne ollut toinen jos Venäjä olisi separatismin kylvämisen sijaan aloittanut vuosi sitten keväällä laajan offensiivin Donbassin alueelle? Kenties tuolloin olisi ollut helpompi valita puoli ja tarttua aseeseen ja puolustaa Ukrainaa - tai tietyissä tapauksissa separatistisia voimia.
Ja tietenkin Ukrainan hallinto on tehnyt selkeitä virheitä, joiden seurauksena kansalaisia on jäänyt "harmaalle alueelle", ei ole evakuoitu asukkaita tai aloitettu riittävän varhain todella massiivisia liikekannallepanoja - kymmenisen kuukautta on hukattu näpertelyyn ja se ei voi olla vaikuttamatta kansan puolustushaluun. Kun hallitus ei ole toiminut riittävän määrätietoisesti, on kansalaisten vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta. Oliko koko ATO:n operaatio virhe? Oliko väärin puhua "terroristeista" sen sijaan, että olisi jo alkujaan puhuttu sodasta ja sotatilasta? Kenties sen myötä läntinenkin maailma olisi ymmärtänyt tilanteen toisella tapaa eikä nyt spekuloitaisi sillä, että onko Ukrainaa autettava asein vaiko ei.
Tässä nyt muutamia seikkoja (suuresta joukosta syitä) jotka olennaisella tapaa ovat vaikuttaneet siihen miksi aseisiin ei ole tartuttu tai miksi niihin on vaikea tarttua.
vlad.
