Uusi taistelijan ase

Mutta lienee aika yksimielinen käsitys ko. aseita tosioloissa käyttäneillä, että Arskan suorakaasusysteemi on selvästi epäluotettavampi kuin AK:n pitkäiskuinen systeemi.

Missä tällainen asia on tutkittu ? Onko linkkiä ?
Ja mitäköhän eri AR ja AK versioita on testattu ja tilastoitu, että tällaiseen johtopäätös on voitu muodostaa.
 
Missä tällainen asia on tutkittu ? Onko linkkiä ?
Ja mitäköhän eri AR ja AK versioita on testattu ja tilastoitu, että tällaiseen johtopäätös on voitu muodostaa.

Tälläinen testi hiekkaolosuhteissa oli toteutettu jenkiarmeijan testaajien toimesta.

Alkuperäinen artikkeli oli poistunut, mutta tuossa on ensimmäisessä viestissä se lainattuna.


Weapons officials at the Army Test and Evaluation Command at Aberdeen Proving Ground, Md., exposed Colt Defense LLC’s M4, along with the Heckler & Koch XM8, FNH USA’s Special Operations Forces Combat Assault Rifle and the H&K 416 to sandstorm conditions from late September to late November, firing 6,000 rounds through each test weapon.

When the test was completed, ATEC officials found that the M4 performed “significantly worse” than the other three weapons, sources told Army Times.

Officials tested 10 each of the four carbine models, firing a total of 60,000 rounds per model. Here’s how they ranked, according to the total number of times each model stopped firing:


XM8: 127 stoppages.

• MK16 SCAR Light: 226 stoppages.


416: 233 stoppages.

• M4: 882 stoppages.
 

Tälläinen testi hiekkaolosuhteissa oli toteutettu jenkiarmeijan testaajien toimesta.

Alkuperäinen artikkeli oli poistunut, mutta tuossa on ensimmäisessä viestissä se lainattuna.


Weapons officials at the Army Test and Evaluation Command at Aberdeen Proving Ground, Md., exposed Colt Defense LLC’s M4, along with the Heckler & Koch XM8, FNH USA’s Special Operations Forces Combat Assault Rifle and the H&K 416 to sandstorm conditions from late September to late November, firing 6,000 rounds through each test weapon.

When the test was completed, ATEC officials found that the M4 performed “significantly worse” than the other three weapons, sources told Army Times.

Officials tested 10 each of the four carbine models, firing a total of 60,000 rounds per model. Here’s how they ranked, according to the total number of times each model stopped firing:


XM8: 127 stoppages.

• MK16 SCAR Light: 226 stoppages.


416: 233 stoppages.

• M4: 882 stoppages.
XM8 eli G36 amerikkalaistettuna oli kaikista luotettavin hiekkaoloissa. Kappas vaan.
 

Tälläinen testi hiekkaolosuhteissa oli toteutettu jenkiarmeijan testaajien toimesta.

Alkuperäinen artikkeli oli poistunut, mutta tuossa on ensimmäisessä viestissä se lainattuna.


Weapons officials at the Army Test and Evaluation Command at Aberdeen Proving Ground, Md., exposed Colt Defense LLC’s M4, along with the Heckler & Koch XM8, FNH USA’s Special Operations Forces Combat Assault Rifle and the H&K 416 to sandstorm conditions from late September to late November, firing 6,000 rounds through each test weapon.

When the test was completed, ATEC officials found that the M4 performed “significantly worse” than the other three weapons, sources told Army Times.

Officials tested 10 each of the four carbine models, firing a total of 60,000 rounds per model. Here’s how they ranked, according to the total number of times each model stopped firing:


XM8: 127 stoppages.

• MK16 SCAR Light: 226 stoppages.


416: 233 stoppages.

• M4: 882 stoppages.

Tästäkin on keskusteltu tässä säikeessä jo ainakin sata kertaa. Viimeksi ei kovin kauan sitten.


 
Koska hiekkamyrskyt ovat niin yleisiä täällä Härmässä, niin meidän kannattaa varmaan ostaa ne H&K G36:set, kun ne ovat kohta halvalla myynnissä. ;-)
Kunhan ei osteta niitä HK kesken kaiken muuttamia aseita, missä muovilaatu vaihdettiin ilmoittamatta Bunderille asiasta... :LOL:
Perus AR ja AK on surkeita molemmat nykyaikana, koska vaimentimet yleistyy vauhdilla. Se tunne kun ammuit esisarjan RK M missä vaimennin ja suojalasit päässä, niin silti tuntu että on korvat, nenä ja silmät täys moskaa, kun puhalti kokeilu vaimentimella kaikki lukosta ulos.
AR hyvä puoli on, että sen voi muokata ihan miksi haluaa, sit voi väitellä onko se AR vai ei...
 
Pointtihan tässä ei ole se, että pitäisi pitää/kopioida AK 100 % tai edes 50 %. Mutta lienee aika yksimielinen käsitys ko. aseita tosioloissa käyttäneillä, että Arskan suorakaasusysteemi on selvästi epäluotettavampi kuin AK:n pitkäiskuinen systeemi.

Toisin sanoin: suosisin asetta, jossa yhdistyy AK:n systeemin luotettavuus, kestävyys ja huoltoystävällisyys varusmiesten käsissä ja vastaavasti sitten kunnon ergonomia ja varusteltavuus.
Kaikkihan on aina kompromissi eri ominaisuuksien suhteen.
Kuitenkin kun katsotaan mitä hankkivat ne joille aseen hinta ei ole ongelma ja joilla paljon kokemusta sotimisesta, ei paljon AK-sukuisia ole näkynyt.

Mikä on siis riittävä taso luotettavuudessa?
 
Kaikkihan on aina kompromissi eri ominaisuuksien suhteen.
Kuitenkin kun katsotaan mitä hankkivat ne joille aseen hinta ei ole ongelma ja joilla paljon kokemusta sotimisesta, ei paljon AK-sukuisia ole näkynyt.

Mikä on siis riittävä taso luotettavuudessa?
"...joille aseen hinta ei ole ongelma" kyllä viittaa yleensä muuhun kuin varusveijariarmeijaan. Ja sitten kysymys: Kuinka monta pitkäiskuisella kaasusysteemillä olevaa rk:ta hyvällä ergonomialla ja varustettavuudella on markkinoilla?

Kyse on pitkälti samasta asiasta kuin pistooleissa Browningin keikkapiippusysteemin yleisyydestä, vaikka se ei aseteknisesti ole läheskään optimaalisin.
 
Tuohon Nirvana-virhepäätelmään kiteytyy paljon siitä mikä PV:n huonontamisosastona tunnetaan.
Ei tyydytä markkinoilla oleviin ratkaisuihin, vaan kootaan vaatimukset useista erilaisista tuotteista ja yritetään väsätä eeppistä ja originaalia ihannetuotetta josta tulee usein lopulta huonompi kuin valmiit vaihtoehdot. Toisinaan tietysti oikeasti välähtää ja hoksataan jotain, mitä kukaan ei ole ennen keksinyt.

Kotikutoisen kehittelyn motiivi on yleensä tietty raha ja valmiiden tuotteiden säätäminen liittyy yleensä kustannuksien alentamiseen tai kamppeen monikäyttöisyyden lisäämiseen. Joskus kehittely vaan on välttämätöntä, koska kliseisiin erikoisolosuhteisiin sopivaa välinettä ei vaan ole tarjolla. Esimerkkinä vaikkapa juuri tilatut sukset.

Joskus erikoisolosuhteiden merkitystä yliarvioidaan ja liioitellaan. Tällainen esimerkki lienee 7.62x39 kaliiperin ja AK/RK-mallin palvonta. Joskus ne aliarvioidaan, kuten vaikkapa pioneerien raivausvaunun tapauksessa jossa miina-aura ei pystynyt routaiseen tai juurakkoiseen maahan.

AR-asetyyppi on aika hyväksi havaittu ja koeteltu disaini, johon ei kannata lähteä ehdoin tahdoin keksimään valtavia rakennemuutoksia, tai sitten tulee aiheuttaneeksi lisää ongelmia.

Joitain mielenkiintoisia viimeaikaisia kehitysideoita ovat:
-kädensuojuksessa oleva latauskahva
-BCG:n alapinnassa olevat leikkaukset jotka mahdollistavat täyden lippaan helpon lukittumisen
-lukon olakkeiden muotoilu siten että lukko aukeaa hieman sulavammin
-lukon kampitapin ohjausuran loiventaminen jotta paine ehtii laskemaan pesässä ennen lukon avautumista

Siinäpä joitain detaljeja kun nuo kaksipuoliset hallintalaitteet on jo niin viime vuosikymmeneltä.
 
"...joille aseen hinta ei ole ongelma" kyllä viittaa yleensä muuhun kuin varusveijariarmeijaan. Ja sitten kysymys: Kuinka monta pitkäiskuisella kaasusysteemillä olevaa rk:ta hyvällä ergonomialla ja varustettavuudella on markkinoilla?

Kyse on pitkälti samasta asiasta kuin pistooleissa Browningin keikkapiippusysteemin yleisyydestä, vaikka se ei aseteknisesti ole läheskään optimaalisin.
Tarvitseeko sen olla pitkäiskuinen kaasusysteemi?
Tarvitseeko sen olla aseteknisesti optimaalinen?
 
Mielestäni ase pitäisi pystyä puhdistamaan ilman että sitä tarvitsee purkaa työkaluilla. Ihan perusmallin AR-15 pyssyä varten kun työkaluja ei tarvitse.
Miksi?

Jos aiot puhdistaa aseen, tarvitset kuitenkin puhdistusvälineet. Puikon ja harjan, tai nirunarun, ja jotain rättiä pyyhkimiseen.
Ei se kuusiokoloavain siellä puhdistusvälineiden joukossa paljon paina.

Ar:n wanhimpien sotamallien mukana ei tosin puhdistusvehkeitä jaettu, vaikka aseen saikin purettua ilman työkaluja. Kätevää.
 

Tälläinen testi hiekkaolosuhteissa oli toteutettu jenkiarmeijan testaajien toimesta.

Alkuperäinen artikkeli oli poistunut, mutta tuossa on ensimmäisessä viestissä se lainattuna.


Weapons officials at the Army Test and Evaluation Command at Aberdeen Proving Ground, Md., exposed Colt Defense LLC’s M4, along with the Heckler & Koch XM8, FNH USA’s Special Operations Forces Combat Assault Rifle and the H&K 416 to sandstorm conditions from late September to late November, firing 6,000 rounds through each test weapon.

When the test was completed, ATEC officials found that the M4 performed “significantly worse” than the other three weapons, sources told Army Times.

Officials tested 10 each of the four carbine models, firing a total of 60,000 rounds per model. Here’s how they ranked, according to the total number of times each model stopped firing:


XM8: 127 stoppages.

• MK16 SCAR Light: 226 stoppages.


416: 233 stoppages.

• M4: 882 stoppages.


Ai tämä. Voi voi sentään. Vanha jo moneen kertaa vatkattu juttu. Tässäkään ei testattu mitenkään väitettä:

"Mutta lienee aika yksimielinen käsitys ko. aseita tosioloissa käyttäneillä, että Arskan suorakaasusysteemi on selvästi epäluotettavampi kuin AK:n pitkäiskuinen systeemi."

Tämä on meinaan aika vahva lausuma. Ja varsinkin harhaanjohtava, ketjun kontekstissa. Eihän Sako edes ole suorakaasuinen AR, eikä tuossa "testissä" ollut yhtään puhdasveristä AK:ta. Minua henkilökohtaisesti vähän ihmetyttänyt tuo Suomessa yli 50 v jatkunut AK-arkkitehtuurin häikäilemätön hehkutus. Ja kun tuossa hehkutuksessa faktat loppuu kesken, niin alkaa ilmaukset "tosioloissa käyttäneet", '"legendaarinen luotettavuus", "risuvarma kaliberi" jne. Mutta ei noista asioista sen enempää.

Nyt kuitenkin alkaa vähitellen AR-aika ja ei hetkeäkään liian aikaisin.
 
Viimeksi muokattu:
Tuohon Nirvana-virhepäätelmään kiteytyy paljon siitä mikä PV:n huonontamisosastona tunnetaan.
Ei tyydytä markkinoilla oleviin ratkaisuihin, vaan kootaan vaatimukset useista erilaisista tuotteista ja yritetään väsätä eeppistä ja originaalia ihannetuotetta josta tulee usein lopulta huonompi kuin valmiit vaihtoehdot. Toisinaan tietysti oikeasti välähtää ja hoksataan jotain, mitä kukaan ei ole ennen keksinyt.

Kotikutoisen kehittelyn motiivi on yleensä tietty raha ja valmiiden tuotteiden säätäminen liittyy yleensä kustannuksien alentamiseen tai kamppeen monikäyttöisyyden lisäämiseen. Joskus kehittely vaan on välttämätöntä, koska kliseisiin erikoisolosuhteisiin sopivaa välinettä ei vaan ole tarjolla. Esimerkkinä vaikkapa juuri tilatut sukset.

Joskus erikoisolosuhteiden merkitystä yliarvioidaan ja liioitellaan. Tällainen esimerkki lienee 7.62x39 kaliiperin ja AK/RK-mallin palvonta. Joskus ne aliarvioidaan, kuten vaikkapa pioneerien raivausvaunun tapauksessa jossa miina-aura ei pystynyt routaiseen tai juurakkoiseen maahan.

AR-asetyyppi on aika hyväksi havaittu ja koeteltu disaini, johon ei kannata lähteä ehdoin tahdoin keksimään valtavia rakennemuutoksia, tai sitten tulee aiheuttaneeksi lisää ongelmia.

Joitain mielenkiintoisia viimeaikaisia kehitysideoita ovat:
-kädensuojuksessa oleva latauskahva
-BCG:n alapinnassa olevat leikkaukset jotka mahdollistavat täyden lippaan helpon lukittumisen
-lukon olakkeiden muotoilu siten että lukko aukeaa hieman sulavammin
-lukon kampitapin ohjausuran loiventaminen jotta paine ehtii laskemaan pesässä ennen lukon avautumista

Siinäpä joitain detaljeja kun nuo kaksipuoliset hallintalaitteet on jo niin viime vuosikymmeneltä.
*kröhm* Miku *kröhm kröhm* /s

Itsekehitetty kivääri oman maan asevoimille alkaa olla harvinaisuus. Tosin, löytyy noita vielä: Kroatian VHS (ilmeisesti bullpupiksi jopa toimiva?), tsekkien Bren, polakkien Grom ja Italian ARX-160 (jota tosin joukkojen parissa kutsutaan tonnikalaksi...)
 
Toisin sanoin: suosisin asetta, jossa yhdistyy AK:n systeemin luotettavuus, kestävyys ja huoltoystävällisyys varusmiesten käsissä ja vastaavasti sitten kunnon ergonomia ja varusteltavuus.
Mitä huolto ystävällistä AK:saa on kun siihen ei voi vaihtaa edes iskurin piikkiä kenttäoloissa. Eikä sen luotettavuuskaan nyt niin korkealla ole kun se vetää sisuksiinsa kaikki oravaa pienemmän taivaankappaleet.
 
Eiköhän se huolto ole lähinnä piipun ja liikkuvien putsausta meikäläisessä armeijassa. Jätetään noi piikkien vaihdot sitten asiansa osaaville. Kannattaa muistaa vitsi metrisestä rautakangesta. Yli sen niin varusmies taittaa mutkalle ja alle niin hukkaa...
 
Ei. Esimerkiksi rullasulku kelpaisi. Mutta suorakaasu ei. Jos haluaa huippulaatua, pitää silloin olla aseteknisestikin optimaalinen.
Miksi rullasulku? Minä henkilökohtaisesti fanitan rullasulkuisia aseita, mutta miksi helvetissä rullasulkuinen ase? Varsinkaan vuonna 2023.

@Vääpeli tai joku muu: Osaat(e)ko sanoa että mikä siinä 60-luvussa oli niin erikoista? Oliko ilma jotenkin sakeampaa, vai mitä?
 
Meinaatko nyt hidastettua, vai lukittua rullasulkua?
Koska hidastettu esim G3, nimenomaan ei ole yksinkertainen, eikä erityisen toimintavarma. Joo, runko voidaan prässätä, mutta siihenpäs se yksinkertaisuus sitten jääkin.
Aseen iällä, patruunan laadulla, piipun pituudella yms yms on suuri merkitys siihen miten hidastettut rullasulkuiset (varsinkin keskisytytteistä kiväärinpatruunaa) ampuvat aseet toimivat.
G3 klooneja ja variantteja on maailma täynnä, mutta oikeastaan vain H&K:n ja sen lisenssivalmistajien tuotteet ovat edes jollain tapaa luotettavia.

Siihen on syynsä, että miksi kaikki ovat siirtyneet niistä muihin konstruktiohin. Eikä kyseiseen periaatteeseen perustuvia aseita oikein ole sen jälkeen kehitetty, kun muut järjestelmät ovat vain käytänössä kaikessa parempia.
 
Back
Top