Toisaalta tuo ”välittömästi lamauttava” on vähän sellaista hathat-menoa, jolle on suurin tarve silloinku tarkka-ampuja ampuu pommimiestä nenänkärjestä 2 cm ylöspäin. Yleisesti voidaan lähteä siitä, että isointa maaliksi kelpaavaa osaa vartalossa tulitetaan olipa se sitten raaja, pää tai keskivartalo ja ampumista jatketaan niin kauan, että haluttu vaikutus saadaan. Esimerkiksi rintakehän alueelle ammuttaessa voidaan helposti ampua monta OSUMAA eikä pelkästään laukausta ennenkuin saadaan vaikutus JA aivojen kautta käsille ja silmille se tieto, että on aika vaihtaa maalia.
Suomessa lähdettiin 50- luvulla siitä, että makuulta ampuva taistelija tarvitsee sotilaskiväärillä tai itselataavalla 7.62x54R kiväärillä keskimäärin seuraavat laukausmäärät per osuma:
Amet 100 m
Seivovaan mieheen 1 lks
Maahanheittäytynyt mies 5 lks
Poterosta tulittava mies 10 lks
Amet 200 m
Seivovaan mieheen 2 lks
Maahanheittäytynyt mies 10 lks
Poterosta tulittava mies 20 lks
Amet 300 m
Seivovaan mieheen 3,2 lks
Maahanheittäytynyt mies 16 lks
Poterosta tulittava mies 32 lks
Pystystä ja liikkeestä ammuttaessa laukausmäärät ovat 1½-3 kertaiset.
Sotaveteraanithan ovat sanoneet aseiden käytännönsuorityskyvystä myös ihan relevantteja arvioita. Kiväärillä se taisi olla kampa per kaato ja Suomi konepistoolla 12 vainajaa minuutissa...
Jokatapauksessa nuo kursivoidut ovat oikeastaan suoraan sovellettavissa rk:n suhteenkin eli 6 lipasta ts. 180 patruunaa ei ole ihan hirveän paljon automaattiaseelle. Onhan käytännöntulinopeuskin aivan eriluokkaa kuin sotilaskiväärillä, jonka kulta-aikana taistelijalla oli 2 patruunataskua, jonka jokaiseen lokeroon meni 3 kampaa a' 5 patruunaa eli yhteensä 2x3x15.
90 patruunaa oli ehkä sotilaskiväärille ok annos, mutta 180 patruunaa automaattiaseessa on oikeasti vähän. Mieluummin kannossa saisi olla se 8-10 lipasta. Tappo per laukaus on ihan utopiaa ellei kyse ole vankien ampumisesta niskalaukauksilla.