Ukrainan kriisin seuraukset Suomessa

[yrjö]

Muutama kirjoitus ja puheenvuoro yli muiden korostuu mulle tässä kriisissä. Näissä kirjoituksissa koostuu se, mitä Suomen pitäisi mielestäni ottaa opiksi. Noi lukemalla jokainen voi vetää johtopäätökset:

http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_sodan_aattona/7116380
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/67209-suomalaishuomio-ukrainasta-pullistelu-ei-tahan-lopu

ja uudelleen ajankohtaiseksi noussut: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kot...miseen-todellinen-uhka/?shared=23328-0a753d0a

http://ulkopolitist.fi/2014/03/05/miten-ukrainan-kriisi-vaikuttaa-suomeen/


lisäksi tää:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014030418092945_uu.shtml

Oksanen, Tervo ja Tarkka ovat arvossa pitämiäni henkilöitä ja Tervo ainakaan ei ole aiemmin selvästi profiloitunut mihinkään tällaiseen "venäläisvastaisuuteen". Tarkka on ollut realisti aina ja Oksanen tuo mulle uuden näkökulman. Lisäksi Arto Luukkainen, Charly, the Ulkopolitist (jossa epäilemättä tullaan käsittelemään aihetta lisää) ovat ansiokkaita. Sen sijaan kansanedustajat ovat suorastaan puusilmäisiä. Onko heidän asema vaan niin paha etteivät voi lausua mitään Venäjälle epämieluisaa edelleenkään? Esim. Seppo Kääriäinen ollut tavallistakin puusilmäisempi. Ei tämän magnitudin asiaa voi enää kuitata vaan sillä et ei tässä mitään ihmeitä jatketaan samaan malliin eikä hötkyillä. Tän on pakko vaikutta jotenkin. Ei tietty heti.

Siltä varalta jos tuo juttu ei näy niin pastetan sen:

Sofi Oksanen: Paluu suomettumiseen on todellinen uhka
SK:n arkistoista: Kansakunnan muisti pystytään tuhoamaan, kirjoitti Sofi Oksanen Kanava-lehdessä.
Kanava
3.3.2014 20:08|Päivitetty 3.3.2014 20:11

17 min
(13)
Luettu (16 777)

”Maan tunnettuus ulkomailla ei ole vain turismi- tai vientikysymys”, kirjoitti kirjailija Sofi Oksanen Kanava-lehdessä 13.12.2013.

”Tarpeeksi dominoiva tarina pystyy pyyhkäisemään kartalta kokonaisia kansoja ja kulttuureita. Kansakunnan muisti pystytään tuhoamaan. Suurvalloilla on kykyjä, resursseja ja halua dominoivien tarinoiden luomiseen, eri tavoin, eri tarkoituksiin.”

Suomen Kuvalehti julkaisee Kanavassa ilmestyneen tekstin kokonaisuudessaan.





Kansa ilman omaa tarinaa on vaarassa


Kirjojeni käännökset veivät minut joitakin vuosia sitten Islantiin. Matkalta jäi mieleen erityisesti maan kulttuuri-ilmapiiri: Islanti on väkiluvultaan liian pieni, jotta maalla voisi olla omaa armeijaa, mutta sitä ei edes pidetty tarpeellisena. Islantilaiset kokivat, että heidän kulttuurinsa on maan paras puolustuskeino.

Islannin kirjallisuus saagoineen on Euroopan vanhimpia. Edda-runoja alettiin kirjoittaa muistiin jo 1200-luvulla ja julkaistujen kirjojen määrä on nykyään hurja väestömäärään suhteutettuna. Kirjailijaliitolla on 350 jäsentä, Suomessa noin 500.

Tässä pienehkön kaupungin kokoisessa maassa ostetaan kirjoja yhä niin paljon, että elävä kustannustoiminta on mahdollista, vaikka maassa luetaan runsaasti myös muualta tuotua englanninkielistä kirjallisuutta. Modernin kulttuurituotannon laaja saatavuus ei ole vähentänyt lukemishimoa. Erikoista kyllä, islanninkielisille kirjoille löytyy myös kääntäjiä.

Islantilaisten on helppo identifioitua Viron tarinaan ja sen historiaan. Miehitysvallan merkitys on tuttu ja hekin puhuvat yhä äidinkieltään vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

Islanti selvisi vuosisataisesta sorrosta pohjoismaiseksi demokratiaksi nopeasti, se ottaa tiukasti osaa pohjoismaisen dekkarin buumiin ja völjyy skandinaavisen musiikin vanavedessä maailmalle. Islantilainen kulttuuri on menestystarina.

Viro selvisi viime vuosisadan miehityksistä paremmin kuin moni neuvostomiehitetty maa muun muassa siksi, että sen maantieteellinen sijainti mahdollisti länsimaisten vaikutteiden paremman liikkuvuuden Viroon neuvostoaikana. Viro oli Neuvostoliiton ikkuna länteen. Toinen olennainen tekijä oli kehittynyt kirjakulttuuri.

Väkilukuun suhteutettuna Virossakin on valtavasti kirjailijoita ja julkaistutoiminta on aktiivista. Viron käännöskirjallisuus ei kuitenkaan ole kokenut samanlaista vientibuumia kuin Islannin.

Islantilaisille kirjallisuuden ja maata koskevan tiedon merkitys maan ulkopuolella on myös hieman toinen kuin virolaisille. Sen tehtävä ei ole vahvistaa oikeutusta Islannin itsenäisyyteen ja toimittaa asiallista tietoa maasta ulkomaailmaan. Sen ei tarvitse, koska entiset miehittäjät eivät kohdista maahan propagandakampanjoita eikä Islantia luulla vaikkapa Iraniksi. Sen sijaan Baltian ja Balkanin maat sotketaan keskenään melko yleisesti.



Lukijat samaistuvat miehityshistoriasta kertoviin romaaneihini myös oksitaanialueella. Oksitaanit elävät tällä hetkellä kulttuurisen heräämisen kautta.

Vieraillessani Nizzan oksitaanialueella lukijoita kiinnosti kovasti se, miten suomen ja viron kaltaiset kielet ovat selvinneet elinvoimaisina kaikki nämä vuosisadat. Ranskan julmasti jyräämien oksitaanien näkökulmasta kummatkin kielet ovat todellisia menestystarinoita, vaikka lähtökohdat ovat toiset kuin oksitaanin.

Oksitaani oli ensimmäinen romaaninen kieli, jolla kirjoitettiin kirjallisuutta. 1100-luvulta alkoi oksitaanikirjallisuuden kulta-aika, jonka etujoukkoa oli trubaduureiksi kutsuttu runoilijaryhmä. Sana tulee oksitaaninkielisestä verbistä trobar, joka tarkoittaa keksimistä, löytämistä.

Trubaduurikulttuuriin kuuluivat musiikin säestyksellä laulettujen runojen lisäksi muun muassa historialliset ja seikkailulliset romanssit, joista juontuu tällä hetkellä suosituin kirjallinen genre, romaani. Trubaduurit vaikuttivat kaikkeen siihen, mikä nykyään ymmärretään länsimaiseksi kirjallisuudeksi.

Meillä ei ole vastaavaa kulttuurihistoriaa. Olisi loogisempaa, että oksitaanit olisivat selvinneet yhtä hyvin kuin islantilaiset, ja me suomalaiset ja virolaiset taas puolestaan emme.

Maantieteellinen sijainti tietenkin vaikutti asiaan. Oksitaanialue sijoittuu Italian, Espanjan ja Ranskan usein uudelleenpiirretyille raja-alueille. Ranska on sementoinut ranskan ainoaksi viralliseksi kieleksi jo perustuslaissa. Yksikielisyyden vaatimus on peräisin Ranskan vallankumouksen ajoilta, jolloin päätettiin, että virallisen kielen on pohjauduttava Pariisin ranskaan.

Koska kouluissa ei saanut käyttää oksitaania, oksitaanivanhemmat alkoivat puhua lapsilleen kotona vain ranskaa, jotta nämä pärjäisivät koulussa. Sortotoimenpiteet jatkuivat eri muodoissa niin, että oksitaanista tuli roskaväeksi katsotun kansanosan kieli.

Nykyään matkaoppaista löytyy väitteitä, jonka mukaan oksitaani on Ranskan murre eikä sitä puhuta kuin syrjäisissä kylissä. Oksitaani on kuitenkin itsenäinen kieli, jonka lähin sukulainen on katalaani. Äidinkielenään oksitaania puhuu 500 000 – 800 000 ranskalaista ja aktiivikäyttäjiä on noin kaksi miljoonaa. Kielialue ei siis ole kovinkaan pieni, mutta kustannustoiminta on vähäistä ja käännöskirjallisuutta ei juuri ole.



Oksitaani katosi kartalta valtaapitävien ansiosta ja neuvostomiehitys teki saman Virolle. Kieli ja kulttuuri ovat kansallisen identiteetin ydin, joka yhdistää kansaa ja auttaa selviämään vaikeistakin ajoista.

Viro säilytti kirjahyllyjen avulla itsenäisyystahtonsa miehitysten ajan. Suurin osa Neuvosto-Viroon väestönsiirtojen myötä maahan muuttaneista ihmisistä kuului vähemmän lukevaan työläisväestöön. Sitä suurempi merkitys virolaisessa kodissa oli kirjahyllyllä. Neuvostopropagandan johtoajatuksen mukaan neuvostojärjestelmä nimittäin toi valon pimeyteen: lukutaidon ja kulttuurin.

Virolaisten kirjahyllyt edustivat passiivista vastarintaa, osoitusta siitä että meillä oli ja on kulttuuria. Mikäli miehitys olisi jatkunut pidempään, virolaisille olisi käynyt kuten oksitaaneille.

Viidenkymmenen vuoden ajan Neuvostoliitto piti huolta Viron tarinan kertomisesta. Myös uudelleenitsenäistymisen jälkeen neuvostonarratiiviin törmää yhä eikä asiaa helpota se, ettei Venäjä myönnä miehitystä ja kokee Viron historiallisesti sille kuuluvaksi alueeksi.

Ihmiset, jotka eivät tunne Viron miehityshistoriaa, eivät pitäisi katastrofina sitä, että Viro yhtäkkiä olisikin osa Venäjää. Mutta sen jälkeen kun he tietävät Virosta edes jotain ja käsittävät, että Viro kansakuntana ja kielenä on ihan eri asia kuin Venäjä, tilanne on toinen.



Maan tunnettuus ulkomailla ei ole vain turismi- tai vientikysymys. Tarpeeksi dominoiva tarina pystyy pyyhkäisemään kartalta kokonaisia kansoja ja kulttuureita. Kansakunnan muisti pystytään tuhoamaan. Suurvalloilla on kykyjä, resursseja ja halua dominoivien tarinoiden luomiseen, eri tavoin, eri tarkoituksiin.

Venäjän tapauksessa sanoilla on merkitystä informaatiosodan aseena. Informaatiosotaa voidaan käydä verkossa silloinkin kun armeijat maan päällä eivät taistele. Mielikuvamittelöinti ei ole uusi sodankäynnin muoto, mutta sen merkitys on kasvanut tiedonvälityksen nopeutuessa. Siksi informaatiosota on yhä tärkeämpi maanpuolustuksen osatekijä.

Venäjän ja Suomen välejä hiertäneet lapsikiistat olivat selviä propagandahyökkäyksiä Suomea kohtaan. Venäjän mediassa esitetyt väitteet siitä, että Suomessa on keskitysleirejä venäläislapsille ja että hotelleissa venäläisturisteilta voidaan viedä lapset, voidaan kuitata hymähtelyllä, mutta valitettavasti tällaiset väitteet eivät ole naurun aihe.

Venäläisistä suurin osa ei ole koskaan käynyt Suomessa eikä osaa suomea. Vaikka venäläiset taitavat rivinvälilukutaidon ja tietävät valtion kanavien olevan Kremlin hallinnassa, osa ihmisistä aina uskoo jotain uutisiksi nimetyistä lähetyksistä.

Propagandasodassa tavoite on jo saavutettu, kun mieleen on onnistuttu istuttamaan epäilys ja lapsikiistojen myötä se epäilys istutettiin Venäjän kansalaisten mieleen. Samalla häivytettiin mielenkiintoa oman maan heikkoa sosiaalihuoltoa kohtaan ja heikkenevän syntyvyyden maassa ulkomaalaisten vetovoima tulevien lapsien isinä laski. Viholliskuvia vahvistettiin.

Lapsikiistatapauksessa sanavalinnat eivät olleet sattumaa. Käyttämällä keskitysleirisanastoa yhteyksissä, joihin ne eivät kuulu, häivytetään sanan merkitystä.

Teko oli ovela veto valtiolta, jolla on pitkä historia leirien suhteen ja jonka ihmisoikeustilanne on ongelmallinen. Samanlaista retoriikkaa Venäjä on käyttänyt myös Viroon kohdistuneissa kampanjoissaan. Sielläkin kuulemma on keskitysleirejä venäläisille.



Onneksi Suomella on vahva maine länsimaisena demokratiana, sanavapaustilanteemme on korkealla ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Se tiedetään myös muualla lännessä.

Sellaisesta maasta ei voi sanoa ihan mitä vain niin että kaikki uskoisivat moisia väitteitä. Mutta mitä jos lapsikiistojen kaltaisia iskuja tulee lisää?

Mitä jos vastaavia käsityksiä Suomesta toistellaan Venäjän valtamedioissa uudelleen vuosien ajan? Mitä jos suomalaiset tuotteet menevät boikottiin Venäjällä? Muutamassa vuodessa osa venäläisistä alkaisi uskoa, että suomalaiset haluavat myrkyttää venäläiset, mikä onkin ollut yksi väite Suomea koskevissa iskuissa.

Koska Venäjän vienti ja venäläisturismi ovat merkittävä osa talouttamme, yritykset ja poliitikot tekisivät mitä tahansa saadakseen boikotin loppumaan. Suomi olisi täysin valmis palaamaan suomettumisen vuosien henkiseen ilmapiiriin.

Venäjään liittyvällä itsesensuurilla on Suomessa pitkä historia eikä sitä koskaan purettu palasiksi kunnolla. Koska kaikki suomalaiset ovat altistuneet itsesensuurille, meidän olisi hyvin helppo palata vanhoihin tapoihin. Ihmisen aivoissa vanha käytösmalli aktivoituu, kun tapahtuu jotain mikä muistuttaa siitä.

Kaikenlaisia propagandakampanjoita vastaan pystymme puolustautumaan vain ja ainoastaan puolustamalla niitä arvoja, joista Suomi nykyään tunnetaan: ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, sananvapauden korkeasta asteesta, ja demokratiasta.

Se on dominoiva suomalainen tarina, jota ei ole mitään syytä ottaa itsestään selvyytenä. Siihen tarinaan ei itsesensuuri kuulu, vaikka se olisikin tuttu ja turvallinen tapa selvitä. Siksi sitä ei voi jättää möröksi sängyn alle, jolloin sillä on valta.



Länsimaissa Venäjän propagandatoiminta alkoi herättää mielenkiintoa oman sukupolveni ihmisissä vasta Pussy Riotin ja antihomopropagandan myötä.

Sitä ennen muun muassa Viroon, Georgiaan, Liettuaan ja Latviaan kohdistetut aggressiiviset propagandakampanjat eivät juuri herättäneet sukupolvessani tunteita. Nämä maat ja kansat tuntuvat länsimaisesta näkökulmasta katsottuna kaukaisilta. Niihin ei ole suhdetta. Sellaisille maille voi tehdä ihan mitä vain ilman että kukaan ulkopuolinen kyynelehti niiden vuoksi.

Minun sukupolveni länsimaisilla ihmisillä sen sijaan on elävä suhde homoihin, punkkareihin ja arktisiin aktivisteihin.

Tuttavapiiristä löytyy ainakin joku joka kuuluu näihin ihmisryhmiin – tai ainakin ne ovat tuttuja television kautta. Elton John, Jari Sillanpää, Sini Saarela, Pelle Miljoona ja Sex Pistols tuovat nämä ryhmät lähelle meitä. Siksi näihin ryhmiin kohdistuvat propagandatoimet herättävät halun puolustaa, nousta barrikadeille heidän puolestaan.

Venäjälle nämä ryhmät ovat kuitenkin vain luontevaa jatkoa pitkään meneillään olleessa propagandakampanjoinnissa, vain kohderyhmää on vaihdeltu välillä. Hyökkäys kohdistuu aina marginaaliryhmään tai pieniin kansoihin, jotka on helppo valjastaa hyvän vihollisen rooliin.

Kohteet ovat erityisen tarpeellisia, kun Venäjä haluaa takaisin Neuvostoliiton romahtamisen myötä menettämänsä suuruutensa ja osa siitä suuruudesta luodaan retoriikalla. Siinä tehtävässä tarvitaan myös paluu myyttiseen kulta-aikaan, jolloin niin punkkarit, anarkistit kuin homot olivat Neuvostoliiton lain mukaan joko kriminalisoituja tai sairausluokituksen piiriin kuuluvia. Nykyään heidät nähdään länsimaisina tuontituotteita, joita ei Venäjällä kaivata.



Kremlin hallinnoima kansainvälinen tv-kanava, Russia Today eli RT, perustettiin 30 miljoonalla dollarilla vuonna 2005. Samaan aikaan kuin riippumattomat mediatalot joutuvat leikkaamaan menojaan, RT:n budjetti on kivunnut jo 300 miljoonaan dollariin. Yhteensä työntekijöitä on yli 2 500, pelkästään Washington DC:ssä sata.

Vuonna 2011 se oli Yhdysvalloissa toiseksi katsotuin ulkomainen kanava, viime vuonna se oli jo katsotuin urbaaneilla alueilla. Tänä vuonna siitä tuli ensimmäinen tv-kanava, joka ylitti biljoonan katsojan rajan YouTubessa.

Iso-Britanniassa se on suosituin tv-kanava heti BBC:n ja Skyn jälkeen ja kanava näkyy sadassa maassa. Tänä keväänä se palkkasi listoilleen muun muassa CNN:n kasvona tunnetun amerikkalaisen tv-legendan Larry Kingin. Sisältö on luotu länsimaista ihmistä varten.

Päätoimittaja Margarita Simonyan oli vain 25, kun hän pääsi Russia Todayn johtoon. Suurin osa toimittajista on kolmekymppisiä ja englanninkielen taito on sujuvaa.

Kanavan ilmeen on muodostanut juuri se sukupolvi, jonka lännen vanhat mediatalot ovat menettäneet. Siksi heidän YouTube -kanavansa on loistava.

Kanava on unelmapaikka lahjakkaalle toimittajalle: mainostuloista ja budjettileikkauksista ei tarvitse välittää. He saavat tehdä hyviä ohjelmia, mikäli voivat elää sen asian kanssa, että Venäjä on yksi vaarallisimpia maita toimittajalle ja se tunnetaan heikosta halustaan selvittää toimittajamurhia.

Anna Politkovskaja murhattiin vain pari vuotta RT:n perustamisen jälkeen ja Putinin suojattina tunnettu Margarita Simonyan sai valtansa oltuaan ensimmäinen toimittaja paikalla Beslanin kriisin yhteydessä. Beslanin panttivankidraama johtui presidentin vallan vahvistumiseen Venäjällä ja samalla myös Russia Todayn syntyyn.



Russia Todayn menestystarina perustuu siihen, että Venäjä on hankkinut kokemusta propagandanteosta pitkään. Samat vanhat vetonaulat toimivat: kanava on täynnä sex-appealia ja se käyttää hyväkseen Yhdysvaltoihin kohdistuvaa kritiikkiä.

Russia Todayn toimittajat, moderaattorit ja tv-kasvot vaikuttavat luotettavilta ja uutislähetykset näyttävät länsimaisilta, ne vaikuttavat luotettavilta. Ohjelmat eivät tunnu propagandalta tai disinformaatiolta.

Vinkkejä voi etsiä esimerkiksi katsomalla uutisia, joissa käsitellään Yhdysvaltoihin adoptoituja venäläisiä lapsia. Niissä toiston määrä tiettyjen sanojen suhteen on huomattava.

Parin minuutin länsimaisessa uutislähetyksessä ei toistettaisi ”Amerikkaan adoptoitu venäläinen poika” – sanaparia abuse-sanan kanssa kymmentä tai kahtakymmentä kertaa, sillä konteksti selviää jo parilla toistolla. Ei ole syytä myöskään unohtaa että äidit ja lapset ovat moskovalaisessa propagandaperinteessä aiheena jo klassikkoja.

Toisto on vanha propagandan keino. Neuvostoliiton kehittymättömämpi propaganda toimi samoin periaattein. Sanalistat – jatkuvasti päivittyvät – määräsivät, mitä adjektiiveja piti toistella jatkuvina epiteetteinä, kun kirjoitettiin Neuvostoliitosta, ja mitä adjektiiveja kun viitattiin asioihin, jotka liittyivät Viron tasavaltaan tai sen aikaan. Kun mitä tahansa toistetaan tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee totta.

Tuohon aikaan Neuvostoliitolla ei ollut Russia Todayn kaltaista työkalua, mutta oli toki muita välineitä. Vuonna 1958 KGB perusti Kodumaa-lehden. Se oli ainoa vironkielinen sanomalehti, joka sai kulkea Neuvostoliiton rajan yli.

Olen tavannut suomalaisia, jotka yhä muistavat lehden liikutusta herättäneen ilmoituspalstan, jossa etsittiin länteen kadonneita sukulaisia. Suomalaisten mieleen ei tullut, että lehti – joka näytti tavalliselta sanomalehdeltä – ei ollut sanomalehti siinä mielessä kuin me vapaaseen tiedonvälitykseen tottuneet sanomalehden käsitämme.

Kadonneita sukulaisia ei etsitty siksi että Neuvostoliitto halusi auttaa ihmisiä löytämään tätejään ja setiään, vaan siksi että KGB halusi luoda kontaktin näihin ihmisiin.

Ranska ei ole totalitaristinen diktatuuri eikä sen sananvapaustilanne muistuta Venäjän tai Neuvostoliiton sananvapauden olemattomuutta. Ranskan poliisi ei ole kehitellyt KGB:n tavoin sanalistoja, joista pitäisi valita epiteettejä oksitaaneille, kun kirjoittaa heistä. Ihmismieli toimii kuitenkin kaikkialla samalla tavalla, mielikuvat ja tarinat syntyvät samoin keinoin.

Koska oksitaanista tuli heikommin koulutetun kansanosan kieli, siitä tuli samalla kieli, jonka käyttäjiä pidettiin tyhminä ja köyhinä. Tästä tuli Ranskan dominoiva tarina oksitaaneista, vaikka se olisi voinut olla myös kirjallisuuden ja trubaduurikulttuurin tarina, älyn ja luovuuden.

Siksi edes oksitaanialueilla asuvat ranskalaiset eivät välttämättä tiedä mitään oksitaanista, ja koska he eivät tiedä, he eivät välitä oksitaaneihin kohdistuneesta sorrosta.



Suurin osa maailman ihmisistä ei osaa sijoittaa Islantia, Viroa tai Suomea kartalle, aivan kuten eivät osaa sijoittaa oksitaanialuettakaan. Suurin osa maailman ihmisistä ei tunne yhtään virolaista, suomalaista tai oksitaania. Meillä on heikommat eväät puolustautua esimerkiksi vääriä syytöksiä kohtaan, mikäli niiden esittäjä on isompi kuin me. Tai heillä on isommat mediatykit.

Sen sijaan maa tai kieli, jonka tarinoita luetaan, on paljon vahvemmilla. Sellaiseen maahan on jo syntynyt tunneside. Riittää, jos pystyy antamaan kasvot maalle, kuten Björk on antanut kasvot Islannille. Sellaisen kansan ihmisistä välitetään huomattavasti enemmän kuin ihmisryhmän, jolla ei ole kasvoja laisinkaan.

Tarinat ovat aina valtakysymyksiä: kuka kertoo ja milloin, kuinka monia tarinoita kerrotaan tai kerrotaanko vain eri versioita yhdestä ja samasta tarinasta. Kansa, jolla ei ole itselleen tunnistettavaa tarinaa oman kielialueen ulkopuolella, on kansa jota ei ole olemassa. Maa tai kieli, jota ei osata sijoittaa kartalle, on helpompi pyyhkäistä kartalta pois.

En usko oksitaanitrubaduurien osanneen kuvitella maailmaa, jossa oksitaani, tuo hovien kieli, olisi kohta tuntematon kulttuuria harrastavalle luokalle. Enkä osaa itse kuvitella, että sadan vuoden päästä suomalaiset lopettaisivat kotona suomen puhumisen, koska he haluaisivat lasten pärjäävän koulussa – jossa opetus tapahtuu jollain muulla kielellä.

Eivät oksitaanitrubaduuritkaan varmasti osanneet kuvitella, mutta niin kuitenkin kävi. Ranska söi oksitaanin eikä kansainvälinen yhteisö piitannut siitä pätkääkään, sillä Ranskan luomat tarinat olivat suurempia, kantavampia, dominoivampia.

Virossa kyyditykset mursivat kansakunnan selkärangan ja vaikuttivat šokin tavoin, koska mitään sellaista ei ollut tapahtunut ennen, sellainen ei kuulunut kansalaisten ymmärrykseen Viron tasavallasta. Niin kuitenkin kävi eikä kansainvälinen yhteisö piitannut siitä pätkääkään, koska Neuvostoliiton luomat tarinat olivat suurempia, kantavampia, dominoivampia.

Sofi Oksanen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 15.12.2013 klo 14, julkaistu uudelleen 3.3.2014 klo 20.08. Teksti on julkaistu ensi kerran Kanava-lehdessä 13.12.2013.

Lisäksi muutama kuvaava aihe, slogan tai lause mitkä nostan linkeistä ja ketjussa käydystä keskustelusta:

Jussi Niinistö:
"Uudet uhat eivät poista vanhoja uhkia." Pätee toistaiseksi 100%

Tervo:
"Putin on ilmoittanut Venäjän suojelevan Ukrainassa venäläisiä väkivallalta. Se on naurettava tekosyy. Länsimedian mukaan Krimillä on kuollut mielenosoituksessa yksi venäläinen sydänkohtaukseen." LOL11!!11!

"Venäläisten suojeleminen milloin miltäkin Venäjän naapurimaissa on Putin ulkopolitiikan kulmakiviä. Sillä hän selittää Venäjän puuttumisen naapureitten elämään ja haikailun neuvostoaikojen mahtiin. Saman venäläisten suojelupolitiikan pienimpiä kaikuja on Venäjän huolestuminen siitä, miten Suomi kohtelee venäläistaustaisten vanhempien lapsia."

"Paluuta neuvostoaikaan edustaa myös kielenkäyttö. Ukrainasta paennut syrjäytetty presidentti Viktor Janukovitš, tämä omia kansalaisiaan murhauttava kansainvälinen suurrikollinen, ilmoitti Venäjällä pitämässään tiedostustilaisuudessa, että fasistit ovat kaapanneet vallan Kiovassa. Yleisradion televisiouutisissa monet haastatellut Krimin venäläiset ovat tuominneet Ukrainan kumouksen fasistiseksi. Tekosyy tähän saadaan siitä, että pieni siru Janukovitšin vastaisesta oppositiosta kuuluu oikeistoradikaaleihin.

Fasistisia haamuja näkevien joukkoon liittyi myös urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (vas.) eduskunta-avustaja Antero Eerola. Hän tuomitsi Janukovitšin syrjäyttämisen laittomaksi vallankaappaukseksi, luultavasti näin erottaen sen laillisista vallankaappauksista. Eerola kysyi: "Milloin EU tuomitsee tämän fasismin nousun?"" Niinpä...

"Ukrainassa ei tietenkään ole kysymys fasismista, vaan stalinistisesta kielipelistä. Neuvostoliitto nimitteli toisen maailmansodan jälkeen fasisteiksi kaikkia, jotka olivat eri mieltä sen kanssa. Erimielisyys riittää fasistiksi leimaamiseen myös tänään. Tietenkin Venäjän kansan syvien rivien on helpompaa hyväksyä sota fasisteja vastaan kuin länsimaista demokratiaa vaativia vastaan."

"Miksi Venäjän liittolaiset, Ukrainan janukovitšit ja Valko-Venäjän lukashenkat, ovat järjestään rikollisia tai diktaattoreita? Johtuisiko se siitä, että muunlaisia johtajia ei saada Venäjän harjoittaman politiikan taakse?" tää on hyvä kysymys, toi Tervo on kyl pirullisen terävä

"Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien Suomen ulkopolitiikan mantrana on ollut ilmoittaa Suomen tukevan Venäjän demokratisoitumiskehitystä. Se on tietenkin kohtelias tapa välttää sanomasta mitään kärjekästä demokratian nykytilasta Venäjällä. Viimeistään nyt on valitettavasti tullut selväksi, että Suomi on yli kaksikymmentä vuotta tukenut kehitystä, jota ei ole olemassa.

Ukrainan kriisin myötä saivat käytännön ulko- ja turvallisuuspoliittista opetusta ne kotimaiset ajattelijat, joitten mielestä perinteiset uhkakuvat kuuluvat menneeseen maailmaan ja armeija voi keskittyä puhdistamaan lintuja öljystä ja poimimaan puolukoita." erittäin voittokkasti muotoiltu!

Sofi Oksanen:
"Kremlin hallinnoima kansainvälinen tv-kanava, Russia Today eli RT, perustettiin 30 miljoonalla dollarilla vuonna 2005. Samaan aikaan kuin riippumattomat mediatalot joutuvat leikkaamaan menojaan, RT:n budjetti on kivunnut jo 300 miljoonaan dollariin. Yhteensä työntekijöitä on yli 2 500, pelkästään Washington DC:ssä sata.

Vuonna 2011 se oli Yhdysvalloissa toiseksi katsotuin ulkomainen kanava, viime vuonna se oli jo katsotuin urbaaneilla alueilla. Tänä vuonna siitä tuli ensimmäinen tv-kanava, joka ylitti biljoonan katsojan rajan YouTubessa.

Iso-Britanniassa se on suosituin tv-kanava heti BBC:n ja Skyn jälkeen ja kanava näkyy sadassa maassa. Tänä keväänä se palkkasi listoilleen muun muassa CNN:n kasvona tunnetun amerikkalaisen tv-legendan Larry Kingin. Sisältö on luotu länsimaista ihmistä varten.

Päätoimittaja Margarita Simonyan oli vain 25, kun hän pääsi Russia Todayn johtoon. Suurin osa toimittajista on kolmekymppisiä ja englanninkielen taito on sujuvaa.

Kanavan ilmeen on muodostanut juuri se sukupolvi, jonka lännen vanhat mediatalot ovat menettäneet. Siksi heidän YouTube -kanavansa on loistava.

Kanava on unelmapaikka lahjakkaalle toimittajalle: mainostuloista ja budjettileikkauksista ei tarvitse välittää. He saavat tehdä hyviä ohjelmia, mikäli voivat elää sen asian kanssa, että Venäjä on yksi vaarallisimpia maita toimittajalle ja se tunnetaan heikosta halustaan selvittää toimittajamurhia."

the Ulkopolitist:
"Suoraan Krimin miehitys ei vaikuta Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, mutta sen kyllä pitäisi käynnistää pohdintaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuista."

"Vaikka tekisimme Pohjois-Koreat ja kaataisimme kaikki rahamme maanpuolustukseen ja ydinaseisiin niin silti emme voisi taata uskottavaa puolustusta. Suomen keskeinen turvallisuusongelma on se, että olemme yksin"

"Puolustusbudjetin nostoa vastustavat tarvitsevat tulevaisuudessa ehdottomasti luovuutta argumentoinnilleen, jos he haluavat määrärahojen nostoa estää. Tässä vaiheessa pitäisi olla jokaiselle selvää, että konventionaalinen sotilaallinen uhka on edelleen olemassa myös Euroopassa, ja siihen tulee varautua."

"Autoritaarinen, lähiympäristössään sotilaallisia nollasummapelejä pelaava Venäjä on merkittävä turvallisuuspoliittinen haaste länsimaille, EU:lle ja Suomelle. Ukrainan kriisi toimii konkreettisena muistutuksena tämän haasteen olemassaolosta, ei merkkinä sen äkillisestä ilmaantumisesta."

"Diplomaattisen ratkaisun tulisi ensisijaisesti tehdä selväksi, että Venäjä ei voi käyttää sotilaallista voimaa ilman, että sen haitat ovat hyötyjä suuremmat. Muunlainen ratkaisu epävakauttaa Suomen strategista toimintaympäristöä jatkossa."

"Perinteisen suurvallan tavoin käyttäytyvä Venäjä tarjoaa aimo annoksen kansainvälispoliittista realismia liberaaliin institutionalismiin hurahtaneelle Suomelle: historia ei ole loppunut, valtioiden väliset sodat eivät esiinny pelkästään historiankirjoissa ja valkokankaalla ja on olemassa sellaisia kansainvälisen lain kieltämiä konventionaalisia uhkia, joiden torjumiseksi kannattaa ylläpitää riittävää sotilaallista kapasiteettia – mieluusti sellaisessa viitekehyksessä, jonka jäsenillä on yhtenäiset, arvot, intressit ja riittävä kapasiteetti oman turvallisuuden takaamiseksi." -ihanasti muotoiltu, pakko digata!


Timo Viahavainen Iltalehdessä:
"Suomen tulisi luopua kaksoiskansalaisuuden mahdollistamisesta, sanoo Venäjän tutkimuksen professori, dosentti Timo Vihavainen Helsingin yliopistosta." tää ei selittelyjä kaipaa

"Venäjän presidentti Vladimir Putin ajaa venäjänkielisten etuja myös Venäjän rajojen ulkopuolella. Suomi ei muodosta asiassa poikkeusta. Aihe on noussut pintaan Ukrainan kriisin myötä, kun Venäjä on asettunut puolustamaan Ukrainassa asuvia venäläisvähemmistöjä.

Venäjän tutkimuksen professori, dosentti Timo Vihavainen Helsingin yliopistosta ihmettelee suomessakin yleisesti käytössä olevaa mahdollisuutta kaksoiskansalaistuuteen.

- En ymmärrä mitä etuja siitä yleisesti on saatavissa. Kyllä ihmisen pitää kyetä päättämään, minkä maan kansalainen hän on ja ketä kannattaa vaikkapa pesäpallo-ottelussa. Kaksoiskansalaisuus on järjestön systeemi, Vihavainen sanoo."





Lisäksi haluan erityisesti nostaa esiin RT:n propagandakoneistona mitä ilmenee Oksasen jutusta. Mikä tuskin on yllätys. RT:n koko, laajuus ja touhuun laitetava rahallinen pansotus yllätti minut. Mutta tätäkin enemmän kanavan suosio yllätti.

Erityisen silmiinpistävää on se, että Venäjän joukoista puhutaan julkisuudessa edelleen "tunnistamattomina" joukkoina. Vähän samaan tapaan kuin 911-iskuista puhuttiin alkuhetkinä onnettomuutena. Idioottikin tajusi ettei kyseesä ollut mikään onnettomuus tai että eivät nuo joukot ole mitään spontaanisti järjestyneitä kadunmiehiä. Silti kotimainen media käyttää Kremlin propagandasanastoa ikäänkuin jotain epäselvyyttää mukamas olisi siitä kenen masinoimaa toiminta on.

...näillä linjoilla, tuolta se löytyy minusta mitä pitää tajuta. Ehkä heikointa ollut (odotetusti) Tarja Halonen ja muutamat kansanedustajat.

 

[skärdis]

Haluaisin kuitenkin uskoa että jossain kulkee raja, jonka ylittäminen on liikaa ja josta seuraa kaverille seuraamuksia.

Meinaan kun vaikuttaa siltä, että jos sitä rajaa ei piirretä nyt tähän, niin mihin hittoon ja milloin se sitten piirretään?

Se piirretään NATON 5. artiklaan. Rauhankumppanuus ei näemmä ole vielä sillä rajalla, kun se raja on nyt ylitetty jo toistamiseen.

Mitä tuo raja sitten tarkoittaa suomalaisten kannalta, niin jääköön jokaisen harkittavaksi. Toivon, että Suomi on rajan oikealla puolella, mutta nyt olemme joka tapauksessa harmaalla alueella. Alueella, jota ei koeteltu ja alueella, jolle kenellekään ei ole ennalta vahvistettuja sitoumuksia.

 

[aj77]

Se piirretään NATON 5. artiklaan. Rauhankumppanuus ei näemmä ole vielä sillä rajalla, kun se raja on nyt ylitetty jo toistamiseen.

Mitä tuo raja sitten tarkoittaa suomalaisten kannalta, niin jääköön jokaisen harkittavaksi. Toivon, että Suomi on rajan oikealla puolella, mutta nyt olemme joka tapauksessa harmaalla alueella. Alueella, jota ei koeteltu ja alueella, jolle kenellekään ei ole ennalta vahvistettuja sitoumuksia.

No jaa. Haluaisin erillaisen katsontakannan tähän. Kun me suomalaiset katsomme karttaa,niin se itäraja on suuri ja pitkä. Iso asia. Kun venäläinen katsoo karttaa se ihmettelee,että mikä se hyttysenpaska tuolla kulmassa on. No suomihan se. Se pikku paska jonka päälle laitetaan kahvikuppi karttapöydällä.

Kuitenkin tämä nuhru siellä kartassa ei ole ongelmia aiheuttanut. Rakentanut suhteita ja ollut poliittisesti korrekti maailman kriiseissä. Loppupeleissä tämän läntin kohtalon ratkaisee Venäjän kulloisenkin johtajan mielentila. Hullu sen täytyy olla jos tätä länttiä haluaa. Historiaakin yrityksistä on. Ja varsinkin kun ne on aina niin mukaviakin.

 

[skärdis]

No jaa. Haluaisin erillaisen katsontakannan tähän. Kun me suomalaiset katsomme karttaa,niin se itäraja on suuri ja pitkä. Iso asia. Kun venäläinen katsoo karttaa se ihmettelee,että mikä se hyttysenpaska tuolla kulmassa on. No suomihan se. Se pikku paska jonka päälle laitetaan kahvikuppi karttapöydällä.

Ei se nyt aivan noinkaan ole. Venäjän valtakunnan kannalta tämä meidän kulma on aina ollut moniverroin kokoaan merkittävämpi. Ei Pietari ole mikä tahansa viiden savun kylä tundralla.

Kuitenkin tämä nuhru siellä kartassa ei ole ongelmia aiheuttanut.

Ei tokikaan, mitä nyt hyökännyt natsien kanssa Venäjää vastaan. Suomalaiset toki selittivät sen olleen erillissota, mutta fascistista hyökkäyssotaa se on erillissotakin oli.

 

[Talvela]

Ei se nyt aivan noinkaan ole. Venäjän valtakunnan kannalta tämä meidän kulma on aina ollut moniverroin kokoaan merkittävämpi. Ei Pietari ole mikä tahansa viiden savun kylä tundralla.

Suomi on niin strategisella paikalla että sen on mahdoton olla oikeasti puolueeton, joko laulamme Moskovan lauluja ja jos ne ei miellytä, tarvimme jotain selkänojaa joka on nyt löytynyt.
Pietarin lisäksi Kuolan sotilaallinen merkitys, kasvava arktisten alueiden merkitys niin voi sanoa että Moskova tekee varmuudella kaikki temppunsa että Suomi olisi lieassa.

 

[Vonka]

Kansakunnan täytyy henkisesti kestää painostusta, jos sellainen alkaa. Siitä riippuu paljon.

Monikin kansanedustaja varmasti jo alkaa herätä, mutta täytyy muistaa ryhmäkuri. Ketkä pitävät valtaa? Ne ovat edelleen nämä kiäriäiset vahvoissa asemissa.

Työelämässä sinänsä taitaa enää olla aika vähän nuoruutensa Neuvostoliiton ylivertaisuuteen uskoneita. Ei voinut kuin henkeä haukkoa, kun tutkin yhden vastikään puolustusministeriöstä eläkkeelle jääneen korkean virkamiehen opinnäytetyötä 1970-luvulta. Aivan viideskolonnalaista. Toisaalta, kyllä ihmiset kasvavat ja muuttuvat, osoittavat työllään paikkansa. Mutta aina siihen jää varjo.

 

[fulcrum]

Se piirretään NATON 5. artiklaan. Rauhankumppanuus ei näemmä ole vielä sillä rajalla, kun se raja on nyt ylitetty jo toistamiseen.

Mitä tuo raja sitten tarkoittaa suomalaisten kannalta, niin jääköön jokaisen harkittavaksi. Toivon, että Suomi on rajan oikealla puolella, mutta nyt olemme joka tapauksessa harmaalla alueella. Alueella, jota ei koeteltu ja alueella, jolle kenellekään ei ole ennalta vahvistettuja sitoumuksia.

...mikä on hyvä. Sitoumukset ovat vaarallisia.

 

[skärdis]

...mikä on hyvä. Sitoumukset ovat vaarallisia.

Tähän asti NATO:n 5. artikla on ollut täydellinen menestys ja tarjonnut jäsenilleen täyden suojan jo vuosikymmeniä.

Suomalaiset eivät tätä tietenkään usko, mutta kun keskustelijoilta kysyy jotain faktaa 5. artiklan pitämättömyydestä ei selvää vastausta ole saanut vielä keneltäkään. Silti kuulemme kaikki osapuolet pyyhkivät arsettaan tuollaisilla sopimuksilla.

 

[JOKO]

Tähän asti NATO:n 5. artikla on ollut täydellinen menestys ja tarjonnut jäsenilleen täyden suojan jo vuosikymmeniä.

Eikös saman voi sanoa YYA sopimuksesta?

 

[baikal]

Tänään eräässä yhteydessä taas, TAAS, eräs kommentoija sanoi: "Natoon, jos meidät siihen otetaan"..... kehotti heittämään telkkää käsitteellä "Nato-optio" ja unohtamaan pikaraiteet. Epäili, että tuo tie on ollut tukossa jo pitkän aikaa, eikä syy ole se, että "suomalaiset kansana vastustavat liittoa", vaan syy on se, että Usa ja Saksa etunenässä eivät ole innokkaita ottamaan Suomea mukaan, koska se kiristäisi ennestään huonontuvia Venäjä-suhteita. Ehkä asia on niin tai sitten ei.

Ikuisesta Nato-väännöstä sanoisin, että kansalaisina meidän kaiketi pitää hieman vaatia jotain päättäjiltä. Jos emme syystä tai toisesta ole Natoon ns. pääsyllään, niin sitten on vahvistettava omaa kärpäslätkää. Jos minulta kysytään, niin eräs sopiva toimenpide tähän saumaan olisi ja on pistää kh-mylly käyntiin ja kunnolla. Se tuottaisi osaamishyvää tarpeisiin ja toisaalta olisi sellainen lievä ja provosoimaton näyttö Naapurille. Jos katsotaan sotilaallisia temppuja, niin kovin paljon ei edes ole tehtävissä. Nähty Krimin operaatio oli senlaatuinen, että kukin voi pohtia, miten sellaiseen ylipäätään avoin yhteiskunta voi vastata? Tällä haavaa kartoittaisin erittäin tarkasti Liittoutumisen mahdollisuudet ja toisaalta miinukset, näin varmasti tehdäänkin ja toisaalta korottaisin suorituskykyä kouluttamalla asevelvollisia ja hitokseen. Se on halpaa kuin makkarapötkä ja tietyllä tapaa korrekti temppu ja luo suorituskykyä vastata yllä nähtyihin juttuihin. Mikään uusi asejärjestelmä ei vastaa nähtyyn huutoon ja tätä olen vuosia uumoillutkin: emme ole koskaan ase kädessä mahtava eli kilpavarustelussa emme tule pärjäämään.

 

[skärdis]

Eikös saman voi sanoa YYA sopimuksesta?

Kyllä, mutta minkäs teet, kun toinen sopijapuoli meni kaatumaan.

Uskallan väittää länteen integroitumisen vaativan meiltä pienempiä uhrauksia kuin SNTL:ään kumartelun. Sellainen ero YYA ja Euro-Suomen välillä toki on, että YYA-Suomessa koko kansa omaksui itään kumartamisen. Nyt kuuluu kaikenmaailman soraääniä.

 

[JOKO]

Kyllä, mutta minkäs teet, kun toinen sopijapuoli meni kaatumaan.

Uskallan väittää länteen integroitumisen vaativan meiltä pienempiä uhrauksia kuin SNTL:ään kumartelun. Sellainen ero YYA ja Euro-Suomen välillä toki on, että YYA-Suomessa koko kansa omaksui itään kumartamisen. Nyt kuuluu kaikenmaailman soraääniä.

Kuului niitä silloinkin, mutta ilman nettiä niitä ei tarvinnut yhteiskunnan huipulla kuunnella. Se Moskovaan kumarteleva sakki oli laajuudeltaan samaa tasoa Brysseliin kumartelijoiden kanssa. Kumarainen selkä tuntuu olevan poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien ammattitauti. Iso osa vaihtoi luontevasti yhden herran toiseen. Opportunisteja, jotka ajavat omaa etuansa muka ulkoisen voiman pakottamana. Silloin oli Moskovan käskyt, nykyisin Brysselin direktiivit ja kansainväliset sopimukset.

Mitä uhrauksiin tulee, niin luulen tällä kertaa uhrauksien tulevan olemaan paljon kovempia. Taakka jakaantuu vain kovin epätasaisesti.

 

[skärdis]

Kuului niitä silloinkin, mutta ilman nettiä niitä ei tarvinnut yhteiskunnan huipulla kuunnella. Se Moskovaan kumarteleva sakki oli laajuudeltaan samaa tasoa Brysseliin kumartelijoiden kanssa. Kumarainen selkä tuntuu olevan poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien ammattitauti. Iso osa vaihtoi luontevasti yhden herran toiseen. Opportunisteja, jotka ajavat omaa etuansa muka ulkoisen voiman pakottamana. Silloin oli Moskovan käskyt, nykyisin Brysselin direktiivit ja kansainväliset sopimukset.

Tuo on kyllä melkoista p**kapuhetta!!

Ei kannata verrata neuvostodiktatuuria Euroopan unioniin. Kannattaisi päivittää tiedot SNTL:n todellisuudesta muustakin kuin Tiedonantajasta luettuihin.

 

[hessukessu]

Tähän asti NATO:n 5. artikla on ollut täydellinen menestys ja tarjonnut jäsenilleen täyden suojan jo vuosikymmeniä.
Suomalaiset eivät tätä tietenkään usko, mutta kun keskustelijoilta kysyy jotain faktaa 5. artiklan pitämättömyydestä ei selvää vastausta ole saanut vielä keneltäkään. Silti kuulemme kaikki osapuolet pyyhkivät arsettaan tuollaisilla sopimuksilla.

5. artikla EI tarkoita, että muut Natomaat joutuisivat antamaan sotilaallista apua. Siellä puhutaan vain avusta. Norja voi lähettää turskaa ja USA bigmäkkejä ja artiklan kriteeristö täyttyy. Mitään pakottaa ja velvoittavaa pykälää antaa tuntuvaa aseellista apua ei Naton artikloissa ole, katsos vaikka itse huviksesi.

 

[Creidiki]

Tähän asti NATO:n 5. artikla on ollut täydellinen menestys ja tarjonnut jäsenilleen täyden suojan jo vuosikymmeniä.

Haluaisitko sinä ostaa minulta tiikerinkarkottimen?

 

[JOKO]

Tuo on kyllä melkoista p**kapuhetta!!

Ei kannata verrata neuvostodiktatuuria Euroopan unioniin. Kannattaisi päivittää tiedot SNTL:n todellisuudesta muustakin kuin Tiedonantajasta luettuihin.

En tuossa vertaillutkaan näitä kahta utopiaa. Kirjoitin niiden vaikutuksista Suomelle. Neuvostoliitto puuttui Suomen lainsäädäntöön huomattavasti Unionia vähemmän. Toiminnanvapautemme oli sekä sisä-, että ulkopolitiikan saralla nykyistä laajempi. Rajoituksia oli, mutta ne olivat lähinnä joillakin ulkopolitiikan sektoreilla. Unionissa vajoamme vauhdilla Saksan siirtomaan asemaan. Kannattaa muuten huomata Putinin neuvottelevan Merkelin kanssa Ukrainan kysymyksestä. Unionin nukkekomissaareja ei huolita mukaan. Pääsevät varmaan sanomaan sanansa, jahka asiat on sovittu heidän yläpuolella.

Minun on vaikea ymmärtää monien tälläkin palstalla edustamaa hyvä vastaan paha -visiota muista maista. Valtaosa maista toimii röykeän itsekkäästi. Sopimuksia noudatetaan vain niin kauan, kuin se on omalta kannalta edullista. Useimmat maat allekirjoittavat härskisti sopimuksia, mutta jättävät noudattamatta niitä heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Nato on vain yksi sopimuspaperi tuhansien vastaavien nipussa.

Ukrainan tukena ja turvana oli Venäjän, Yhdysvaltojen ja Britannian turvatakuut:


"Budapest Memorandum on Security Assurances

According to the memorandum, Russia, the U.S., and the UK confirmed, in recognition of Ukraine becoming party to the Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons and in effect abandoning its nuclear arsenal to Russia, that they would:

1. Respect Ukrainian independence and sovereignty within its existing borders.
2. Refrain from the threat or use of force against Ukraine.
3. Refrain from using economic pressure on Ukraine in order to influence its politics.
4. Seek United Nations Security Council action if nuclear weapons are used against Ukraine.
5. Refrain from the use of nuclear arms against Ukraine.
6. Consult with one another if questions arise regarding these commitments."

http://en.wikipedia.org/wiki/Budapest_Memorandum_on_Security_Assurances


No sitä sitten rikkoi Itä ja länsi. Ensin länsi rahoittaa sekä tukee vallankaappausta ja sitten Venäjä miehittää osan maasta. Olipa hyvä sopimus.

 

[skärdis]

En tuossa vertaillutkaan näitä kahta utopiaa. Kirjoitin niiden vaikutuksista Suomelle. Neuvostoliitto puuttui Suomen lainsäädäntöön huomattavasti Unionia vähemmän. Toiminnanvapautemme oli sekä sisä-, että ulkopolitiikan saralla nykyistä laajempi. Rajoituksia oli, mutta ne olivat lähinnä joillakin ulkopolitiikan sektoreilla.

Huoh...

Totta mooses EU:n vaikutus lainsäädäntöömme on suunnattomasti suurempi. Tietenkin näin, koska:

1. Kyse tulliliitosta, jonka säädöksiin Suomi on sitoutunut (implementoimaan direktiivit omaan lainsäädäntöönsä ja noudattamaan suoraan EU:n säädöksiä).

2. Kyse on ennenkaikkea teknisestä ja kilpailua koskevasta lainsäädännöstä

3. Suomi saa edelleen vapaasti säätää sosiaalipolitiikasta, verotuksesta, maanpuolustuksesta, jne jne.

Eihän Neuvostoliitto tietenkään tuollaisiin vaikuttanut, kun emme olleet jäseniä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitossa.

Sen sijaan meillä oli käytössä kotoperäisesti säädetty sensuuri, joka rajoitti myös lainsäädännön kautta, mutta ennen kaikkea tosielämän hyvä veli -kerhoissa jne. Kun kerran leimattiin neuvostovastaiseksi, niin urasi ja kaveruussuhteet olivat katkolla. Edelleen meidän talous oli jonkinlainen erikoinen puolisosialistinen, joka sitten vääjäämättä joutui avaamaan.

 

[Talvela]

Huoh...

Totta mooses EU:n vaikutus lainsäädäntöömme on suunnattomasti suurempi. Tietenkin näin, koska:

1. Kyse tulliliitosta, jonka säädöksiin Suomi on sitoutunut (implementoimaan direktiivit omaan lainsäädäntöönsä ja noudattamaan suoraan EU:n säädöksiä).

2. Kyse on ennenkaikkea teknisestä ja kilpailua koskevasta lainsäädännöstä

3. Suomi saa edelleen vapaasti säätää sosiaalipolitiikasta, verotuksesta, maanpuolustuksesta, jne jne.

Eihän Neuvostoliitto tietenkään tuollaisiin vaikuttanut, kun emme olleet jäseniä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitossa.

Sen sijaan meillä oli käytössä kotoperäisesti säädetty sensuuri, joka rajoitti myös lainsäädännön kautta, mutta ennen kaikkea tosielämän hyvä veli -kerhoissa jne. Kun kerran leimattiin neuvostovastaiseksi, niin urasi ja kaveruussuhteet olivat katkolla. Edelleen meidän talous oli jonkinlainen erikoinen puolisosialistinen, joka sitten vääjäämättä joutui avaamaan.

Mutta liittovaltioon se EU on menossa ja siihen kuuluu jo kaikki, sitä vastustan yhtä kiivasti kuin Euraasian Unionia.
EU on demari versio Neuvostoliitosta, siitä vertauksesta ei voi kukaan suuttua.
Demokraattiset kansallisvaltiot eivät aiheuta sotia on vanha viisaus ja se takaa maksimaalisen rauhan Eurooppaan.
Venäjä ei ole kumpaakaan ja siksi se tuleekin vielä hajoamaan pienemmiksi osiksi kun nyt vain henkäisee viimeisen kerran.

 

[skärdis]

Mutta liittovaltioon se EU on menossa ja siihen kuuluu jo kaikki, sitä vastustan yhtä kiivasti kuin Euraasian Unionia.
EU on demari versio Neuvostoliitosta, siitä vertauksesta ei voi kukaan suuttua.

Siltikin EU:n ja Neuvostoliiton välille yhtäläisyysmerkkien vetäminen kertoo joko huonosta todellisuuden tajusta tai jostakin muusta vakavasta ison hihnan luistamisesta.

Neuvostoliitto oli pahimipia diktatuureja, joita maailma on päällään kantanut. Miljoonia ja miljoonia oman maan kansalaisia tapettiin, kidutettiin ja muilutettiin vankileireille. Eräät vähemmistökansat saivat vielä tuotakin kovemman kohtalon. II-maailmansodan aikana rajan väärälle puolelle joutuneet kansat kokivat saman kohtalon neukkujen vetämien nukkehallitustensa tasolta.

Suomessa tuhannet ja tuhannet ihmiset sulkivat silmänsä kaikelta tuolta, eikä heidän todellisuudentaju anna vieläkään myöten tuon tunnustamiseen. Heidän mukaan SNTL oli maailman johtava rauhanvaltio ja he tekivät kaikkensa Suomen liittämiseksi sosialistiseen perheeseen. Samat henkilöt pitävät natseja suunnattoman pahana, mutta eivät ymmärrä itse kannattaneensa vähintään natseihin rinnastuvaa hirmuhallintoa.

EU:ta saa kritisoida, mutta kiitos USA:n, brittien ja suomalaisten korpisotureiden meillä on siihen täysi oikeus. Kukaan ei joudu internoiduksi kulaggien leirille, vaikka kuinka hanakasti vastustaakin EU:ta.


disclaimeri:

NATO kantani lienee selvillä eli täysjäsenyys ASAP!

EU saisi mielestäni pysyä tulliliittona, joka olisi erittäin hyödyllinen suomalaisille.

Schengen ja EMU - en oikein tiedä. Niissä on puolensa. Vapaa liikkuvuus vaatisi vastaparikseen panostusta rajavalvontaan, mutta nyt sitä ei tehdä. EMU-jäsenyys on tuonut asuntovelallisille kissanpäivät, mutta takausvastuut ovat kovat.


Yhteenvetona meidän pitäisi ehkä tavoitella Britannian kaltaista suhdetta muuhun Eurooppaan. Toki Saksan siivelläkin olo lienee ok.

 

[Talvela]

Siltikin EU:n ja Neuvostoliiton välille yhtäläisyysmerkkien vetäminen kertoo joko huonosta todellisuuden tajusta tai jostakin muusta vakavasta ison hihnan luistamisesta.

Neuvostoliitto oli pahimipia diktatuureja, joita maailma on päällään kantanut. Miljoonia ja miljoonia oman maan kansalaisia tapettiin, kidutettiin ja muilutettiin vankileireille. Eräät vähemmistökansat saivat vielä tuotakin kovemman kohtalon. II-maailmansodan aikana rajan väärälle puolelle joutuneet kansat kokivat saman kohtalon neukkujen vetämien nukkehallitustensa tasolta.

Suomessa tuhannet ja tuhannet ihmiset sulkivat silmänsä kaikelta tuolta, eikä heidän todellisuudentaju anna vieläkään myöten tuon tunnustamiseen. Heidän mukaan SNTL oli maailman johtava rauhanvaltio ja he tekivät kaikkensa Suomen liittämiseksi sosialistiseen perheeseen. Samat henkilöt pitävät natseja suunnattoman pahana, mutta eivät ymmärrä itse kannattaneensa vähintään natseihin rinnastuvaa hirmuhallintoa.

EU:ta saa kritisoida, mutta kiitos USA:n, brittien ja suomalaisten korpisotureiden meillä on siihen täysi oikeus. Kukaan ei joudu internoiduksi kulaggien leirille, vaikka kuinka hanakasti vastustaakin EU:ta.


disclaimeri:

NATO kantani lienee selvillä eli täysjäsenyys ASAP!

EU saisi mielestäni pysyä tulliliittona, joka olisi erittäin hyödyllinen suomalaisille.

Schengen ja EMU - en oikein tiedä. Niissä on puolensa. Vapaa liikkuvuus vaatisi vastaparikseen panostusta rajavalvontaan, mutta nyt sitä ei tehdä. EMU-jäsenyys on tuonut asuntovelallisille kissanpäivät, mutta takausvastuut ovat kovat.


Yhteenvetona meidän pitäisi ehkä tavoitella Britannian kaltaista suhdetta muuhun Eurooppaan. Toki Saksan siivelläkin olo lienee ok.

Juurikin näin, itsenäisyyden menetys minne tahansa on maailman typerin idea kun miljoonaiset väestöt maailmassa sitä haikailevat eivätkä ikinä saa.
Putinin geopolitiikka lähtee siitä että se tukee Ranska-Saksa akselia Euroopassa kunhan vain saa takaisin oman eutpiirinsä, itse en luota kummankaan haluun kovassa paikassa auttaa Suomea.
Siksi liputan todellisten Antlanttisten suhteiden puolesta Britannian ja USA:n kanssa, yhdessä pohjoismaiden ja balttian kanssa, tästä on jo viitteitä.