Varusmies vai ei? Suomeen kohdistuvat uhat ja niihin vastaamisen uudet mallit rauhan ja sodan aikana

Ehkä tärkein filosofinen ero ajattelussamme on se, että sinä lähdet siitä, että on saatava kasaan Y määrä sotilaita, kun taas minä lähden siitä, että oleellinen suure on "puolustuskyky", joka ei ole mikään suora numeroarvo ja etenkään ei ole suoraan luettavissa Y:stä. Esimerkiksi yksi ukko maxim-konekiväärin kanssa pärjää aikamoiselle joukolle keihäin varustettuja sotilaita (vertaus brittien ja zulujen käymistä sodista reilut 100 vuotta sitten). Niinpä minusta ei ole mitään "suunniteltua määrää" Y, joka pitäisi saada kasaan, vaan Y riippuu siitä, mitä heille on antaa aseiksi ja tässä tulemme sitten siihen kysymykseen, miten maksimoidaan puolustukseen uhrattujen kokonaisresurssien hyödyntäminen. Tietenkin 250 000 tip-top aseistettua ukkoa on kovempi sotajoukko kuin 120 000 tip-top aseistettua ukkoa. Mutta onko asia enää selvä, että 80 000 tip-top aseistettua ukkoa ja 160 000 resupekkaa on kovempi kuin 120 000 tip-top aseistettua ukkoa. Noilla voi olla hyvinkin sama kustannus kansantaloudelle.

Tuollaista tarkastelua en ole nähnyt PV:ltä. Jossain selvityksessä, joka siihen asevelvollisuusketjuunkin postattiin, nykymallia verrattiin pysyvään ammattiarmeijaan, jota olisi nykyresursseilla mahdollista ylläpitää. Ja tämä oli minusta olkiukko. Minun mallini perustuu edelleen reserviläisyyteen, koska näen sen järkevimpänä Suomen kaltaiselle maalle, joka ei ehtimiseen ole sotimassa. Reserviläisyyden ansiosta mallini ukkomäärä on ihan eri luokkaa kuin vastaavan hinnan maksavassa pysyvässä ammattiarmeijassa. Voi olla, että jopa siinä tarkastelussa, että verrataan tuota minun mallini asevoimia nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän asevoimiin, niin mallini häviää taisteluteholtaan. Minusta tämä ei vain ole mitenkään itsestäänselvää. Ja väittäisin, että mitä enemmän mennään sotimisen teknistymisen suuntaan, sitä merkittävämmäksi puolustukseen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit tulevat raakaan miesmäärään verrattuna. Palaan tuohon alun vertaukseeni. Yksi mies musketin kanssa ei mitenkään pärjäisi kymmenelle keihäsmiehelle. Yksi mies maximin kanssa voisi jo pärjätäkin.

Minusta ei ole sattumaa, että hyvin iso osa kehittyneistä teollisuusmaista on heittänyt asevelvollisuusmallin roskakoriin. Näin, vaikka vielä 2. maailmansodassa sitä käyttikin melkein jokainen maa ja kylmän sodankin aikana hyvin suuri osa. Olisi minusta ihmeellistä, jos asevelvollisuuteen perustuvan mallin sopivuus Suomelle ei olisi muuttunut lainkaan sinä aikana, kun melkein kaikkialla muualla on tultu siihen tulokseen, että vapaaehtoisuuteen perustuva malli on parempi. Mikä sotimisessa on muuttunut noiden muiden maiden kannalta niin, että ne ovat hyljänneet asevelvollisuuden ja valinneet vapaaehtoismallin itselleen paremmin sopivana? Miksei tämä muutos sotimisen luonteessa koskettaisi Suomea? Mikseivät ne kaikki argumentit, joita esität Suomen asevelvollisuuden puolesta (saa valita parhaan materiaalin, jne.) päde noissa muissa maissa?
 
Minusta ei ole sattumaa, että hyvin iso osa kehittyneistä teollisuusmaista on heittänyt asevelvollisuusmallin roskakoriin.
Hep! Manitsemallasi maajoukolla ei olekaan etulinjaa odotettavissa millään suunnallaan. Se loppuosa joka saattaisi nähdä Itä-Ukrainan kaltaisen sekasotkun oman rajansa tuntumassa, miettii jo nykyään kaikki vaihtoehtonsa uusiksi. Että pieni varaus kuitenkin yleistämiseen.
 
Minusta tärkein ero meidän ajattelussamme on se, että minä mietin juttua suunnittelun kantilta. Ammattiarmeija on siinä mielessä eri asia, koska siellä se porukka on jo pitkälti palveluksessa, joten suunnitelmat voidaan tehdä sen resurssin mukaan. Asevelvollisuudessa tilanne on toinen, koska ei ole varmuudella tiedossa, paljonko sitä porukkaa saadaan kutsuttaessa riviin, ellei sitä varmisteta jollain tavalla. Siksi pidän tuota varmistusta niin tärkeänä.

Suunnittelu tietty lähtee tarpeesta ja senhän me tiedämme. Sitten mietitään ne asiat, millä se tarve voidaan tyydyttää,. Eli tässä tapauksessa puolustusvoimat. Kun se suunnittelu sitten etenee yksityiskohtiin, niin jossain vaiheessa ne esikuntahemmot miettivät mitä operaatioita pitää pystyä suorittamaan, millä alueilla ja millä tavalla. Niiden pohjalta sitten syntyy se organisaatio, jonka ajatellaan pystyvän toteuttamaan ne tarvittavat peliliikkeet. Eli tarvittavien joukkojen kokoonpano. Hyvänä esimerkkinä tästä lienee nykyinen Alueellinen Taisteluosasto, mikä on suunniteltu jotain tiettyä tehtävää varten. Suoriutuakseen tehtävästään se tarvitsee kaikki ne sille kaavaillut joukot. Jos jotain puuttuu, niin se ei ehkä suoriudukaan ajatellusta tehtävästä tai sitten niiitä taisteluosastoja on liian vähän käytettävissä suunniteltuihin operaatioihin. Silloin pitää jostain tinkiä ja suunnittelu voidaan tuomita epäonnistuneeksi ja pahimmassa tapauksessa tulee turpaan väärässä paikassa. Sama koskee kaikkia joukkoja. Joka tapauksessa tällöin joudutaan liikaa improvisoimaan ja pahimmassa tapauksesssa ennakkosuunnitelmilla ei ole mitään virkaa. Ja silloinhan on palkatuilla henkilöillä teetetty turhaa työtä... eikös sekin maksa jotain.

Jotta noita suunnitelmia voidaan tehdä, tarvitaan varmuus käytössä olevista resursseista. Ja ne koulutetut sotilaat ovat toistaiseksi se tärkein resurssi. On ihan sama, miten hyvää materiaalia on käytettävissä, jos sille materiaalille ei ole käyttäjiä. Siksi se henkilöresurssi pitää varmistaa. Ihan sama koskee sitten tukeviakin joukkoja. Viestitoiminnan pitää sujua, samoin liikkeenedistämisen, epäsuoran vaikuttamisen, ilmatorjunnan. Puhumattakaan huollosta, jonka rooli tänä päivänä vaan entisestään korostuu. Huollossa varsinkin on nykyään myös niitä tehtäviä, joihin varusmieskoulutus ei riitä. Siksi pitää olla olemassa siviilikoulutettuja ammattilaisia, jotka ppienellä preppauksella pärjäävät sitten PV:n tehtävissä. Hyvänä esimerkkinä mielestäni jääkärikomppanian lääkäri ja ensihoitaja. Heillä pitää olla se siviilikoulutus, lääkärillä mielellään kirurgin ja ensihoitajalla jonkun tason ensihoitaja/sairaanhoitakoulutus.
Varmasti myös monista teknisistä aselajeista löytyy paljon SA-tehtäviä, joihin sijoitetaan reserviläisiä siviiliammattinsa perusteella, koska PV:llä ei ole palkattuina tarpeeksi ko. henkilöstöä ja toisaalta vm-palvelus ei riitä tarvittavan osaamisen saavuttamiseen.

Em. seikoista johtuen pidän tuota henkilöresurssien varmistamista ensiarvoisen tärkeänä. Ja se toteutuu helposti nykymallin mukaisella asevelvollisuudella, vaikka se sitten kustantaa vähän enemmän. Kaikessa toiminnassa on kriittisiä elementtejä. Koneissa ja laitteissa on kriittisiä osia, joita varastoidaan varmuuden vuoksi vaikka se maksaakin. Maanpuolustuksessa tuo henkilöresurssien riittävyys on juurikin sellainen kriittinen osa. Ja siitä pitää sitten maksaa.
 
Mikseivät ne kaikki argumentit, joita esität Suomen asevelvollisuuden puolesta (saa valita parhaan materiaalin, jne.) päde noissa muissa maissa?

Siksi, että niillä ei ole yhteistä rajaa meidän itäisen naapurimme kanssa. Heillä ei samanlaista tarvetta varautua kuin meillä... KS. Rauhantekijän postaus edellä....
 
Sotimisen teknistyminen aiheuttaa tietty sen, että taloudelliset resurssit pienenvät, koska kaikki maksaa enemmän. Mutta sitä suuremmalla syyllä meidän pitää varmistaa, että niille kalliille välineille on sitten varmasti myös kayttäjiä. Ja jotta entistä teknistyville vehkeille ( muut kuin aseet ) olisi tarpeeksi osaavia käytäjiä, tarvitaan myös entistä enemmän sitä siviilissä hankittua osaamista PV:n käyttöön. Joten sitä suuremmalla syyllä tarvitaan koko yhteiskunnan kirjo palvelukseeen, jotta sieltä sitten voidaan poimia se sotilaskoulutettu siviiliosaaja. näitä aloja riittää, elektroniikka ja teleala ( viesti, ELSO ym ), rakennus- ja konealat ( Pioneeritoimintaa ), kaikki huollon osa-alueet jne. Tässä vain muutama esimerkki. Kaikille niille vehkeille ja toiminnoille ei ehdi saada kattavaa koulutusta vm-palveluksessa.
 
Minusta tärkein ero meidän ajattelussamme on se, että minä mietin juttua suunnittelun kantilta. Ammattiarmeija on siinä mielessä eri asia, koska siellä se porukka on jo pitkälti palveluksessa, joten suunnitelmat voidaan tehdä sen resurssin mukaan. Asevelvollisuudessa tilanne on toinen, koska ei ole varmuudella tiedossa, paljonko sitä porukkaa saadaan kutsuttaessa riviin, ellei sitä varmisteta jollain tavalla. Siksi pidän tuota varmistusta niin tärkeänä.

Eiköhän tuo varmuus siitä, paljonko pilliin vihellettäessä tulee joukkoja riviin ole ihan yhtä hyvä siinä minun mallissani kuin asevelvollisuussysteemissäkin.

Jotta noita suunnitelmia voidaan tehdä, tarvitaan varmuus käytössä olevista resursseista. Ja ne koulutetut sotilaat ovat toistaiseksi se tärkein resurssi. On ihan sama, miten hyvää materiaalia on käytettävissä, jos sille materiaalille ei ole käyttäjiä. Siksi se henkilöresurssi pitää varmistaa. Ihan sama koskee sitten tukeviakin joukkoja. Viestitoiminnan pitää sujua, samoin liikkeenedistämisen, epäsuoran vaikuttamisen, ilmatorjunnan. Puhumattakaan huollosta, jonka rooli tänä päivänä vaan entisestään korostuu. Huollossa varsinkin on nykyään myös niitä tehtäviä, joihin varusmieskoulutus ei riitä. Siksi pitää olla olemassa siviilikoulutettuja ammattilaisia, jotka ppienellä preppauksella pärjäävät sitten PV:n tehtävissä. Hyvänä esimerkkinä mielestäni jääkärikomppanian lääkäri ja ensihoitaja. Heillä pitää olla se siviilikoulutus, lääkärillä mielellään kirurgin ja ensihoitajalla jonkun tason ensihoitaja/sairaanhoitakoulutus.

Minusta nuo ovat juuri huonoja esimerkkejä. Jos se lääkäri on lukion jälkeen käynyt intin ja oppinut siellä vaikkapa PST-mieheksi, niin hänen PST-koulutuksensa menee ihan hukkaan. Paljon järkevämpää olisi se, että olisi vapaaehtoinen systeemi, jossa intti tarjoaisi lääkiksestä valmistuville muutaman kuukauden pikakoulutusta siihen, miten sodan ajan lääkintätoimi eroaa siviililääkärin toiminnasta ja sitten laskisi sen varaan, että heidän lääkärintaitonsa pysyvät hyvässä kunnossa vain sillä, että he toimivat lääkärinammatissa. Nykysysteemi tarjoaa varusmieslääkärinä toimimista vain niille, jotka ovat jo valmiita lääkäreitä, mutta veikkaisin, että näitä on vähemmistö niistä varusmiehistä, joista lopulta tulee lääkäreitä ammatiltaan.

Varmasti myös monista teknisistä aselajeista löytyy paljon SA-tehtäviä, joihin sijoitetaan reserviläisiä siviiliammattinsa perusteella, koska PV:llä ei ole palkattuina tarpeeksi ko. henkilöstöä ja toisaalta vm-palvelus ei riitä tarvittavan osaamisen saavuttamiseen.

Ja juuri vapaaehtoisessa systeemissä näiden tyyppien hankkiminen juuri sen alan reserviläisiksi olisi huomattavasti joustavampaa kuin nykysysteemissä. Nykysysteemi ei sisällä mitään joustavaa tapaa antaa noille siviilipuolen osaajille sopivaa sotilaskoulutusta siinä vaiheessa, kun on selvillä, kuka sellainen siviiliosaaja oikein on. Ennemminkin on ammuttava joko haulikolla, eli koulutetaan siihen erityistoimeen ihan ylenmäärin varusmiehiä sillä toivolla, että joku niistä menee sellaiseen siviiliammattiin, johon se inttihomma liittyy, tai sitten jälkikäteen kertautetaan niitä ressuja sen mukaan, mitä niiden siviiliosaaminen on, jolloin heidän varusmiehenä saamansa koulutus johonkin ihan toiseen hommaan menee hukkaan.
 
Olen jossain muussa yhteydessä peräänkuuluttanut sitä, että PV pitäisi enemmän yhteyttä reserviläisiin. Sen myötä olisi mahdollista päivittää ressujen tietoja PV:n järjestelmiin ja se voisi johtaa myös sijoituksen tai muun käytön oikeampaan kohdistamiseen. Käsitykseni on, että tällaista päivitystä ei ole tehty muuta kuin viimevuoden reserviläiskirje ja siinäkin se toimii vain kun ressu itse toimittaa tietoa PV:lle. Yhteydenpito tulisi kuitenkin olla aktiivisempaa.
Yleinen asevelvollisuus antaa tässä ns. peruskoulutuksen kaikille ja sen jälkeen sijoitus saattaisi muuttua sen myötä millainen osaaminen nuoressa kypsyy lähivuosina. Ehkä muuttuu, ehkä ei, mutta ainakin tiedot olisi päivitetty.
Vapaaehtoisuus saisi tässäkin hieman uutta sävyä, kun henkilön olisi mahdollista esittää osaamisensa ajantasaisesti. Vapaaehtoisuus ei tarkoita sitä että henkilö voisi valita osallistuuko ylipäänsöä maanpuolustukseen vai ei, joten lähtökohtaisesti olen sillä kannalla että asevelvollisuus koskee kaikkia peruskoulutuksena ja sen jälkeen PV johtaa päätöksiä siitä mitä kukakin kriisitilanteessa tekee.
 
Eiköhän tuo varmuus siitä, paljonko pilliin vihellettäessä tulee joukkoja riviin ole ihan yhtä hyvä siinä minun mallissani kuin asevelvollisuussysteemissäkin.



Minusta nuo ovat juuri huonoja esimerkkejä. Jos se lääkäri on lukion jälkeen käynyt intin ja oppinut siellä vaikkapa PST-mieheksi, niin hänen PST-koulutuksensa menee ihan hukkaan. Paljon järkevämpää olisi se, että olisi vapaaehtoinen systeemi, jossa intti tarjoaisi lääkiksestä valmistuville muutaman kuukauden pikakoulutusta siihen, miten sodan ajan lääkintätoimi eroaa siviililääkärin toiminnasta ja sitten laskisi sen varaan, että heidän lääkärintaitonsa pysyvät hyvässä kunnossa vain sillä, että he toimivat lääkärinammatissa. Nykysysteemi tarjoaa varusmieslääkärinä toimimista vain niille, jotka ovat jo valmiita lääkäreitä, mutta veikkaisin, että näitä on vähemmistö niistä varusmiehistä, joista lopulta tulee lääkäreitä ammatiltaan.



Ja juuri vapaaehtoisessa systeemissä näiden tyyppien hankkiminen juuri sen alan reserviläisiksi olisi huomattavasti joustavampaa kuin nykysysteemissä. Nykysysteemi ei sisällä mitään joustavaa tapaa antaa noille siviilipuolen osaajille sopivaa sotilaskoulutusta siinä vaiheessa, kun on selvillä, kuka sellainen siviiliosaaja oikein on. Ennemminkin on ammuttava joko haulikolla, eli koulutetaan siihen erityistoimeen ihan ylenmäärin varusmiehiä sillä toivolla, että joku niistä menee sellaiseen siviiliammattiin, johon se inttihomma liittyy, tai sitten jälkikäteen kertautetaan niitä ressuja sen mukaan, mitä niiden siviiliosaaminen on, jolloin heidän varusmiehenä saamansa koulutus johonkin ihan toiseen hommaan menee hukkaan.

No joo, minä olen eri mieltä asioista kuin sinä ja tätä juttua on ihan turha jatkaa. Et näe metsää puilta, joten olkoon...
 
Eli jotain tiedän strategisesta suunnittelusta.....kyllä tässä kuitenkin yli 20 vuotta on tullut asiaa tehtyä ihan käytännössäkin. Useita vuosia ulkomailla yhteistyössä ulkoministeriön kanssa ja lähes 10 vuotta Pääesikunnassa vetämässä Puolustusvoimien pitkän tähtäimen suunnittelua ja osallistumassa puolustusselontekojen ja Puolustusministeriön strategiatyön tekemiseen.

Sopisiko sinulle kirjoittaa tähän keskusteluun hieman sisältöä? Tarvitsemme asteen tarkempaa tieto siitä millaisia konkreettisia aseellisia uhkia Suomeen voisi kohdistua ja sen rinnalle lyhyt kuvaus siitä millaiset välineet ja joukot tarvitaan uhkaa torjumaan. Lopputuloksena joku sitten laskee sen kuvan mukaisesti monelleko varusmiehelle tulisi tehdä tarkistusta päivärahaan....jne... Otsikon hengessä.
Täältä puuttuu ammattilaiset.
 
Sopisiko sinulle kirjoittaa tähän keskusteluun hieman sisältöä? Tarvitsemme asteen tarkempaa tieto siitä millaisia konkreettisia aseellisia uhkia Suomeen voisi kohdistua ja sen rinnalle lyhyt kuvaus siitä millaiset välineet ja joukot tarvitaan uhkaa torjumaan. Lopputuloksena joku sitten laskee sen kuvan mukaisesti monelleko varusmiehelle tulisi tehdä tarkistusta päivärahaan....jne... Otsikon hengessä.
Täältä puuttuu ammattilaiset.

Taitaa olla aika lailla turvaluokiteltua juttua...
 
Tässä linkki Suomen sodan ajan joukkoihin. Tuossa sanotaan operatiivisiin joukkoihin menevän 61 000 ukkoa. Näiden katson olevan niitä, joille on kunnon aseet. Merivoimat ovat 31 000 (joka tuntuu minusta aika ylimitoitetulta, ja epäilen vahvasti, ettei sinne noin paljoa väkeä tarvittaisi muutaman hassun laivan ja rannikko-ohjuksen miehittämiseen). Ja ilmavoimat varmaan jotain samaa luokkaa, mikä sekin tuntuu ylimitoiteltua ottaen huomioon, että Ruotsi lennättää isompia ilmavoimia, vaikka heidän asevoimiensa kokonaisvahvuus on 20 000 (aktiivi) + 30 000 (reservi)). Yhteensä siis n. 120 000 ukkoa.

Merivoimiin kuuluu myös rannikkojoukot ja esim. koko Dragsvik. Koko määrästä laivojen ja tärkeimpien aseiden miehitys ei taida edustakaan suurinta sektoria koko määrästä. Vaikka kun Merivoimat alkaa toimia kaikella olevalla ja otetulla aluskalustollaan 24/7 täytyy reservistä ottaa parhaita tietäjiä jopa näihin käysiin. Merivoimat on strategisesti tärkeiden meriyhteyksien ja myös koko Suomen turvallisuuden viimeinen linja:cool:
 
Taitaa olla aika lailla turvaluokiteltua juttua...
Varmaan karkealla tasolla voisi kertoa, että onko ilmahyökkäystä vai maahyökkäystä vai minkä tyyppistä? Oleellistahan tässä olis saada sotilaiden määrä jonkinlaiseen haarukkaan tarpeen mukaisesti. Ei tässä muuten niin tarkaan tietoon tarvitsisi mennä.
Nykyinen varusmiesmalli on enemmänkin sen perusteinen että paljonko annetulla budjettirahalla sotilaita saa. Se on hieman toinen näkökulma kuin tarpeen kulmalta asia katsottuna.
 
Varmaan karkealla tasolla voisi kertoa, että onko ilmahyökkäystä vai maahyökkäystä vai minkä tyyppistä? Oleellistahan tässä olis saada sotilaiden määrä jonkinlaiseen haarukkaan tarpeen mukaisesti. Ei tässä muuten niin tarkaan tietoon tarvitsisi mennä.
Nykyinen varusmiesmalli on enemmänkin sen perusteinen että paljonko annetulla budjettirahalla sotilaita saa. Se on hieman toinen näkökulma kuin tarpeen kulmalta asia katsottuna.

Kyllähän PV:n kassakaapista löytyy suunnitelmia joka lähtöön, joka on pystytty kuvittelemaan. Eihän siinä firmassakaan sentään heitetä noppaa tai vedetä korttipakasta, että millähän tavalla Suomeen hyökätään ja valita se yksi vaihtoehto suunnittelun pohjaksi. Joten se tarve riippuu aivan täysin tapauksesta ja on melko mahdotonta yleistää. Pahin tapaus tietysti on suurisuuntainen hyökkäys maalta, mereltä ja ilmasta..jonka torjuntaan tietysti tarvitaan jokainen joka vaan riviin saadaan. Muut skenaariot ovat tod.näk. sitten hieman kevyempiä.
 
Merivoimiin kuuluu myös rannikkojoukot ja esim. koko Dragsvik. Koko määrästä laivojen ja tärkeimpien aseiden miehitys ei taida edustakaan suurinta sektoria koko määrästä. Vaikka kun Merivoimat alkaa toimia kaikella olevalla ja otetulla aluskalustollaan 24/7 täytyy reservistä ottaa parhaita tietäjiä jopa näihin käysiin. Merivoimat on strategisesti tärkeiden meriyhteyksien ja myös koko Suomen turvallisuuden viimeinen linja:cool:
Höpö höpö... Suomen viimeinen linja menee jossain Kotkan tasalla etelästä pohjoiseen, ja ihan kuivalla maalla. Sen linjan tasalla seisoo se mitä Suomen Raskaasta on jäljellä. Siinä voi strategiset meriyhteydet unohtaa kun on kolmen viikon painimatsista kyse maksimissaan ennen kuin naapurilta loppuu happi ja/ tai meiltä tila.
Saksalaiset kertoivat 1944´keväällä Tuompolle ja Talvelalle että neuvostolaisten suurhyökkäyksen pysäyttäminen vaatii 100km syvyyttä ja kaksi jokea. Eipä liene vettä virrannut Volgassa niin paljoa etta olis noi perusasiat muuttuneet, nyt täytyy vaan vähän tiivistää sitä puolustusta kun ei ole sataa kilsaa mitä saatana antaa.
 
Pahin tapaus tietysti on suurisuuntainen hyökkäys maalta, mereltä ja ilmasta..jonka torjuntaan tietysti tarvitaan jokainen joka vaan riviin saadaan.
Olen samaa mieltä että luultavimmin tarvitaan monenlaista ukkoa ja jokaista laatua määrällisesti paljon. Sitä taustaa vastaan onkin aika mielenkiintoista että eräät painottavat vähäistä sotilasmäärää ja jalkaväkeä ei pahemmin tarvita ...jne...jne...
Jalkaväkeä ei paljoa tarvita jos kansainvälinen kovapanosammunta ratkaistaan vihollisen ilmavoimalla, ohjuksilla ja ehkäpä tykeillä. Jotain tämän suuntaista olisin odottanut tässä ketjussa kommentoitavan, mutta eipä ole tullut.
 
Tahtoo olla, että mitään sotaa ei ole koskaan ratkaistu (ainakaan tähän mennessä) ilman ns. "boots on ground".

edit: Jos ei oteta lukuun jotain 200 v. vanhoja keikkoja (olikohan Sansibaria vastaan) jossa RN laiva kävi näyttäytymässä ja ampui tykillä pari kertaa ja toinen osapuoli antautui.... :D
 
Minulla on malli, joka tuottaa teoriassa korkeimman mahdollisen puolustuskyvyn annetuilla resursseilla.

En kuitenkaan koe, että tämä foorumi on miellyttävä keskusteluympäristö jatkuvan epäasiallisen kommentoinnin takia. Asevelvollisuusketjussa tuli oikein moderaattoritasolta kommentti, jonka mukaan "levitän ohion-paskaa".

Ehdotin ratkaisuksi moderattoristatusta itselleni, mutta tämä tyrmättiin selvästi. Niin kauan kun mitään muutakaan ratkaisua tilanteeseen ei löydy, en valitettavasti ole kovin kiinnostunut keskustelemaan täällä.

Miten moderointi oikeus olisi parantanut kirjoituksiasi?
 
Varmaankin se on noin kansantalouden kannalta. Se mainitsemasi piilokulu on sitten se ylimääräinen hinta, mikä maksetaan siitä, että meillä on puolustuskyky olemassa. Tuosta sinun viestistäsi ei käy ilmi, paljonko tarvitaan lisää rahaa siihen, että siitä pienemmästä porukasta saadaan riittävän liikkuva, jotta se voi reagoida uhkiin eri puolilla kohtuullisen laajaa maatamme. Se pitää laskea menoihin mukaan. Ja mitä teknisempi sotajoukko on, sitä enemmän tarvitaan ukkoja kunnossapito ym muihin huoltoporukoihin.
Joka tapauksessa, rutiset sinä mitä tahansa, niin se puolustusbudjetti on se, mikä näkyy kaikelle kansalle ja sitä ei voi tietenkään nostaa ylettömästi. Raja tulee vastaan jossain. Ja vaikka alat taas itkeä, niin pakko se on todeta, että jostainhan ne rahat on saatava joka vuosi sen puolustuskyvyn ylläpitoon. Ja ihan heti en usko, että järjestelmäsi mukaiset valtiolle verotulojen muodossa palautuvat rahat riittävät suoraan kattamaan tuota erotusta. Voit kyllä laskeskella sitä ihan miten päin vain, mutta mikä on laskelmiesi virhemarginaali...?

Puolustusmenot ( sekä näkyvät että piilossa olevat ) ovat se hinta, minkä me maksamme siitä, että meillä on puolustuskyky. Jos asiaa ajateltaisiin pelkästään kansantalouden kannalta, ei noita puolustusmenoja pitäisi olla ollenkaan. sama tietty koskee muitakin valtion kansalaisilleen kustantamia palveluja, poliistoimi, pelastustoimi jne. Toki poliisitoiminnasta tulee tuottojakin sakkojen ja erilaisten lupamaksujen muodossa, mutta eivät ne kata siihen kuluvia menoja.

Mielestäni mallisi edut eivät riitä verrattuna sen haittoihin. Haittapuolina varmaan tulee esiin kokonaisuutena heikompi varusmiesaines. OK, joukossa on varmasti hyvinkin kenttäkelpoisia ukkoja mukana, mutta epäilemättä suuri osa sitä parempaa ainesta jättää sitten menemättä sinne vm-palvelukseen.
Nykyisen järjestelmän suuri etu on se, että sinne inttiin menee käytännössä koko kirjo maamme kansasta. Eivät vain koulunsa keskeyttäneet yms ( mitä tuolla aiemmin esitit esimerkkinä ). Se on myös PV:n voimavara kun heillä on käytössä eri alojen ihmisiä. Niin, ei vielkä siinä vm-palvelun aikana, mutta kyllä myöhemmin. Joo ja kyllä, minä tunnen paljon ihmisiä, joilla on SA-sijoitus ihan oman ammattitaitonsa perusteella. Joten kyllä noita ammattiasioita otetaan sijoituksissa huomioon. Ei ehkä siinä määrin kun voisi ja pitäis, mutta kuitenkin.
Ja pahimmillaan mallisi ei tuota riittävästi johtajatehtäviin soveltuvia reserviläisiä, joten todenmnäköisesti kantahenkilökunnan määrää pitää lisätä ja/tai määräaikaistaa osa, jotta saadaan reserviinkin niitä johtajia.
Yksi mallisi heikkous on myös, että se on hyvin vaikeasti ennustettavissa. Pahimmillaan sinne palvelukseen ei tule riittävästi väkeä ja puolustuskyky romahtaa. Siihen vaan ei maallamme ole varaa. Ja koska edelleen olen sitä mieltä, että tuo 2000-3000 euron kk-palkka varusmiehille ei ole realistinen, niin pahoin pelkään, että rekrytoidut määrät eivät riitä.
Nykyjärjestelmässä tuo saapumiserän koko voidaan ennakoida riittävällä tarkkuudella ja puolustuskyky suunnitella sen mukaan.

Nyt voidaan ennakoida, että asepalvelukseen tulee tasan tarkkaa kahden rukin kurssin verran hyviä johtajia.

Jotka reservissä päätyvät dippa-insseinänä jne johtamaan ja päättämään monimutkaisista asioista.

Sotahommissa tietysti päätettävät asiat on erilaisia, mutta
 
Back
Top