Tvälups
Ylipäällikkö
Eagles fly singly
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Venäjän kulloistakin johtajaa ei tarvitse ymmärtää. Tarvitsee vain varautua....
....kaikkeen.
On hämmästyttävää - no ei ehkä sittenkään - että niin monet suomalaiset uskovat turvallisuutemme perustuvan liittolaisiin ja liittolaisuuteen. Jos ei NATOon niin sitten Saksaan tai ainakin Pohjoismaihin, siis Ruotsiin. Joidenkin mukaan paras turva tuntuu löytyvän lyöttäytymisestä karhun syliin. Kansallista itsetuntoa parhaimmillaan?
Koko ajatus kansallisesta itsenäisyydestä perustuu kansalaisten vakaumukseen ja uskoon, oman halun ja kyvyn riittävyyteen vastaamaan kansakunnan kohtaloista. Kaikissa olosuhteissa. Niistä ja erityisesti niissä onnistumisesta meillä on myös näyttöä noin sadalta vuodelta.
Johtuuko itseluottamuksemme puute meidän suomalaisten, tai ainakin suomalaisten poliitikkojen ilmeisestä haluttomuudesta pitää yllä uskottavaa materiaalista puolustustasoa? Ja kuka väittää, että puolustuksemme ei ole uskottava? Kenen siihen pitää uskoa?
Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä, että varsinkin vaikeassa tilanteessa suomalaisten etua ajavat yksin suomalaiset? Että liittoutumisilla aina on hintansa, jotka todellisuuden testissä saattavat sitoa osapuolten käsiä ja rajoittaa toimintavapauksia ja - vaihtoehtoja? Varsinkin pienten ja eniten suojaa etsivien osapuolten käsiä? Meidän kätemme. Kohtalokkaasti.
Uhitella ja loukkaantua kyllä osaamme, jos kaikki ei mene juuri siten, kun mielestämme pitäisi. Onneksi uhitelemmetasapuolisesti sekä toisilleemme että muille. Niitä erilaisia mieliäkin taitaa olla vähintäin asukasluvun verran?
Eikö kannaltamme parhaaksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategiaksi ole osoittautunut halu pitää yllä hyviä, rauhanomaisia suhteita kaikkiin maihin ja erityisesti naapureihimme? Ja toimia tilanteen mukaan? Itsenäisesti. Kaikin kulloinkin käytettävissä olevin välinein ja keinoin?
Sen sijaan on varmasti syytä jo nyt, eikä vasta nykyisen kriisin pölyn laskettua arvioida puolustusresurssiemme riittävyys ja tehdä tarvittavat ratkaisut. Ei pidä jättää huomiseen asioita, jotka tulee tehdä nyt. Emmeköhän tätä tilanteen arviointia ja erityisesti päätöksentekoa ole jo riittävän kauan siirtäneet? Nykyinen kriisi osoittaa kouriintuntuvasti erityisesti sen, että yllättäen alkava sota Euroopassa on edelleen valitettava mahdollisuus.
Mistä tämä on? Lähteet kiitos.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Venäjän kulloistakin johtajaa ei tarvitse ymmärtää. Tarvitsee vain varautua....
....kaikkeen.
On hämmästyttävää - no ei ehkä sittenkään - että niin monet suomalaiset uskovat turvallisuutemme perustuvan liittolaisiin ja liittolaisuuteen. Jos ei NATOon niin sitten Saksaan tai ainakin Pohjoismaihin, siis Ruotsiin. Joidenkin mukaan paras turva tuntuu löytyvän lyöttäytymisestä karhun syliin. Kansallista itsetuntoa parhaimmillaan?
Koko ajatus kansallisesta itsenäisyydestä perustuu kansalaisten vakaumukseen ja uskoon, oman halun ja kyvyn riittävyyteen vastaamaan kansakunnan kohtaloista. Kaikissa olosuhteissa. Niistä ja erityisesti niissä onnistumisesta meillä on myös näyttöä noin sadalta vuodelta.
Johtuuko itseluottamuksemme puute meidän suomalaisten, tai ainakin suomalaisten poliitikkojen ilmeisestä haluttomuudesta pitää yllä uskottavaa materiaalista puolustustasoa? Ja kuka väittää, että puolustuksemme ei ole uskottava? Kenen siihen pitää uskoa?
Miksi meidän on niin vaikeaa hyväksyä, että varsinkin vaikeassa tilanteessa suomalaisten etua ajavat yksin suomalaiset? Että liittoutumisilla aina on hintansa, jotka todellisuuden testissä saattavat sitoa osapuolten käsiä ja rajoittaa toimintavapauksia ja - vaihtoehtoja? Varsinkin pienten ja eniten suojaa etsivien osapuolten käsiä? Meidän kätemme. Kohtalokkaasti.
Uhitella ja loukkaantua kyllä osaamme, jos kaikki ei mene juuri siten, kun mielestämme pitäisi. Onneksi uhitelemmetasapuolisesti sekä toisilleemme että muille. Niitä erilaisia mieliäkin taitaa olla vähintäin asukasluvun verran?
Eikö kannaltamme parhaaksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategiaksi ole osoittautunut halu pitää yllä hyviä, rauhanomaisia suhteita kaikkiin maihin ja erityisesti naapureihimme? Ja toimia tilanteen mukaan? Itsenäisesti. Kaikin kulloinkin käytettävissä olevin välinein ja keinoin?
Sen sijaan on varmasti syytä jo nyt, eikä vasta nykyisen kriisin pölyn laskettua arvioida puolustusresurssiemme riittävyys ja tehdä tarvittavat ratkaisut. Ei pidä jättää huomiseen asioita, jotka tulee tehdä nyt. Emmeköhän tätä tilanteen arviointia ja erityisesti päätöksentekoa ole jo riittävän kauan siirtäneet? Nykyinen kriisi osoittaa kouriintuntuvasti erityisesti sen, että yllättäen alkava sota Euroopassa on edelleen valitettava mahdollisuus.
Mistä tämä on? Lähteet kiitos.
Last edited by a moderator:
