utta onnistuuko Eurooppa kasvattamaan tuotantoaan?
Kysytään saksalaiselta Armin Pappergeriltä, jonka johtama Rheinmetall valmistaa monenlaisia aseita ja ammuksia.
”Rheinmetall on investoinut 5,6 miljardia euroa 18 viime kuukauden aikana”, Papperger vastaa.
Tuosta summasta 1,3 miljardia on mennyt kiinteisiin investointeihin eli esimerkiksi tuotantolinjojen kasvattamiseen ja 3,6 miljardia euroa materiaalihankintoihin.
Pariisin asemessuilla julkistettiin uusi Gmars-raketinheitinjärjestelmä
Lockheed Martinin taktisista ohjuksista vastaava johtaja Paula Hartley ja Rheinmetallin toimitusjohtaja Armin Papperger saapuivat Pariisiin puolustusteollisuuden Eurosatory-messuille julkistamaan yhtiöidensä yhteistyön hedelmän, Gmars-raketinheittimen. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Papperger huomauttaa, että Pohjois-Saksan Unterlüssiin rakennetaan kokonaan uusi 400 miljoonan euron tehdas. Sen on määrä valmistaa raketteja, taistelukärkiä sekä 200 000 tykistöammusta vuodessa.
Lisäksi Rheinmetall on tehnyt aiesopimuksen ammustehtaan rakentamisesta Liettuaan.
”Niin, että me siis teemme paljon”, Papperger sanoo. ”Ja nyt me odotamme, että Euroopan maiden hallitukset tekevät tilauksia.”
Hän jatkaa:
”Meidän ei ole paljonkaan järkeä investoida, jos sitten ei tule tilauksia sisään. Tässä on ongelman ydin. Mutta uskon, että useimmat Euroopan hallitukset ovat tästä tietoisia.”
Pappergerin näkemys on aseteollisuuden näkemys. Sen kuulee Pariisin messuilla toistuvasti. Nykyoloissa se on kuitenkin näkemys, jota ei voi sivuuttaa.
Messujen koskettavin näyttelyalue kuuluu Ukrainalle.
Jatketaan käyskentelyä messualueella.
On Heckler & Kochin kivääreitä. On elokuvista tuttuja käsiasebrändejä kuten Colt tai Smith & Wesson.
Saabin osastolla on muun muassa NLAW-panssarintorjuntaohjuksia ja Carl-Gustaf M4 -sinkoja. Vieressä on suomalaisten messupiste, jossa voi tarkastella Patrian johdolla kehiteltävää monikansallista hanketta, panssaroitua tela-ajoneuvoa.
Turkkilaisten osastolla on tavattoman jykeviä ilmatorjuntavaunuja. Sitten on ranskalainen Leclerc Evolution -taistelupanssarivaunu. Tuolla taas futuristinen belgialainen John Cockerill -panssariauto konetykin kera.
BAE Systemsin M777-haupitsi. Maastoajoneuvoon integroitu kranaatinheitin. Kevyitä konekivääreitä. Raskaita konekivääreitä.
Raskas todellisuus.
Pariisin Eurosatory-messuilla esiteltiin runsaasti erilaisia yksittäisen taistelijan aseita. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Messuvieraat tutkivat uutta Leclerc Evolution -taistelupanssarivaunua. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Messujen koskettavin näyttelyalue kuuluu Ukrainalle.
Koskettavia eivät ole aseet ja ammukset sinänsä, vaikka niissä on poikkeuksellinen piirre useisiin muihin kansallisiin messupisteisiin verrattuna.
”Kaikki ovat battle-tested”, sanoo Ukrainan hallituksen neuvonantaja
Juli Gere. Hän on maan entinen varapuolustusministeri.
Battle-tested on sana, jota niin ikään kuulee näissä piireissä usein. Sillä tarkoitetaan tositilanteessa koeteltua asetta. Ukrainalla tositilannetta on jatkunut kymmenen vuotta.
Ukrainan näyttelyalueella on muun muassa drooninlamauttimia sekä pieniä droonipommeja, joita pudotetaan taivaalta vihollisen niskaan.
Droonipommit ovat viheliäisiä aseita: räjähdyspanoksen ympärillä on metallikuulien kerros, jonka ympärillä taas on muovinen vaippa. Kun droonipommi räjähtää, kuulat sinkoutuvat tuhoisina joka suuntaan.
Tositilanteessa koeteltu on myös viisimetrinen Magura V5 -droonivene, joilla ukrainalaiset ovat upottaneet lukuisia Venäjän Mustanmeren laivaston aluksia.
Ukrainalaisen valtionyhtiö SpetsTechnoExportin miehittämättömien järjestelmien johtaja
Ivan Sybyriakov ei tosin puhu Venäjästä tai venäläisistä.
Hän puhuu naapurista, hymähtäen.
Ukrainan messuosastolla esiteltiin muun muassa pieniä pommeja, jotka on kehitelty pudotettaviksi drooneista vihollisen niskaan. Muoviliuskat pitävät kerrosta teräskuulia räjähdysaineen ympärillä. Räjähtäessään pommi sinkoaa kuulat joka suuntaan ympärilleen. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Ukrainalainen Versibionics esitteli Pariisin messuilla prototyyppiä hermostoon kytkettävästä käsiproteesista, jossa on muun muassa sensorit kosketuspaineelle ja lämpötilalle. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Ukrainan näyttelyalueen koskettavuus johtuu kädestä, tai oikeammin käsiproteesista.
Itäisessä Dnipron kaupungissa toimiva startup-yritys Versibionics kehittää suhteellisen edullista robottikättä eli älykästä proteesia. Sen on tarkoitus olla mahdollisimman aidon tuntuinen korvike puuttuvalle kädelle.
Sähköohjauksella pystyy tekemään melko luonnollisia ranneliikkeitä ja taivuttamaan sormia. Ne taas on varustettu erilaisin sensorein, jotka helpottavat esineisiin tarttumista ja reagoivat lämpöön.
On kaikkien tiedossa, miksi Ukrainassa on tarve kehittää käsiproteeseja. Kysyntä ei taida olla vähenemään päin, koska naapuri on mikä on.
”Nyt ollaan sodassa teollisesta kapasiteetista.”
Eurosatory-messuilla on runsaasti oheisohjelmaa. Paneelikeskusteluita on pilvin pimein.
Yhden paneelin aihe on erityisen kiinnostava: ”Onko Euroopan ammusteollisuus valmiina tulevaisuuteen?”
Ammukset – niin tykistöammukset kuin pienikaliiperiset – ovat missä tahansa sodassa kriittisiä, ja niin on varsinkin Ukrainassa. Venäjän aloittama konflikti on yhdistelmä huippumodernia teknologiaa ja ensimmäisen maailmansodan kaltaista kauhistuttavan jauhavaa kulutussotaa.
Mennään siis kuuntelemaan. Paneelikeskusteluun osallistuu KNDS:n ammustuotannosta vastaava johtaja
Dominique Guillet, räjähteitä ja ruutia valmistavan ranskalaisen Eurencon toimitusjohtaja
Thierry Francou ja puolustusalan yritys Nammon toimitusjohtaja
Morten Brandtzaeg.
Puolustusalan konserni Nammon toimitusjohtaja Morten Brandtzaeg puhui Pariisin Eurosatory-messuilla. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Keskustelusta saa käsityksen, että Ranskasta katsottuna Venäjän uhka tuntuu vähäisemmältä kuin Venäjän naapurustossa.
Guillet pohtii ääneen, saavuttaako Euroopan ampumatarviketeollisuus kysyntähuippunsa kenties 3–4 vuoden kuluttua. Pohdintaan sisältyy ajatus, että tehdasinvestoinneissa pitäisi huomioida ammusten kysynnän mahdollinen hiipuminen lähivuosina.
Tosiasiat Venäjän käytöksessä ja Ukrainan rintamalla eivät tue näin toiveikasta olettamusta. HS kysyy panelisteilta, tuottavatko Euroopan tehtaat riittävästi ammuksia Ukrainan tarpeisiin, jos Yhdysvaltain tuki tyrehtyy. Selvää vastausta ei tule.
Norjalainen Brandtzaeg on kuitenkin eri linjoilla kuin Guillet. Paneelikeskustelun lisäksi tämä käy ilmi erillisessä HS:n haastattelussa.
”Me olemme Ukrainan sodan kolmannessa vaiheessa”, Brandtzaeg luonnehtii.
Ensimmäisessä vaiheessa länsimaat lahjoittivat Ukrainalle aseita ja ammuksia omista varastoistaan, Brandtzaeg sanoo. Toisessa vaiheessa rakennettiin yhteistä rahoitusta ja ostettiin mitä maailmalta saatiin.
”Nyt ollaan sodassa teollisesta kapasiteetista”, Brandtzaeg sanoo. ”Tämä tulee kestämään pitkään.”
Brandtzaegin johtama Nammo on alallaan tärkeä ja suomalaisittain elintärkeä yritys. Sen omistavat puoliksi Norjan valtio ja suomalainen Patria, josta taas Suomen valtio omistaa 50,1 prosenttia.
Nammon suomalainen tytär Nammo Lapua valmistaa Suomessa ampumatarvikkeita useammalla tuotantolaitoksella. Tuotantoa on Suomessa kiihdytetty voimakkaasti.
Juhannuksen alla Nammo kertoi kokonaan uudesta investoinnista, tykistöammuksen kuoria valmistavan tehtaan rakentamisesta Jyväskylään.
Ranskalais-saksalaisen puolustusteollisuusyhtiö KNDS:n myyntimiehet esittelivät pienikaliiberisia tykistöammuksia Egyptin maavoimien komentajalle kenraalimajuri Mahmoud Hassanille ja tämän seurueelle. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Suomalainen messuosallistuja Päivi Leppänen kokeili tuntumaa kevyeen NLAW-panssarintorjuntaohjukseen ruotsalaisyhtiö Saabin messuosastolla. KUVA: KALLE KOPONEN / HS
Investoinnit ovat tuntuvia myös muissa maissa, joissa Nammo toimii.
”Me kasvatamme kapasiteettia paljon rauhan ajan tarpeita suuremmiksi, jotta voidaan tukea Ukrainaa ja täyttää sotatarvikevarastoja”, Brandtzaeg sanoo. ”Nammon tuotteille on syntynyt valtava kysyntä.”
Ukrainan tukeminen ei sinänsä ole Nammon asia. Puolustusalan yhtiöt myyvät tuotteensa enimmäkseen valtioille, jotka taas ohjaavat niitä minne parhaaksi katsovat.
Mutta Ukrainan tukeminen ei onnistu ilman suurta puolustusteollisuutta. Brandtzaeg toteaa, että mittavista uusista investoinneista koituvat liiketoiminnan riskit täytyy jakaa hallitusten ja asefirmojen välillä.
Niin on tapahtunutkin. Nammo on saanut tuotantonsa kasvattamiseen tukea niin Euroopan hallituksilta kuin Yhdysvalloilta – ja myös EU:n Asap-nimisestä ohjelmasta.
Asapilla tuetaan ammustuotannon kasvattamista 500 miljoonalla eurolla. Rahoja ollaan jo jakamassa, ja vastaavia ohjelmia tullee lisää.
Puoli miljardia euroa kuulostaa paljolta, mutta puolustustarviketeollisuudessa se ei taida sitä olla.
”Nammon näkökulmasta on kriittistä, että me olemme vasta alkutaipaleella sotakapasiteettiin investoimisessa”, Brandtzaeg sanoo.
”Riskien jakamisen täytyy jatkua. Siitä ei ole epäilystäkään. Me emme näe tälle loppua.”