(Käännös: Ilta-Sanomat)
Venäjän federaation ulkoministeriö
№ 134-01-02-2022 01.02.2022 20:56
Venäjän federaation ulkoministeri S.V. Lavrovin 28. tammikuuta 2022 lähettämän kirjeen teksti turvallisuuden jakamattomuudesta Yhdysvaltojen, Kanadan ja useiden Euroopan maiden ulkoministereille
Tiedätte hyvin, että Venäjä on vakavasti huolissaan sotilaspoliittisen jännityksen kasvusta länsirajojensa välittömässä läheisyydessä. Eskaloitumisen estämiseksi Venäjä esitti 15.12.2021 luonnokset kahdesta toisiinsa liittyvästä kansainvälisestä oikeudellisesta asiakirjasta - Venäjän ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta turvallisuustakuista sekä sopimuksesta toimenpiteistä Venäjän ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton, Naton jäsenmaiden turvallisuuden takaamiseksi.
Yhdysvalloilta ja Natolta 26.1.2022 saadut vastaukset ehdotuksiimme todistavat merkittävistä eroista koko eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin perustavanlaatuisen yhtäläisen ja jakamattoman turvallisuuden periaatteen ymmärtämisessä. Pidämme tarpeellisena selvittää välittömästi tämä ratkaiseva kysymys vuoropuhelun näkymien kannalta.
Istanbulissa marraskuussa 1999 pidetyssä Etyjin huippukokouksessa allekirjoitetussa Euroopan turvallisuuden peruskirjassa on muotoiltu järjestön jäsenmaiden perusoikeudet ja velvollisuudet turvallisuuden jakamattomuudesta. Siinä korostetaan jokaisen osallistuvan valtion oikeutta vapaasti valita tai muuttaa turvallisuutensa takaamistapa, mukaan lukien liittoutumissopimukset niiden (liittojen) kehittyessä, samoin kuin pysyä puolueettomana. Peruskirjan samassa kappaleessa tämä määrätään suoraan kunkin valtion velvollisuudesta olla vahvistamatta turvallisuuttaan muiden turvallisuuden kustannuksella. Siinä todetaan myös, että millekään valtiolle, valtioryhmälle tai järjestölle ei voida antaa ensisijaista vastuuta rauhan ja vakauden ylläpitämisestä Etyj-alueella tai pitää mitään sen osaa vaikutuspiirissään.
Astanassa joulukuussa 2010 pidetyssä Etyjin huippukokouksessa maittemme johtajat hyväksyivät julistuksen, jolla vahvistettiin tämä kokonaisvaltainen toisiinsa liittyvien sitoumusten paketti.
Länsimaat kuitenkin edelleen ottavat siitä esille vain tarvitsemansa kohdat, nimittäin valtioiden oikeuden valita vapaasti liittoutumia varmistaakseen yksinomaan oman turvallisuutensa. Häpeällisesti jätetään pois (sanat) "niiden kehittyessä", koska tämä seikka myöskin oli olennainen osa "turvallisuuden jakamattomuuden" ymmärtämistä, nimittäin sotilasliittojen pakollista luopumista alkuperäisestä pelotetehtävästä ja niiden integroimisesta yleiseurooppalaiseen arkkitehtuuriin kollektiivisesti eikä kapealla ryhmäpohjalla. Turvallisuuden jakamattomuuden periaatetta tulkitaan valikoivasti perusteltaessa Naton vastuutonta laajentumista.
On merkittävää, että länsimaiden edustajat välttävät ahkerasti mainitsemasta Euroopan turvallisuuden peruskirjaa ja Astanan julistusta kommenteissaan valmiudesta kehittää vuoropuhelua Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista. He viittaavat vain aikaisempiin Etyjin asiakirjoihin, usein erityisesti vuoden 1990 Pariisin peruskirjaan uudesta Euroopasta, joka ei sisällä nykyisellään "epämukavaa" velvoitetta olla vahvistamatta valtioidensa turvallisuutta muiden kustannuksella. Länsimaiden pääkaupungeissa yritetään jättää huomioimatta myös yksi Etyjin keskeisistä asiakirjoista - vuoden 1994 sotilaspoliittisia turvallisuusnäkökohtia koskeva menettelysääntö, jossa todetaan suoraan, että valitessaan tapoja varmistaa turvallisuus, mukaan lukien liittoihin liittyminen, valtiot "ottavat huomioon muiden valtioiden oikeutetut turvallisuusintressit”.
Näin asiat eivät tule toimimaan. Turvallisuuden jakamattomuutta koskevien sopimusten merkitys on siinä, että turvallisuus on joko yksi kaikille tai sitä ei ole kenellekään. Ja kuten Istanbulin peruskirjassa määrätään, jokaisella Etyj-jäsenvaltiolla on yhtäläinen oikeus turvallisuuteen, ei vain Naton jäsenillä, jotka tulkitsevat tämän oikeuden viittaavan yksinomaan Pohjois-Atlantin "eksklusiivisen" klubin jäsenille.
En kommentoi muita Naton asenteita ja toimia, joille on ominaista tämän "puolustusblokin” halu sotilaalliseen ylivoimaan ja voimankäyttö YK:n turvallisuusneuvoston oikeuksien kiertämiseksi. Sanon vain, että tällaiset toimet ovat vastoin perustavanlaatuisia eurooppalaisia velvoitteita, mukaan lukien mainittuihin asiakirjoihin sisältyvät velvollisuudet ylläpitää sotilaallisia voimavaroja "suhteessa oikeutettuihin yksilöllisiin tai yhteisiin turvallisuustarpeisiin, ottaen huomioon kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteet sekä muiden valtioiden lailliset turvallisuusintressit”.
Puhuessaan nykytilanteesta Euroopassa kollegamme Yhdysvalloista, Natosta ja EU:sta vaativat jatkuvasti "de-eskalaatiota" ja kehottavat Venäjää "valitsemaan diplomatian tien". Haluamme muistuttaa, että olemme kulkeneet tätä polkua vuosikymmenien ajan. Tärkeimmät virstanpylväät - Istanbulin ja Astanan huippukokousten asiakirjat - ovat suoraa tulosta juuri diplomatiasta. Se tosiasia, että länsi yrittää nyt suoraan sanoen yksipuolisesti tarkistaa edukseensa näitä kaikkien Etyj-maiden johtajien diplomaattisia saavutuksia, on syvästi huolestuttavaa. Tilanne vaatii rehellistä kannan selventämistä.
Haluamme saada selkeän vastauksen kysymykseen, miten kumppanimme ymmärtävät velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan muiden valtioiden turvallisuuden kustannuksella turvallisuuden jakamattomuuden periaatteeseen sitoutumisen perusteella. Miten hallituksenne aikoo käytännössä täyttää tämän velvoitteen tämän päivän olosuhteissa? Jos luovutte tästä velvoitteesta, pyydämme teitä ilmoittamaan sen selvästi.
Ilman että tätä keskeistä kysymystä korkeimmalla tasolla hyväksyttyjen oikeuksien ja velvollisuuksien suhteesta selvennetään täydellisesti, on Istanbulin ja Astanan huippukokousten asiakirjoihin kirjatun etujen tasapainon löytäminen mahdotonta. Vastauksenne auttaa ymmärtämään paremmin kumppaneidemme neuvottelukykyä sekä mahdollisuutta yhteiseen edistymiseen jännitteiden vähentämisessä ja Euroopan turvallisuuden vahvistamisessa.
Odotamme nopeaa vastausta. Sen ei pitäisi viedä paljon aikaa, koska kyse on sen ymmärryksen selkeyttämisestä, jonka perusteella presidenttinne (pääministeri) allekirjoitti vastaavat velvoitteet.
Lähdemme myös siitä, että tähän kirjeeseen reagoidaan kansallisessa ominaisuudessa, sillä mainitut velvoitteet hyväksyi jokainen valtiomme erikseen, ei minkään blokin puolesta tai osana.
Tähän viestiin toivomme vastausta ensisijaisesti maanpuolustus.net -foorumilla. Vastaaminen tapahtuu painamalla vihreää "Lähetä vastaus" -nappia viestin lopussa.
www.is.fi
www.swp-berlin.org
demokraatti.fi
