Ja yksi mahdollisuus on se, että Venäjällä ei ole minkäänlaista aikomusta hellittää tästä paketista. Pahimmillaan skenaario kulkee niin, että touhua vaan laajennetaan vähä vähältä. Ovat niin ihastuneet tähän sisällissota-teemaansa, että sillä on helppo jatkaa.
Miettikääs, miten kauas tämä kuvio ampuu Suomen hellimästä ajattelusta. Tässähän aina ennen ajateltiin, että kun telaketjut murskaavat Vaalimaan puomin, sitten hidastetaan, viivytetään, kulutetaan ja lopulta saavutetaan sarja ravakoita TORJUNTAVOITTOJA painopisteessä. Tällä ajatuksella saa heittää sorsaparvea 20. elokuuta, ja se piti tehdä jo v. 2014. Voihan tuolla ajattelulla mehustella vieläkin, mutta Venäjän etu taitaa olla paremminkin se, että luodaan pitkäkestoinen hässäkkä, joka mennä rullaa vaihtelevalla intensiteetillä eteenpäin kuin Siperian pikajuna. Onko Venäjällä mitään yritystäkään rullata Ukrainan asevoima kerralla litteäksi? Ei ole. Välillä lisätään löylyä ja välillä puhalletaan hiillosta. Miksi näin, siihen voi olla monta syytä, joista yksi on, että Venäjä pelkää saavansa turpaan. Putinilla ei ole varaa saada turpaan. Kriisiä on hellittävä ja hallittava, jotta siitä voi saada hyötyjä sekä sisä- että ulkopoliittisesti.
On helppo olla jälkiviisas, minunkin. Suomen armeijassa on oltu varsin hyvin perillä asioista ennen viime vuotta. Kehitystyö, jota on tehty, osuu juuri niveleen. Moni armeijan tekemä päätös niveltyy nyt nähtävissä oleviin tapahtumiin. Joitain heikkouksia otetaan julkisesti framille, mutta siitä huolimatta olen varma, että armeijassa ollaan asioista jyvällä.