Ihmiset ovat oikeassa suhtautuessaan skeptisesti hallinnon muutokseen, mutta jos ajatellaan logiikkaa, pakko-operaatio tai rankaiseminen ei ole tässä tapauksessa järkevää. Moskovalla ei ole keinoa panna täytäntöön minkään määräämänsä sopimuksen ilman hallinnon muutosta ja/tai miehitystä. 1/
Erilaisten alempien skenaarioiden ongelmana on, että ne eivät tarjoa paljon voittoja. Aiemmat hyökkäykset tuottivat Minsk I:n ja jälleen Minsk II:n. Tämän strategian katsotaan epäonnistuneen. Miksi Moskova toistaisi samaa epäonnistunutta pakottamista rajoitetulla operaatiolla? 2/
Moskova menettää neuvotteluvoimansa heti, kun hyökkäys päättyy, mikä tarkoittaa, että sillä ei ole keinoa varmistaa etuja UKR:ssa riippumatta siitä, mikä sopimus allekirjoitetaan aseella. UKR saa vain lännen tukea, Venäjän vaikutusvalta heikkenee maassa, sanktiot lisääntyvät. 3/
Venäjän joukkojen sijoittaminen Valko-Venäjälle viittaa siihen, että ne aikovat saartaa Kiovan. Jos he aikovat piirittää pääkaupunkia, niin Venäjän suunnitelma on hyvin todennäköisesti pakottaa hallinnon muutos. Mitä Moskova haluaisi perustaa, ellei Venäjä-mielistä hallintoa? 4/
Venäjä-mielisen hallinnon perustaminen voi olla todennäköisempi Venäjän suunnitelma kuin toivoa ilmaiskujen ja hyökkäysten johtavan johonkin. Operaation odotettu laajuus viittaa minusta siihen, että Venäjän pol-tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia - paljon pidemmälle kuin toinen Minskin sopimus. 5/
Jos he aikovat käyttää voimaa, ja todisteet viittaavat tähän mahdollisuuteen, se tulee todennäköisesti olemaan laajamittaista ja maksimalistisilla tavoitteilla. Pienemmät vaihtoehdot menettävät Moskovan enemmän kuin hyötyvät, ja on vaikea nähdä, kuinka Venäjä turvaa poliittisia tavoitteita rangaistuskampanjalla.