Varusmiehiä ei vain ole koulutettu siihen että selkeistä vioista ilmoitetaan, ja sitä ei saa kohdella valittamisena.
Alokasaikana käytiin kerran viikossa ampumaradalla. Kun huomasin vian, oli kolmas yrityskerta viidestä mahdollisesta yrittää valiosuoritusta.
Laskin, että jos valittamalla saankin yhtä huonon aseen, heippa kolme vuorokautta kuntoisuuslomaa..
Takatähtäimen tappi oli kulunut, mutta ei se tähtäin tuulessa sentään heilunut. Suhteellisen reilulla painamisella se liikkui rajoitinstoppareiden välin sivusuunnassa. Siihen kun yhdistetään normaali laatikon kannen heilunta..
Valittamalla siitä olisin 90%:n varmuudella saanut kuunnella hetken vittuilua ja alokas takasin penkalle..
MITÄ, tämä on normaalia, tämän verran se heiluu aina, ei aseessa ole vikaa, alokas ei osaa ampua!
Tuohon aikaan, -80 luvun loppupuolella syväjohtamisen perusperiaatteista ei liene vielä kuultukaan, välillä johtaminen oli muuten syvältä..
Hieman ot, mutta tuolloin alokasajan päättäneeseen koulutustarkastukseen kuului noin 3-5 km:n pikamarssi, joka piti juosta alle tietyn minuuttirajan.
Tätä harjoiteltiin ampuradalta pois tultaessa. Kouluttaja ja ryhmänjohtajat sekä kokelas juoksi matkassa.
Jossain joukkueessa oli juuri kadiksesta valmistunut luutnantti kouluttajana. Pojat juoksi minkä jaksoi, mutta ei joukkueen kouluttajaa tyydyttävällä tavalla. Se poistutti varttitunnin henkihieveriin juoksuttamiaan alokkaita, omaa joukkuettaan, kasarmin takana pikamarssin jälkeen. Syväjohtamista parhaimillaan. No, pojat takuuvarmasti yritti seuraavalla kerralla vielä vähän kovemmin. Ei silloin huonokuntoisia erikseen treenautettu, kaikki sai runtua samalla lailla. Kovakuntoiset selvisi vähemmällä pinnistämisellä.