Uusi taistelijan ase

Aarne1 kirjoitti:
Missä opetetaan Suomessa sarjatulen käyttöä RK:lla kovat piipussa sovelletussa ammunnassa?
Klikkaa laajentaaksesi...

No eipä tuota meille opetettu ainakaan oman muistikuvani mukaan, se tilaisuus sopivan lyhyelle sarjalle pitikin "varastaa" tilaisuuden salliessa. Oli helpompi saada anteeksi kuin lupa... ...Mistä muistuukin mieleeni panssarijääkärikomppanian puolustusammunnat Hätilässä vuonna menneenä. Meillähän oli ne hienot uudet jantterit (10 kpl), jotka kaivoimme maahan suojaan, etteivät vaurioidu. Edessä oli oikein luotisuojalevytkin.

Eikö ne sanoneet yhden maksavan 50 000 markkaa? Noh - varotoimista ja osin pitkistä ampumaetäisyyksistäkin huolimatta eikö se puolirikollinen jäksterijoukko ampunut piruuttaan kaksi paskaksi sektorien ulkopuolelta! Toisessa oli muistaakseni neljä reikää ja toisessa kolme kannesta ja kyljistä läpi ammuttuina. Tehokkaita poikia pahanteossa, oikeaa valiojoukkoa! Sattuneesta syystä johtuen emme nähneet enää janttereita radalla loppupalveluksen aikana...

Tässä samassa ammunnassa pudotin aina lähimmän jantterin lyhyellä sarjalla, kunnes joku skappari lopulta huomasi ja kielsi. Minä puolestaan vastasin: "Anteeksi herra X, vaihdin jäi sarjalle..." ;)
 
Viimeksi muokattu:
Tota Doneskin lentokenttävaltausvideota kun katseli niin huomio kiinnitty siihen että lähes kaikilla on kranaattilaukasin kiväärissä ja niitä myös käytettiin ahkerasti.
 
Lepukki kirjoitti:
Riippuu toki tehtävästä, mut kyllä niillä vain on merkitystä. Esim. pimeällä toimiminen ilman valonvahvistimia niitä käyttävää joukkoa vastaan on kyllä todella toivotonta. (Oletko ampunut toiminnallisia rasteja pimeällä?) Vastaavasti 2kg raskaampi ase vaikuttaa tiedutelijan liikkuvuuteen jo huomattavasti.

Lisähuomio: RK-kanta vanhenee ja kuluu koko ajan. Mikäli aseita aletaan jossain kohti uusia, vaatii se joka tapauksessa oletettavasti 10-20 vuoden siirtymäjakson jonka aikana nykyiset RK:t olisivat edelleen käytössä. Itse en kyllä odottaisi niin pitkään että kaikki vaatisivat sitä uusimista 5 vuoden päästä, silloin on jo liian myöhäistä. Aseet on kuitenkin tökaluja jotka kuluvat käytössä.
Klikkaa laajentaaksesi...

kimmo.j kirjoitti:
Nimimerkkit @Kapiainen ja @Vääpeli lienevät ammattisotilaita, vaikka saattavatkin harrastaa toiminta-amunttaa.
Kotimaisille erikoisjoukoille valittii aseeksi FN Scar ja Poliisin Valmiusyksikkö käyttää H&K:n 416:sta. Valintaa on tuskin tehty fiilis pohjala. Vaikka olet tietyllä tavalla oikeassa henkilökohtaisen aseen merkityksestä yleisesti, ei se muuta jalkaväen osalta aseen merkitystä. Niille jotka eivät käytä RK:t ensisijaisena tappotyökalunaan, se toki menettelee. Jalkaväelle ei.

Ja mielestäsi RK on tuo nopeasti omaksuttava ase? Ammattilaiset väittävät sekä kirjoituksissaan, että teoillaan aivan muuta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen ampunut toiminnallisia rasteja Sakolla, Saigalla, Bushmasterilla ja L1A1:llä. Intissä ja kertauksissa tietysti RK:lla. En tarkoittanut että RK olisi helpoin omaksuttava vaan että asevelvollisuuarmeijassa yleisesti eduksi on helposti omaksuttava ase. Minulle RK/AK on ollut helpoin eli tulokset ovat olleet yhtä hyviä kuin muillakin, usein jopa parempia. Toki tämä todistaa vain yksilötasolla (ja meidän 1960-luvun lopulla alkaneesta perinteestä, heheh). Jos joku on ampunut 20-40 vuotta vain AR-tyyppisellä, on luonnollisesti eri mieltä. Tottakai valonvahvistimia tarvitaan ja sellaisia lienee hankittukin. Totta, että se on hankalan korkealla RK:ssa. Toki RK-kanta vanhenee, mutta RK62M:n kehittely todistaa, että laaja jv-aseen uusiminen on vielä vuosien päässä. Ei ole priorisoinnin kärkeä kun rahhaa ei ole. Pienille erikoisporukoille voidaan ostaa mitä vaan.
 
Itse olen pohdiskellut että olisiko järkeä lähteä tekemään ihan uutta kapinetta uuteen kaliperiin tyyliin 6.5*45 tai 6.5grendel(*39).
(Jälkimmäistä taitaa Serbia olla ottamassa käyttöön uudeksi patruunaksi Zastavan aseisiin.)

Tämän patruunan ympärille voisi tehdä uuden rk-perheen jolla pärjäisi seuraavat 50 vuotta...
Kaipa Suomesta löytyisi osaamista tuollaiseen projektiin.
 
arix kirjoitti:
Itse olen pohdiskellut että olisiko järkeä lähteä tekemään ihan uutta kapinetta uuteen kaliperiin tyyliin 6.5*45 tai 6.5grendel(*39).
(Jälkimmäistä taitaa Serbia olla ottamassa käyttöön uudeksi patruunaksi Zastavan aseisiin.)

Tämän patruunan ympärille voisi tehdä uuden rk-perheen jolla pärjäisi seuraavat 50 vuotta...
Kaipa Suomesta löytyisi osaamista tuollaiseen projektiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse 6.5 Grendel (yleensä merkitään 6,5x38, jos käytetään SI-yksikkömerkintöjä, koska 6,5x39 on eri patruuna) ei ole ehkä järkevin, sillä se vaatisi aivan uudet lippaat erittäin suorakylkisen hylsyn vuoksi. Sen sijaan venäläinen 6.5 Grendelin ja 7,62x39:n ristisiitos 6,5x39 hyvinkin olisi, sillä sille kelpaa samat lippaat kuin 7,62x39:lle. Kyse on siis 7,62x39:n hylsystä supistettuna 6,5 mm luodille - käytännössä patruunat menevät patruunapesissä ristiin, sillä ne muistaakseni ovat eroiltaan valmistustoleranssien sisällä, ainakin 7,62x39 hylsyä tulpattuna 6,5 mm luodilla voi käyttää 6.5 Grendelin patruunapesässä, ja taas 6,5x39:n patruunapesä on juuri sopivasti väljempi, jotta myös 6.5 Grendel menee.

Merkittävä ero noiden välillä on kuitenkin lippaiden yhteensopivuus ja se, että kartiomaisempi hylsy on toimintavarmempi.
 
Jostain syystä Grendel tai SPC II ei ole tuntunut ottavan tuulta purjeisiin.
Enemmän noi pidemmät 6.5 esim Greedmoor tuntuu kiinostavan.
 
Mustaruuti kirjoitti:
Sama vika. Jotenkin hankala uskoa. Meikäläinen kuitenkin palveli ilmavoimissa, ja alkuvaiheen jälkeen ei paljon rynkkyyn tarvinnut koskea. Mutta kyllä se rynkyn käyttö eri tilanteissa opetettiin mielestäni oikein hyvin ja järkevästi.

Tai, onhan tälle yksinkertainen ja uskottava selitys. Ilmavoimissa vain perus mosurintoimintakin osattiin ja koulutettiin paremmin - Qualitas Potentia Nostra;)
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu, Ilmavoimiin otetaan vain meidät fiksuimmat. :-)
 
Vääpeli kirjoitti:
Jostain syystä Grendel tai SPC II ei ole tuntunut ottavan tuulta purjeisiin.
Enemmän noi pidemmät 6.5 esim Greedmoor tuntuu kiinostavan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pitää muuten paikkansa, ihmetellyt olen vähän mihin 2014-16 hehkutus .300 AAC Blackoutista ja 6,5 Grendelistä on oikein hyytynyt viime aikoina. Shotshow 2017 ja -18 uusina hienoina on 'pitkät' tacticoolit, ensin ja Ruger ja sitten tietty Tikka T3 TAC A1 (huh) isommista mielessä.
Aika häkellyttävää seurata tätä "asemuotia" itse asiassa nykyään, melkein tulee mieleen vanhan osakesijoittajan sananlasku:

'Istu HYVÄ MIES sen päällä mitä sulla on, ja odota. Älä myy viisasta pois, äläkä osta tyhmää lisää.

Lapsenlapset sitten kiittävät, omat lapset eivät koskaan muutenkaan" :).


Vittu meidän suvussa mettäkin kasvaa viisautta nopeemmin!

Noh, nyt on metät poissa, ja meikäläinen Norjassa. Sain tänään illalla yhden ehkä 4,5 kilon kalan rannasta, joka oli mahdollisesti

https://no.wikipedia.org/wiki/Skrei

Noi turskasukuiset on kaikki samannäköisiä, mutta kyllä täällä kampelaakin tulee pohjaongella... Ensi kuussa tulevat makrillit, merilohet ja taimen, ja ehkä alkukevät. Mahdollisesti vasta kesäkuussa tosin...

Odottavan aika on pitkä.

Mutta tämän fisun pistin (yritän hommata fotoja jahka pystyn, kalaa täältä nousee jollei ole ronkeli) fileiksi ja ajattelin tehdä tälläisen yksinkertaisen kala-curryn huomenna, joka saattaa maistua reserviläisveljillekin (sisältää ananasta!) - hyvä resepti ainakin lohesta, kokeillut olen useamman kerran, eikä liian tulinen. Tohon kandee holauttaa kookosmaitoa/ kermaa purkista tai ihan normaalia kermaa, maku vaan paranee. Ja tämä siis varhain, ja kuivamaustetut fisut ineen mahdollisimman myöhään, 4 minsaa piisaa.

Ei vaadi koko laitos mitään ufo-mausteita eikä mitään valmistä kaupallista shittiä, putoo.


ps. just tajusin että miten vitussa tämä liittyy taislelijan aseeseen, mutta taistelija marssii vatsallaan, joten menköön.
Pahoittelut, Finnmark tuhoaa loput oluet ja poistuu :cool:.
 
J0h1F kirjoitti:
Itse 6.5 Grendel (yleensä merkitään 6,5x38, jos käytetään SI-yksikkömerkintöjä, koska 6,5x39 on eri patruuna) ei ole ehkä järkevin, sillä se vaatisi aivan uudet lippaat erittäin suorakylkisen hylsyn vuoksi. Sen sijaan venäläinen 6.5 Grendelin ja 7,62x39:n ristisiitos 6,5x39 hyvinkin olisi, sillä sille kelpaa samat lippaat kuin 7,62x39:lle. Kyse on siis 7,62x39:n hylsystä supistettuna 6,5 mm luodille - käytännössä patruunat menevät patruunapesissä ristiin, sillä ne muistaakseni ovat eroiltaan valmistustoleranssien sisällä, ainakin 7,62x39 hylsyä tulpattuna 6,5 mm luodilla voi käyttää 6.5 Grendelin patruunapesässä, ja taas 6,5x39:n patruunapesä on juuri sopivasti väljempi, jotta myös 6.5 Grendel menee.

Merkittävä ero noiden välillä on kuitenkin lippaiden yhteensopivuus ja se, että kartiomaisempi hylsy on toimintavarmempi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Taisi Arix tarkoittaa puhtaalta pöydältä suunniteltua aseperhettä jossain välikaliiperissa.

Vanhojen lippaiden kanssa plutaaminen seuraavan aseen suunnittelun yhteydessä olisi taas kyllä niin suomalainen ratkaisu. Enkä tarkoita mitenkään hyvässä mielessä.

Paras ratkaisu olisi tehdä kaliiberin valinta itse ja ostaa lisenssi johonkin hyväksi havaittuun ulkomaiseen konstruktioon.
 
Kapiainen kirjoitti:
Tuosta tulenkäytöstä ja sarjatulesta vielä sen verran että kyllä sarjatulelle paikkansa on.
Meillä oli hyvin pitkään koulutuskulttuuri jossa rynnäkkökivääriä koulutettiin käyttämään kuten pulttilukkokivääriä.
Asia kyllä muuttui sitä mukaa kun omia kokemuksia alkoi kertymään kv-operaatioista. Tai no, muutos alkoi kyllä jo aiemmin, mutta sai lisävauhtia kokemusten karttuessa.
Rynnäkkökivääriä tulee käyttää siten että sen monipuoliset ominaisuudet hyödynnetään, eikä sitä ole järkevää käyttää jonkun toisen aseen käyttöperiaatteiden mukaisesti. Sitä ei kannata käyttää kuten pulttilukkokivääriä, jos ei myöskään kuten konekivääriä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Omalta inttiajalta muistan, että nimenomaan korostettiin sitä kolmen laukauksen sarjan ampumista. Taisteluammunnoissa ammuttiin lähietäisyydelle myös sarjaa. Siinä oli vain se huono puoli, että sarjatulelle tarkoitetut maalit olivat puhtaita pistemaaleja eikä sarjatulen käytöstä ollut mitään hyötyä. Maalit eivät siis erityisen hyvin simuloineet lähitaistelun intensiivisyyttä.

Muutama vuosi sitten sain vähän modernimpaa koulutusta Santahaminassa taisteluampumaradalla. Siellä maalitilenne oli sellainen, että aivan juoksuhaudan läheisyydessä nousi ensin edestä kaksi lähes vierekkäin olevaa taulua ja heti perään nousi kolme vierekkäistä taulua etuoikealta dyynien välistä. Kummatkin "ryppäät" niitin maahan viikatteen tavoin pyyhkivällä sarjatulella. Jälkimmäinen sarja oli varmaan lähemmäs 10 laukauksen mittainen. Kouluttaja totesi, että nopeaan tilanteeseen reagoitiin nopeasti ja maalit tuhottiin nopeasti. Eli juuri niin kuin pitääkin reagoida kun vihollinen tulee silmille.

Puhtaasti "napsimisesta" on siirrytty hyvinkin liberaaliin tulenkäyttöön, jossa tarvittaessa liipaisinta pidetään pohjassa niin kauan kuin on tarpeen. Varsinkin väijytykseen jouduettaessa tulenkäyttö on liberaalia ja pistemaalien hitaasta paukuttelusta on siirrytty tuliylivoiman saavuttamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Vaako kirjoitti:
Taisi Arix tarkoittaa puhtaalta pöydältä suunniteltua aseperhettä jossain välikaliiperissa.

Vanhojen lippaiden kanssa plutaaminen seuraavan aseen suunnittelun yhteydessä olisi taas kyllä niin suomalainen ratkaisu. Enkä tarkoita mitenkään hyvässä mielessä.

Paras ratkaisu olisi tehdä kaliiberin valinta itse ja ostaa lisenssi johonkin hyväksi havaittuun ulkomaiseen konstruktioon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri tuota tarkoitin, puhtaalta pöydältä ja ase muokattaisiin kaliiperiin. Sitten linjat vaan pystyyn ja laatua markkinoille...
 
Asiasta kuudenteen. Olin muutama vuosi sitten Tallinnassa Sotamuseossa. Siellä sai kokeilla ampua M16-kiväärillä. Se oli pultattu ketjulla pöytään ja siinä oli joku laser tai muu elektroninen laukaisujuttu ja pieni taulu muutaman metrin päässä. Se ase istui minulle paljon paremmin kuin kotimainen RK ikinä ja sainkin aika hyviä pisteitä.
 
Herman30 kirjoitti:
Asiasta kuudenteen. Olin muutama vuosi sitten Tallinnassa Sotamuseossa. Siellä sai kokeilla ampua M16-kiväärillä. Se oli pultattu ketjulla pöytään ja siinä oli joku laser tai muu elektroninen laukaisujuttu ja pieni taulu muutaman metrin päässä. Se ase istui minulle paljon paremmin kuin kotimainen RK ikinä ja sainkin aika hyviä pisteitä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nämä ovat pitkälti makuasioita - kaapista sattuu löytymään tuollainen Colt M4 Carbine (siviilimalli LE6920), ja täytyy myöntää, että en varmaankaan ikinä tule tottumaan sen vaihtimeen. Materiaaleiltaan se on myös aika lelu verrattuna kotimaiseen, muoviosien laatu ei ole hääppöinen, kun taas sakolaisessa tuntuu siltä, että ne kestäisivät vaikka Harmageddonin.
Mutta onhan sillä kiva napsutella menemään, kun rekyyli on todella paljon pienempi. Liipaisin vain ei ole kovin hääppöinen sekään, pitäisi varmaankin hankkia jossain vaiheessa parempi.
 
arix kirjoitti:
Juuri tuota tarkoitin, puhtaalta pöydältä ja ase muokattaisiin kaliiperiin. Sitten linjat vaan pystyyn ja laatua markkinoille...
Klikkaa laajentaaksesi...
Tätänykyä taitaa olla ajatus se, että valmiin aseen saa sen ison valmistajan tuotantolinjalta edullisemmin kuin tehdä valtiojohtoisesti oma linja. Sen sijaan lisenssikauppana kannattaa ottaa asepajatoimintoja valittuun aseeseen kuten sen osakasausta, variaatioiden muutostöitä ja esim piipunvalmistusta. Näissäkin kannattavaksi sen tekee ainoastaan huoltovarmuus ja sille annettu arvo. Pelkästään rahassa mitaten nämäkin kannattaisi tilata suurelta valmistajalta valmiiksi varastoon.

Pelkästään tilaamalla ja kenties hieman tilaustyömuutoksinkin on se etu, että sitoutuu vain toimituserä kerrallaan aseeseen ja suomalainen suht karkea käyttö saattaa tuoda puutteita esiin jotka näin voisi korjauttaa.

Ihanne olisi niin selkeä ja kestävä modulaarinen ase jonka varusmies voi itse tarvittaessa osista korjata ja huoltaa. Siis ei kiinteää morsianta jonka huolto pitää luovuttaa asepajalle vaan että moduuleista kasattuna sen voisi näprätä itse kuntoon. Kalliimpia osia hyllystä valiten mutta vähemmän organisaatiota huoltoon.
 
Viimeksi muokattu:
tiedotusosasto kirjoitti:
Tätänykyä taitaa olla ajatus se, että valmiin aseen saa sen ison valmistajan tuotantolinjalta edullisemmin kuin tehdä valtiojohtoisesti oma linja. Sen sijaan lisenssikauppana kannattaa ottaa asepajatoimintoja valittuun aseeseen kuten sen osakasausta, variaatioiden muutostöitä ja esim piipunvalmistusta. Näissäkin kannattavaksi sen tekee ainoastaan huoltovarmuus ja sille annettu arvo. Pelkästään rahassa mitaten nämäkin kannattaisi tilata suurelta valmistajalta valmiiksi varastoon.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllähän tuo oli totta jo RK:n suunnittelun aikaan. Sakohan oli yksityisomistuksessa jo vuodesta 1944 (aina siihen asti kun Valmet osti Sakon puoliksi Nokian kanssa 1986), ja se kykeni tuottamaan RK:ita Valmetia halvempaan hintaan.

tiedotusosasto kirjoitti:
Ihanne olisi niin selkeä ja kestävä modulaarinen ase jonka varusmies voi itse tarvittaessa osista korjata ja huoltaa. Siis ei kiinteää morsianta jonka huolto pitää luovuttaa asepajalle vaan että moduuleista kasattuna sen voisi näprätä itse kuntoon. Kalliimpia osia hyllystä valiten mutta vähemmän organisaatiota huoltoon.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toisaalta onko se sitten yhtään työläämpää tuoda huoltojoukkojen mukana koko ase vai vaikka vain upperi? Piipun pikavaihto olisi ehkä positiivinen lisäominaisuus, mutta se tekee rakenteesta kalliimman, raskaamman tai epätarkemman.

Toki tuleva ase tulee käytännössä varmasti olemaan kaksiosaisella rungolla, mutta ei kai upperiakaan saa rivisotilaat vaihtaa muissa armeijoissa itse, koska siinä menee kirjanpito helposti sekaisin.
 
Ilmaisin hieman huonosti. Tarkoitin, että ihannetapauksessa varusmies kasaa modulaarisen aseen tehtävänsä mukaiseksi. Kellä taittuva perä kellä pitempi piippu ja tähtäin sun muut variaatiot samaan runkoon kaikilla. Ja kun nämä nykyaseet on ympäriltään pellistä prässätty ja bakeliittia loput niin keskeisten moduulien ympärille voidaan tavaraa vaihtaa mutta niitä ainakaan ei kannata valmistaa itse.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top