Samovarius
Ylipäällikkö
Varmaan asia on noin.
Miksikö kiväärit suunniteltiin huomattavasti pidemille ampumamatkoille aikoinnaan, tuskin oli tehokas ase +300 metriin, tai siis ase oli mutta oliko ampujat ja missä noilla etäisyyksillä taisteluja käyntiin?
Konepistoolihan muutti suomalaisen sodankäynnin, kiitos Aimo Lahden!
Kehitys kohti rynnäkkökivääriähän lähti juuri siitä, että havaittiin maksiinikiväärin olevan kömpelö ja tehoton todellisille ampumaetäisyykksille, kun taas patruunassa oli tehoa ylimäärinkin. Teoria ja teolliset vaatimukset tarkkuudesta jopa 600 metriin varmaankin enemmän kuin vähän yksinkertaistettuna kumpusivat 1800-luvun loppuun asti sovelletusta linjataktiikasta, missä leveät rivit eli linjat jalkaväkeä ampuivat toisiaan suurelta etäisyydeltä ja tämän purskeen toivottiin osuvan (mikä on oikeastaan muskettiaikakauden välttämättömyys, ampumaetäisyydet vain olivat kasvaneet). Aseiden tarkkuuden kehittyessä tätä taktiikkaa ei vähään aikaan ilmeisesti paljoakaan muutettu ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja silloinkin vastahakoisesti, jalkaväen odotettiin joko ampuvan suuria osastoja suurelta etäisyydeltä tai käyvän pistinrynnäkkköön, välivaiheet olivat ajattelussa vähäisiä ja esimerkiksi itselataavan jalkaväen kiväärin kehitystä vastustettiin ankarasti, tosin pulttilukon tulinopeutta taaaas haluttiin kasvattaa - ja yksi syistä on ehkä ollut vanhoillinen ja jäykkä ajattelu, että linjat ampuvat upseerin komennosta, kun taas sotilaan yksilöllinen ammunta olisi vain räiskintää ja ammusten tuhlausta. Amerikkalaiset kehittivät jopa Springfield-kivääriin sovitetttavan itselataavan .32 ACP rynnäkkölaitteen, jonka vääpeli olisi jakanut miehille juuri ennen rynnäkköä ja takavarikoinut heti sen jälkeen pois, jottei niillä oltaisi alettu räiskimään.
Tämä on tietysti yksinkertaistusta, esmes buurisodissa 7x57 mm Mauser pääsi tietääkkseni tiettyyn kuuluisuuteen buurien hajauttaessa jalkaväkensä ja napsiessaan brittien jalkaväkeä avoimessa maastossa laakalla lentoradallaan, ymmärtääkseni melkeinpä nykyisen DMR-kiväärin tavoin.
Joka tapauksessa, ajatukset rynnäkkökivääristä ja keskimittaisesta taisteluetäisyydestä ovat hieman vanhempia kuin konepistooli, Cei-Rigotti on 1890-luvun keksintö. Konepistoolin löi oikeastaan nopeasti läpi WW1 aikainen tiukka asemasota, jalkaväen tulivoima oli kyllä jo aiemmin sinänsä etsimässä uutta uraansa, kuten kaikki kehitys tekee.
Katson yksinkertaisen vastauksen kysymykseesi olevan siis vanhoillinen 1800-luvulta peräisin oleva ajattelu.