Uusi taistelijan ase

Reserviläisen näkökulmasta omatoiminen rakentelu voisi olla kiintoisaa ja mukavaa puuhaa (tunnustan!), mutta toiminnan (maanpuolustus) ja sen tarpeiden kannalta järkevyyttä tee-se-itse -touhuiluista on kovin vaikea löytää. Joukko, jolla on jäsentensä lukumäärän verran uniikkeja virityksiä on hyvin yksilöllinen, mutta voi olla huollon kannalta logistinen solmu. Mene ja tiedä.

Joukon varustaminen tehtävän mukaisella aseistuksella on järkihommaa. Siihen on suuremmassa mittakaavassa kuitenkin vielä matkaa; meillä mennään vielä tovi sun toinenkin pääsääntöisesti morsmaikuilla (Rk etc.). 62M on tässä vaiheessa käyttökelpoinen päivitys massa-armeijan olemassaolevaan rautaan. Erikoiskavereillahan on jo plakkarissa erikoisvarusteet, joten nou hätä there. Yleistilannetta voisi kokonaisuutena luonnehtia maallikkonäkökulmasta hiljalleen kehittyväksi. Parempi sekin kuin ei mitään.

Mm. @Kapiainen peräänkuuluttaa joustavaa ajattelutapaa uusien taistelijan aseiden hankintaan ja sitä voi kyllä peukuttaa. Rk:n seuraajan/seuraajien hankinta kannattaa suunnitella ja valmistella huolellisesti.
 
Sarek1 kirjoitti:
Reserviläisen näkökulmasta omatoiminen rakentelu voisi olla kiintoisaa ja mukavaa puuhaa (tunnustan!), mutta toiminnan (maanpuolustus) ja sen tarpeiden kannalta järkevyyttä tee-se-itse -touhuiluista on kovin vaikea löytää. Joukko, jolla on jäsentensä lukumäärän verran uniikkeja virityksiä on hyvin yksilöllinen, mutta voi olla huollon kannalta logistinen solmu. Mene ja tiedä.

Joukon varustaminen tehtävän mukaisella aseistuksella on järkihommaa. Siihen on suuremmassa mittakaavassa kuitenkin vielä matkaa; meillä mennään vielä tovi sun toinenkin pääsääntöisesti morsmaikuilla (Rk etc.). 62M on tässä vaiheessa käyttökelpoinen päivitys massa-armeijan olemassaolevaan rautaan. Erikoiskavereillahan on jo plakkarissa erikoisvarusteet, joten nou hätä there. Yleistilannetta voisi kokonaisuutena luonnehtia maallikkonäkökulmasta hiljalleen kehittyväksi. Parempi sekin kuin ei mitään.

Mm. @Kapiainen peräänkuuluttaa joustavaa ajattelutapaa uusien taistelijan aseiden hankintaan ja sitä voi kyllä peukuttaa. Rk:n seuraajan/seuraajien hankinta kannattaa suunnitella ja valmistella huolellisesti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos haluaa harrastaa omatomista rakentelua niin sitten kannattaa myös hankkia se oma ase. Huollon suhteen täytyy tietysti huomioida että on hyvin pitkälti omillaan varaosien suhteen tai jos käyttää jotain ei jakokama panosta.
Toisaalta jos esimerkiksi joukkueen ainoa tarkkuuskivääri on kertaalleen pelastanut päivän mutta käyttää 300 Win Maggia niin voisi olettaa että siihen pyritään hankkimaan paukut vaikka kenttäpostissa.
 
”Omatoiminen rakentelu” tarvinnee tarkennusta tai sitten edellä on ymmärretty asia vallan väärin. Kun aseet tulevat jatkossa olemaan modulaarisia, kun niiden tuotanto ei enää tapahdu kotimaassa, kun puolustusvoimien asepajojen toimintapa sekin samalla muuttuu ja kun varusmies joka tapauksessa perehdytetään aseeseen niin, että hän sen kasaa ja purkaa.

Silloin on vain järkevää, että aseiden eri variaatiot on osina hyllyssä ja perusmoduulien ympärille kasataan kunkin varusmiehen kuittaama kokonaisuus. Ja, että tämän kasauksen suorittaa varusmies opastettuna itse, eikä niin, että sitä varten on erikseen palkattua henkilöstöä. Toki hyllyssä on varmaan valmiina yksi basic-malli ihan logistisistakin syistä.

Tästä oli kyse eikä mistään rakentelusta. Oman aseen kasaaminen. Myöhemmässä koulutusvaiheessa ehkä sen aseen lisävarustaminen tai joidenkin osien korvaaminen.

Näin:
IMG_4775.jpg

Ei siis näin:
qyg77d.jpg
 
Viimeksi muokattu:
tiedotusosasto kirjoitti:
”Omatoiminen rakentelu” tarvinnee tarkennusta tai sitten edellä on ymmärretty asia vallan väärin. Kun aseet tulevat jatkossa olemaan modulaarisia, kun niiden tuotanto ei enää tapahdu kotimaassa, kun puolustusvoimien asepajojen toimintapa sekin samalla muuttuu ja kun varusmies joka tapauksessa perehdytetään aseeseen niin, että hän sen kasaa ja purkaa.

Silloin on vain järkevää, että aseiden eri variaatiot on osina hyllyssä ja perusmoduulien ympärille kasataan kunkin varusmiehen kuittaama kokonaisuus. Ja, että tämän kasauksen suorittaa varusmies opastettuna itse, eikä niin, että sitä varten on erikseen palkattua henkilöstöä. Toki hyllyssä on varmaan valmiina yksi basic-malli ihan logistisistakin syistä.

Tästä oli kyse eikä mistään rakentelusta. Oman aseen kasaaminen. Myöhemmässä koulutusvaiheessa ehkä sen aseen lisävarustaminen tai joidenkin osien korvaaminen.

Näin:
IMG_4775.jpg

Ei siis näin:
qyg77d.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...

No tuossa lainauksessa esitettyä ”legorakentelua” koetin kömpelösti kirjoituksessani tarkoittaa. Koetan asetella sanoja uudelleen, jotta luiskan otsani alla majaileva ajatus selkenisi.

Oma ase täytyy luonnollisesti osata purkaa ja koota, mutta siihen kuuluvien osien valitsemisen ja valikoiman rajaamisen jättäisin ”isännän” tehtäväksi. Ja tarkoitan nyt siis uusia mahdollisesti hankttavia modulaarisia aseita ja niitä käyttäviä massajoukkoja, erikoisheput pimppaavat välineensä tietysti miumaumukkaan.

Tietty yhdenmukaisuus ja järjestys on mielestäni suurenevissa kehissä paikallaan.
Ryhmällä (jv) on käytössään muutama erilainen ase eri käyttötarkoitusta varten tehtävän mukaan (esim. kk, rk, tkkiv)
Joukkueella on ...
Komppanialla on...
Jne.

Massamaisesti käytettävän joukon huollon ja myös koulutuksen kannalta on eduksi, jos rynchesterit, kookoot jne. ovat oman asetyyppinsä osalta keskenään aika lailla samanlaisia. Porukan pääasiallinen tehtävä määrittää sitä, millainen pertaani on tarpeen. Esim. taistelevan joukon ja lentokonehuollon porukoiden välillä on selvä tarve-ero varustuksessa. Jos jollekin joukolle annetaan modulaarisiin aseisiin lyhyemmät piiput esim. TRA:ta varten tuntureilla ja metsissä samoilun jälkeen, niin ei muuta kuin vaihtotalkoisiin mikäli morsian taipuu siihen ja aikaa on.

Kuitenkin: esim. kaliiperin vaihto joukolle suuremmassa mittakaavassa muodostaa nojatuolista tarkasteltuna suuremman logistisen taakan: sopivia moduleita pitää löytyä varastohyllystä riittävästi. Paljonko tavaraa ja säilytystilaa pitäisi olla, jos tarvitaan kolmisensataatuhatta asetta ja modulivalikoima on runsas, kuten lainauksen kuvassa?
 
No joo, tämä "omatoiminen rakentelu" tosiaan vaatii hieman tarkennusta/määrittelyä.
Näkisin niin että aseen ( jv-sotilaan henk.koht työkalun) muokkaaminen käyttäjänsä käteen sopivaksi on kannatettava ajatus. Gripit/vast, asehihnat, pienellä varauksella myös optiset tähtäimet jne ovat minusta ok. Näissä ei tule logistiikkaongelmat sodassa vastaan. Jos joku itselle mieleinen osa hajoaa, armeija antaa armeijan osan tilalle ja homma jatkuu sillä. Ei tästä pidä mitään periaatteellista EI KÄY - kysymystä tehdä sen enempää ase- kuin muidenkaan varusteiden kanssa.
Minä olen antanut mm. reserviläisten käyttää omia asehihnoja, etukahvoja ja tähtäimiä jos jollakin niitä on ollut. Reunaehtona se että kaveri ymmärtää että jos vaikka se oma Aimpoint hajoaa niin valtio ei voi korvata.
Taisteluvarustuksessä on päästy siihen että taskut ym. saa laittaa siten kuin itselle parhaiten sopii. Henk.koht aseen kanssa päästään vielä joskus samaan = itselle sopivaksi muokkaus nähdään hyvänä juttuna.
 
Eikö noita kädensijoja ainakin voitaisi halutessa 3D tulostaa, just eikä melkein omaan käteen sopiva. Ei tietenkään joka alokkaalle, mutta niille joiden aseenkäsittely, ja käyttö, on sitä luokkaa että siitä on oikeasti jotain hyötyä.
 
Leaderwolf kirjoitti:
Eikö noita kädensijoja ainakin voitaisi halutessa 3D tulostaa, just eikä melkein omaan käteen sopiva. Ei tietenkään joka alokkaalle, mutta niille joiden aseenkäsittely, ja käyttö, on sitä luokkaa että siitä on oikeasti jotain hyötyä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Voin tästä seikasta todeta, että ei vielä, eikä viiden seuraavan vuoden sisällä. Sen jälkeen kenties ja silloinkin vain muoveista, ilman metalli-inserttejä. Metia hypettää turhaan tuota 3d-tulostusta, todellisuus on paljon raadollisempaa.
Edit: en siis tarkoita etteikö se olisi nykyään mahdollista, mutta taloudellisesti se on aika raskas ratkaisu ja tulostettavien muovien valikoima on vielä hieman rajallinen. Muovien tulostus on pitemmällä, mutta oikeasti se on aika leppoisaa touhua.
 
Last edited by a moderator:
Sarek1 kirjoitti:
No tuossa lainauksessa esitettyä ”legorakentelua” koetin kömpelösti kirjoituksessani tarkoittaa. Koetan asetella sanoja uudelleen, jotta luiskan otsani alla majaileva ajatus selkenisi.

Oma ase täytyy luonnollisesti osata purkaa ja koota, mutta siihen kuuluvien osien valitsemisen ja valikoiman rajaamisen jättäisin ”isännän” tehtäväksi. Ja tarkoitan nyt siis uusia mahdollisesti hankttavia modulaarisia aseita ja niitä käyttäviä massajoukkoja, erikoisheput pimppaavat välineensä tietysti miumaumukkaan.

Tietty yhdenmukaisuus ja järjestys on mielestäni suurenevissa kehissä paikallaan.
Ryhmällä (jv) on käytössään muutama erilainen ase eri käyttötarkoitusta varten tehtävän mukaan (esim. kk, rk, tkkiv)
Joukkueella on ...
Komppanialla on...
Jne.

Massamaisesti käytettävän joukon huollon ja myös koulutuksen kannalta on eduksi, jos rynchesterit, kookoot jne. ovat oman asetyyppinsä osalta keskenään aika lailla samanlaisia. Porukan pääasiallinen tehtävä määrittää sitä, millainen pertaani on tarpeen. Esim. taistelevan joukon ja lentokonehuollon porukoiden välillä on selvä tarve-ero varustuksessa. Jos jollekin joukolle annetaan modulaarisiin aseisiin lyhyemmät piiput esim. TRA:ta varten tuntureilla ja metsissä samoilun jälkeen, niin ei muuta kuin vaihtotalkoisiin mikäli morsian taipuu siihen ja aikaa on.

Kuitenkin: esim. kaliiperin vaihto joukolle suuremmassa mittakaavassa muodostaa nojatuolista tarkasteltuna suuremman logistisen taakan: sopivia moduleita pitää löytyä varastohyllystä riittävästi. Paljonko tavaraa ja säilytystilaa pitäisi olla, jos tarvitaan kolmisensataatuhatta asetta ja modulivalikoima on runsas, kuten lainauksen kuvassa?
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen hiukan eri mieltä yhdenmukaisuudesta. Jopa jv-ryhmässä taistelijoilla on erilaisia tehtäviä, tai niiden painotuksia.
Kuten @Kapiainen kertoi liivien taskut järjestetään yksilöllisesti, miksei itse asetta. Eihän se tarkoitä täydellistä autonomiaa, vaan sitä, että mies saisi tehtäväänsä sopivan aseen ja että se voidaan tehdä ilman erikoisosaajaa (Tväl-mies).

Perinteisesti yhden koon kalsarit eivät ole kuin harvoille hyviä, koskee melkolailla kaikkea.
 
Riittääkö 6kk miehellä aikaa oppia modulaarisuuden hyödyt ja haitat? Pitäisikö peruskauden ase olla sama kaikille ja sitten tvälli suosittelee tai avaa valikoimaa erikoistumisen mukaan?
 
kimmo.j kirjoitti:
Olen hiukan eri mieltä yhdenmukaisuudesta. Jopa jv-ryhmässä taistelijoilla on erilaisia tehtäviä, tai niiden painotuksia.
Kuten @Kapiainen kertoi liivien taskut järjestetään yksilöllisesti, miksei itse asetta. Eihän se tarkoitä täydellistä autonomiaa, vaan sitä, että mies saisi tehtäväänsä sopivan aseen ja että se voidaan tehdä ilman erikoisosaajaa (Tväl-mies).

Perinteisesti yhden koon kalsarit eivät ole kuin harvoille hyviä, koskee melkolailla kaikkea.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mukavaa keskustelua ja pohdintaa täällä. Ajattelin nojatuolihaihatelmiani suurten lukumäärien näkökulmasta ja kurkistelin vähän kukkaroon, josta lennähti koiperhonen. Tosin, mistä sitä tietää, jos vaikka hyntsy riittäisikin hyvin suunniteltuun modulaariseen ratkaisuun kaikenlaisilla osilla.

Perusteltua (tarve-) tuo tietysti on, tosin mietin sitä, kuinka suuressa mittakaavassa tuota olisi nykymaailmassa realistista toteuttaa. Pienten muutosten (malliin @Kapiainen ) osalta ei varmaan ole logistista ongelmaa. Suurempien osien osalta tarvitaan ajattelun joustavuutta. Venytellään vähän ensin ettei revähdä. ;)
 
Sarek1 kirjoitti:
Mukavaa keskustelua ja pohdintaa täällä. Ajattelin nojatuolihaihatelmiani suurten lukumäärien näkökulmasta ja kurkistelin vähän kukkaroon, josta lennähti koiperhonen. Tosin, mistä sitä tietää, jos vaikka hyntsy riittäisikin hyvin suunniteltuun modulaariseen ratkaisuun kaikenlaisilla osilla.

Perusteltua (tarve-) tuo tietysti on, tosin mietin sitä, kuinka suuressa mittakaavassa tuota olisi nykymaailmassa realistista toteuttaa. Pienten muutosten (malliin @Kapiainen ) osalta ei varmaan ole logistista ongelmaa. Suurempien osien osalta tarvitaan ajattelun joustavuutta. Venytellään vähän ensin ettei revähdä. ;)
Klikkaa laajentaaksesi...

Raha on siitä huono argumentti, ettei täällä keskusteltaisi (haaveiltaisi) mistään se olisi määräävässä roolissa.
Asia realisoituu mielestäni sitten kun "suuri vaihto" alkaa, silloin modulaarisuudella on paikkansa. Vaihto kestää varmasti vuosikymmeniä, niinhän se kesti edellisenkin sukupolven kanssa, uudet aseet tulevat ensin etulinjan paremmille joukoilla ja leviävät hitaasti.
Mitä tulee logistiikkaan, en näe sitä ongelmaksi, kykeneehän PV toimittamaan erikokoisia vaatekappaleita, aseiden osia ei kuitenkaan vaihdeta kesken kahinan kauheasti. Eli perustettaessa tämä on pöydällä, mutta sen jälkeen menee kuten ennenkin.
 
ctg kirjoitti:
Riittääkö 6kk miehellä aikaa oppia modulaarisuuden hyödyt ja haitat? Pitäisikö peruskauden ase olla sama kaikille ja sitten tvälli suosittelee tai avaa valikoimaa erikoistumisen mukaan?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei tarvitse kuin oppia sen yhden moduuleista kasaamansa aseen salat - sen perusmallin jonka palveluksen alussa kuittasi ja kasasi (tai ehkä oli valmiiksi kasattuna).
 
Nykyisellä palvelusajalla koulutusaikaa on lyhimmän kaavan mukaan aika vähän. Modulaarisesta aseesta on ehkä mahdollista tehdä verraten helppo purkaa ja kasata.
 
tiedotusosasto kirjoitti:
”Omatoiminen rakentelu” tarvinnee tarkennusta tai sitten edellä on ymmärretty asia vallan väärin. Kun aseet tulevat jatkossa olemaan modulaarisia, kun niiden tuotanto ei enää tapahdu kotimaassa, kun puolustusvoimien asepajojen toimintapa sekin samalla muuttuu ja kun varusmies joka tapauksessa perehdytetään aseeseen niin, että hän sen kasaa ja purkaa.

Silloin on vain järkevää, että aseiden eri variaatiot on osina hyllyssä ja perusmoduulien ympärille kasataan kunkin varusmiehen kuittaama kokonaisuus. Ja, että tämän kasauksen suorittaa varusmies opastettuna itse, eikä niin, että sitä varten on erikseen palkattua henkilöstöä. Toki hyllyssä on varmaan valmiina yksi basic-malli ihan logistisistakin syistä.

Tästä oli kyse eikä mistään rakentelusta. Oman aseen kasaaminen. Myöhemmässä koulutusvaiheessa ehkä sen aseen lisävarustaminen tai joidenkin osien korvaaminen.

Näin:
IMG_4775.jpg

Ei siis näin:
qyg77d.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, noin sen itse ymmärsinkin.

Itse olisin asiaan kuitenkin aika paljon skeptisempi. Jo M05:n taskujen järkevä asettelu näyttää monelle olevan vaikea tehtävä, niin miten sitten aseiden kohdalla osattaisiin valita itselle suorituskykyisin kokonaisuus? Ergonomisin kun ei aina välttämättä tarkoita suorituskykyisintä - varmasti moni haluaisi lyhyen ja näppärän aseen kun ensin siitä pitkäpiippuisen kaikilla härpäkkeillä olevan aseen coolfactorista olisi päästy yli ja ymmärretty ergonomian merkitys, mutta esimerkiksi maastossa se ei välttämättä ole yhtä hyvä vaihtoehto kuin hiukan pidemmällä piipulla oleva, jossa on pienempi suuliekki ja parempi lähtönopeus.

Lisäksi, kuka korvaa, jos varusmiehen huonosti paikalleen kiristämä piippu liikkuu vähän liikaa eteenpäin (esim. AR:n tyyppisessä barrel nut -ratkaisussa tai SCAR:in ruuvikiinnityksessä) jolloin sulku ei enää mene kiinni, patruuna syttyy sen vuoksi patruunapesän ulkopuolella ja ase räjähtää varusmiehen kasvoille? Näitä vastuukysymyksiäkään ei voida jättää huomiotta, jos varusmiesten annettaisiin tehdä toimenpiteitä paineenalaisiin osiin ja niiden kiinnityksiin (siksi mahdollisuuksien rajoissa olisi ehkä AR-15 -tyyppisen upperin vaihtaminen, koska siinä paineenalaiset osat ovat valmiiksi asennetut). Toki piippujen pikavaihto sujuu PKM:ssä ja sujui Suomi-KP:ssakin, mutta nämä on nimenomaan suunniteltu piipun pikavaihtoa varten. AR-15-tyyppiset, SCAR jne eivät, ainoastaan ACR ja ARX160 muistaakseni nyt tunnetuimmista uusista rynnäkkökivääreistä on, ja niissä se monimutkaistaa ja tekee aseen rakennetta painavammaksi, joka taas on huono asia. Lisäksi pikavaihto vaatii tiukat valmistustoleranssit, ja vaihtomekanismi kuluu ajan kanssa, kumpikin nostaen asejärjestelmän hintaa.

Myös ison osapoolin ylläpitäminen tulee kalliiksi ja kuormittaa huoltoa sekä rauhan että sodan aikana: mitä jos kaikki haluavatkin yhtä aikaa 10 tuuman piipun ja sitten kaikki haluaisivatkin vaihtaa 16 tuuman piippuun? Osia pitäisi olla moninkertainen määrä, nyt kun riittää kokeiden ja käyttökokemusten perusteella arvioidun vikaantumistodennäköisyyden pohjalta tehdyt varaosamäärät, niin pitäisi olla koko asekannan kattavia vaihto-osavarastoja.

Modulaarisuus tuollakin tavalla olisi toki suotavaa jo ihan aseiden huollon vuoksi, mutta en antaisi varusmiesten päättää esimerkiksi sitä, minkä pituinen piippu heillä aseessaan on, vaan nämä asiat päättäisivät joukkokokonaisuuksia ja niiden varustusta suunnittelevat upseerit.
 
Viimeksi muokattu:
J0h1F kirjoitti:
Modulaarisuus tuollakin tavalla olisi toki suotavaa jo ihan aseiden huollon vuoksi, mutta en antaisi varusmiesten päättää esimerkiksi sitä, minkä pituinen piippu heillä aseessaan on, vaan nämä asiat päättäisivät joukkokokonaisuuksia ja niiden varustusta suunnittelevat upseerit.
Klikkaa laajentaaksesi...

Piipun pituus lienee jo asioita, jotka voisi rajata logistiikka-/huoltosyistä omatoimisen modaamisen ulkopuolelle pl. ammattilaisista koostuvat joukot.
Sensijaan jo mainitsemani pieni modaaminen voisi aivan hyvin olla jopa kannustettavaa toimintaa.
Esimerkkinä vaikkapa tämä viimeisin RK. Siihen voisi aivan hyvin sallia käyttäjänsä mieltymysten mukaiset viilaukset kuten etukahva, perän modaukset kuten esim. erilaiset poskipakat tai vaikka koko peränkin vaihto sillä rajoituksella että perä sopii suoraan aseessa olevan putkeen jne. jne.
Uskon että tähän jossakin vaiheessa vielä päästäänkin, kunhan aikaa vähän kuluu ja asennemuutosta tapahtuu.
 
Nyt pitää kommentoida tuohon että se on utopiaa että varusmies, reserviläinen tai jopa "ei-aseseppä-koulutettu" palkattu henkilöstö vaihtelee itsenäisesti piippuja esim M-4/AR-15 tyypin aseisiin. Sulkuvälin mittaaminen väärin ja vaikkapa liian pitkä/hölmön mallinen etukädensija erittäin lyhyeen piippuun saa äkkiä aikaan sormettomia käyttäjiä ja syklaamattomia kokonaisuuksia kun menee sekaisin pistooli/middy/kiväärikaasusysteemit yms.

Täytyy vaihtaa koko yläkerta-moduuli. Se taas mahdollista kaikille edellä mainituille että vaihtavat koko upperin/ylämoduulin (eli samassa pakettissa piippu, lukko ja etutukki) itse.
 
MeriTJ kirjoitti:
Nyt pitää kommentoida tuohon että se on utopiaa että varusmies, reserviläinen tai jopa "ei-aseseppä-koulutettu" palkattu henkilöstö vaihtelee itsenäisesti piippuja esim M-4/AR-15 tyypin aseisiin. Sulkuvälin mittaaminen väärin ja vaikkapa liian pitkä/hölmön mallinen etukädensija erittäin lyhyeen piippuun saa äkkiä aikaan sormettomia käyttäjiä ja syklaamattomia kokonaisuuksia kun menee sekaisin pistooli/middy/kiväärikaasusysteemit yms.

Täytyy vaihtaa koko yläkerta-moduuli. Se taas mahdollista kaikille edellä mainituille että vaihtavat koko upperin/ylämoduulin (eli samassa pakettissa piippu, lukko ja etutukki) itse.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juurikin näin. Pelkän piipun vaihto on sellainen operaatio, että pitää olla jo osaamista ja ymmärrystä. Ja kuten tuolla aiemmin kirjoitettiin, vaihtopiippu-järjestelmän tarkoittaa niin painoa kuin hintaa. Jokainen voi verrata ihan normi pulttilukkokiväärin/vaihto piippuisen kiväärin hintaeroa suurilla valmistajilla.
 
Aarne1 kirjoitti:
Vaihdin / ase jossa on 3 laukauksen purske, vaikuttaa monesti fiksulta. Kertalaukaus fiksuimmalta, sarrrrja on tarpeeton taistelijan aseessa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo.
1800-luvulla lipas oli tarpeeton taistelijan aseessa. Lippaasta jätkät ampuu liikaa, eikä tähtää kunnolla.
Ensimmäisessä maailmansodassa brittiläiset kenraalit olivat sitä mieltä, että kk oli tarpeeton ennen pataljoona-tasoa, mutta pääministeri Lloyd George pakotti sotilaat ottamaan kk:t mukaan organisaatioon (mistä kuraporras piti kovin).
Toisessa maailmansodassa saksalaiset ja britit sotivat pääosin pulttilukko-kiväärillä, vaikka kuraporras ei tykännyt ("Kun menee patruunoita ja on ennenkin pärjätty.")
Britit ja jenkit värkkäsivät toisen maailmansodan jälkeen uuden pitkää hylsyä ampuvan puoliautomaattisen aseen taistelijalle, vaikka STG-44 oli jo nähty ("Kun menee kuulaa niin paljon.")
Joskus on tullut keskusteltua sellaistenkin taistelijoiden kanssa, joiden mielestä sarrrrja on ollut erittäin tarpeellinen taistelijan aseessa ja jotka vieläpä toivoivat, että se sama sarrrrrja olisi löytynyt myös heidän taistelutovereidensa aseista.
 
Kranaatinheitinjoukkeen sotilaalle osoitetaan lyhyempipiippuinen rynnäkkökivääri. Ei hän sitä piippua tietenkään voi itse vaihtaa koska sen piipun kiinnittäminen on vaarallista. Hän jatkaa turvallisesti kranaattien ampumista pitkäpiippuinen rynkky selässään. Pioneeri ja laskuvarjojääkäri huokaisevat samaa. Se piippu on niin riski vaihtaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top