Tämä on hyvin mielnkiintoinen kysymys. Päätelmiä voi tehdä seuranta-analyysin perusteella jollain tarkuudella, jos joka päivä lukee liki jokaisen uutispätkän, katsoo joka kuvan ja seuraa sekä separatistien pressiä että sotakirjeenvaihtajia. Tällaisen päätelmän tekijä ei välttämättä tempaa silti tuulesta. Tutkija tutkii ja julkaisee, sitten toinen tutkija lainaa häntä ja näin tutkimus menee eteenpäin. Jonkun on raivattava tietä siihen, mitä kukaan muu ei tee.
Kuten sanottua, minulla ei ole ongelmaa uskoa asiaa, jos sille annetaan kunnon lähteet (esim. länsimaiset sotakirjeenvaihtajat, joiden en usko hirvittävästi tarkoituksella valehtelevan). Ja uskoisin tutkijankin sanaa sellaisenaan, jos keskustelisimme vaikkapa punatulkun talvireviirin suuruudesta, mutta en usko sitä, enkä vaikkapa sitä tuossa ylempänä mainittua Jyrkiä "kontakteineen" siitä yksinkertaisesta syystä, että sodassa totuus on ensimmäinen uhri. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jokaisella on oma agendansa esittää asiat jollain tapaa vääristeltynä. Ilman sitä, että lukija pääsee tutustumaan tiedon alkulähteisiin, on täysin mahdotonta saada kuvaa siitä, kuinka luotettava mikäkin arvio on. Esim. ne Jyrkin kontaktit voivat oikeasti olla aitoja ja oikeasti sellaisia, joilla on pääsy oikean tiedon lähteisiin, mutta ennen kuin tämä osoitetaan, minulla ei ole oikeastaan mitään syytä ottaa häntä tosissaan. Ja sama sen ConflictReporterin kanssa. Tietääkö kukaan edes hänen oikeaa nimeään?
FSB ei tule antamaan lähdeaineistoa.
Venäjä ei ole (ainakaan vielä) mikään Pohjois-Korea. Maassa toimii esim. Sotilaiden äitien järjestö, joka oikeasti kerää sotilaiden perheiltä tietoja sekä siitä, missä he ovat että siitä, jos ovat kaatuneet tai haavoittuneet. Esim. sen julkilausunnot ovat itselleni suht luotettavia lähteitä, koska sillä ei ole mitään erityistä motivaatiota väittää jonkun sotilaan olevan kuollut, vaikkei hän olisikaan.
Joku toinen luottaa virkatoimessa oleviin asiantuntijoihin. "Kangaspuro sanoi, että Venäjä ei liitä Krimiä itseensä", siteeraa joku vaikkapa Aleksanteri-instituutin tutkijaa. Talvisotatutkimusta tekevä voi käyttää lähteenään Molotovia.
Niin, eivät tittelit tee tiedosta yhtään sen luotettavampaa. En minä usko kaikkea, mitä esim. Venäjän presidentti sanoo.
Miten tahansa on määrien kanssa, kapinalliset eivät yksin olisi kauaa pitäneet puoliaan. Kyseessä on Itä-Ukrainan valtaaminen Venäjän toimesta.
Minusta sillä on merkitystä, onko kyse siitä, että Venäjä on aseistanut separatistejä, jotka ovat sitten valtauksen tehneet, vai siitä, että Venäjän armeijan joukot hoitivat sotimisen ja separatistit olivat vain kulissina. Edellinen viittaisi siihen, että Itä-Ukrainassa on syvällä kansassa halu eroon Ukrainasta ja pelkkä heidän aseistamisensa riitti siihen, että he saivat organisoitua tarpeeksi tehokkaan sotajoukon. Jälkimmäinen viittaisi taas siihen, että he ovat vain pelinappuloita Venäjän siirtäessä rajoja. Ja tietenkin ääripäiden väliltä löytyvät kaikki harmaan sävytkin.
Se, millaisen rauhan nämä muutamat Venäjän tukemat separatistit neuvottelevat, on kiinnostavaa. Periaatteeessa nimittäin muissakin reunavaltioissa 1500 noussutta voi tuollaisella tuella saada vaatimuksia läpi. Ja juuri tuohon EU on peloissaan ja lyhytnäköisessä itsekkyydessään menossa.
En ole samaa mieltä. Ne 1500 eivät ikimaailmassa onnistu saamaan edes paikallisia poliisivoimia selätettyä, jos kansan keskuudessa ei piile edes jonkun verran syvempää halua irti keskushallinnosta. Ukrainan ongelma oli se, että siviiliuhreista välittämättömään ATO:on ryhtyminen ja etenkin erinäköisten natsijoukkioiden aseistaminen todennäköisesti johti siihen, että kesän kuluessa tuon suht pienen ääripoppoon kanta on saanut reilusti kannatusta kansan keskuudessa. Tämän vuoksi myös separatistien vaatimukset siitä, millä ehdoilla rauha tehdään, on todennäköisesti jyrkentynyt siitä, mitä se oli vielä toukokuussa.
