Niitä mietteitä haluaisin kyllä aivan ehdottomasti lukea.
Jos EuroMajdanin aikaan juttelimme paljon Ukrainan tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta integroitua voimakkaammin länteen ja joku päivä kenties päästä osaksi EU:ta. Jo tuolloin hän oli sitä mieltä (eikä hänen mielipiteensä ole muuttunut), että Ukraina ei ole lähelläkään EU-kelpoisuutta, hän uskoi ettei EU:ssa edes haluta tehdä samoja virheitä joita tehtiin itälaajenemisen aikana, jolloin aivan liian moni taloudeltaan ja yhteiskunnaltaan kehittymätön maa pääsi osaksi EU:ta.
Vaikka L ei olekaan mikään talouden asiantuntija (hänellä on pohjilla opistotason koulutus ja myöhemmin hän sitten opiskeli historiaa yliopistossa valmistuen historian lehtoriksi) on hän kuitenkin koko ikänsä Ukrainassa ja sitä ennen Neuvostoliitossa asuneena nähnyt todella hyvin yhteiskunnan kehittymättömyyden ja sen että tietyt ongelmat eivät ole laisinkaan vähentyneet itsenäisyyden aikana vaan ennemminkin lisääntyneet (esim. korruptio ja kleptokraattinen toiminta) - nämä seikat tietysti olennaisella tapaa vaikuttavat yhteiskunnan toimintaan ja kun tähän lisätään vielä talouden kehittymättymyys ja infrastruktuurin puutteellinen kunto, ollaan L:n mukaan jo sellaisessa tilanteessa, että Ukraina nähdään lännessä kehittymättömänä periferiana johon ei ilman maan laajoja uudistuksia ole halukkuutta investoida tai haluta sen jäsenyyttä EU:ssa.
L:n mukaan Ukrainan taloutta ei ole kokonaisvaltaisesti uudistettu, se on hidas ja kömpelö ja perustuu edelleen monelta osin neuvostoaikaiseen toimintakulttuuriin - muutama yksittäinen oligarkki on onnistunut luomaan omaisuuksia mutta kokonaisvaltaista talouden uudistamista, sellaista joka hyödyttäisi laajoja joukkoja (kansaa) ei ole tehty. Näitä oligarkkeja ovat esim. presidentti Poroshenko, Rinat Akhmetov & co. Talouden uudistumattomuus vaikuttaa sitten olennaisella tapaa yhteiskunnassa vallitsevaan toimintakulttuuriin.
Hänen mukaansa ongelmia on paljon koko maassa, laaja korruptio, yhteiskunnan varojen väärinkäyttö ja oikeuslaitoksen turmeltuneisuus (käytännössä monin paikoin tilanne on se, että rahalla ja suhteilla saa oikeutta) - eikä näitä ongelmia ole pyritti korjaamaan vaan ne ovat aina läsnä. Oranssi vallankumouskaan ei tuonut tulosta, nyt toivo on EuroMajdanissa sen aikaansaamassa uudistushalussa, mutta toisaalta L epäilee sitä, että onko uudistuksia mahdollista toteuttaa tarvittavassa laajuudessa maan käydessä sotaa. Sodan jälkeistä aikaa on vaikea veikata, koska hyvin paljon riippuu siitä millainen maa on sodan päätyttyä - jos sota nyt edes lähivuosina päättyy.
Krimin miehityksen aikaan mutta ennen varsinaista separatisminaallon nousua idässä L arveli, että Ukraina voisi saavuttaa kehityksessään sellaisen tason, että neuvottelut EU:n kanssa kannattaisi aloittaa liittyminen mielessä pitäen joskus 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla eli Ukrainalla menisi aikaa vähintäänkin reilu vuosikymmenen (rauhan aikana) ennen kuin maa olisi sellaisessa kunnossa, että olisi järkevää aloittaa neuvottelut EU:n kanssa. Sota muuttaa hänen mukaansa asetelmaa olennaisella tapaa Ukrainan kannalta epäedulliseen suuntaan - nyt L:n mukaan ehkäpä jokin päivä saavutetaan rauha ja yhteiskunnan kehittäminen alkaa ja siitä sitten vuosien ja vuosien kuluttua on järkevää aloittaa jäsenneuvottelut.
vlad.
