Juuri näin.
Siksi uskonkin että Ukrainassa on tehty kaikki se mihin mahdollisuudet riittää.. Neljä-viisi vuotta ei tietenkään riitä kehittämään suurvaltatasoisia puolustusvoimia, mutta toki tuossa ajassakin päästään jonkinlaiseen alkuun. Vaikeuksia on varmasti ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Ukrainalla on edelleenkin Neuvostoliiton jäljiltä sellaista aseistusta joilla se kykenee aiheuttamaan hyökääjälle merkittäviä tappioita sekä niiden uhkaa. Aseistusta on myös kyetty monella tavalla kehittämään sekä lisäämään. Silloin ensimmäisen hyökkäyksen aikaan Venäjän johto kykeni hiljentämään kotirintaman "sotilaiden äidit", mutta vieraan maan alueelle suunnattu hyökkäys kasvattaa tappiot monikymmenkertaisiksi. Kaikella tällä on vaikutusta väkivaltakoneiston ylläpitämään diktatuurihallintoon..siinä voi hyvinkin äkkiä kääntyä kupit nurin myös kotirintamalla. Minulla on lisäksi syytä epäillä etteivät Ukraina ja ukrainalaiset ole tavallisille venäläisille "mjusikoille" sellainen vihollinen jossa kansaa ja kaupunkeja voidaan säälimättä tuhota ja tappaa..
Kun ottaa huomioon että jo neljä vuotta sitten ukrainalaiset kykenivät aiheuttamaan venäläisille hyökkääjille merkittäviä tappioita niin en pidä todennäköisenä että tilanne olisi muuttunut sen jälkeen edullisemmaksi hyökkääjälle. Varsinkin jos/kun lähdetään etenemään satoja kilometrejä Ukrainan puolelle. Tällaisissa tilanteissa puolustajilla on aina omat etunsa hyökkääjiin nähden. Eikä sodankäynti välttämättä ole enää samanlaista rintama-rintamaa vastaan taistelua kuin joskun viime vuosisadalla.
Loppuviimeksi uskon että isossa kuvassa Venäjän hyökkäyssotatoimet Ukrainaa vastaan muodostavat nimenomaan Putinin rikolliselle diktatuurille ennakkoon arvaamattoman suuren uhkan.. Mahtavan suurvallan on helppo lähettää armeijansa pienelle ja lyhyelle kuukauden-parin sotaretkelle valtaamaan naapurimaata..Näistä kerrotaan historiassa vaikka kuinka paljon.
Kyllä, vaan yksi "mutta" tässä on:
Venäjä on tähän mennessä käynyt hyvin rajoitettua sotaa Itä-Ukrainassa. Jos kun nyt puhumme siitä että Venäjä päättäisi ryhtyä avoimesti/ virallisesti valtiona sotaan omalla asevoimallaan tavoitteenaan vaikkapa vain Mariupolin valtaus ja maayhteyden luominen Krimille, niin volyymi olisi todennäköisesti aivan toista luokkaa kuin mitä olemme nähneet Itä-Ukrainassa. Ei se, mitä olemme nähneet Itä-Ukrainassa ole se mihin Venäjän asevoimat pystyvät kun ne ryhtyvät avoimesti operoimaan. Sieltä (Itä-Ukrainasta) on saatu paljon arvokasta tietoa pienistä yksityiskohdista, taisteluteknisistä asioista useampien joukkotyyppien osalta jne. ja siitä on voitu vetää johtopäätöksiä heidän suorituskyvystään, mutta sitä suorituskykyä siellä ei ole nähty.
Jos Venäjä haluaa lähteä avoimeen/ viralliseen sotaan Ukrainaa vastaan, mukaan tulee samantien eräs merkittävä suorituskyky. Nimittäin ilmavoimat ja muut ilmasta-maahan suorituskyvyt. Niitä ei käytännössä ole haluttu tähän mennessä käyttää lainkaan, koska niiden käyttöä ei voi edes Venäjä mitenkään kiistää = sodasta olisi saman tien tullut sota jossa Venäjä on mukana (kuten Syyria).
Mikään ei viittaa siihen että Ukraina pystyisi vastaamaan Venäjän ilma-aseen suorituskykyihin kovinkaan hyvin. Noin yhtenä esimerkkinä vain. Syyriassa Venäjän suorituskykyjen käyttöä rajoittaa (jopa merkittävästi) se että siellä on länsimaiset armeijat avoimesti mukana. Ukrainassa ei ole.
Pitää koko ajan muistaa, että Venäjä EI OLE käynyt Itä-Ukrainassa sotaa omilla joukoillaan kuin hyvin lyhytaikaisesti ja hyvin rajoitetusti. Johto on ollut heidän käsissään monellakin tasolla jne, mutta operoivat joukot ovat olleet koonnos ties mistä ukoista (ja akoista), pl. muutamat hyvin rajalliset hetket ja paikat joissa on käytetty maksimissaan pataljoonataisteluosaston kokoista joukkoa (käytännössä lähes aina hyvällä menestyksellä). He ovat kyllä olleet Itä-Ukrainassa koko ajan läsnä, mutta ei sellaisillä "kentällisillä" kuin millä he pelaavat, jos peli on virallista ja avointa. Nyt on pelattu pipolätkää, jossa on ollut vaihtelevasti eri tason pelaajia mukana - avoin sota on maaottelu maajoukkueella.
Jos sota muuttuu viralliseksi ja avoimeksi sodaksi Venäjän ja Ukrainan välillä, on tilanne hyvin erilainen kuin Itä-Ukrainan hybridioperaatio, jonka tavoitekin on mitä ilmeisimmin ollut vain pitkittynyt, kiusallinen konflikti.
Uudelleen muistutan keskustelijoita lähestymään ajatuksissaan asiaa vaikka näin:
Usein näemme arveluita että Venäjä jyrää Naton jäsenvaltio Viron halutessaan hetkessä ja uskomme ettei Ruotsin suorituskyky riitä kuin tunniksi tai pariksi jos Venäjä päättää käydä päälle - miten tähän sopii kuvio, jossa Ukrainan armeija pystyisi pistämään kovasti kampoihin venäläisille jos Venäjä haluaisi vaikkapa avoimin kortein omalla armeijallaan tehdä maayhteyden Krimille ja vallata siinä ohessa Mariupolin???
Toivoisin kovasti, että tilanne olisi toinen. Neljä vuotta ei vain riitä, vaikka tekisi mitä - ja kyllä he ovat sen tehneet mitä ovat voineet, ehkä enemmänkin. Se ei vaan vielä riitä kovin pitkälle. Toivo pitääkin laskea sen varaan, että jollakin tavalla ja jollakin avulla Venäjä saadaan pitäytymään avoimesta, virallisesti sodasta niin pitkään kuin ikinä on mahdollista ja samaan aikaan jatkaa kaikin keinoin Ukrainan armeijan kehittämistä ja kouluttamista. Jonakin päivänä sen kyky riittää.
