Varusmies vai ei? Suomeen kohdistuvat uhat ja niihin vastaamisen uudet mallit rauhan ja sodan aikana

Yleinen virhelaskelma joka perustuu kuvitelmaan, että 20 vuotiaana intin käynyt reserviläinen on sijoitettavissa sodan ajan tehtävään seuraavat 15-35 vuotta 100%:sesti.

En tehnyt tuota oletusta. Oletus oli, että se, mitä alle 15 vuotta reservissä olevia putoaa pois, kompensoituu sitten sillä, että on käytettävissä sitten joitain yli 15 vuotta. Ottaen siis huomioon sen, että lain mukaan ollaan reservissä 50-vuotiaaksi asti (eli jotain 30 vuotta intin jälkeen), niin on minusta konservatiivista laskentaa, jos tämän muuttaa sellaiseksi, että 15 vuotta ollaan resevissä ja sitä vanhemmista ei ole käyttöä. Jos ajatellaan, että reservistä poistuttaisiin tasaiseen tahtiin (vaikka veikkaisin sekä terveydellisin ja ammatillisin syin poistuttavan kovemmlla tahdilla siellä loppupäässä), niin jotta tuo laskutapa ei tuottaisi laskennallisesti liian suurta reserviä, pitäisi kaikkien 50-vuotiaiden olla tulleen intin kannnalta hyödyttömiksi.

- Kouluttautuminen ammattiin joka tuo vapautuksen sodan ajan tehtävistä (poliiis, palomies, lääkäri, yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeässä tehtävässä oleva it-insinööri jne jne.) Nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee yllättävän paljon väkeä eri järjestelmien ja toimintojen ylläpitämiseen myös kriisiaikoina.

Lääkäreita tarvitaan intissäkin. Toinen kysymys on sitten se, että paljonko tästä porukasta voidaan korvata naisilla. Ei ehkä palomiehistä paljoakaan, mutta esim. valmistuvista lääkäreistä käsittääkseni enemmistö nykyisin on naisia. Samoin naiset ovt tulleet monelle muullekin alalle, jotka ennen olivat miesten dominoimia.

- Terveydentila heikkenee niin ettei voida sijoittaa (elintapasairauden, alkoholi, huumeet
- Muuttaa ulkomaille.

Tuoko ulkomaille muutto vapautuksen sodan ajan armeijasta? Minusta äskettäin oli jossain intin oma kannanotto, että näin ei ole, vaan armeija pitää omistaan kiinni, vaikka nämä asuisivat ulkomailla. Jos ulkomaille muutto tarkoittaa automaattista intin kannalta "menetystä", niin sitten ihmettelen, että miksi ulkomailla asuville suomalaisille 18-vuotiaille lähetetään kutsuntalappuja ja heidän oletetaan tulevan inttiin, jos he sitten kotiin palattuaan ovat intin käyttämättömissä. Tuntuu aika lailla samalla tavoin turhalta kuin jos terveydellisistä syistä vapautettujen pitäisi käydä jonkinlainen intti vain sitten tullakseen vapautetuksi armeijan käytöstä.

Siirtyy sivariksi kun saa kh-kutsun juuri kun on jääkiekon MM-kisat päällä tai joku muu yhtä tärkeä syy.

Tämän porukan kouluttaminen tuntuu myös aika resurssien hukkaamiselta. Jos reservin sivariksi voi siirtyä vain ilmoituksella, niin taas systeemi hukkaa valtavasti resursseja. Päteekö tuo sama muuten LKP:ssä? Kun saa lkp-lapun, niin voiko vain ilmoittautua sivariksi ja välttää sotaan lähdön?

Poistuma on itseasiassa varsin suurtaa jo 10 ensimmäisen vuoden aikana. Joku voi sanoa että hukkakoulutusta, mutta milläpä sitä tietää miten elämä heittelee 20-vuotiasta nuorta miestä tulevina vuosina?

Voisi ajatella, että ne, jotka hakevat reservin sivariksi, eivät olleet silloin vm-palvelukseen mennessäkään innolla mukana ja menivät inttiin vain siksi, että se oli lyhempi kuin sivari. Voisi siis ajatella, että jos asevelvollisuuslaista poistettaisiin rikosoikeudellinen rangaistus, niin tämä porukka karsisi itsensä pois jo tässä vaiheessa, eikä heidän kouluttamiseen (+siihen, että ovat kivirekenä muidenkin koulutuksesssa), niin tässä säästettäisiin kaikkien resursseja menettämättä yhtään mitään.
 
Samaan aikaan olen ehdottomasti vapaaehtoisuutta vastaan. Ensinnäkin tarvitsemme nykyään koko ikäluokan, jotta saamme riittävästi reserviä. Toisekseen vapaaehtoisuus johtaisi helposti myös tilanteeseen, missä hyvin toimeen tulevat eivät enää tulisi palvelukseen. Rikkaiden penskat lähtisivät Malediiveille surffailemaan, vähän köyhempien menisivät yliopistoon että pääsisivät mahdollisimman nopeasti isompii tienisteihin käsiksi. Intti jäisi alempien tuloluokkien nakiksi. Maanpuolustuksen on syytä kaikkien kansalaisten asia, vaikka vähän pakollakin.

Ensinnäkään maanpuolustus (siis kun puhutaan osallistumisesta omalla työllä, ei verojen kautta) ei ole tällä hetkelläkään kuin n. kolmanneksen kansalaisista asia. Loput pääsevät ilman mitään.

Toiseksi, tuo lähtevät Malediiveille surffaamaan tuli jo toisen kerran. Näinkö rikkaat naiset tekevät? Tai siis Suomessahan on hyvin vähän oikeati rikkaita (siis sellaisia, joilla 18-vuotiaana on jo niin paljon rahaa, ettei tarvitse koskaan elämässään tehdä mitään hyödyllistä), joten heillä ei ole merkitystä oikeastaan mihinkään.

Yliopistokoulutukseen varmaan porukkaa menisi tosiaan enemmän, jos intti olisi vapaaehtoinen, mutta koska Suomessa se on edelleen lukukausimaksutonta ja siihen saa vielä opintorahaakin, niin en usko kovinkaan monen, jolla älliä riittää, jättävän sinne menemättä. Yksi ongelma opiskelijoilla on se, että he usein paiskivat opiskelun ohessa töitä rahoittaakseen opintonsa ja tämä työnteko voi hyvinkin hidastaa jossain määrin valmistumista. Intti, josta maksettaisiin kunnon palkka (ja vielä takapainoisesti niin, että pääosan rahasta saisi kotiutumisrahana palkkiona menestyksekkäästi suoritetusta ja koulutustavoitteet saavuttaneesta palvelusta), mahdollistaisi sen, että intin käyneet opiskelijat aloittaisivat opintonsa mukava pesämuna pankkitilillä odottaen, mikä mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun ilman työntekoa. Tällainen intti saattaisi jopa nopeuttaa joidenkin valmistumista sen sijaan, että nykyinen hidastaa sitä (kun suomalaisten miesten valmistumisiät ovat muutenkin ihan liian korkeita).
 
Tässä on ketjun avaus. Ketjussa pitäisi tarkastella näitä asioita. Jos näitä ei kyetä tarkastelemaan, kannattaa laittaa kone kiinni.
Siis tämä ketju on "varusmiespalvelus"-alaryhmässä, joten kai keskustelun pitää jotenkin tapahtua varusmiespalvelun kontekstissa.
 
Tuollaiset asiat ovat PV:n puolella taatusti turvaluokitettuja....
Sillä tasolla mitä tässä nyt uhka/torjunta-mallina kysytään, ei ole turvaluokiteltua, jos netistäkin saa palapelillä aikaiseksi. Voisin kopioda ihan netistäkin jotain tähän sopivaa mutta toivon mieluummin että jäsenet tuovat esille omaa pohdintaansa kirjoitetussa muodossa.
 
Vaikea on näköjään eräälle ymmärtää esim. sitä, että varusmiespalvelusta, eli sotilaaksi opiskelemisesta on hyötyä yhteiskunnalle siinä missä muustakin opiskelusta. Näin rauhan aikana se hyöty ei näy. Ja jos jatkossakin saamme olla rauhan tilassa, niin silloin sen opiskelun hyöty on maksimoitu. Sitä nyt ei suoraan verovarojen saamisella yms. voi mitata. Se hyöty on mielestäni sellainen, mitä ei rahalla voi mitata. Sanoo herra s91 ihan mitä tahansa.
Opiskelijat eivät saa palkkaa, mutta opettajat saavat. Näin on jokaisella alalla ja inttihän on käytännössä sisäoppilaitos, eli ihan muuhun koulutukseen verrattava.
Miksi yhdeltä opiskelualalta pitäisi opiskelijoiden saada palkkaa, mutta muilta ei...? Siviilipuolen opiskelijat saavat opintukea, varusmiehet päivärahaa. Se on heidän opintotukensa.
Niin kuin sanoin, mielestäni tuota päivärahaa voisi korottaa, mutta siinäkin pitää olla realistinen...Palkka taas tarkoittaa ammattiarmeijaa. Piste. Siitä on turha saivarrella.
 
En tehnyt tuota oletusta. Oletus oli, että se, mitä alle 15 vuotta reservissä olevia putoaa pois, kompensoituu sitten sillä, että on käytettävissä sitten joitain yli 15 vuotta. Ottaen siis huomioon sen, että lain mukaan ollaan reservissä 50-vuotiaaksi asti (eli jotain 30 vuotta intin jälkeen), niin on minusta konservatiivista laskentaa, jos tämän muuttaa sellaiseksi, että 15 vuotta ollaan resevissä ja sitä vanhemmista ei ole käyttöä. Jos ajatellaan, että reservistä poistuttaisiin tasaiseen tahtiin (vaikka veikkaisin sekä terveydellisin ja ammatillisin syin poistuttavan kovemmlla tahdilla siellä loppupäässä), niin jotta tuo laskutapa ei tuottaisi laskennallisesti liian suurta reserviä, pitäisi kaikkien 50-vuotiaiden olla tulleen intin kannnalta hyödyttömiksi.

Lääkäreita tarvitaan intissäkin. Toinen kysymys on sitten se, että paljonko tästä porukasta voidaan korvata naisilla. Ei ehkä palomiehistä paljoakaan, mutta esim. valmistuvista lääkäreistä käsittääkseni enemmistö nykyisin on naisia. Samoin naiset ovt tulleet monelle muullekin alalle, jotka ennen olivat miesten dominoimia.

Tuoko ulkomaille muutto vapautuksen sodan ajan armeijasta? Minusta äskettäin oli jossain intin oma kannanotto, että näin ei ole, vaan armeija pitää omistaan kiinni, vaikka nämä asuisivat ulkomailla. Jos ulkomaille muutto tarkoittaa automaattista intin kannalta "menetystä", niin sitten ihmettelen, että miksi ulkomailla asuville suomalaisille 18-vuotiaille lähetetään kutsuntalappuja ja heidän oletetaan tulevan inttiin, jos he sitten kotiin palattuaan ovat intin käyttämättömissä. Tuntuu aika lailla samalla tavoin turhalta kuin jos terveydellisistä syistä vapautettujen pitäisi käydä jonkinlainen intti vain sitten tullakseen vapautetuksi armeijan käytöstä.

Tämän porukan kouluttaminen tuntuu myös aika resurssien hukkaamiselta. Jos reservin sivariksi voi siirtyä vain ilmoituksella, niin taas systeemi hukkaa valtavasti resursseja. Päteekö tuo sama muuten LKP:ssä? Kun saa lkp-lapun, niin voiko vain ilmoittautua sivariksi ja välttää sotaan lähdön?

Voisi ajatella, että ne, jotka hakevat reservin sivariksi, eivät olleet silloin vm-palvelukseen mennessäkään innolla mukana ja menivät inttiin vain siksi, että se oli lyhempi kuin sivari. Voisi siis ajatella, että jos asevelvollisuuslaista poistettaisiin rikosoikeudellinen rangaistus, niin tämä porukka karsisi itsensä pois jo tässä vaiheessa, eikä heidän kouluttamiseen (+siihen, että ovat kivirekenä muidenkin koulutuksesssa), niin tässä säästettäisiin kaikkien resursseja menettämättä yhtään mitään.

Tuo hyödynnettävyys 35 ikävuoden jälkeen on hyvin vaihtelevaa. Meillä on 50-vuotiaita reserviläisiä jotka ovat aivan huippukunnossa. Sitten on niitä jotka 40-vuotiaina on jo ihan raakkeja. Minulle tuki kerran kertauksiin 30-vuotias reserviläinen joka ei mahtunut vaunun luukusta sisään. Sijoitus muuttui... Pääsääntöisesti nykyajan taistelutehtävät ja tukitehtävätkin on sen verran rankkoja, että ne on nuorempien taistelijoiden hommia. Siksi sijoitetun reservin keski-ikää ei voi liikaa nostaa.

Lääkärit nyt oli esimerkkinä ammattiryhmässä missä ammatti vaikuttaa heti sijoitukseen. Toki osa lääkäreistä on sa-kokoonpanossa, suurempi osa pysyy normaaliolojen tehtävissään.

Ulkomaille muuttaminen ei vapauta palveluksesta ja kutsu lähtee perään. Tosiasia kuitenkin on, että kaverin saaminen riviin kestää ja on olemassa suurempi riski että ei tulekkaan. Tällöin ei kannata sijoittaa ensilähdön tärkeimpiin tehtäviin vaan vaikka varalisään.

Tästä ollaan ihan samaa mieltä. Sivariin meno on tehty aivan liian helpoksi ja se vakaumus on nykyään pelkkä vitsi. Moni kirjoittaa sivaripaperiin perusteluksi (vaikka mitään perustelua ei tarvitse antaa) opiskelun tai työnteon. Tästäkin vaivasta selvittäisiin kun työvoimaministeriö alkaisi hoitamaan hommiaan kunnolla. Saman tien kun äijä jättäisi kertausharjoitusta ennen sivari-lapun, tulisi kutsu Lapinjärvelle uudelleenkoulutukseen, samalle ajalle kun kh oli suunniteltu. Sen jälkeen vielä suunnitelma miten kyseinen henkilö kertautetaan viiden vuoden välein alusastioiden vaihtamiseen yms siviiliyhteiskuntaa tukeviin tehtäviin. Luulisi että se kutsumus alkaisi taas löytyä. Nyt sivari on vain keino luumuilla ja välttää velvollisuuksia.

Ja kyllä, periaatteessa sota-aikanakin on mahdollisuus kieltäytyä aseellisesta palveluksesta. Työpalveluun voidaan käskeä kuka tahansa. Käpykaartilaiseksi pääseminen on nykyään helppoa.

Ei menetettäisi mitään? Paitsi ajatus, että yksilönkin pitäisi joskus tehdä jotain yhteisönsä puolesta. Tämä vain rohkaisisi luusereita jatkamaan luumuiluaan, ja maanpuolustus jäisi vain harvojen isänmaallisten vastuulle. Kyllä niille vähemmänkin motivoituneille löytyy hommia sota-aikana. Ja kuoleman pelko on melkoinen motivoija.
 
Ensinnäkään maanpuolustus (siis kun puhutaan osallistumisesta omalla työllä, ei verojen kautta) ei ole tällä hetkelläkään kuin n. kolmanneksen kansalaisista asia. Loput pääsevät ilman mitään.

Jos perheestä isä tai aviopuoliso lähtee sotimaan, eiköhän se vaikuta koko perheeseen aikalailla. Ja miesten ollessa rivissä on ennenkin naiset ottaneet heidän tehtäviään ja roolejaan siviilissä. Ja vaikka vain noin kolmannes hoitaa aseellisen maanpuolustuksen vastuun kantamisen, mitenkähän se parantaa kansakunnan sitoutumista maanpuolustukseen jos tätä porukkaa entisestäänkin pienennetään? Kannattaa lukea vaikka viimeisin "Foreign Affairs" lehti. Siinä amerikkalainen professori esittää asevelvollisuuden palauttamista jossain muodossa jenkkeihin. Hänen näkemyksensä mukaan sotimisen ulkoistaminen pienelle ammattilaisjoukolle vieraannuttaa yhteiskunnan maanpuolustuksesta ja mahdollistaa poliitikoille osallistumiseen typeriinkin operaatioihin ilman kunnon syitä. Asevelvollisuus sitouttaisi kansakuntaa asian taakse ja sotaan ryhdyttäisiin vain todella vakavista syistä.

Toiseksi, tuo lähtevät Malediiveille surffaamaan tuli jo toisen kerran. Näinkö rikkaat naiset tekevät? Tai siis Suomessahan on hyvin vähän oikeati rikkaita (siis sellaisia, joilla 18-vuotiaana on jo niin paljon rahaa, ettei tarvitse koskaan elämässään tehdä mitään hyödyllistä), joten heillä ei ole merkitystä oikeastaan mihinkään.

Tuo nyt oli vain esimerkki. Heilä ei ole merkitystä mihinkään? Kai sillä nyt on merkitystä jos köyhän talon poika huomaa että rahakkaan ei tarvitse osallistua yhteisiin talkoisiin ja laittaa omaa henkeään peliin yhteisen edun vuoksi. "Pappa betalar". köyhät etulinjaa. Suomi on demokratia ja demokratiassa tietyt asiat tulisi olla kaikkien vastuulla. Jos tämä ei toimi, se syö porukan moraalia aika pahasti.

Tällainen intti saattaisi jopa nopeuttaa joidenkin valmistumista sen sijaan, että nykyinen hidastaa sitä (kun suomalaisten miesten valmistumisiät ovat muutenkin ihan liian korkeita).

Tuota vaikutusta on yritetty arvioida eri tutkimuksissa. Yksi 2011 tehty tutkimus osoitti, että varusmiespalveluksen vaikutus opiskeluun, työllisyyteen ja tuloihin tasoittuu 30-ikävuoteen mennessä. ETLAn tutkimus vuodelta 2012 totesi johtopäätöksissä mm seuraavaa:
"Tulosten mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Tämän tulkinta on se, että varusmiespalvelus antaa taitoja ja osaamista, jotka jouduttavat opintoja. On toisaalta myös mahdollista, että pitemmän varusmiespalveluksen suorittavat henkilöt ovat luontaisesti ahkerampia kuin lyhyemmän varusmieskoulutuksen suorittaneet henkilöt. Armeijan menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkinaasemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa. Varusmieskoulutuksen pidentyminen johtajakoulutukseen näyttäisi myös nostavan vastaista palkkaa varsin merkittävästi. Palkkavaikutukset voivat kuitenkin ulottua pitkälle, emmekä saaneet vielä evidenssiä, että vaikutus vähenisi asteittain ajan myötä."
Eli tuliko muna ennen kuin kana?
 
Olisiko juuri tämän takia syytä selvittää tarkemmin reservissä olijoiden tilannetta siitä motivaation ja mahdollisuuden kannalta? Reserviläiskirjeen lähettäminen viime vuonna oli hyvä avaus, mutta siinähän PV vain kertoi mikä sen näkökulmalta on tilanne. Vielä puuttuu kysymys ressulta PV:lle että mitä käyttöä on hyväkuntoiselle keski-ikäiselle. Niitä kuitenki on mutta ovat muissa harrastuksissa siksi, kun ei kukaan ohjaa maanpuolustuksen suuntaan. Jos/kun reservissä olevaa porukkaa voisi motivoida enemmän aktiivisen maanpuolustusharjoittelun suuntaan niin tämähän olisi lisäys ns. "vanhempien varusmiesten" määrässä. Sitä joukkoa voisi kutsua sitten vaikka kansalliskaartiksi tms. mutta joka tapauksessa tulisi ottaa huomioon valmiutena. Pointti tämän keskustelun sisältöön tässä on se, että kun mietitään otsikon mukaista uutta mallia niin tulisi huomioida varusmiespalvelus-aika kouluttautumisen osalta, sen jälkeen sijoitus mutta myös se resereviläisjoukko joka on valmiudessa vapaahtoisuuden pohjalta muodostetuissa yksiköissä. Varusmiesaika ja vapaaehtoisina toimivat ressut yksikössään saavat palkkiota ja sijoitetulle palkkio tulee kun pitää pukea varusteet päälle oikeaa tilannetta varten. Laajasti katsottaessa tällainen tulisi olla kaikenkattava maanpuolustusmalli, joka huomioi muuttuneet elämäntilanteet ja silti mahdollistaa keski-ikäistenkin pitämisen valmiudessa.

Tässä ollaan pikkuhiljaa menossa eteenpäin ja parempaan suuntaan. Juuri motivoituneiden reserviläisten hyödyntämiseksi on luotu mm jatkokoulutuskurssit aliupseerista ja reservin upseeriksi. Tätä pyritään jatkossa kehittämään, niin että reserviläiset voisivat verkossa kouluttautua ja hakeutua vaativampiin sodan ajan tehtäviin.

Suurin osa motivoituneista reserviläisistä on hakeutunut MPK:n koulutustarjontaan, jonka laatu ja määrä on selvästi kehittynyt viime vuosina. Pääosa tarjolla olevasta koulutuksesta on nimenomaan puolustusvoimien tilaamaa, sillä ajatuksella että tarjotaan koulutusta joka hyödyntää puolustusvoimia ja paikallisten joukkojen osaamista. Osa ressuista on hakeutunut maakuntakomppanioihin. Niiden taso on vähän vaihteleva. Osa on paikallisten joukko-osastojen tiukassa hoidossa niin että koulutus tähtää sodan ajan tehtävien hallintaan. Porukka on suhteellisen nuorta, hyvin motivoitunutta ja hyvin koulutettua. Osa yksiköistä, varsinkin jos ovat kaukana lähimmätä varuskunnasta, on vähän heikommassa hapessa.

Tässä on käyty aika nopeasti muutama hallintouuditus ja sodan ajan kokoonpano läpi puolutusvoimissa, ja tämä on välillä vähän vaikeuttanut reservin hyödyntämistä kun kaikki on kokoajan muuttunut. Väitän, että jos saadaan nyt pitää nykyinen johto-organisaatio ja sodan ajan joukot edes 10 vuotta, tilanne tulee paranemaan. Yksi syy on matalampi organisaatio, missä aluevastuussa oleva joukko-osasto johtaa omia aluetoimistojaan ja rekrytoi ja kouluttaa reserviä nimenomaan omiin tarpeisiinsa. Samaan tapaan joukko-osasto rekrytoi reserviläisiä valmiusjoukkoihinsa, ja vastaa niiden koulutuksesta. Kun on oma intressi asiaan, asiat yleensä hoituvat paremmin. Reserviläiskoulutus on siten selvästi kytköksissä joukko-osaston sodan ajan tehtäviin eikä mitään irrallista makkaran paistamista nuotiolla.

Tänä päivänä käytännössä kaikki taisteluosastojen, sotilasalueiden, prikaatien ja armeijakuntien esikuntien reserviläiset ovat muuten reservistä käsin poimittuja upseereita ja aliupseereita, jotka koulutetaan nousujohteisesti ja sitoutetaan tehtäviinsä mm sillä, että tekevät itse omat sodan ajan suunnitelmansa. Salailua on sodan ajan tehtävien osalta viime vuosina paljon vähennetty, koska se mahdollistaa edellä mainitusti reserviläisten sitouttamisen tehtäviinsä ja nopeuttaa toiminnan aloittamista kun kaikki tietävät ensimmäiset tehtävät.
 
Niin, vielä jos saiai muutaman jäsentelyn niistä uhkakuvista, että millaista iskua odotettavissa ensisijaisesti ja toissijaisesti, niin se auttasi hahmottamaan varustautumisen ja rahan ohjaamisen oikeaan suuntaan kun tässä koitetaan budjetoida. Kiitos.

Niin kuin joku jo totesi, yksityiskohtia ei voi kertoa julkisuudessa. Mutta ei sitä tarvitse katsoa kuin Venäjän viimevuosien toimia niin saa kuvan niistä uhkakuvista. Tilannetta voidaan hämmentää kuukausia erilaisilla kyber- ja someiskuilla, poliittisella ja taloudellisella painostuksella ym. Toiminta voi sitten käynnistyä yhtäkkiä erikoisjoukkojen iskulla tai kauaskantoisella tulenkäytöllä, jota seuraa laajamittaisempi joukkojen käyttö. Tämän takia Venäjä kai pitääkin säännöllisesti suuria valmiusharjoituksia rajojensa lähellä. Kun säännöllisesti tuodaan joukkoja naapurimaan rajalle, kyllästetään naapuri (kuten Israel teki ennen 1967 sotaa) ja sitten yhtenä päivänä joukot jatkaakin rajan ylitse hyödyntäen vastapuolen heikkoa valmiutta.

Suurin huoli Suomen kaltaiselle liikekannallepanoarmeijalle on heikko valmius. Naapurilla on kymmeniä tuhansia sotilaita saatavissa operaatioon vuorokaudessa, reserviläisarmeijan liikekannalle saaminen kestää pidempään. Samaan tapaan naapuri kykenee iskemään ilmapuolustuksen ja meripuolustuksen kohteisin ja varikoihin pitkän kantaman täsmäaseilla tuntiluokassa.

Eli meillä pitäisi saada ilma- ja merivoimat hajautettua tarvittaessa muutamissa tunneissa ja tärkeimmät maavoimien joukot pitäisi saada perustettua vuorokaudessa. Tämä maksaa eikä siihen ole poliitikoilta herunut penniäkään rahaa. Nyt puolustusvoimat tekee olemassa olevilla pienillä määrärahoilla se mitä voidaan tehdä. Siksi mm näitä valmiusjoukkoja perustetaan ja valmistaudutaan varusmiesten käyttämiseen hyökkäyksen torjuntaan.
 
Tuo hyödynnettävyys 35 ikävuoden jälkeen on hyvin vaihtelevaa. Meillä on 50-vuotiaita reserviläisiä jotka ovat aivan huippukunnossa. Sitten on niitä jotka 40-vuotiaina on jo ihan raakkeja. Minulle tuki kerran kertauksiin 30-vuotias reserviläinen joka ei mahtunut vaunun luukusta sisään. Sijoitus muuttui... Pääsääntöisesti nykyajan taistelutehtävät ja tukitehtävätkin on sen verran rankkoja, että ne on nuorempien taistelijoiden hommia. Siksi sijoitetun reservin keski-ikää ei voi liikaa nostaa.

Kai niissä taistelutehtävissäkin on eroja. Jotkut paikallisjoukot nököttävät niillä sijoillaan vihollista odotellen ja jotain kohdetta suojaten, kun taas operatiiviset joukot ravaavat pitkin maata. Jälkimmäisen voisin ajatella olevan fyysisesti niin rankkaa, ettei siinä tosiaan kannata laskea muiden kuin nuorien varaan, mutta edellisen voisin ajatella sopivan vanhemmillekin. Ei ole väliä, jos ei mahdu vaunun ovesta sisään, kun ei ole niitä vaunuja olemassakaan.

Ulkomaille muuttaminen ei vapauta palveluksesta ja kutsu lähtee perään. Tosiasia kuitenkin on, että kaverin saaminen riviin kestää ja on olemassa suurempi riski että ei tulekkaan. Tällöin ei kannata sijoittaa ensilähdön tärkeimpiin tehtäviin vaan vaikka varalisään.

Miksei tule? Eikö ne "perinteet", "lain antama koodi" ym. hömpämpömppä, josta tässä ketjussa on jauhettu ihan tarpeeksi, heihin pädekään, vaan loppujen lopuksi se onkin se uhka, että poliisi tulee koputtamaan ovelle, joka saa lähtemään? Tämä kommentti ei ollut niinkään sinulle, vaan niille, jotka ovat vähätelleet kieltäytymiseen liittyvän rangaistuksen merkitystä armeijaan paimentajana.

Tästä ollaan ihan samaa mieltä. Sivariin meno on tehty aivan liian helpoksi ja se vakaumus on nykyään pelkkä vitsi. Moni kirjoittaa sivaripaperiin perusteluksi (vaikka mitään perustelua ei tarvitse antaa) opiskelun tai työnteon.

No, se on vitsi, koska meillä ei ole ajatustenlukukonetta, jolla vakaumusta voisi varmistaa. Joskus sivarin alkuaikoina sitä vakaumusta kai koitettiin jotenkin tsekata, mutta siitä luovuttiin täysin toivottomana tehtävänä.

Tästäkin vaivasta selvittäisiin kun työvoimaministeriö alkaisi hoitamaan hommiaan kunnolla. Saman tien kun äijä jättäisi kertausharjoitusta ennen sivari-lapun, tulisi kutsu Lapinjärvelle uudelleenkoulutukseen, samalle ajalle kun kh oli suunniteltu. Sen jälkeen vielä suunnitelma miten kyseinen henkilö kertautetaan viiden vuoden välein alusastioiden vaihtamiseen yms siviiliyhteiskuntaa tukeviin tehtäviin. Luulisi että se kutsumus alkaisi taas löytyä. Nyt sivari on vain keino luumuilla ja välttää velvollisuuksia.

Nyt menee kyllä kaksoislaskennan puolelle. Jos samaan aikaan poistetaan intin sodan ajan vahvuudesta sillä perusteella, että siviiliyhteiskunta tarvitsee heitä ja sitten koulutettaisiin sivareita niihin tehtäviin. Toiseksi, jos sivareita olisi tarkoitus käyttää tuollaiseen, niin sitten herää kysymys, että miksei naisia voisi pakottaa tuollaiseen ihan yhtä hyvin. Alusastioiden vaihtajina lienee tällä hetkellä ylivoimainen enemmistö naisia, joten luulisi heidän olevan siihen sopivia sodankin aikana.

Ellet sitten nyt viittaa siihen, että reservin sivareita pitäisi kertauttaa ihan vaan simputusmielessä, jottei siihen porukkaan siirtyisi reserviläisiä. Tämä on minusta huono keino, joka vain hukkaa yhteiskunnan resursseja

Ja kyllä, periaatteessa sota-aikanakin on mahdollisuus kieltäytyä aseellisesta palveluksesta. Työpalveluun voidaan käskeä kuka tahansa. Käpykaartilaiseksi pääseminen on nykyään helppoa.

Tämä oli minulle uutta, kun ainakin ennen on sanottu, että jopa sivarit kuuluvat johonkin nostoväen luokkaan, josta heidät voidaan kutsua aseisiin, ja nimityskin oli jotain "vapautus rauhan ajan asepalveluksesta". Milloin tuo laki on muutettu?

Ei menetettäisi mitään? Paitsi ajatus, että yksilönkin pitäisi joskus tehdä jotain yhteisönsä puolesta.

Joka kerta kun teet työtä ja valtio ottaa siitä veroa, jonka se käyttää jonkun yhteisön hyvän puolesta tehtävän asian tekemiseen, yksilö tekee de facto hyvää yhteisön puolesta. Lähes kaikessa muussa paitsi asepalveluksessa tämä on katsottu ylivoimaisesti tehokkaimmaksi tavaksi organisoida asia. On paljon järkevämpää, että asfalttimies tekee teitä, opettaja opettaa ja tiedemies tutkii kvarkkeja ja jokaiselle maksetaan tästä palkkaa verorahoista, ja kaikkien työn tulos menee yhteisön hyväksi kuin, että kehitettäisiin monimutkainen systeemi, jossa jokainen olisi velvoitettu jonkin aikaa elämästään lapioimaan asfalttia, opettamaan lapsia ja tekemään tiedettä.

Tämä vain rohkaisisi luusereita jatkamaan luumuiluaan, ja maanpuolustus jäisi vain harvojen isänmaallisten vastuulle. Kyllä niille vähemmänkin motivoituneille löytyy hommia sota-aikana. Ja kuoleman pelko on melkoinen motivoija.

Kuolemanpelko saa ehkä ennemminkin olemaan lähtemättä sotimaan.

Mitä harvoihin isänmaallisiin tulee, niin jos kansa ei ole isänmaallista, niin ei se sellaiseksi pakolla muutu. Kyllä sen halun taistella oman isänmaan puolesta pitää lähteä ihmisistä, eikä valtiolta päin. Vaikkapa Itä-Saksassa oli myös aikoinaan asevelvollisuus käytössä. Sen armeijan tehtävä oli mahdollisen sodan syttyessä rynnätä Länsi-Saksaan ja vallata se neukkujen kanssa. Minkä ajattelisit siinä olleen asevelvollisten miesten maanpuolustustahdon? Pointti: Suomi ei tietenkään ole DDR, mutta jos suomalaisen yhteiskunnan ainoa tapa tuottaa isänmaallisuutta on sama kuin DDR:ssä, eli ihmisten rangaistuksilla pakottaminen, niin aika heikoissa kantimissa ollaan.
 
Tuota heikkoa valmiutta voitaisiin parantaa sillä, mistä jo aiemmin puhin, eli saapumiserien päällekkäisyydellä. Se on tietysti nykyisillä palvelusajoilla hankalaa, joten niitä pitäisi sitten rukata ( tiedän, että suunnitellaan noita "valmiusjoukkoja", mutta en tunne sitä sen enempää ). Mun vm-palvelusaikanahan olikin juuri tuota päällekkäisyyttä, eli palveluksessa oli aina vähinttän kahta eri saapumiserää ( 8/11 kk palvelusajat ), mutta silloin ei oillutkaan nykyisen kaltaista joukkotuontantoa, eli esim. ryhmänjohtaja vaihtui palvelusaikana pari-kolme kertaa. Tuo malli ei tänä päivänä toimi.
Jotta saataisiin jatkuva kahden päällekkäisen saapumiserän toimiva malli, tarkoittaa se nykyisten palvelusaikojen aika radikaaliakin pidentämistä. Jos pidetään kiinni kahdesta saapumiserästä vuosittain, niin silloin pitäisi minimin olla 9-10 kk ja sitten johtajilla 15-16 kk. Tällöin palveluksessa olisi jatkuvasti vähintään 3-4 kk koulutuksen saaneita. Toisaalta voitaisiin siirtyä kolmeen saapumiserään, jolloin palvelusajat voisivat olla 7kk/15kk. Kovin helppoa ei ole rakentaa järjestelmää, jossa valmius saadaan automaattisesti aikaiseksi. Nuo 7/15 kk eivät tosin ole kovin paljon pitempiä kuin nykyään, mutta ei liene kuitenkaan poliittisesti mahdollista. Tuo johtajien palvelusaika muodostuu haasteeksi, koska jos joukkotuotantomallista halutaan pitää kiinni, on silloin oltava sama johtaja alusta asti. Mutta johtajat vaativat myös sen oman koulutusaikansa, joten siitä tulee väkisinkin pitkä.
Tämä siis pitkälti maavoimien ja ehkäpä myös merivoimien osalta. Apua toki myös ilmavoimien tuki- ja suojaustoimintojen valmiuteen, mutta niille ilmavoimille tarvitaan lisärahaa kokonaisvalmiuden parantamiseksi. Se kun on eniten ammattilaisista koostuva puolustushaara.
 
Menemättä yksityiskohtiin: tuntemiani nuorukaisia läksi tässä hyvinkin vastoittain Kh:iin. Kotiutumisesta "lyhyt" aika. Läksivät hyvillä mielin ja reippaina. Yksikään näistä ei hakenut vapautusta tai lykkäystä tms. vaikka ovatkin joko työssä tai koulussa. Peilasin ja peilaan nuorukaisten tuntemuksia ja lähtöintoa näihin keskusteluihin. Kovin äkkiä brutaalin orjatyön rujo muisto hälvenee......

Sattuneesta syystä minun jääkaapista tehtiin eväitä lähtöaamuna kello kolme. Ei meidän talosta sotaan lähdetä ilman eväitä.:p

Minulle tuli oikein hyvä mieli, kun näin, miten itsestäänselvällä asenteella nuoriso lähti hoitamaan velvollisuuttaan. Puolustusvoimat osaa käsitellä nuorukaisia ja kohtelun ym. asioiden täytyy olla vähintään kunnossa, muuten ei tällainen lähtöasenne ole mahdollinen. Rikastumaanhan ei kh-päivärahoillakaan pääse.

suomeksi: asevelvollisuudesta on pidettävä kiinni ainakin niin kauan, kun ns. lähialueemme on tietynlaisen epävarmuuden tilassa. Ja mieluummin vielä seestymisen jälkeenkin noin 20 vuotta. Yleensä 20 vuodessa se lähialueemme on kuitenkin taas tietyssä epävarmuuden tilassa. Näin se vaan näyttää olevan.
 
Tuota heikkoa valmiutta voitaisiin parantaa sillä, mistä jo aiemmin puhin, eli saapumiserien päällekkäisyydellä.

Minä en kanna huolta lainkaan siitä, etteikö Suomen pv pystyisi hoitamaan sarkaansa. Valmiushaaste on varmasti suurempi siviiliyhteiskunnan puolella. Puolustusvoimat ensinnä osaa asiansa ja toiseksi se osaa toimia keinoilla, jotka eivät näy lainkaan tässä ja nyt, tästä minulla on vakaa usko. De factoa en pysty esittämään, koska en tiedä.

On mielenkiintoista nähdä, millaiset ohjeet Saksa jakaa tulevina kuukausina väestölleen.
 
Jos perheestä isä tai aviopuoliso lähtee sotimaan, eiköhän se vaikuta koko perheeseen aikalailla.

Nyt pompitaan iloisesti asiasta toiseen. Joko puhutaan rauhan ajasta, jolloin se "kolmannes väestöä hoitaa maanpuolustuksen" on oikea taso, tai sitten puhutaan sodan ajasta, jolloin perustettavien sodan ajan joukkojen vahvuus vastaa n. 5%:a väestöstä. Ei siis lähellekään joka perheestä (ei edes laajennetusta, saati ydinperheestä) ole kukaan niiden 240 000:n sotilaan joukossa, joista sodan ajan armeija on tarkoitus muodostaa.

Ja miesten ollessa rivissä on ennenkin naiset ottaneet heidän tehtäviään ja roolejaan siviilissä.

Ja tämä tietenkin pätee myös, vaikka itse sotiminen olisi toteutettu muuten kuin asevelvollisuudella.

Ja vaikka vain noin kolmannes hoitaa aseellisen maanpuolustuksen vastuun kantamisen, mitenkähän se parantaa kansakunnan sitoutumista maanpuolustukseen jos tätä porukkaa entisestäänkin pienennetään? Kannattaa lukea vaikka viimeisin "Foreign Affairs" lehti. Siinä amerikkalainen professori esittää asevelvollisuuden palauttamista jossain muodossa jenkkeihin. Hänen näkemyksensä mukaan sotimisen ulkoistaminen pienelle ammattilaisjoukolle vieraannuttaa yhteiskunnan maanpuolustuksesta ja mahdollistaa poliitikoille osallistumiseen typeriinkin operaatioihin ilman kunnon syitä. Asevelvollisuus sitouttaisi kansakuntaa asian taakse ja sotaan ryhdyttäisiin vain todella vakavista syistä.

Oliko hänellä esittää jotain kättä pidempää väitteensä tueksi? Minua ei vaan se vakuuta, että joku "amerikkalainen professori esittää". Voin hyväksyä tuon jälkimmäisen, eli ammattiarmeijaa on poliittisesti helpompaa käyttää jossain toisella puolella maapalloa tapahtuvaan sotimiseen, mutta edellisen suhteen en olisi niinkään vakuuttunut. Joko USA:n poliittinen systeemi on erittäin korruptoitunut (mikä on täysin mahdollista) tai sitten sillä valtavalla satsauksella, jonka USA maanpuolustukseen tekee (3.3% BKT:stä) on laaja tuki kansan keskuudessa. Suomessa tuskin ollaan tuolla tasolla, vaikka laskettaisiin mukaan varusmiesten ilmaistyölle käypä arvo. Mutta hyväksyn tuon argumentin sotaan lähtemisen helppoudesta asevelvollisuuden puolesta. Minusta se on vain relevantimpi argumentti sellaisel[le maalle kuin USA, joka on sotinut suunnilleen yhtä soittoa sitten 2. maailmansodan jossain päin kuin Suomelle, joka ei ole.

Tuo nyt oli vain esimerkki. Heilä ei ole merkitystä mihinkään? Kai sillä nyt on merkitystä jos köyhän talon poika huomaa että rahakkaan ei tarvitse osallistua yhteisiin talkoisiin ja laittaa omaa henkeään peliin yhteisen edun vuoksi. "

Jos se rahakkaan talon lapsi on tyttö, niin hänen ei tarvitse osallistua yhteisiin talkoisiin. Tai jos hänellä on huonot polvet. Miksi se munien puuttuminen hyväksyttäisiin kelvollisena syynä olla osallistumatta, mutta muita ei? Ja kuten sanottua, jos systeemi muutetaan vapaaehtoiseksi toteutetuksi niin, että touhusta maksetaan kunnon palkkaa, niin se rikkaan perheen tyttökin joutuu osallistumaan yhteisiin talkoisiin maksamalla veroja. Nyt ei joudu.

Pappa betalar". köyhät etulinjaa. Suomi on demokratia ja demokratiassa tietyt asiat tulisi olla kaikkien vastuulla. Jos tämä ei toimi, se syö porukan moraalia aika pahasti.

Niin, kuten sanottua, nyt ei ole kaikkien vastuulla. Rauhan ajan maanpuolustus on maksimissaan laskettuna kolmanneksen varassa (tässä lasketaan, että poikalapsilla tuo vastuu on tulossa ja vanhuksilla se menneisyyden vastuu lasketaan mukaan) ja sodan aikana n. 5%:lla. Kaikki kuitenkin osallistuvat verojen maksuun.

Ja mitä moraaliin tulee, niin minusta sekin syö moraalia, että koko touhun lähtökohta on se, että armeijan taistelutahto ei ole sen varassa, että sinne lähtevät miehet ovat siellä siksi, että haluavat asettaa itsensä isänmaan hyväksi, vaan siksi, että valtio heidät sinne rikosoikeudellisilla rangaistuksilla on pakottanut. Ja siis juuri heidät, kun samaan aikaan 95% muusta väestöstä ei joudu sinne lähemään.

Tuota vaikutusta on yritetty arvioida eri tutkimuksissa. Yksi 2011 tehty tutkimus osoitti, että varusmiespalveluksen vaikutus opiskeluun, työllisyyteen ja tuloihin tasoittuu 30-ikävuoteen mennessä. ETLAn tutkimus vuodelta 2012 totesi johtopäätöksissä mm seuraavaa:
"Tulosten mukaan armeijan käyminen siten, että varusmiesaika on minimiä pidempi, ei pidennä tilastollisesti merkitsevästi henkilön koulutuksesta valmistumista. Tämän tulkinta on se, että varusmiespalvelus antaa taitoja ja osaamista, jotka jouduttavat opintoja. On toisaalta myös mahdollista, että pitemmän varusmiespalveluksen suorittavat henkilöt ovat luontaisesti ahkerampia kuin lyhyemmän varusmieskoulutuksen suorittaneet henkilöt. Armeijan menestyksellinen suorittaminen indikoi erittäin voimakkaasti ja positiivisesti tulevaa työmarkkinaasemaa: korkeaa koulutusta, korkeaa työllistymistä ja korkeaa palkkaa. Varusmieskoulutuksen pidentyminen johtajakoulutukseen näyttäisi myös nostavan vastaista palkkaa varsin merkittävästi. Palkkavaikutukset voivat kuitenkin ulottua pitkälle, emmekä saaneet vielä evidenssiä, että vaikutus vähenisi asteittain ajan myötä."
Eli tuliko muna ennen kuin kana?

Tästä tutkimuksesta on jo keskusteltu ja tuossa boldattuna annetaankin se olennaisin syy. On päivänselvää, että vertaamalla kahta valikoitunutta ryhmää inttiläisiä, saadaan tuo tulos. Rehellinen vertailu olisi ollut kuitenkin vaikkapa se, että verrattaisiin vaikka niitä intin johtajakoulutukseen menneitä siihen naispopulaatioon, joka lukion päästötodistusten perusteella olisi vertailukelpoinen koulutuspotentiaaliltaan. Olisin erittäin yllättynyt, jos se vuoden intti ei näkyisi mitenkään siinä, että miehet valmistuisivat vanhempina kuin naiset. Toinen vaihtoehto olisi verrata Suomen miehiä yleisesti ulkomaalaisiin. Suomen miehistä suurin osa suorittaa vm-palvelun ja tämän voisi olettaa aiheuttavan viivettä keskimääräisessä valmistumisiässä. Monessa muussa maassa miehet eivät suorita inttiä, mutta muuten jakauma ahkerien ja vähemmän ahkerien välillä lienee ihan sama kuin Suomessakin. Jos tuossa vertailussa ei löydettäisi mitään eroa suomalaisten miesten ja vaikkapa brittien tai saksalaisten välillä valmistumisiässä, niin sitten voisin uskoa, ettei asevelvollisuus viivästytä opintoja.

Tai ehkä kaikkein paras vertailu olisi se, että otettaisiin kaksi maata, vaikkapa Suomi ja Britannia (valitsin tämän siksi, että siellä ei ole pitkään aikaan ollut asevelvollisuutta, monessa muussa maassa voisi tilastoissa näkyä edelleen asevelvollisuuden jäänteet) ja vertailtaisiin kummassakin miesten ja naisten keskimääräisiä valmistumisikiä. On nimittäin mahdollista, että miesten ja naisten välillä on muitakin syitä, jotka saavat jomman kumman valmistumaan toista nopeammin, mutta on epätodennäköistä, että nämä syyt vaikuttaisivat eri suuntiin eri maissa. Jos Britannian miesten ja naisten keskimääräinen valmistumisikien ero ei poikkeaisi Suomen miesten ja naisten valmistumisikien erosta, voisi sanoa, että vm-palvelulla ei ole vaikutusta asiaan. Jos taas Suomessa ero olisi miesten suuntaan suurempi kuin Britanniassa, niin sen eron voisi laskea olevan asevelvollisuuden syytä. Periaatteessa tuo tutkimus olisi triviaalia tehdä (ainakin paljon helpompi kuin tuo yllä mainittu, jossa pitää pitää kirjaa siitä, minkä pituisen palvelun kukin on suorittanut).
 
Kannattaa lukea vaikka viimeisin "Foreign Affairs" lehti. Siinä amerikkalainen professori esittää asevelvollisuuden palauttamista jossain muodossa jenkkeihin. Hänen näkemyksensä mukaan sotimisen ulkoistaminen pienelle ammattilaisjoukolle vieraannuttaa yhteiskunnan maanpuolustuksesta ja mahdollistaa poliitikoille osallistumiseen typeriinkin operaatioihin ilman kunnon syitä. Asevelvollisuus sitouttaisi kansakuntaa asian taakse ja sotaan ryhdyttäisiin vain todella vakavista syistä.

Roopeluhtalan mukaanhan asia menee just päinvastoin..., ks. viestiketju "Asevelvollisuuden pitää muuttua", sivu 102.
 
Minä en kanna huolta lainkaan siitä, etteikö Suomen pv pystyisi hoitamaan sarkaansa. Valmiushaaste on varmasti suurempi siviiliyhteiskunnan puolella. Puolustusvoimat ensinnä osaa asiansa ja toiseksi se osaa toimia keinoilla, jotka eivät näy lainkaan tässä ja nyt, tästä minulla on vakaa usko. De factoa en pysty esittämään, koska en tiedä.

On mielenkiintoista nähdä, millaiset ohjeet Saksa jakaa tulevina kuukausina väestölleen.

Varmasti PV hoitaa sarkansa, mutta toki niillä resursseilla mitkä sille on annettu. Jos niitä resursseja vähän parannettaisiin, niin asiat voisi hoitaa silloin paremmin. Mutta sitten mennään jo politiikan puolelle, joten...
 
Viimeksi muokattu:
Menemättä yksityiskohtiin: tuntemiani nuorukaisia läksi tässä hyvinkin vastoittain Kh:iin. Kotiutumisesta "lyhyt" aika. Läksivät hyvillä mielin ja reippaina. Yksikään näistä ei hakenut vapautusta tai lykkäystä tms. vaikka ovatkin joko työssä tai koulussa. Peilasin ja peilaan nuorukaisten tuntemuksia ja lähtöintoa näihin keskusteluihin. Kovin äkkiä brutaalin orjatyön rujo muisto hälvenee......

Jep, kertaukset ovat se asevelvollisuuden muoto, joka on lähimpänä sitä, millaista itse tuen. Ensinnäkin siitä maksetaan ihan kunnon palkka, joka etenkin opiskelijalle nostaa tuloja ihan mukavasti. Toiseksi siitä on mahdollista saada vapautus, kunhan on esittää järkevät syyt. Kolmanneksi touhu on yleensä mielekästä. Ainakin itselleni kaikkein päällimmäiseksi kertauksista jäänyt ajatus oli se, että miksei varusmiespalvelua voisi järkätä tällä samalla tavoin? Suunnilleen kaikki oli kertauksissa järkevämmällä pohjalla kuin vm-palvelussa. Kaikki turhanpäiväinen äkseeraus oli heitetty romukoppaan ja fokus oli 100%:sti sotimisen harjoittelussa. Voisi ajatella, että jos intin pitäisi suhtautua varusmiehiin samalla tavoin kuin ressuihin, eli ne olisivat sille arvokas voimavara, joiden riviin saamisesta pitää maksa pitkä penni, niiden kohteluunkin suhtauduttaisiin vähän järkevämmin.

Minulle tuli oikein hyvä mieli, kun näin, miten itsestäänselvällä asenteella nuoriso lähti hoitamaan velvollisuuttaan. Puolustusvoimat osaa käsitellä nuorukaisia ja kohtelun ym. asioiden täytyy olla vähintään kunnossa, muuten ei tällainen lähtöasenne ole mahdollinen. Rikastumaanhan ei kh-päivärahoillakaan pääse.

Ehkä töissä oleva ei. Itselleni aikoinaan opintorahalla kituuttaneelle se oli kyllä aika mukava paukku, kun reserviläispalkkaa sai pari viikkoa.

suomeksi: asevelvollisuudesta on pidettävä kiinni ainakin niin kauan, kun ns. lähialueemme on tietynlaisen epävarmuuden tilassa. Ja mieluummin vielä seestymisen jälkeenkin noin 20 vuotta. Yleensä 20 vuodessa se lähialueemme on kuitenkin taas tietyssä epävarmuuden tilassa. Näin se vaan näyttää olevan.

Asevelvollisuudesta on pidettävä kiinni, vaikka miehet lähtisivät innolla vapaaehtoisestikin sotimista harjoittelemaan. Jokin ei nyt toimi.
 
Vaikea on näköjään eräälle ymmärtää esim. sitä, että varusmiespalvelusta, eli sotilaaksi opiskelemisesta on hyötyä yhteiskunnalle siinä missä muustakin opiskelusta.

Mitähän sinä nyt oikein horiset? Varusmiespalvelusta hyöty menee juuri yhteiskunnan laariin, ei ihmiselle itselleen. Juuri tästä syystä yhteiskunnan tulisikin kompensoida se varusmiehelle. Normaalin opiskelun hyöty taas menee pääosin opiskelijalle itselleen sitä kautta, että hänen arvonsa työmarkkinoilla nousee. Muukin yhteiskunta hyötyy siitä jonkun verran (työnantajilla on parempaa työvoimaa käytettävissä, valtiolla enemmän tienaavia veronmaksajia), mutta tilanne on kuitenkin perustavalla tavoin eri kuin vm-palvelussa, jossa joitain poikkeuksia lukuunottamatta varusmies itse ei siitä hyödy lainkaan.

Näin rauhan aikana se hyöty ei näy. Ja jos jatkossakin saamme olla rauhan tilassa, niin silloin sen opiskelun hyöty on maksimoitu. Sitä nyt ei suoraan verovarojen saamisella yms. voi mitata. Se hyöty on mielestäni sellainen, mitä ei rahalla voi mitata. Sanoo herra s91 ihan mitä tahansa.

Kiva taas on siellä olkiukkopellolla olla huitomistalkoissa, eikö? Näytä se kohta kirjoituksistani, jossa olen sanonut, ettei muu yhteiskunta ole se päähyötyjä vm-palvelun käymisestä. Rauhan aikana hyöty näkyy siten, että Suomella on uskottava puolustus. Tämän luulisi olevan jokaisen otsaluussa, joka on istunut intin turpo-luennolla. Ehkä sinäkin, poju, vielä joskus sinne pääset. (tämä loppukohta ihan vaan vastauksena siihen omaan aiempaan pojutteluusi).

Opiskelijat eivät saa palkkaa, mutta opettajat saavat. Näin on jokaisella alalla ja inttihän on käytännössä sisäoppilaitos, eli ihan muuhun koulutukseen verrattava.

No, ei ole. Sisäoppilaitoksessakin opiskelijat ovat siksi, että haluavat itse oppia, koska heille itselleen on siitä opiskelusta myöhemmin hyötyä työmarkkinoilla. Intissä "opiskelijat" ovat siksi, että yhteiskunta hyötyy siitä, että heidät koulutetaan sotilaiksi, ei siksi, että he itse katsoisivat siitä hyötyvänsä. Tai ehkä siellä on niitäkin, jotka katsovat intin käymisestä hyötyvän. Jos näin, niin sitä suuremmalla syyllä intin pakollisuus olisi järkevää lakkauttaa, kun sinne menisi porukkaa muutenkin.

Miksi yhdeltä opiskelualalta pitäisi opiskelijoiden saada palkkaa, mutta muilta ei...?

Kokeilepa, keksitkö itse: Yhdeltä opiskelualalta hyöty menee pääosin opiskelijalle itselleen toiselta se menee muille. Kummasta opiskelusta pitäisi muun yhteiskunnan antaa korvaus opiskelijalle. Ei ole vaikea looginen päättelytehtävä.
 
Roopeluhtalan mukaanhan asia menee just päinvastoin..., ks. viestiketju "Asevelvollisuuden pitää muuttua", sivu 102.
Olen itse tässä eri mieltä Roope Luhtalan kanssa. Hän on oikeassa, että diktatuureissa asevelvollisuusarmeijoita on käytetty hyökkäyssotimiseen ihan hyvin (natsi-Saksa, NL, jne.), mutta demokratioissa se on kyllä poliittisesti aika lailla vaikeampaa. Tosin jos vertaa Vietnamin sotaa (jossa USA käytti paljonkin asevelvollisia) ja Irakin sotaa (joka meni täysin vapaaehtoisin voimin) kahtena esimerkkinä huonosti menneistä hyökkäyssodista, niin Irakin sodan tappiot, jotka olivat vain kymmenesosa Vietnamin sodan tappioista romauttivat sen sodan kannatuksen kansan silmissä ihan samalla tavoin kuin Vietnamkin. Toisaalta taas sitten 1. Persianlahden sota, joka käytiin ammattivoimin ja joka päättyi täydelliseen voittoon, oli varsin suosittu sota ja nosti Bushin suosiota. Sanoisin siis, että ammatti- vs. asevelvollisuusarmeijaa tärkeämpi kysymys sodan poliittisessa hyväksyttävyydessä vaikuttaisi olevan se, miten sota sujuu tai miten oikeutettu se ylipäänsä on (1. Persianlahden sota oli oikeutettu Saddamin Kuwaitista pois heittämiseksi, Irakin sota taas perustui Bushin hallinnon kasaamaan valheeseen Irakin joukkotuhoaseista).
 
Asevelvollisuudesta on pidettävä kiinni, vaikka miehet lähtisivät innolla vapaaehtoisestikin sotimista harjoittelemaan. Jokin ei nyt toimi.
Asevelvollisuudesta pidetään kiinni, miehet suhtautuvat asiaan positiivisesti ja lähtevät innolla harjoittelemaan, jotkut jopa jatkavat vapaaehtoisesti harjoittelua sen jälkeenkin.
Toimiiko nyt kun on hieman lavennettu?

Saahan näistä millaisia kiemuroita hyvänsä ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa siinä kohdassa, kun se teksti alkaa muodostumaan.
 
Back
Top