Ukrainan konflikti/sota

Kremlin vastaus Merkelin ja Macronin vaatimukseen: Ukrainalaisia merimiehiä ei vapauteta

Venäjä vastasi vaatimukseen lauantaina. Venäjä hoitaa ukrainalaisten merimiesten tapauksen Venäjän lakien mukaisesti, Kreml kommentoi.
...
https://yle.fi/uutiset/3-10575136

Venäjä on Kleptokratiaan perustuva mafiavaltio jonka lait luetaan juuri niinkuin capo dei capi Putin sattuu sillähetkellä määräämään...
 
http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2018/12/uusinta-sumusotaa.html
LAUANTAI 29. JOULUKUUTA 2018
Uusinta: Sumusotaa


Lukijalle: Kirjoitin neljä vuotta sitten analyysin nykyajan sodankäynnistä Krimin kokemusten nojalta. Eipä tarvinnut sanaakaan muuttaa:

Kirjoitin pian Krimin kriisin alettua viikkojutun, jossa selvitin taustoja ja annoin joitakin ennusteita tuleville tapahtumille. Kuinka ikävää havaita olleensa jälleen kerran enimmäkseen oikeassa. Kuten ennustin, Krimistä tuli Venäjän epämääräinen osa nimellä Krimin tasavalta ja Itä-Ukraina on edelleen sekavassa tilassa, mutta nimellisesti edelleen Ukrainan hallussa. Venäjän (anteeksi, kapinallisten...) ote Itä-Ukrainasta on karvan verran tiukempi kuin ennusteessani.

Kummallista kyllä, en ole nähnyt liiemmin analyysejä tapahtuman todellisesta merkityksestä. Kyseessä ei ole pelkästään Krim, ei pelkästään Ukraina eikä edes pelkästään Putinin Venäjän politiikka. Kyseessä on kokonainen sotilaallisen doktriinin muutos. Muutos, joka on suurin sitten vuoden 1939 ja salamasodan. Salamasotaa pidetään saksalaisten keksintönä ja sen mannekiinina nro 1 panssarikenraali Heinz Guderiania, mutta todellisuudessa jo Clausewitzin ajatuksiin pohjautuvaa strategiaa kehitti eniten brittiläinen kapteeni evp (kaasuinvalidi I maailmansodasta) Basil Liddell Hart. Kakkosrähinän jälkeen Guderian lähetti Liddell Hartille omistuskirjoituksella varustetun valokuvansa, jossa totesi olevansa tämän suuri ihailija. Kymmenen pistettä sekä kohteliaisuus- että vittuiluasteikolla.

Kaikki salamasodan jälkeiset strategiset uutuudet, kuten USA:n menestyksellisesti Lähi-Idässä käyttämä AirLand Battle (toisaalta, minkä tahansa sivistyneen maan armeija pieksisi arabiarmeijan millä tahansa strategialla) ovat olleet pelkkää kosmetiikkaa verrattuna siihen, mitä Ukrainassa on nähty. Ja kuten tyypillistä, tätäkään uudistusta ei ole julkisesti tajuttu. Ei, vaikka tällaiset "epämääräiset sodat" ennusti jo tulevaisuudentutkija Alvin Toffler 20 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Sodan ja rauhan futurologia.

Kyseessä on täysin uusi sodankäynnin strategia, jolle annan tässä paremman idean puutteessa nimen sumusota. Sen strategian olennainen osa on sumuisuus. Varsinaista pum-pum -sotaa pyritään välttämään viimeiseen asti. Vastustajan heikkoihin kohtiin isketään miehityshyökkäyksin aivan Sun Tzun oppien mukaisesti. Samalla mätetään informaatiota informaation perään ja kiistetään kaikki. Venäjän itsensä strategisen opin mukaan 75 prosenttia nykysodankäynnistä tapahtuu ilman aseita. Niinpä Venäjä on rekrytoinut jopa verkkotrollien armeijan sotkemaan asiallista keskustelua verkossa. (En tiedä, onko vierailijoita ollut tässäkin blogissa, mutta mahdollista se on - ainakin yksi kommentti jäi julkaisematta, kun siinä leijui liian vahva mahorkan tuoksu.)

Ei ole mikään yllätys, että sumusodan doktriinin kehitti nimenomaan Venäjä. Maalla on vankat perinteet alalla. Maskirovka eli asioiden naamiointi toisenlaiseksi on ollut nimenomaan venäläisten ominaispiirre jo Katariina Suuren ja Potemkinin kulissien (kuinka sopivaa onkaan, että ne rakennettiin Katariinan Krimin matkaa varten) ajoista alkaen. Neuvostoliitossa maskirovka ja disinformaatio kehitettiin huippuunsa. Venäläisten epäonneksi liiankin huippuunsa. Hyvä esimerkki liian hyvin toteutetusta valeoperaatiosta oli Mainilan laukaukset.
Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen Mainilaan tykistöllä 26.11.1939 ja käytti tätä talvisodan aloittamisen tekosyynä. Suomen puolen tähystystornista havaittiin tykin ja kranaatinheittimien laukauksia NL:n puolella klo 14.30-15.05. Nootissa kellonajaksi mainittiin 15.45. Molotov jätti nootin Suomen suurlähettiläälle klo 19.30. Noin neljä tuntia laukauksista nootin jättämiseen. Tässä ajassa piti siis tapahtua seuraavat asiat:
1) tehdä havainnot tykkitulesta ja sen seurauksista (NL:n mukaan neljä kaatunutta ja yhdeksän haavoittunutta)
2) kirjoittaa raportti tapahtumasta
3) lähettää tiedot Moskovaan sen aikaisin viestintävälinein
4) hälyttää asiasta vastaavat henkilöt (vähintään Molotov, luultavasti tämän tason päätöksissä Stalin itse)
5) tehdä poliittinen päätös reagointitavasta
6) sanella ja kirjoittaa nootti
7) kääntää se diplomatian viralliselle kielelle ranskaksi (tästä en ole varma, voi olla että nootti jätettiin vain venäjänkielisenä)
8) kirjoittaa se kirjoituskoneella useana kappaleena
9) antaa Molotovin kuskata nootti Suomen suurlähetystöön
10) varmaan antaa etukäteisvaroitus tulossa olevasta vierailusta, koska virka-aika oli jo ohi.
Kuulostaako uskottavalta, että neuvostobyrokratia kykenisi tähän vain neljässä tunnissa? Jo pelkkä tekninen suorittaminen ilman poliittista päätöksentekoa silloisen viestintä- ja konttoriteknologian huomioiden olisi siinä ja siinä, vaikka tapahtumaan olisi etukäteen valmistauduttu. Kirsikkana kakussa on vielä se, että päivä oli sunnuntai, jolloin operaation uskoisi toimivan vielä hitaammin. Todellisuudessa nootti oli jo valmiiksi kirjoitettu ja kävi vielä nolo moka siinä, että laukaukset ammuttiin väärään aikaan.
Aivan samaa tapahtui Krimillä ja tapahtuu Itä-Ukrainassa. Venäjän reaktiot ovat aivan liian tietämättömiä ja aivan liian nopeita. Jo tämä paljastaa, kuka kaiken takana on. Ei Venäjä voi olla tietämätön Ukrainan tapahtumista, vaikka se ei itse olisi niihin osallinen. Tämä paljastaa sen osallisuuden. Tulee mieleen elokuvan Casablancalegendaarinen repliikki: "Pidättäkää tavanomaiset epäillyt". Venäjältä tihkuneiden tietojen mukaan Ukrainan operaatiota valmisteltiin kymmenisen vuotta. Venäjän reaktiot ovat olleet aivan liian sutjakoita ollakseen uskottavia. Ainoa hyvä puoli Venäjän tiedottamisessa on se, että kuullessaan Venäjän selvityksen asioista voi aina viivata yhden vaihtoehdon pois listalta - noin eivät asiat ainakaan ole. Mauno Koivisto totesi aikoinaan urheilulajistaan: "Lentopallo on peli, jossa vastustajaan ei voi luottaa - joskus se ei teekään toisin kuin antaa ymmärtää." Venäläiset eivät ole vielä vieneet sumusotaansa näin korkealle tasolle, sillä toistaiseksi koskaan he eivät ole alentuneet kertomaan totuutta. Heidän onnekseen länsimaat ovat olleet aivan liian sinisilmäisiä.

Ymmärtääkseen sumusodan syntyä on kyettävä hyppäämään Venäjän yleisesikunnan housuihin. Pelimerkit ovat selvät: pum-pum -sodan riskiä tulee välttää kaikin keinoin, koska on aina olemassa riski sen eskaloitumisesta ydinsodaksi. Niinpä on kehitettävä epäsuora strategia ja sen he ovat tehneet. Mutta on myös huomattava, että tästäkin epäsuorasta strategiasta on toistaiseksi nähty vain jäävuoren huippu. Ehkä. Ainakin jos venäläiset ovat ajatelleet strategiansa loppuun asti, kuten olemassa olevista vähäisistä signaaleista (suosittelen luettavaksi Nate Silverin kirjaa Signaali ja kohina ) voi päätellä.

Venäläiset ovat ottaneet oppia Neuvostoliiton strategisesta epäonnistumisesta ennen toista maailmansotaa ja päättäneet tehdä saman tempun länsimaille. Tuolloin Stalin "puhdisti" upseerikuntansa antitrotskilaisessa oikeudenkäynnissä, jossa mm. marsalkka Tuhatsevski tuomittiin kuolemaan. Seurauksena puna-armeijan toimintakyky lamaantui, kun johtoon nousi Budjonnyin kaltaisia poliittisesti luotettavia kyvyttömyyksiä ja riittämättömästi koulutettuja upseereja.

Kuvitellaan Venäjän päästrategi Ivan Ivanovitsia työhuoneessaan. Hän nostaa nahkasaappaansa pöydälle, nojautuu taaksepäin tuolissaan ja miettii. Kuinka hyökätä tehokkaimmin vihollista vastaan, kun suoraan sotaan ei oikein voi lähteä? Vastaus on lopulta ilmeinen. Lamautetaan vihollisen toimintakyky sisältäpäin. Tiedustelupalvelu tehköön vihollisen nousevista upseereista arviot. Fiksut eliminoidaan. Ei tietenkään viitta ja tikari -menetelmällä, vaan ovelammin. Järjestetään uran katkaiseva skandaali. Houkutellaan lupaavilla työtarjouksilla siviilistä, moninkertainen palkka ja lupaavat etenemismahdollisuudet. Tähän menee rahaa, mutta peitefirmat tulevat halvemmiksi kuin saman rahan käyttäminen asevarusteluun. Samalla pyritään edistämään vetelien keskinkertaisuuksien uraa ottamalla heihin kontakteja, kutsumalla luennoitsijoiksi, nostamalla heidät arvostetuiksi asiantuntijoiksi.

Sama tehdään poliitikoille. Fiksut ja isänmaalliset seulotaan esiin, lyödään kapuloita rattaisiin, houkutellaan muihin töihin, ignoroidaan kansainvälisissä yhteyksissä. Samalla voidaan peitejärjestöjen kautta toimittaa vaalirahaa ystävällismielisille ja rasittaville jankkaajille. Jälkimmäisten takia fiksut hakeutuvat politiikkaan entistä vähemmän ja politiikka muuttuu entistä enemmän lillukanvarsiksi kompuroimiseksi, kun poliitikoilta puuttuu ymmärrys suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen.

Tavoite on kohdemaan muuttaminen sellaiseksi, että sen poliitikot ovat mahdollisuuksien mukaan ystävällismielisiä tulevalle miehittäjälle, huonoimmassakin tapauksessa vihjeettömiä suurten kysymysten edessä. Lopputuloksena poliitikot kiistelevät keskenään maan tulevaisuuden kannalta täysin toisarvoisista asioista, ministerit ovat vain poliittisia uraohjuksia vailla substanssia ja pääministeri on selfieitä napsiva hymyilevä idiootti ... eikun tämä olikin EU:n strategia kohdemaan mädättämiseksi. Mutta Venäjä toimii samoin, sillä vain tavoitteet ovat enemmän sotilaallisella kuin poliittisella puolella. Sumusodan strategia on selvä: kun vihollinen on saatettu riittävän heikkoon tilaan, napataan haluttu kohde haltuun "mukamas alueen omien asukkaiden kapinana", kiistetään kaikki, kansainvälisen yhteisön ollessa hämmennyksen vallassa parkkeerataan panssarivaunut paikalle, todetaan "ei me tiedetä tästä mitään", toimitaan "rauhanvälittäjänä" järjestämällä "vaalit" ja liitetään alue de facto omaan maahan. Jonka jälkeen kansainvälinen yhteisö kohauttaa olkapäitään ja toteaa, että turha rypistellä kun on jo löysät housuissa. Sumusota on nykypäivän salamasota. Salamasodassa toimittiin niin nopeasti, että kansainvälinen yhteisö ja vihollinen eivät ehtineet reagoida ajoissa. Sumusodassa toimitaan niin epämääräisesti, että kansainvälinen yhteisö ja vihollinen eivät kykene reagoimaan ajoissa.
 
Kyseessä on täysin uusi sodankäynnin strategia, jolle annan tässä paremman idean puutteessa nimen sumusota. Sen strategian olennainen osa on sumuisuus. Varsinaista pum-pum -sotaa pyritään välttämään viimeiseen asti. Vastustajan heikkoihin kohtiin isketään miehityshyökkäyksin aivan Sun Tzun oppien mukaisesti. Samalla mätetään informaatiota informaation perään ja kiistetään kaikki. Venäjän itsensä strategisen opin mukaan 75 prosenttia nykysodankäynnistä tapahtuu ilman aseita. Niinpä Venäjä on rekrytoinut jopa verkkotrollien armeijan sotkemaan asiallista keskustelua verkossa. (En tiedä, onko vierailijoita ollut tässäkin blogissa, mutta mahdollista se on - ainakin yksi kommentti jäi julkaisematta, kun siinä leijui liian vahva mahorkan tuoksu.)
Juuri näin venäläiset ovat toimineen Suomessa koko ns. sotien jälkeisen ajan, edelleenkin.

Jollain tapaa sodan jälkeistä aikaa huomioiden oli ymmärrettävääkin että erityisesti suomalaiset vasemmistolaidan poliitikot (mukana olivat toki kepulaiset jne.) myötäilivät kaikin tavoin NL:n kommunistien tavoitteita ja vaikutusta Suomessa. Silloin toimittiin varsin avoimesti. Länsimielisesti ajattelevien poliittinen(ja muukin) virkaura tyssäsi välittömästi jos/kun kyseinen henkilö nostettiin esille syytoksellä "neuvostovastaisuudesta". Suomen eduskunnassa oli käytännössä vain kaksi poliitikkoa (Georg C. Ehrnrooht ja Tuure Junnila) joka avoimesti uskalsivat tuoda esille Neuvostoliittoon kriittisesti kohdistuvia näkemyksiä.. Sosialisteille oli tietysti luonnollista pyrkiä edistämään ideologiansa mukaisia yhteiskunnallisia tavavoitteita joita erityisesti Neuvostoliitto ja DDR käytännön tasolla edustivat.

Mutta nykyisin voi vain ihmetellä mistä johtuukaan vihervasemmiston sekä kepun ja kokoomuksen halukkuus ymmärtää ja myötäillä Putinin johtaman Venäjän poliitiikkaa. Luulisi ainakin vasemmistolle Putinin väkivalloin hallitun diktatuurin olevat täydellisesti oman sosialistisen ideologian vastaista.
- ymmärrettävä vastaus löytyy juuri ylläolevasta, edellisen meilin lainauksesta.
- ei liene syytä väheksyä mm. Lipposen ja Halosen merkitystä demarisosialistien myötäileviin näkemyksiin Putinia/Venäjää kohtaan. Käytännön tasolla suhtautuminen tulee ennen kaikkea esille kritiikittömyytenä Putinin hallintoa/diktatuuria kohtaan.
- suurempi merkitys on kuitenkin siinä että vasemmistossa vastustetaan avoimesti kaikkea sellaista turvallisuuspolitiikkaan liittyvää kehitystä jolla pyritään edistämään Suomen puolustuskykyä yhdessä muiden länsimaiden kanssa.
- tässä yhteydessä (siis Suomen pitämisen erillään länsimaiden sotilaallisesta puolustuksesta) vihersosialisteilla on täydellisesti samat tavoitteet Putinin/Venäjän kanssa.

Aivan samanlaista poliittista suuntausta edustavat myös vihreään liikkeeseen ns. stalinistien (ent. SKP ja SKDL) riveistä siirtyneet kommunistit.
- manpuolustuksen osalta suhtautuminen on samanlaista kuin demareilla ja vasemmistoliitolla.
- vihreiden osalta poliittinen valikointi tulee esille myös ns. ilmastotavoitteiden osalta. Arvostelun kärki kohdistuu aina länsimaita (mm. USA ja EU) kohtaan. Kriittisyyttä ei kuitenkaan kohdisteta samassa määrin Venäjän tai Kiinan diktatuureja suuntaan. Ymmärrettävää koska keskeisimmän poliittisen vihollisen koetaan aina löytyvän länsimaista.

Kepussa on oma Venäjään erityisen myötämielisesti suuntautuva ryhmänsä.
- laajimmillaan se oli Kekkosen ja Neuvostoliiton aikoina jolloin kepulaiset kannattivat yhdessä rintamassa YYA-politiikkaa kaikissa muodoissaan.
- edelleenkin monet puoluee jäsenistä toimii aktiivisesti Suomi-Venäjä seurassa yhdessä sosialisten kanssa. Mukana puolueen kansanedustajia sekä muita puolueen entisiä aktiivitoimijoita.
- tuskinpa esim. Esko Ahoa valittiin vahingossa Sperbankin hallitukseen.
- nykyisen Putinin diktatuurin uskollisia ymmärtäjiä ovat myös Paavo Väyrynen, Paula Lehtomäki, Sirkka-Liisa Anttila ja monet muut.

Kokoomus on pyrkinyt jossain määrin himmentämään aiemmin paljon esillä olleita ystävyyssuhteita Putinin "Yhtenäinen Venäjä" -puolueen kanssa.
- edelleenkin kokoomuksestakin löytyy edustajia joilla riittää tukea Venäjän rikollisten johtamalle hallinnolle.

Kaikenlainen netissä toimiva mielipiteiden muokkaus näkyy monella tavoin myös näillä sivuilla.
- USA ja Trump on huomattavasti enemmän esillä kielteisenä tekijänä kuin konsanaan Putin ja Venäjä.. (vaikka Trump - kaikista vioistaan huolimatta - on USA:n kansalaisten demokraattisesti 4 vuoden määräajaksi valitsema presidentti) ja vastavuoroisesti Putin on äärimmäinen rikollinen kaikkein järkyttävimmässä mittakaavassa (= Stalin, Hitler, Pol Pot, Ceaucescu jne.)
- Venäjän tavoitteet/toimet heikentää Suomen jäsenyyttä mm. EU:ssa saavat täälläkin paljon kannatusta - luonnollisesti perusteltuna osittain erilaisista näkökulmista jne.
- kaikki muukin länsimaiden keskinäinen sotilaallinen yhteistyö ja sen merkitys Venäjän aiheuttamaa uhkaa vastaan tuodaan esille kielteisellä tavalla. (koskien esim. NATO-jäsenmaiden yhteisiä puolustustuvelvoitteita ja eri maiden puolustuskykyä jne.)
- Venäjän asevoimien tekemisiä, osaamista, voimaa jne. liioitellaan ja jopa ihannoidaan ylivertaisina läntisiin puolustusjärjestelmiin verrattuna (pois lukien tietenkin Suomi joka kirjoittajien mielestä kykenee hoitamaan itsenäisesti oman puolustuksensa). Juuri näinhän myös Putin haluaa suomalaisten ajattelevan..

Toki tällainen on ymmärrettävää.. Suurien asiakokonaisuuksien ymmärtäminen helposti peittyy kaikenlaisten yksityiskohtien viidakkoon.
- minua erityisesti huvittaa kun osa kirjoittajista ei ymmärrä sellaisten perusasoiden kuin esim. vapaan demokratian vs. väkivallan avulla hallitun diktatuurin periaatteellista eroa..
- tai puhutaan neuvostoliitosta ja eurostoliitosta, ikäänkuin samaa tarkoittavina asioina.. Toki pitää ehkä ymmärtää etteivät nuorimmat kirjoittajat olleet edes syntyneet Neuvostoliiton romahduksen aikoina.. Eihän heiltä voine edellyttääkään tällaisten perusasioiden käsittämistä.
- usein näkee että on suuria vaikeuksia ymmärtää oikeiston ja vasemmiston eroa. Puhumattakaan että ryhdytään määrittelemään kyseisten osalta niiden äärisuuntauksia. Toki näiden osalta myös lehdistö ja muu media totettaa myös tarkoituksellista väärinymmärtämistä.
- enää ei tunneta samalla tavalla eroa kapitalismin ja sosialismin välillä kuin aikaisemmin..joskus tuntuu että ne koetaan merkitykseltään samanlaisiksi asioiksi/aatteiksi. Yhä harvempi osannee sanoa kumpi niistä tarkoittaa hyvää ja positiivista ja toisaalta kielteistä talousjärjestelmää.

Mutta maailman muuttuu.. tulkoon jokainen onnelliseksi omalla tavallaan.
 
Viimeksi muokattu:
Repesin taas:

(toisaalta, minkä tahansa sivistyneen maan armeija pieksisi arabiarmeijan millä tahansa strategialla)

Kuolettava kommentti :D
 
Kirjoittelin hiukan, tällä kertaa uhraan blogissa aikaa ja tilaa Venäjän Ukrainaan viime aikoina kohdistaman propagandan avainteemoista kemiallisille aseille, huomioiden myös teeman jatkuvuuden & toistuvuuden Venäjän propaganda-aseena.

Viime aikojen venäläisessä propagandassa ja mediavaikuttamisessa huomioitavaa on erityisesti se, että entistä korkeamman profiilin edustajat ovat entistä hyökkäävämpiä ja aggressiivisempia retoriikassaan. Eräin paikoin retoriikka on likimain alatyylistä, siis muillakin kuin Žirinovskilla.

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/12/venalaispropagandan-keskiossa.html

Loppuun kiva kuva pojista "potkuhousuissa":

Vartiopaikalla33.jpg
 
Hieman erilainen tapaus - sodan sivussa tapahtuvaa henkistä taistelua - mutta tässä mielessä merkittävä voitto Ukrainalle.

Konstantinopolin patriarkaatti vahvisti Ukrainan ortodoksikirkon itsenäisen aseman

Ukrainan hallinto haluaa irrottaa maan ortodoksit Venäjän vaikutusvallasta. Moskovan patriarkaatti ei tunnusta itsenäistymistä.

13-3-10583305.jpg

Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos tervehtii Ukrainan yhdistyneen ortodoksikirkon johtajaa, metropoliitta Epifania. Taustalla seisoo Ukrainan presidentti Petro Porošenko.


Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I on allekirjoittanut asiakirjan, joka myöntää Ukrainan ortodoksikirkolle itsenäisen aseman.

Ukrainan johdolle kirkon itsenäistyminen on tärkeä osa kamppailua Venäjän vaikutusvaltaa vastaan. Ukrainan hallinto pitää Moskovan patriarkaattia Kremlin käsikassarana. Taustalla ovat maiden kireät suhteet Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan oloissa.

Allekirjoitusseremoniassa Pyhän Yrjön kirkossa Istanbulissa olivat läsnä Ukrainan uuden ortodoksikirkon johtaja, metropoliitta Epifani ja Ukrainan presidentti Petro Porošenko.
Asiakirjan nimi on tomos ja se antaa Ukrainan ortodoksikirkolle autokefaalisen eli itsenäisen paikalliskirkon aseman.


Moskovan patriarkaatti vastustaa kiivaasti Ukrainan uutta itsenäistä ortodoksikirkkoa ja on katkaissut yhteytensä Konstantinopolin patriarkaattiin.

Venäjän ortodoksikirkon edustaja Vladimir Legoida sanoi, että tomos on vain paperi, jonka taustalla ovat poliittiset ja henkilökohtaiset kunnianhimot ja jolla ei ole kanonista eli kirkon sääntöjen antamaa voimaa.

Itsenäisyys satojen vuosien jälkeen

Ukrainan ortodoksikirkko on ollut Moskovan patriarkaatin alaisuudessa vuodesta 1686.

Ukrainassa toimi jo aiemmin kaksi itsenäisiksi julistautunutta ortodoksikirkkoa, joilla ei ollut virallista tunnustusta. 1920-luvulla alkunsa sai Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perustettiin Kiovan patriarkaatti.

Nämä yhdistyivät nyt uuteen Ukrainan ortodoksikirkkoon, johon liittyi myös osia Moskovan patriarkaatin alaisesta kirkosta.
– Haluan kiittää miljoonia ukrainalaisia, jotka eri puolilla maailmaa vastasivat kutsuuni rukoilla uuden kirkon perustamisen puolesta, presidentti Petro Porošenko sanoi Istanbulissa.


https://yle.fi/uutiset/3-10583310

Venäjääkös tämä ottaa päähän, mutta siinähän ottaa: Moskovan patriarkaatin valta ei ylitä Kontantinopolin patriarkaatin valtaa muussa kuin Venäjän voimafantasioissa - toisaalta eipä moinen ajattelu ole mitenkään ihmeellistä, kun tutustuu Moskovan patriarkan meininkiin.

Kuvassa Moskovan patriarkka ja Putinin lähipiiriin kuuluva Kirill, joka on mitä ilmeisemmin todellinen hengellinen mies ja maallisesta omaisuudesta irtautunut. Oikealla julkisuuskuva, missä tyypin ranteessa näkyi jotain, mikä ei ihan kuulu mukamas hurskasta elämää elävän miehen kuvaan - nimittäin sveitsiläinen 30000 dollarin Breguet luksuskello. Kun asia nostettiin esille, niin julkaistiin mukamas "muokkaamaton alkuperäinen kuva", missä kelloa ei tietenkään näy - tosin photoshoppaus jäi vähän vaiheille, kun kellon heijastus jäi näkymään pöytään. :rolleyes:

5591E6EE-D25C-4471-AD04-F57A649FA85D_cx0_cy13_cw0_w1080_h608.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Pff ei kuuluu ortodoksiensodat Protestanttien ylipäällikölle eli Suome.... Eikun Siis Ruotsi-Suomelle... Hakkaa päälle :D
 
Suomen ja Viron ortodoksit ovat Konstantinopolin alaisuudessa. Vaan käy Putin tuota sotaa täälläkin. Itä-Helsingissä ja nyt Lasnamäelläkin in Moskovan ortodoksinen kirkko.

Edit autocorrect
 
Viimeksi muokattu:
Vaikea sanoa onko kuva jossa on Totenkopf-divisioonan tunnuskilpi aito vai muokattu. Voi varmaan olla aitokin, onhan myös länkkäreillä vuosien mittaan operaatioalueella silloin tällöin nähty waffen-SS tunnuksia.
Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen näissä ukrainalaisten tapauksissa. Heikäläisillä oli omakin SS-Divisioona, sen tunnuksia en muista nähneeni. Loogisesti voisi kuvitella että jos SS- ihannointia on, kohdistuisi se nationalistisesti ajattelevien porukoissa nimenomaan omaan SS-Divisioonaan.

Jos Totenkopf-tunnus on aito, onpahan sattunut melkoinen moka useammalle esimiehelle. Pitäisi olla päivänselvää ettei SS-Totenkopfin tunnus ole hyvä veto tilanteessa jossa vastustaja käyttää sen täysimääräisesti hyväkseen.

Tulee mieleen Platoon-elokuvan loppukohtaus, jossa jenkkiläisellä panssarijalkaväkiyksiköllä (yhdellä sotilaalla komea irokeesi) on natsilippu "komistamassa" M113-vaunua.

Kun on henki (enemmän tai vähemmän) katkolla niin huumori toki tahtoo olla sysimustaa ja makaaberia, mutta nykypäivänä erityisesti saisi olla asian kanssa hyvin varovainen. Syöttää suoraan vastustajan lapaan, yksi vääränlainen valokuva voi hyödyttää vastustajaa enemmän kuin jokin ihan oikea sotatoimi. Ihan selkeä moka ja vielä valokuvaustilanteessa presidentin kanssa, eturivissä! Runtua.
 
Pyydän tätä seuraavaa kieliasua jo etukäteen anteeksi: Olen jonkun pari viikkoa katsellut youtubesta (joka aina tyrkyttää lisää) Ukrainan sotaan liittyvää footagea ja voi vittu mitä paskaa ne ryssäseparatistit on ylpeinä nettiin laittaneet: Omien pommien silpomia siviilejä (joista syytetään Ukrainaa), vankien kiduttamisia ja teloittamisia, julkisia häpäisemisiä eritteillä, hakkaamisia vajakkien toimesta. Apua rukoilevia kuolevia oman puolen siviilejä ei auteta kun on niin kiire kuvata niistä videota youtubeen jossa vannotaan kostoa.

Suurin piirtein samaa olisi odotettavissa tuon hallinnon palkkaamien rosvojoukkojen taholta vaikkapa täälläkin, jos sellaiseen katastrofiin joskus joudutaan.

Ja sitten jotkut ovat sitä mieltä, että rupeamalla avuttomaksi (mm. oman asevarustelun lopettaminen/voimakas karsiminen sekä liittolaisuuskuvioiden kuoppaaminen) meihin varmasti suhtaudutaan myötämielisesti ja reilusti. Tällainen pitäisi luokitella mielenhäiriöksi.

P****n m****t, ainoa oikea tapa on pitää mahdollisimman iso keppi valmiina ja kavereiden kanssa yhteistyö niin pitkään kuin pystytään. Ja jos joskus laukaustenvaihtoon ajaudutaan niin mieluummin kuolema saappaat jalassa etusektoriin ammuttuna kuin riski joutua tuollaisen rosvolauman leikkikaluksi. Lisäksi riski siitä, että läheiset, maa ja omaisuus jäävät tuollaisen lauman haltuun.

Vahva, itsevarma ja päättäväinen on ainoa lähtökohta, jolla voi olla suurin piirtein tasaisella tekemisissä Venäjän valtion kanssa nykyjohdolla. Sitä he arvostavat ja vähän kadehtivatkin. Alistuvaa, säyseää "pikkukaveria" potkitaan ja nöyryytetään kunnon koulukiusaajamentaliteetilla kaikkein eniten, jos tiedetään ettei ole edes riskiä että se sisuuntuisi ja löisi nokan verille turpaan saadessaan.

Airiston Helmi -keississä toimittiin räväkästi ja määrätietoisesti. Silti Sputnik & Co. olivat loppujen lopuksi aika laimeita repostelemaan aiheesta ja ainoa vastatoimi oli ilmeisesti se GPS-häirintä, joka sekin lähinnä parantaa valmiuksiamme pitkässä juoksussa.
 
Kyllähän tuo Ukrainan tilanne näyttää todella pahalta. Venäjä on taloudellisesti kuralla ja silti liikutellaan aika valtavia sotilasjoukkoja ihan vain kiusaamisen takia? Etenkin tuo T-62 vaunujen ilmestyminen rajan pintaan on aika vakava enne tulevasta. Miksi mobilisoitaisiin kakkos tai jopa kolmoslinjan vaunuja noin paljon jos niitä ei olisi tarkoitus käyttää jossakin jollakin tavalla? Noita kun tuskin on tarkoitettu käytettäväksi rinta rinnan T-72, T-80 ja T-90 vaunujen kanssa ihan "arjessa". Tai jos on, niin Venäjän panssarivoimat voivat huonommin kuin kukaan on arvannut.

Eikös T-62:n eräänlainen lisäetu Ukrainassa ole ollut se, että Ukrainalla itsellään on paljon samannäköisiä vaunuja? Venäjä pitää kiinni mahdollisuudesta väittää, että sisällissotahan se vieläkin.
 
En ollenkaan ihmettelisi jos Venäjä on joutunut vetämään riviin T-62:ia ihan vain koska koska pakko. Tuskin uudempien mallejen modernisointeja on ainakaan mitenkään laajassa mittakaavassa päästy toteuttamaan.
 
Jos Venäjä näkisi että se olisi pystynyt laajemman hyökkäyksen toteuttamaan, se olisi sen jo tehnyt. Laskeneet selvästi ettei se ole kannattava idea (siis verrattuna rajatumpaan kahakointiin). Seuraukset olisivat varmasti olleet eri, ja kuten moni on maininnut niin noin isoa maata olisi ollut aikalailla mahdoton miehittää.

Jos sieltä irtoaisi lisää helppoja, matalalla roikkuvia omppuja kuten Krim ja (aluksi) Donbass, niin varmasti olisivat poimineet niitä. Esim. maayhteyden Krimille. Odessan ja Mariupolin ym.

Kyllähän kaikki tämä voitaisiin isolla hyökkäyksellä ottaa, kalliilla hinnalla monessakin mielessä. Nykytilanne palvelee paremmin Venäjän valtaklikin etuja: On "vihollinen" johon voidaan kiinnittää huomio samalla kun maan talous menee taas ennen pitkää kohti wc-pyttyä, eläkeiät nousee ja infra rapistuu ym. Ukrainan osalta ollaan myös jumissa - pakko on rotatoida koko ajan idässä sellaista määrää joukkoja, ettei hyökkäykset onnistu helposti. Toisaalta, joku sankarillinen megaoffensiivi on poissa kuvioista, koska Venäjä voisi helposti skaalata omia joukkojaan suuremmiksi jolloin hinta olisi kallis ja onnistuminen hyvin epävarmaa. Toisaalta @Kapiainen puhuu varmasti totta siinä, että mitä isommat joukot, sitä vähemmän Ukrainalta löytyy (vielä) osaamista koordinoida niiden toimintaa. Sodankäyntiin tarvitaan - ainakin silloin kun puhutaan Venäjän vakinaisen armeijan joukkoja vastaan taistelemisesta - muutaKIN kuin rohkeita miehiä ja naisia hyvällä hengellä ja aseistuksella varustettuna.

Tilanteesta reaalisesti kärsivät sekä Venäjä että Ukraina. Takalukko tuskin tulee nopeasti aukeamaan. Uusia ja uusia ukrainalaisia joukkoja rotatoidaan sotatoimialueella (Ukrainalla jo aika lailla meidän SA-vahvuuden verran jonkinlaista aitoa sotakokemusta omaavia joukkoja siis!) ja länsimaiden avullakin koulutetaan upseereita, varustelutaso paranee...haluaisin ainakin ajatella niin, että Venäjän liikkumatila kapenee entisestään neuvostokaman mädäntyessä ja suhteessa BKT:hen mielisairaan kokoisten varustelurahojen hukkuessa Ukrainaa pahemmalla prosentilla autokraattien ja lähipiirin taskuihin.
 
En ollenkaan ihmettelisi jos Venäjä on joutunut vetämään riviin T-62:ia ihan vain koska koska pakko. Tuskin uudempien mallejen modernisointeja on ainakaan mitenkään laajassa mittakaavassa päästy toteuttamaan.

Totta. Tämä voi hyvin olla syy nro 1.

Vähistä riippumattomista medioista (esim. Moscow Times) on ainakin tullut luettua juttuja, että valtavista panoksista huolimatta tuloksia on asevoimien modernisoinnissa (lue: vanhan neukkuromun restauroinnissa ja parantelussa) tullut yllättävän vähän. Modernisoidulla kalustolla (täysin uudesta ja suorituskyvyltään epävarmasta puhumattakaan) varustettu keihäänkärki on yhä kovin kapea ja perässä tulee mm. t-62-tasoa korkeintaan pikkufiksauksilla.
 
Maanpuolustustahdosta (tai tarkemmin "Willing to fight for country" eli koskenee myös hyökkäys-sotia "Köh, Venäjä! Köh!".

Omia huomioita:
- Suomen maanpuolustustahto korkea, sietääkin olla, koska myös Venäjällä on korkeat lukemat.
- Ruotsi yllätti, yllättävän hyvä prosentti.
- Tässäkin silmiin osuu Saksa, listan häntäpäässä ja 18%. Täysin käsittämättömän nolo lukema.
- Ukrainalla arvatenkin (ja hyvä että näin), lukema on korkea.


Sveitsin heikko lukema on outo juttu.
 
Totta. Tämä voi hyvin olla syy nro 1.

Vähistä riippumattomista medioista (esim. Moscow Times) on ainakin tullut luettua juttuja, että valtavista panoksista huolimatta tuloksia on asevoimien modernisoinnissa (lue: vanhan neukkuromun restauroinnissa ja parantelussa) tullut yllättävän vähän. Modernisoidulla kalustolla (täysin uudesta ja suorituskyvyltään epävarmasta puhumattakaan) varustettu keihäänkärki on yhä kovin kapea ja perässä tulee mm. t-62-tasoa korkeintaan pikkufiksauksilla.
Ovat tainneet sentään jo luopua vanhimmista varastoista, t-34 ja is -kalustosta.. :D
 
Totta. Tämä voi hyvin olla syy nro 1.

Vähistä riippumattomista medioista (esim. Moscow Times) on ainakin tullut luettua juttuja, että valtavista panoksista huolimatta tuloksia on asevoimien modernisoinnissa (lue: vanhan neukkuromun restauroinnissa ja parantelussa) tullut yllättävän vähän. Modernisoidulla kalustolla (täysin uudesta ja suorituskyvyltään epävarmasta puhumattakaan) varustettu keihäänkärki on yhä kovin kapea ja perässä tulee mm. t-62-tasoa korkeintaan pikkufiksauksilla.

Toinen syy voi olla, että t-62 miehistöiksi voi saada halvalla 'vapaaehtoisia' (puoli)juoppoja reserviläisiä 40+. Vanhemmasta kaartista löytyy ukkoa joille tuo t-62 on valmiiksi tuttu ja menee verestyksellä.
 
Ovat tainneet sentään jo luopua vanhimmista varastoista, t-34 ja is -kalustosta.. :D

Ei muuta kuin muistomerkkeihin pultatut T-34:t irti ja käyttöön :ROFLMAO: Itse asiassa tällainen kuriositeettimahdollisuus oli (Suomen puolella...) The Operational Art of War:in skenaariossa "Karelian Pine", jossa Neuvostoliitto hyökkäsi vuonna 1990 Helsinkiä kohti sekä Pohjois-Karjalassa.
 
Toinen syy voi olla, että t-62 miehistöiksi voi saada halvalla 'vapaaehtoisia' (puoli)juoppoja reserviläisiä 40+. Vanhemmasta kaartista löytyy ukkoa joille tuo t-62 on valmiiksi tuttu ja menee verestyksellä.

Näinkin. Ja onhan se edelleen vaikka sitten modernisoimattomana pelottava vehje kiväärimiehelle, jos ei KESsiä kummempaa kamaa ole tukemassa.

"The Beast of War" on aika hyvä leffa kuvaamaan sitä, että teräshirviöitä ne vanhatkin vaunut ovat sopivissa oloissa, jos ylipäänsä toimivat...

 
Back
Top