Tuohon Nirvana-virhepäätelmään kiteytyy paljon siitä mikä PV:n huonontamisosastona tunnetaan.
Ei tyydytä markkinoilla oleviin ratkaisuihin, vaan kootaan vaatimukset useista erilaisista tuotteista ja yritetään väsätä eeppistä ja originaalia ihannetuotetta josta tulee usein lopulta huonompi kuin valmiit vaihtoehdot. Toisinaan tietysti oikeasti välähtää ja hoksataan jotain, mitä kukaan ei ole ennen keksinyt.
Kotikutoisen kehittelyn motiivi on yleensä tietty raha ja valmiiden tuotteiden säätäminen liittyy yleensä kustannuksien alentamiseen tai kamppeen monikäyttöisyyden lisäämiseen. Joskus kehittely vaan on välttämätöntä, koska kliseisiin erikoisolosuhteisiin sopivaa välinettä ei vaan ole tarjolla. Esimerkkinä vaikkapa juuri tilatut sukset.
Joskus erikoisolosuhteiden merkitystä yliarvioidaan ja liioitellaan. Tällainen esimerkki lienee 7.62x39 kaliiperin ja AK/RK-mallin palvonta. Joskus ne aliarvioidaan, kuten vaikkapa pioneerien raivausvaunun tapauksessa jossa miina-aura ei pystynyt routaiseen tai juurakkoiseen maahan.
AR-asetyyppi on aika hyväksi havaittu ja koeteltu disaini, johon ei kannata lähteä ehdoin tahdoin keksimään valtavia rakennemuutoksia, tai sitten tulee aiheuttaneeksi lisää ongelmia.
Joitain mielenkiintoisia viimeaikaisia kehitysideoita ovat:
-kädensuojuksessa oleva latauskahva
-BCG:n alapinnassa olevat leikkaukset jotka mahdollistavat täyden lippaan helpon lukittumisen
-lukon olakkeiden muotoilu siten että lukko aukeaa hieman sulavammin
-lukon kampitapin ohjausuran loiventaminen jotta paine ehtii laskemaan pesässä ennen lukon avautumista
Siinäpä joitain detaljeja kun nuo kaksipuoliset hallintalaitteet on jo niin viime vuosikymmeneltä.