Ukrainan kriisin seuraukset Suomessa

Ennen kuin hylsyt alkavat lennellä, tähän väliin kevennykseksi Yrjö Jylhän runoutta kaunosieluille (Panssarimarssi):

Meillä on käsky jyrkin
uhmata kuolemaa.
Voimalla panssarinyrkin
ruhjoa vastustajaa.
Meillä ei säikytä,
meillä ei surra
- iske ja murra!

Kauhua kylvä ja surmaa
joukkoon vihollisen.
Tunnetko taistelun hurmaa
puolesta vapauden.
Meitä ei tyrannit orjiksi osta,
iske ja kosta.

Kauniimmin kuin sulosoitto
korviin taistelijan
soi sana ylpeä voitto
kuolonkin kirkastain.
Meidän ei muistomme mullassa
maadu
voita tai kaadu.
 
Toisaalta on hyvä kuinka nuo twiittaukset ovat paljastaneet ministeriemme "tason":

Soini lyttää ministerien twiittaukset – ”Hemmetin tyhmiä ja vastuuttomia”


is: 9.3.2014 19:08

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kertoo blogissaan pysyvänsä jatkossakin poissa Twitteristä.

Tänään julkaisemansa kirjoituksen perusteella voi päätellä, että Soini on pohtinut mikroblogipalvelu Twitteriin liittymistä. Hänen mukaansa viikon sairausloma on kuitenkin vahvistanut päätöksen sen ulkopuolella pysymisestä.

- Niin hemmetin tyhmiä ja vastuuttomia twiittejä, kun viime viikolla mediassa oli ylenpalttisesti, en ole aikaisemmin huomannut, Soini kirjoittaa.

Viime viikolla keskustelua herättivät puolustusministeri Carl Haglundin (r) Twitterissä julkaisema kuva Ukrainan värein koristellusta kravatista, sekä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) harmittelu vapaapäivän menetyksestä Ukrainan tilanteen vuoksi.

- Puolustusministeri Carl Haglundin kravattimielenilmaus on samaa tasoa Paavo Arhinmäen sateenkaarilipun heiluttelun kanssa. Mitään hyötyä siitä ei ole. Kumpi heistä lakkaa seuraavaksi kyntensä, Soini kyselee.

- Missä vaiheessa ministereistä on tullut pahaisia kielikelloja, jotka kailottavat kaikki kokemuksensa kansalle tiedoksi. Mikään järkevä politiikka ei ole mahdollista, mikäli ei osaa pitää suutaan kiinni, hän jyrisee.
 
Vaikka voisinkin kuvitella, että Soinin tapauksessa ja monessa muussakin tapauksessa twitteriä vierastetaan ihan samoin kuin uutta tekniikkaa yleensä, niin tässä tapauksessa Soini on kyllä oikeassa. Ministeri on aina "töissä" ja käyttäytyy sen mukaan. Ministerien tehtävien luulisi olevan selvä, joten heidän jokaisen toimen pitäisi olla suunnattu sen täyttämiseen.
 
Ja jos he tulevat silti, kaikki on menetetty? Todennäköisin uhka on vihollinen joka tulee rajatuin tavoittein ja rajatuin joukoin, se on täysin lyötävissä.

Ei, silloin heidän hyökkäyksensä pitää tehdä niin kalliiksi, että he luopuvat tavoitteistaan, ainakin osittain. Suomi ei voittanut kumpaakaan Neuvostoliittoa vastaan käydyistä sodista vaan teki ne riittävän kalliiksi, jotta miehitys ei enää houkutellut.

Vaikka voisinkin kuvitella, että Soinin tapauksessa ja monessa muussakin tapauksessa twitteriä vierastetaan ihan samoin kuin uutta tekniikkaa yleensä, niin tässä tapauksessa Soini on kyllä oikeassa. Ministeri on aina "töissä" ja käyttäytyy sen mukaan. Ministerien tehtävien luulisi olevan selvä, joten heidän jokaisen toimen pitäisi olla suunnattu sen täyttämiseen.

Ja miksi Twitter ei voisi olla yksi väline työn hoitamisessa?
 
Ei, silloin heidän hyökkäyksensä pitää tehdä niin kalliiksi, että he luopuvat tavoitteistaan, ainakin osittain. Suomi ei voittanut kumpaakaan Neuvostoliittoa vastaan käydyistä sodista vaan teki ne riittävän kalliiksi, jotta miehitys ei enää houkutellut.

Ainakin osittain?
Voin sanoa että puolustusvoimat valmistautuu lyömään vihollisen niin ettei palaakaan maata luovuteta, mikään muu ei voi olla tavoite eikä ole.
 
Ja miksi Twitter ei voisi olla yksi väline työn hoitamisessa?

En oikein näe miten. Ministerien ei kuitenkaan tarvitse kertoa mitä heille kuuluu tai yleensäkään heidän omista mielipiteistä, joten mihin ne sitä twitteriä tarvitsee? Haglund olisi voinut pitää sitä krakaa sen päivän päällään ja mikäli se ei sovi valtion viralliseen kantaan, niin sitten ei kommentoi asiasta. ja Turhamäki voi pitää muuten vain pitää sen turpansa kiinni ja tehdä hommansa, jos ei miellytä, niin eiköhän korvaaja löydy.
 
Ainakin osittain?
Voin sanoa että puolustusvoimat valmistautuu lyömään vihollisen niin ettei palaakaan maata luovuteta, mikään muu ei voi olla tavoite eikä ole.

Voihan sitä olla tavoitteita, mutta joskus niistä joutuu tinkimään. Niin jouduttiin viimeksikin.
 
Ennen kuin hylsyt alkavat lennellä, tähän väliin kevennykseksi Yrjö Jylhän runoutta kaunosieluille (Panssarimarssi):

Meillä on käsky jyrkin
uhmata kuolemaa.
Voimalla panssarinyrkin
ruhjoa vastustajaa.
Meillä ei säikytä,
meillä ei surra
- iske ja murra!

Kauhua kylvä ja surmaa
joukkoon vihollisen.
Tunnetko taistelun hurmaa
puolesta vapauden.
Meitä ei tyrannit orjiksi osta,
iske ja kosta.



Kauniimmin kuin sulosoitto
korviin taistelijan
soi sana ylpeä voitto
kuolonkin kirkastain.
Meidän ei muistomme mullassa
maadu
voita tai kaadu.


Tähän runoon Jylhä sai innoituksensa Honkajoen panssaritaistelusta.
 
Helpoimmalla selviää sitten suostumalla etukäteen siihen mitä pyydetään. o_O

Ongelma on, että jos saavat mitä pyytävät, niin sitten pyytävät lisää. Niin kauan pyytävät lisää, kun se annetaan, mitä pyydetään. Case in point Hitler ja Chamberlain. Uutiskuva, jossa Chamberlain heiluttaa oliko se nyt Munchenin sopimusta ja sanoo, että rauha meidän ajallemme, kun suostuttiin Tsekkoslovakian antamiseen Hitlerille. No eihän ne pyynnöt siihen tietenkään loppuneet. Takuuvarmana ei Stalinillekaan olisi riittäneet ne alueet, joita neuvotteluilla halusivat 1939.
 
Ongelma on, että jos saavat mitä pyytävät, niin sitten pyytävät lisää. Niin kauan pyytävät lisää, kun se annetaan, mitä pyydetään. Case in point Hitler ja Chamberlain. Uutiskuva, jossa Chamberlain heiluttaa oliko se nyt Munchenin sopimusta ja sanoo, että rauha meidän ajallemme, kun suostuttiin Tsekkoslovakian antamiseen Hitlerille. No eihän ne pyynnöt siihen tietenkään loppuneet. Takuuvarmana ei Stalinillekaan olisi riittäneet ne alueet, joita neuvotteluilla halusivat 1939.

No Suomikaan ei saavuttanut tavoitteitaan eli tilanne ei ollut ideaalinen kummallekkaan, siitä seurasi toinen erä.
Neuvostoliitolla oli erittäin harvinainen tilanne Talvisodassa että pystyi irroittamaan niin suuren voiman Suomea vastaan ja epäonnistui vaikka Suomi olisi voinut olla paremmin varustettu.
1944 Suomen omien virheiden takia se osittain yllätettiin ja silloinkin olis voinut paremminkin käydä koska Neuvostoliitto ei kyennyt samaan voimien keskitykseen.

En nyt tajua tätä logiikkaa että Suomen tavoite olisi toistaa viime sotia ja se on se suurin mittari mihin Suomi voi yltää, jos sotaan joutuu tavoite täytyy olla vastustajan lyöminen.
Se nyt tiedetään mitä vastustajalla on ensilinjan kalustoa ja miehiä, se ei ole Neuvostoliittoa vielä lähellekään ja Suomen kyky aiheuttaa tappioita on parempi kuin koskaan.
Jos joku mainitsee 1500 hävittäjää ja 20.000 tankkia poistun ketjusta.
 
Pakko sanoa ettet tiedä mistä puhut.

Puhun siitä, että taistelemalla vastaan pakotettiin Neuvostoliitto kahdesti kompromissiin, eli tyytymään alueluovutuksiin koko maan miehittämisen sijaan. Sillä voi toki spekuloida miten olisi käyty jos olisi oltaisiin luovutettu jo ennen sodan alkua, mutta kuten ajs sanoi, niin hyvin mahdollisesti sitten olisi oltu pyytämässä lisää.
 
Puhun siitä, että taistelemalla vastaan pakotettiin Neuvostoliitto kahdesti kompromissiin, eli tyytymään alueluovutuksiin koko maan miehittämisen sijaan. Sillä voi toki spekuloida miten olisi käyty jos olisi oltaisiin luovutettu jo ennen sodan alkua, mutta kuten ajs sanoi, niin hyvin mahdollisesti sitten olisi oltu pyytämässä lisää.

Sanoit myös että lähdetään taistelemaan kompromissista ja muu on haihattelua, tiedän että Suomen esikuntaupseerit eivät jaa käsitystäsi.
 
Tavoitteena siniristilipun heilutus Vladivostokissa?
 
10.03.2014 10:42
Puheloinen: Krimin tapahtumista ei välitöntä huolta
STT

Suomessa ei ole syytä olla välittömästi huolissaan Krimin ja Ukrainan tapahtumista, sanoo Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen.
Puheloinen sanoo STT:lle, että tapahtumat herättävät kuitenkin kysymyksiä Euroopan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta tulevaisuudessa eli siitä, tuleeko jonkinlaista jännityksen nousua vai ei.

Puheloisen mukaan on toivottavaa, että talouden tekijät pitäisivät turvallisuustilanteen vakaana.
 
Sanoit myös että lähdetään taistelemaan kompromissista ja muu on haihattelua, tiedän että Suomen esikuntaupseerit eivät jaa käsitystäsi.

Varmaan esikuntaupseerien työhön kuuluu hakea torjuntavoittojen siemeniä. Silti sodat päättyvät aina rauhaan, edes jonkinlaiseen, mutta rauhaan ne päättyvät. Sotilaat tekevät työnsä ja poliitikot omansa, jos tämä yhtälö ei pelaa, niin pientä maata ei pelasta edes piru, jos sitä sot. suurvalta alkaa kolhia. Sotilaiden on haettava työssään voittoja, poliitikot hakevat sovintoa. Jos sotilaat epäonnistuvat pahoin, silloin poliitikkojen osa on entistä vaikeampi.
 
No Suomikaan ei saavuttanut tavoitteitaan eli tilanne ei ollut ideaalinen kummallekkaan, siitä seurasi toinen erä.
Neuvostoliitolla oli erittäin harvinainen tilanne Talvisodassa että pystyi irroittamaan niin suuren voiman Suomea vastaan ja epäonnistui vaikka Suomi olisi voinut olla paremmin varustettu.
1944 Suomen omien virheiden takia se osittain yllätettiin ja silloinkin olis voinut paremminkin käydä koska Neuvostoliitto ei kyennyt samaan voimien keskitykseen.

En nyt tajua tätä logiikkaa että Suomen tavoite olisi toistaa viime sotia ja se on se suurin mittari mihin Suomi voi yltää, jos sotaan joutuu tavoite täytyy olla vastustajan lyöminen.
Se nyt tiedetään mitä vastustajalla on ensilinjan kalustoa ja miehiä, se ei ole Neuvostoliittoa vielä lähellekään ja Suomen kyky aiheuttaa tappioita on parempi kuin koskaan.
Jos joku mainitsee 1500 hävittäjää ja 20.000 tankkia poistun ketjusta.

Luojan kiitos siittä että yllätettiin 44. Joka kolmas mies oli peltotöissä. Eivät olleet siis jauhautumassa tämän tajuttoman tulimyrskyn alle. Mitkään asemien vahvistamiset eivät olisi auttaneet. Nyt riitti voimaa vielä pysäyttääkkin taaempana.

Tuo vastustajan täydellinen lyöminen on mielenkiintoinen asia. Se laittaa uusia sivupolkuja ja jossitteluja., Vastustajan voimat lyödään. Mitä tapahtuu sitten?
 
Back
Top