Vaihtelun vuoksi sensijaan että puhuisin kaliberista niin mitä muita ominaisuuksia veikkaatte että aseessa voisi olla?
- Molempikätisille kontrollit
- paikka pistimelle
- Eri mittaiset "yläkerrat" 11" erikoistehtäviin ja jalkaväelle 14-16"?
- perä johon saa tarvikkeita/paristoja?
- kiväärikranaatinheitin piipun alle? ruotsalaisia varmaan kiinnostaa tämä
- forward assist?
- 2030 luvulla LPVO vai yhä punapiste?
- taistelijan tuliannos? 7 lipasta?
- mikä ote kun asetarkastuksessa ojennetaan ase kouluttajalle?
- Meneekö SulkO uusiksi?? nahkaremmi??
- millaista mielipahaa ja kyttäystä tulee kun 2040 luvulla ressut omilla osillaan laittaa viikonlopun kertauksissa "vanhentunutta jakotavaraa" kuntoon omilla kilkkeillään
Ambikontrollit ovat tätä päivää, ei kannattane kehittää asetta, jossa niitä ei olisi. Myös lataamisen varmistettuna mahdollistava laukaisu.
Pistimelle ei mun mielestä ole meillä enää symbolista tarvetta, kun ei koulutuskulttuurissakaan ole niiden käytöllä roolia.
Mä näkisin, että 14,5" pituisella tai pidemmällä piipulla "yleiskivääri" laajaan jakoon ja "kaikille koulutettavaksi", kuten nyt RK62 perusversio. 11" karbiiniversio PS- miehistöille ja muille, joiden päähomma ei ole ampua sillä aseella mutta kätevä olisi olla kivääri kuitenkin.
Perä voisi olla nykyinen CTR hinnan ja nimikkeistömäärän vuoksi.
UGL ei kiitos, pidetään krenatöörit kranaattipistooleilla tai esim MGL:llä varustettuina, jos 40mm kokee jonkun renessanssin.
Punapiste perusratkaisuna kaikkiin rynnäkkökivääreihin. Ryhmänjohtajat voisi esimerkiksi varustaa LPVO:illa, jos siihen erikseen on tosi paljon rahaa. Mun mielestä joka jääkärillä pitäisi olla auttava valonvahvistin jolla jatkaa operaatioaikaa mieluummin, kuin suurentava optiikka. Tukiampujien 7,62 kivääreihin ja ryhmän konekivääreihin mahdollisuus suurentavaan optiikkaan ja COTI- lämpötähystimeen.
7-8 5,56 30-patruunan lipasta lienisi toimiva ratkaisu. Näiden lisäksi vyötettyä konekiväärinpatruunaa ja sinkoja kantoon. Paljon.
Hihnaksi varmaan tulee sama tuote kuin M1-M3, senkin kanssa sulkeiset onnistuvat auttavasti sen verran, mitä niihin on tarvinnut aikaa käyttää. Otteet AR:lle voidaan melko suoraan muokata nykyisistä.
Asetarkastuksessa AR ojennetaan taitettuna etummaisen runkotapin varassa auki, jolloin kouluttaja näkee yhdellä asetarkastuslampun vilkaisulla, että upper ja lower, sekä piippu, patruunapesä ja barrel extension ovat puhtaat. Upperissa ja lowerissa mielellään sno. samassa kohtaa, jolloin näkee helposti ettei puolikkaita ole sekoitettu. Lukko purettuna jakkaralla tai kokonaisena tarkastettavan toisessa kädessä, ettei tarkastajan tarvitse kyykkiä.