Venäjän merivoimat-yleisketju

Museo

Kenraali
Kannen hiekkapuhallus ennen uuden pinnoitteen asennusta taitaa olla niitä pienimpiä ongelmia. Onhan tuo aivan uskomattoman näköinen telakka-allas nostureineen.
 

Jukkis

Kenraali
Pari tuoretta kuvaa Venäjän intternjetistä. Hauskana yksityiskohtana telakka-allas on niin kesken, ettei siinä ole edes varsinaista porttia - laivan eteen on rakennettu työpato.
Tuohon kai oli tarkoitus tulla kasuunisulkuportti, mutta - yllättäen - se ei ehtinyt valmistua. Joten saadakseen homman etenemään päätyivät rakentamaan tuon työpadon. Ehkä työpadon takana saavat rakennettua myös sulkuportin tarvitsemat rakenteet. Vaikka ei minua yllättäisi jos ensi kesänä se portti olisi valmis, mutta telakka-altaan muurit eivät...
Kiitos vastauksista. Itse mietin, että jos kyseessä on pelkkä pinnoitteen uusiminen, kannattaisi uusi pinnoite vetää pintaan mahdollisimman nopeasti. Tuskin se ainakaan paremmin ruosteen päälle tarttuu.
Ehkä siinä kannella tehdään monenlaista remppaa, mille pinnoite on haitaksi? Vähän niin kuin rakennettaisiin uusi asfaltoitu tie, ja seuraavalla viikolla kaivettaisiin se auki viemäriputkien vetämistä varten. Sitten se taas asvaltoidaan... ja kaivetaan auki telekaapeleita varten, asvaltoidaan, kaivetaan kaukolämpöputkien vuoksi, asvaltoidaan, .... kuka niin muka tekisi? 🤣 🤔 😭
 

Mazikaze

Luutnantti
Ei nyt tehdä ruosteesta liikaa johtopäätöksiä. Telakalla tukialuksen pinnan ruoste on normaalia ihan joka puolella maailmaa:

1024px-USS_Gerald_R._Ford_island_installation_%28130126-N-YX169-360%29.jpg

vikrant%202.jpg


1200px-HMS_Queen_Elizabeth_in_Rosyth_Dockyard_MOD_45158229.jpg


Kuznetsovista ja sen telakoinnista löytyy kuitenkin ihan riittävästi oikeita ongelmia, joille nauraa.
 

Samovarius

Kenraali
En nyt ulkoa muista laivaterästen kompositiota, mutta mikäli ne ovat sukua mm. merikonteissa käytetylle säänkestävälle teräkselle (tuotemerkki Cor-Ten lienee monille tuttu), sen on tarkoituskin patinoitua. Se on nimittäin tuo raudan fosfaattien, sulfidien ja oksidien muodostama tiivis patina, mikä passivoi sen eli estää hapettumisreaktiota etenemästä syvemmälle teräkseen (en muista nähneeni muita teräslaatuja, missä fosforipitoisuudelle on minimi). Laivoissa käytetään lisäksi sinkkianodeja, eli uhrimetallia; rautaa epäjalompi sinkki hapettuu pienemmällä potentiaalierolla, eli yksinkertaistaen sinkin hapettuessa läsnäoleva rauta ei hapetu. Tämä on myös yksi syitä autonrunkojen sinkitykseen, tosin ensisijainen syy lienee mekaanisesti suojata terästä säältä edullisella sinkitysmenetelmällä, maantiesuolahan on vähän sellainen pohjoismainen vitsaus.

Toisin sanoen, pintaruosteesta ei voi sanoa vielä mitään aluksen kunnosta. Mikäli ruoste kupruilee maalipinnan alta, patina ei ole enää tiivistä, homma ei ole enää jiirissä, ja tätäkinhän tapahtuu laivoilla jatkuvasti. Se on normaalia kulumista, mihin osataan varautua ja on jo suunnitteluvaiheessa varauduttu. Mitenkään idioottivarmojahan nämä ruostesuojausmenetelmät eivät ole ja jossain vaiheessa rungon elinkaari päättyy. Tätä ongelmaahan on ollut muutamilla museoiduilla sotalaivoilla, kun niillä ei ole ajettu vuosikymmeniin, maalipintaa on uusittu vain pinnan yläpuolelta ja sinkitkin hapettuneet loppuun.
 

Norppa

Kersantti
Onko tästä olemassa parempaa selitystä kun googlettaminen noilla hakusanoilla ei tuota haluttua tulosta?
Juuh, elikkäs - tuota ei ole missään kauhean hyvin selitetty. Perusperiaatteena, kun sähköä johtavaan nesteeseen (vesi) laitetaan metallia, metalli syöpyy. Kun sinne laitetaan kahta erilaista metallia, epäjalompi syöpyy.

Perinteisesti alusten pinnanalaisia osia suojataan uhrianodeilla = pultataan epäjalompi palikka kiinni suojattavaan osaan, tai mahdollisimman lähelle jotta sähköinen yhteys on mahdollisimman hyvä. Tätä näkee veneissä.

Ongelmaksi muodostuu isommat kohteet joissa uhrianodien tarkistus ja vaihto on sijoituksen ja anodien koon vuoksi työlästä (ruotsinlaivat, siltapilarit, Sydneyn oopperatalo, yms.) Alumiinirunkoisten (esim ohjusveneet) kohdalla ongelmaksi muodostuu alumiinin epäjalous, kun uhrimetallina yleisesti käytetty sinkkikin on jalompaa. Pulttaapa sinkkianodi Busteriin kiinni, niin Busteri syöpyy pois. Epäjalompi magnesium taas ei oikein sovellu suolaveteen kun se syöpyy silmissä.

Tähän tuo helpotuksen sähköinen suojaus. Syötetään heikkoa virtaa anodiin, jolloin syntyy positiivinen elektronivaraus jota anodi pienentää luovuttamalla erilaisia molekyylejä = syöpymällä. Jos sulla on joskus esim autossa tai veneessä joku liitin jäänyt lillumaan veteen, se plussapuoli katoaa kuin pieru saharaan.

1659522996092.png

Sähköistä suojausta voi toteuttaa kiinteästi runkoon asennetuilla anodeilla jos sähköparit on sopivat l. toimisi myös ilman sähkösuojausta. Tätä mm. teräsrunkoisissa ruotsinlaivoissa jne.

Alumiinirunkoisen kohdalla se kiinteä anodi ei toimi koska jalompi/epäjalompi-sähköpari ei toteudu itsenäisesti, jolloin niitä suojataan käytännössä vain paikallaan ollessa: laskemalla suojausjärjestelmään kytketyt anodit kaapelin varassa mereen. Kun se anodi ei tässä toteutuksessa yleensä saisi koskea suojattavaan runkoon, se kaapeli lasketaan yleensä pienen varren päästä, jolloin näyttää siltä, kuin *rumpujenpärinää* aluksen laidalla oltaisiin pilkillä 😅

Paikallaan käytettävien pilkkien heikompaa suojauskykyä tasapainottaa vähentynyt sähköinen jälki liikkeessä, kiinteiden anodien puutteen vuoksi parempi hydrodynamiikka josta seuraa parempi suorituskyky ja samasta syystä vähentynyt veden pyörteily pienentää akustista jälkeä. Nämä nyt sattuu olemaan plussaa esim. ohjusveneelle.

Disclaimerinä sanottakoon, että olen näitä suojausasioita seuraillut sivusta koko ikäni mutta vain sivusta. Oon käynyt ohjusveneessä vain kannella mutta kaverit palvelleet kyllä. Nuo plussapuolet on jo melkoista spekulointia niiden käytännön hyödyllisyyden osalta, mutta ingenjööri- ja käytännön tasonkin alussuunnitelun osalta ihan faktoja.

Hanging anode on se englanninkielinen termi. Ei mennyt kuin tunti muistamiseen 😁
 
Viimeksi muokattu:

fulcrum

Greatest Leader
Pari tuoretta kuvaa Venäjän intternjetistä. Hauskana yksityiskohtana telakka-allas on niin kesken, ettei siinä ole edes varsinaista porttia - laivan eteen on rakennettu työpato.
Tuo telakkahan onkin improvisaatio, kaksi pienempää telakka-allasta yhdistettiin kaivamalla niiden välissä oleva valli pois. Ainoa riittävän kokoinen telakka-allas olisi ollut Severodvinskissä (missä Vikramaditya korjattiin), mutta siinä oli jo Nahimov. Tosin nyt se on jo siirretty laituriin ja allas on tyhjillään.
 

fulcrum

Greatest Leader
Juuh, elikkäs - tuota ei ole missään kauhean hyvin selitetty. Perusperiaatteena, kun sähköä johtavaan nesteeseen (vesi) laitetaan metallia, metalli syöpyy. Kun sinne laitetaan kahta erilaista metallia, epäjalompi syöpyy.

Perinteisesti alusten pinnanalaisia osia suojataan uhrianodeilla = pultataan epäjalompi palikka kiinni suojattavaan osaan, tai mahdollisimman lähelle jotta sähköinen yhteys on mahdollisimman hyvä. Tätä näkee veneissä.

Ongelmaksi muodostuu isommat kohteet joissa uhrianodien tarkistus ja vaihto on sijoituksen ja anodien koon vuoksi työlästä (ruotsinlaivat, siltapilarit, Sydneyn oopperatalo, yms.) Alumiinirunkoisten (esim ohjusveneet) kohdalla ongelmaksi muodostuu alumiinin epäjalous, kun uhrimetallina yleisesti käytetty sinkkikin on jalompaa. Pulttaapa sinkkianodi Busteriin kiinni, niin Busteri syöpyy pois. Epäjalompi magnesium taas ei oikein sovellu suolaveteen kun se syöpyy silmissä.

Tähän tuo helpotuksen sähköinen suojaus. Syötetään heikkoa virtaa anodiin, jolloin syntyy positiivinen elektronivaraus jota anodi pienentää luovuttamalla erilaisia molekyylejä = syöpymällä. Jos sulla on joskus esim autossa tai veneessä joku liitin jäänyt lillumaan veteen, se plussapuoli katoaa kuin pieru saharaan.

Katso liite: 64229

Sähköistä suojausta voi toteuttaa kiinteästi runkoon asennetuilla anodeilla jos sähköparit on sopivat l. toimisi myös ilman sähkösuojausta. Tätä mm. teräsrunkoisissa ruotsinlaivoissa jne.
Hyvät selittelyt, danke. Vuoden 1903 America's Cup voittaja Reliance olisi ehkä tarvinnut tuollaista pilkkiä:
607px-Yacht_Reliance_in_Drydock.jpg

Tumma vedenalainen osa on tobin-pronssiseosta, ja vesilinjan yliset osat alumiinia. Miten käy kun tällainen laite kohtaa meriveden? Merimiesjuttujen mukaan tyvenenä päivänä saattoi kuulla sihinän, kun paatti suli pikkuhiljaa laituriin. Kun alumiini oli vielä tuolloin suhteellisen kallista (vielä edellisenä vuosikymmenenä hinta oli ollut samaa luokkaa hopean kanssa) niin joka sekunti nivaska dollareita kirjaimellisesti haihtui.
Reliance purjehti vain tuon yhden kesän. Jos ei America's Cupissa ole nykyään paljoa järkeä, niin ei ollut ennenkään.
 

fulcrum

Greatest Leader
Tor-M2KM -moduuli projekti 22160:n peräkannella:

Tämä ei siis ole improvisoitu viritys, vaan tuo Tor-moduuli on nimenomaan tarkoitettu siihen että se voidaan vaikka nosturoida laivan kannelle. Todennäköisesti se kuitenkin käyttää omia sensoreitaan, eikä ole yhdistetty laivan taistelujärjestelmään?
 

Tups

Majuri
Kasa tuoreita kuvia hyvällä resoluutiolla (lähde).
 

Liitteet

  • 09-10967173-1807978510.jpg
    09-10967173-1807978510.jpg
    1.4 MB · Luettu: 20
  • 09-10967173-1807978734.jpg
    09-10967173-1807978734.jpg
    937.4 KB · Luettu: 20
  • 09-10967173-1807980215.jpg
    09-10967173-1807980215.jpg
    1.2 MB · Luettu: 20
  • 09-10967173-1807979945.jpg
    09-10967173-1807979945.jpg
    1.7 MB · Luettu: 21
  • 09-10967181-1807981697.jpg
    09-10967181-1807981697.jpg
    1.3 MB · Luettu: 21

Tups

Majuri
...ja pari vielä lisää.
 

Liitteet

  • 09-10967181-1807984562.jpg
    09-10967181-1807984562.jpg
    1.1 MB · Luettu: 23
  • 09-10967181-1807984928.jpg
    09-10967181-1807984928.jpg
    1.6 MB · Luettu: 22
  • 09-10967181-1807985706.jpg
    09-10967181-1807985706.jpg
    1,016 KB · Luettu: 22
  • 09-10967493-1807985958.jpg
    09-10967493-1807985958.jpg
    995.8 KB · Luettu: 22
Top