Kun sota on viimeisten parin kuukauden aikana tasoittunut ja muuttunut enemmän asemasodaksi (paikallisia taktisia hyökkäyksiä ja rintamalinjan muutoksia suuntaan ja toiseen) niin olen olettanut että tappioiden suhde on tasoittunut myös. Sodan ensimmäisten viikkojen tai ensimmäisen kuukauden päätön montaa uraa pitkin hyökkääminen koko rintaman pituudelta ja väijytyksiin ajo tuotti varmasti valtavasti enemmän tappioita vanjalle. Ukrainasta on kuulunut arvioita jotka tukevat tätä näkemystä: sodan ensimmäisten viikkojen aikana vanja menetti 1 000 miestä päivässä kuolleena, kun eteneminen pysähtyi ja meno tasoittui, menettävät "enää" joitakin satoja per päivä. Toki näissä on varmasti suuria eroja päivien välillä ja erityisesti rintaman eri osilla: painopiste oli pitkään Popasnan suunnalta tulevassa hyökkäyksessä ja on ilmeisesti edelleen, joten siellä varmasti molemmat kärsivät kovia tappioita. Sama juttu Severodonetskin kanssa.
Minä oletan että tykistössä, kuten valtaosassa muitakin aselajeja Venäjä nojaa edelleen valtaosaksi Neuvostoliiton jäänteisiin. 100% varmoja numeroita on tietysti mahdoton löytää, mutta kun huomioidaan heidän talouden tila aikavälillä 1991-2008 niin uusien laukausten tuottaminen oli varmasti minimaalista. Sama nähdään muissakin aselajeissa: uusia panssarivaunuja ei valmistettu juuri ollenkaan, samoin hävittjäkoneet. Ei ollut rahaa ja Neuvostoliiton jäljiltä oli suuret varastot kaikenlaista, joten ei ollut tarvetta. Varmasti tilattu sellaisia pieniä määriä joilla tehtaat pysyvät hengissä muttei juuri enempää. Vuoden 2008 jälkeen tilanne on parantunut jonkin verran ja varsinkin 2014-2015 on olleet huippuvuodet rahankäytön osalta. Lainaan Military Balance 2021 julkaisusta:
Katso liite: 62709
Tuo on toki yhden tahon arvio, on varmasti muitakin. Samalla ei voi unohtaa korruptiota ja varastamisen määrää, mistä tässäkin ketjussa jutusteltu aika ajoin. Yleinen trendi lienee kuitenkin tuollainen: pohjalta on hyvä ponnistaa, nousujohteinen kehitys vuoteen 2014 asti, huippu saavutettu 2015 ja sen jälkeen melko jyrkkä lasku ja rahoituksen vakaantuminen.
En ole oikea mies arvioimaan, miten kauan kranaatit tai raketit säilyvät käyttökelpoisina. Olen lukenut niistä aikoinaan vaan paljon unohtunut. Räjähdysaineiden kemia vaikuttaa siihen, samoin varastoinnin laatu. Tämän foorumin tykistö-ketjussa on ollut aiheesta puhetta toisinaan ja muistetaan että Suomessa käytettiin toisen maailmansodan aikaisia kevyitä tykkejä ja niiden laukauksia harjoituskäytössä koko kylmän sodan ajan. Jos en muista pahasti pieleen, käyttö jatkui erityisesti 76 mm tykkien osalta ainakin 80-luvun loppuun, ellei jopa 90-luvun puolelle. Paremmin muistavat korjatkoon. 76 mm oli talvi- ja jatkosodan aikaan selvästi yleisin tykkimalli ja sille valmistettiin selvästi suurin määrä laukauksia.
Muistan lukeneeni että tykistön kranaatit voivat olla hyvinkin pitkäikäisiä, tosin räjähdeaineen laatu muuttuu varastoiän myötä (riippuu taas mikä räjähde kyseessä), mutta kartussi eli tykin latauspanos olisi varastoiältään huonommin säilyvä. Se on myös herkemmin vaurioituva. Muistan nähneeni arvioita että hyllyikä olisi 20-25 vuotta, mutta edelleen näissäkin voi olla eroja.
Se mitä tässä tapailen on tämä: jos ajatellaan että 76 mm kranaattien massamainen valmistus tapahtui pääasiassa toisen maailmansodan aikaan JA jos niitä on ammuttu leireillä vielä 80-luvun lopulla, niin tuosta saisi käyttöiäksi 40-45 vuotta. Oliko tässä vaiheessa jatkosodan kranaatit ammuttu loppuun vai tuliko 76 mm tykit turvallisen käyttöikänsä päähän? Jos kranaatteja ja tykkejä olisi ollut varastossa vielä suurempi määrä, olisiko niiden turvallista ampumista voinut jatkaa vaikkapa 2000-luvun alkuun eli 50-55 vuotta valmistuksen jälkeen? Jos tuo muistelmani kartussien lyhyemmästä varastoiästä pitäisi paikkansa, niin se voisi olla noin puolet kranaatin hyllyiästä, ehkä vähemmän.
Venäjän osalta tilanne voisi siis olla tämä: Neuvostoliitto valmisti kaikenlaista sotatarviketta massiivisesti aina hajoamiseensa asti. Rajun tuotantomäärien romahduksen voidaan katsoa tapahtuneen 1992-1993 tienoilla eikä paluuta entiseen ole tapahtunut millään alalla. Neuvostoliiton tykistö oli valtavasti suurempi kuin Venäjällä, joten tässä mielessä putkia ja kranaatteja pitäisi olla varastossa huomattavat määrät. Riippuen siitä, mikä valitaan kranaattien hyllyiäksi niin voidaan ainakin sanoa että heillä pitäisi olla käytettävissä ainakin koko 80-luvun massatuotanto (se mitä siitä on jäljellä), ehkä myös 70-luvun tuotantoa. Toisaalta Venäjän tyyli olla heittämättä mitään pois voi tarkoittaa että varastossa on paljon vanhempaakin kranaattia. Oletan että pidempi varastoikä tarkoittaa räjähdysaineen herkistymistä ja sen käsittely menee vaarallisemmaksi. Samoin oletan että suutarien määrä kasvaa, mutta onko sillä väliä jos ammutaan paljon ja epätarkasti?
Arvaisin että tykin putkien kuluminen voi olla heillekin ongelma, tosin varastoissa pitäisi olla lisää panssarihaupitseja ja vedettäviä tykkejä (ei silti rajatonta määrää, kuten nähdään panssarivaunujenkin osalta). Jos muisteluni kartussien lyhyemmästä hyllyiästä pitää paikkansa niin se voisi olla toinen rajoittava tekijä joka tulee vastaan: niitä ei voisi olla varastossa yhtä suurta määrää kuin kranaatteja, paitsi jos niiden tuotanto on pidetty korkealla tasolla (epäilen tätä). Rakettien kiinteän polttoaineen hyllyiästä minulla ei ole tietoa. Raketinheittimet ovat merkittävässä roolissa heidän tykistössä joten tuolla on merkitystä.
Transnistrian Cobasnassa sijaitsee vanha kylmän sodan aikainen 14. Kaartin Armeijan asevarikko, josta on kirjoitettu, että se olisi yksi Euroopan suurimpia, ellei jopa suurin. Lähteestä riippuen sanotaan että siellä olisi joko 20 000 tonnia ammuksia / laukauksia TAI 20 000 tonnia aseita ja niiden ammuksia / laukauksia. Nyt sodan aikana useampi analyytikko on myös kirjoittanut, että heidän arvion mukaan varikon sisältö olisi pitkälti käyttökelvottomassa kunnossa. Pitääkö tuo paikkansa, kuka tietää. Jos pitäisi paikkansa ja jos siitä yleistää ainakin osaan Venäjän omista varikoista, niin silloin se tarkoittaa että tietty määrä heidän omasta varastoidusta ampumatarvikkeesta on myös käyttökelvottomia. Mikä määrä ja missä vaiheessa sillä alkaa olla vaikutusta? Ei tietoa.
Ja kun korvaavaa kalustoa on jo maassa/lisää tulossa K9 muodossa. Ammuksia voi olla vähän reilumminkin, koska 2S5 telakanuunat poistettiin jo aijemmin eikä niillä koulutettu/ammuttu kuin aivan minimi. Samaa on sanottu 152K89 kalustosta, sillä ei oltu jossain vaiheessa koulutettu kuin kaksi erää varusmiehiä ja ammunnat sen mukaisesti. Kyseinen kalustohan on hankittu NL:sta uutena.
Eikä tuollaisella kalustolla olisi niin väliä vaikka se pitäisi hylätä/tuhota itse esim. johonkin asutuskeskukseen vetäydyttäessä tms. Tai sijoittaa ihan kylmästi paikallispuolustuksen tueksi jonnekkin v-venäjän rajalle tai rannikolle maihinnousun uhkaa vastaan tms. Vapauttaisi parempaa kalustoa kuumiin paikkoihin / ostaisi aikaa jos jotain yllättävää tapahtuisi
