On ilo lukea näitä analyyttisiä tulkintojasi tilanteesta.
Toisin kuin joidenkin ylipäällikoiden ja heidän ajattelemattomien vasalliensa juttuja, jotka ponnistavat lähinnä Kalevalan runoudesta.
Täällä Ranskassa suhde Venäjään on hyvin monimutkainen. Hollande ei ennen tätä kriisiäkään nauttinut kansansuosiota. Hän suorastaan on pettänyt vaalilupauksensa, mikä on todella suuri juttu, verrattuna Suomeen taikka Ruotsiinkin. Toisaalta Ranska eri heimoineen on todella yhtenäinen ulkopolittikassa verrattuna mihinkä muuhun EU -valtioon. Ranskassa myös se, että joku viskaali sanoo jotain "varmasti" tarkoittaa sitä, että hän ottaa asiasta henkilökohtaisen vastuun. Aivan jotain muuta, mitä esimerkiksi Suomessa tapahtuu.
Historiaallisesti, Ranskan suhde Venäjään, ennen Neuvostollittoa on hyvin läheinen. Myöskin Saksaan tietyin aattellisein osin. Sitä on Suomalaisesta näkökulmasta todella vaikea ymmärtää.
Nyky-Ranska arvostaa yli kaiken sananvapautta ja demokratiaa. Se näkyy monessakin asiassa ihan arkipäiväisestikin. Tätä on todella vaikea ymmärtää Suomalaisesta näkökulmasta.
Itse olen sitä mieltä, että "liipaisukynnys" Ranskassa siihen että lähdetään ihan siihen oikeaan sapelinkalisteluun Venäjän kanssa on aikkas alhainen. Verrattuna esimerkiksi Saksaan. Mielipide tähän Ranskassa voi olla ihan periaattellinen.
Johannes
Olen jonkin verran seurannut Ranskan - sanotaanko individualistista - politiikkaa aina kylmän sodan viimeiseltä vuosikymmeneltä lähtien ja tuolloinkin maan suhde NATO:n sotilaalliseen toimintaan oli kiintoisa eli käytännössä Ranska kyllä oli NATO:n jäsen mutta eipä juuri osallistunut liittouman sotilaalliseen toimintaan. (Muistaakseni oli virallisesti rauhan aikana "irtisanoutunut" siitä, myöhemmin on kyllä muuttanut suhtautumistaan ja on jälleen mukana myös sotilaallisessa toiminnassa rauhankin aikana, näin muistelen).
Ja huomiosi Ranskan suhtautumisesta Neuvostoliittoon on paikkansa pitävä ja samalla tapaa Ranskalla oli omanlaisensa suhteet muihinkin Varsovan liiton maihin, kuten Romaniaan - joita, suhteita siis, taidettiin hiukan laittaa jäihin Ceaușescun politiikan ja toiminnan ajauduttua kaikella tapaa suuruudenhulluun ja diktatooriseen suuntaan johon liittyivät olennaisena osana mitä mielikuvituksellisemmat nimitykset.
Selkeä merkki Ranskan omasta linjasta saatiin WTC:n aikaan, jolloin Ranskan linja joutui törmäyskurssille Yhdysvaltojen linjausten kanssa ja erityisesti eräät kovanlinjan republikaanit tuomitsivat ranskalaisten linjaukset, toiminta - yhdysvaltalaisten taholta - oli samalla kertaa huvittavaa mutta myös ymmärrettävää, olihan isku merkityksellinen teko ja isku vasten kasvoja ja samalla oma turvallisuudentunne koki romahduksen.
Eikä nykyisessä tilanteessa Hollanden pelivaraa laisinkaan lisää se, että Marine Le Penin johtama Kansallinen rintama saa lainoitusta ja muuta tukea Moskovan suunnalta, tämä varmasti näkyy politiikanteossa ja paineen kohdistamisena puolueen taholta Ranskan hallintoon. Venäjän kannalta tämä useiden eurooppalaisten oikeisto- ja äärioikeistolaisten puolueiden tukeminen on harkittua (ja heidän kannalta kannattavaa) toimintaa, mikä omalta osaltaan luo hajaannusta läntiseen rintamaan.
Samaten on muistettava Mistralien merkitys, Ranskassa on kovinkin painokkaasti vaadittu sitä, että alusten suhteen Ranskan tulee toteuttaa omaa politiikkaansa ja luovuttaa ne Venäjälle ja toisaalta alusten kautta Venäjä voi yrittää Ranskan painostamista esittämällä erinäisiä vaateita (kuten on nähty). Hollande olisi varmaan mielellään nähnyt Minsk II toteutuvan edes jollain tasolla (paremmin kuin nyt), jotta olisi päästy pakotteiden karsimisessa sille tasolle, että Mistralit (tai ainakin ensimmäinen alus, Vladivostok) olisi voitu luovuttaa Venäjän laivaston hallintaan. Tämä olisi olettaen vähentänyt jonkin verran sisäpoliittista painetta Ranskassa ja toisaalta parantanut Hollanden asemaa ja suosiota.
vlad.
