Venäjän merivoimat-yleisketju

Mitä aluksia?
Tämän perusteella pikainen luotaus:

Admiral Golovko (Admiral Gorshkov -luokan fregatti, kiirettä pitää kun marraskuussa aloitti merikokeet)
Askold (Karakurt-luokan korvetti)
Burya (Karakurt-luokan korvetti)
Rezkiy (Stereguschiy-luokan korvetti, ei ehdi kun vasta tässä kuussa aloitti merikokeet)
Almaz (vakoilualus)
Viktor Velikiuy (Project 22160 partiovene)
Lev Chernavin (miinanraivaaja)

Imperator Aleksandr III (Borei-A ballistia ohjuksia kantava sukellusvene SSBN)
Krasnoyarsk (Yasen-M risteilyohjuksia kantava sukellusvene SSN)
Mozhaysk (improved Kilo)
Kronshtadt (Lada)
Velikye Luki (Lada, ei ehdi kun vasta 6kk sitten oli launched)

+Nikolay Sipyagin (Project 22160 partiovene)
+Naro-Fominsk (Buyan)
+Stavropol (Buyan, ehkä ehtii)
+Tucha (Karakurt)
+Taifun (Karakurt)

Tämän mukaan 4 Akulaa remontista voisi palata:

Varmat
+Tsiklon (Karakurt, otettiin käyttöön Mustamerellä tässä kuussa ja on ollut länsimediassa)
+Merkury (Stereguschiy, otettiin palvelukseen toukokuussa)
 
Viimeksi muokattu:
Tuli vastaan 2014 artikkeli kiehtovalla alustuksella.
Russia's Navy in Search of a Mission

From carrier-centric aspirations to LST-purchase boondoggles, Russian naval thinking needs to emerge from its ‘doctrinal fog.’ It has been 23 years since the collapse of the Soviet Union, and with it, the collapse of the Soviet Navy. That navy had been conceived by its most important commander in the second half of the 20th century, Sergei Gorshkov. Today, long gone are the heady times of unlimited budgets and the unchecked growth of ship and submarine classes. Even with its country’s healthy oil revenues and current ambitious military programs, the Russian Federation Navy faces problems much more serious than financial austerity (when compared with the free-for-all defense spending of the Cold War) or obsolescence in some segments of its shipbuilding industry. The Russian navy ultimately faces a doctrinal fog and the inability to define its mission in the 21st century.

By Andrei Martyanov December 2014 (Mr. Martyanov is a graduate of the Kirov Naval Academy, class of 1985. Upon graduation he served on ships of the Soviet Coast Guard through 1990. He currently resides in the United States.)
Silloin vielä sekoiltiin Mistral-jälkimainingeissa ja haaveiltiin lentotukialuksesta (onneksi ehkä vieläkin). Martyanov näki, että uudet boomerit tarvitsisivat maalta tulevien lentokoneiden lisäksi pintakomponentin suojakseen. Niiden osalta ei taida olla kovin huikeasti olla edistytty. Joskin juuri tuota floating crane yms. osastoa näkyy jäänmurtajien ohella kohtalaisesti viime aikoina valmistuneiden venäläisalusten listoilla.
 
Tämän perusteella pikainen luotaus:

Admiral Golovko (Admiral Gorshkov -luokan fregatti, kiirettä pitää kun marraskuussa aloitti merikokeet)
Askold (Karakurt-luokan korvetti)
Burya (Karakurt-luokan korvetti)
Rezkiy (Stereguschiy-luokan korvetti, ei ehdi kun vasta tässä kuussa aloitti merikokeet)
Almaz (vakoilualus)
Viktor Velikiuy (Project 22160 partiovene)
Lev Chernavin (miinanraivaaja)

Imperator Aleksandr III (Borei-A ballistia ohjuksia kantava sukellusvene SSBN)
Krasnoyarsk (Yasen-M risteilyohjuksia kantava sukellusvene SSN)
Mozhaysk (improved Kilo)
Kronshtadt (Lada)
Velikye Luki (Lada, ei ehdi kun vasta 6kk sitten oli launched)

+Nikolay Sipyagin (Project 22160 partiovene)
+Naro-Fominsk (Buyan)
+Stavropol (Buyan, ehkä ehtii)
+Tucha (Karakurt)
+Taifun (Karakurt)

Tämän mukaan 4 Akulaa remontista voisi palata:

Varmat
+Tsiklon (Karakurt, otettiin käyttöön Mustamerellä tässä kuussa ja on ollut länsimediassa)
+Merkury (Stereguschiy, otettiin palvelukseen toukokuussa)
30 alukseen varmaan on laskettu mukaan kaikki pienet partioveneetkin. Mutta on totta että paljon aluksia tänä ja ensi vuonna valmistuu, osasyynä Krimin telakoilta tehdyt tilaukset, jotka olivat epäilemättä osin aluepolitiikkaa. Tahti hiljenee kuitenkin, kun raha tiukkenee niin laivaston hankkeet on aina ensimmäisenä pölkyllä. Jo nyt on ilmoitettu ettei projekti 20386:tta tulla tilaamaan johtoalusta enempää (joka on nyt Pietarin telakalla viimeisteltävänä). Kevyesti aseistetut 22160:t eivät sodassa pärjänneet kovin hyvin eikä niitäkään ilmeisesti tehdä enempää. Petr Velikyn modernisaatio saattaa jäädä tekemättä, koska se olisi valtavan kallis. Mistään 'Lidereistä' ei varmaan kannata edes haaveilla, hyvä jos laivasto saa loput Gorshkovit.

Vanha fregatti Neustrashimy on liittynyt laivastoon 9 vuotta kestäneen modernisoinnin ja peruskorjauksen jälkeen. Erikoista kyllä, ilmeisesti pintamaaliohjuksia ei ole vieläkään asennettu. Ennen remppaa se oli varmaan Venäjän aktiivisin pinta-alus, johtuen ehkä siitä että se oli NL:n hajoamisen jälkeen jotakuinkin ainoa Venäjän moderni fregatti.
Kuva remppa-ajalta vuodelta 2018.
Upgrade_of_Russian_Frigate_Neustrashimy_Nears_Completion.jpg
 
Merivoimien kehitysnäkymät -otsikon alla oli keskustelua ranskalaisen Sural -kattilan ja neuvostoliittolaisen Kuznetsovissa käytetyn KVG-4 kattilan eroista. Tämä on ehkä loogisempi paikka jatkaa.

Jos tarkoitat, että ranskalaiset keksivät paineistetun polton:
Sveitsiläinen Brown Boweri kehitti Velox kattilan alkuvuodesta 1930. Siinä oli aksiaalikompressori ahtamassa ilmaa kattilaan. Kompressoria pyöritti samalle akselille sijoitettu aksiaaliturbiini joka käytti energianlähteenään kattilan pakokaasuja. Ko laitos oli kaupallinen menestys ja ensimmäinen kauppa oli yllättäen Ranskaan terästehtaalle. Tällä saattaa olla jotain tekemistä ranskalaisten paineistetun kattilan kanssa. BBC kehitti lopulta Velox kattilasta ensimmäisen voimalaitoskaasuturbiinin.


Ranskalaisten kattilasta olisi artikkeli vuodelta 1946 tuolla:

Ilman kirjautumista näkyvässä osuudessa vihjataan, että kattilan max paloilman paine oli n. 2 bar. 90-luvulla suunniteltiin Suomessa ja maailmalla paineistettua polttoa mm. leijupetikattiloihin ja tehtiin muutama laitoskin. Niissä paloilman paine on 6 - 12 bar. Arvaisin, että Kuznetsovin kattilassa käytetään tätä luokkaa olevaa paloilman painetta.

Sural -kattilasta löytyi tietoa 1952 tehdystä amerikkalaisesta laivastolle tehdystä diplomityöstä joka löytyy skannattuna nettiarkistosta:

Tekstinä Sural -osuus:
9» Sural Boiler (Pressure Fired)
Three views are presented of the Sural boiler developed just prior
to the War for the French Navy, It is small, compact, light in weight
and has a high capacity. In order to achieve all these features the
combustion rate has to be increased and also the rate of heat transfer.
This was done by the employment of a high pressure combustion chamber
which circuLated the gases at high velocity and made possible a steam
output of 156,800 pounds per hour with less than 2,153 square feet of
heating surface. To protect the tubes, vigorous water circulation was
essential. This was usually done by a pump although natural circulation
was also tried with fair results. If forced circulation is used a sepa-
rator must be provided to separate the steam and water.

The most novel feature is the use of flue gas, drawn directly from
the boiler, to drive a turbine coupled to a blower which provides the
compressed air for combustion. In this respect it is similar to the
Velox design. The high combustion pressure allows a reduction in combustion
chamber size and provides satisfactory operating conditions for
the gas-turbine driven blower. No air heater is needed since the com-
pression of the combustion air raises its temperature to a high value.
A number of these units have been built, the early ones with centrifugal
blowers, the later ones with axial-flow types. The pressure of the air
delivered by the turbo-blower units can be varied from 14 to 36 psia.;
the normal pressure in the combustion chamber being of the order of
21 psia at full load. The temperature of the gas turbine outlet runs
about 460 °F.

Figure 23 is a diagrammatic layout of an early type Sural boiler
of 156,800 pounds per hour capacity, The total weight is only 51 tons
including turbo-conpressor, separator, and circulating pump. Figures
24 and 25 are views of a later boiler of this type with the same capacity
in which the design has been simplified to reduce cost and facilitate
boiler cleaning.

These boilers are included because they not only illustrate a type
of forced circulation but in addition present the feature of true pres-
sure firing which has additional possibilities with respect to reduction
of size and increase of output.

Suralin ilmeisestä esikuvasta oli myös tekstiä lähteessä:
6. S.S. "ATHOS II"
The Velox boiler is -well suited to naval use because in addition
to its light weight and small space requirements, it has an almost in-
stantaneous response to sudden load fluctuations and a very rapid
starting. Tests on one of these boilers showed that it was possible
to bring the boiler up to full operating pressure frcan cold in six
minutes eleven seconds and that in a further one minute twenty seconds
full load evaporation was reached.

A number of these units have been installed aboard ship, mostly
naval vessels, so that information is difficult to obtain. However,
the first passenger ship to be so equipped was the French liner
"Athos II" owned by Cie. des Messageries Maritimes. This ship was of
21,000 tons gross. Originally this ship, operated by a twin screw,
had seven "Scotch" boilers working at 237 psi and 570°F., along with
two steam turbines of 5,000 H.P. One "Scotch" boiler was removed and
replaced by a Velox generator operating at 725 psi. and 840°F. with a
capacity of 77,175 pounds per hour. A high pressure turbine was also
added, exhausting to the existing steam pipe range, supplying the two
5000 h.p. turbines. in additicai a new L.p. condensing turbine was
added in parallel to utilize the greater amount of steam present. With
no increase in boiler and power plant space, the total engine power was
raised from 10,000 to about 20,000 h.p. and the speed upped from 15-16
to 20 knots.

Sural -kattilasta oli useampi versio. Näille kerrotaan:
Paloilman paine: 14 - 36 psia (a tarkoittanee abs painetta eli 0.97 - 2.5 bara)
Tavallinen paloilman paine täydellä teholla: 20 psia (1.5 bara)

Nämä paineet ovat melko pieniä verrattuna 90-luvun koelaitoksiin paineistetun polton kattiloilla joissa paloilman paine oli 6 - 12 bar.

Pari kuvaa Sural -kattilasta samasta lähteestä:
Sural_a.PNG
Sural_b.PNG
Sural_c.PNG

No onko Kuznetsovin kattila kopio Sural -kattilasta?

Ei ole. Höyrynkierto ja moni muu asia on täysin eri tavalla järjestetty. Mm KVG-4 on lieriökattila (vapaa kierto), kun Suralissa on pakotettu kierto. Lämmönsiirtopinnat on myös järjestetty täysin eri tavalla. Mitä ilmeisimmin neuvostoliittolaiset suunnittelijat ovat olleet tietoisia Sural -kattilasta, mutta design on aivan omansa. Sinänsä olisi mielenkiintoista tietää enemmän näiden neuvostokattiloiden kehityshistoriasta. Onko tehty esim varhaisempia versioita jotka olisivat lähempänä toteutukseltaan Suralia?

Jonkun aikaa sitten tuli Yleltä ranskalainen elokuva joka kertoi saksalaisesta Brasiliaan matkaavasta sukellusveneestä. Brasiliassa halusivat tankata polttoainetta jonka nimi oli "Mazout" (sanakirja: Combustible liquide provenant de la distillation des pétroles.), vrt Kuznetsovin legendaarinen polttoaine.:)
 
Kuvaa hyvin pohjoisen puutteita.
As Russia lacks big floating docks up north, the giant “Ural” icebreaker has to sail all around Scandinavia to Kronstadt Marine Yard for repair and inspection of the hull and propeller system.
 
Kuvaa hyvin pohjoisen puutteita.
Murmanskissa on toki Atomflotin uiva telakka, mutta se on liian kapea uusille jäänmurtajille. Uusi uiva telakka on tilattu Turkista ja valmistuu... aikanaan.

Periaatteessa nämä uudet murtajat voitaisiin telakoida siinä Kuznetsoville kaivetussa kuopassa, mutta kyseiseltä fasiliteetilta saattaa puuttua vaadittavat luvat ydinkäyttöisen aluksen telakoimiseksi.
 
Pitäneekö tuo Kronstadt välttämättä paikkaansa? MarineTrafficin mukaan Ural on Pietarissa Baltic Shipyardin (telakka, jossa se on rakennettu) laiturissa. Huhtikuun lopulla Dudinkasta, Jenisei-joen suulta Siperiasta, lähes neljä kuukautta sitten alkanut matka kielii hitaasta vauhdista tai sitten se on ollut "oikeissa töissä". Aluksen kotisatama toki on Murmansk.

"Icebreaker URAL is currently located at BALTIC - Finland Gulf at position 59° 55' 23.9" N, 030° 16' 01.8" E as reported by MarineTraffic Terrestrial Automatic Identification System on 2023-08-11 00:40 LT (UTC +3) (5 minutes ago)"

"The vessel is currently at port ST PETERSBURG, RU after a voyage of 3 months, 20 days originating from port DUDINKA, RU."



 
Pitäneekö tuo Kronstadt välttämättä paikkaansa? MarineTrafficin mukaan Ural on Pietarissa Baltic Shipyardin (telakka, jossa se on rakennettu) laiturissa. Huhtikuun lopulla Dudinkasta, Jenisei-joen suulta Siperiasta, lähes neljä kuukautta sitten alkanut matka kielii hitaasta vauhdista tai sitten se on ollut "oikeissa töissä". Aluksen kotisatama toki on Murmansk.
Miksei pitäisi? Sisaralus Arktika telakoitiin samassa kuopassa pari vuotta takaperin. Rakennustelakalla ei ole telakka-allasta vaan vesillelaskuluiska.

Ural lopetti jäänmurtohommat heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla. Tämän jälkeen jäänmurtaja poikkesi Murmanskin redillä 24. heinäkuuta ja lähti melkeinpä saman tien kiertämään Skandinaviaa. AIS-jäljen mukaan vauhtia oli parhaimmillaan lähes 20 solmua joka on melkoinen vauhti jäänmurtajalle.
 
Päivän minkki, eikun Minski:
F55n8NUW0AA7hJG


Tämänaamuisessa iskussa Sevastopoliin vaurioituivat Roputsha-luokan maihinnousualus Minsk, ja projekti 636 -sukellusvene Rostov-na-Donu.
Minsk siirrettiin Mustallemerelle viime vuonna juuri ennen hyökkäystä. Alukset olivat kuivatelakalla korjauksissa, kuten kuvassa näkyy, melkein vierekkäin. Epäselvää on, osuiko sukellusveneeseenkin ohjus, vai vaurioituiko se vain vieressä olleen Minskin tulipalosta.
minsk.jpg

Minskin kansirakenteet näyttävät kuvan ja videon perusteella palaneen melko pahasti. Epäselvää on miten pahasti sukellusvene vaurioitui. Rostov-na-Donu on yksi kuuden veneen "hätäsarjasta" joka rakennettiin Mustanmeren laivastolle viime vuosikymmenellä, koska laivastossa oli enää yksi taistelusukellusvene.
 
Meanwhile, Tass raportoi että risteilijä Admiral Nahimovin modernisointikustannukset ylittävät jo 200 miljardia ruplaa (2 mrd euroa), joka on tuplasti alkuperäisen arvion. 2013 aloitetun projektin aikana yleinen kustannustaso on noussut ja laivasto on välistä muuttanut vaatimuksia. Rahalla saisi jo nykyaikaisen 10 000 tonnin ohjushävittäjän, joten modernisaation kustannustehokkuus rupeaa olemaan hiukan kyseenalainen - kuten usein vanhojen sotalaivojen uudelleenrakennuksessa tuppaa käymään.
Ukrainan sodan rahanreiän, pakotteiden ja muiden talousvaikeuksien vuoksi alkaa näyttää todennäköiseltä ettei Petr Velikij saa samanlaista kasvojenkohotusta. Laiva tulisi telakalta vasta 2030-luvulla, jolloin se olisi jo yli 40 vuotta vanha 'uusi' alus.
 
modernisaation kustannustehokkuus rupeaa olemaan hiukan kyseenalainen - kuten usein vanhojen sotalaivojen uudelleenrakennuksessa tuppaa käymään.

Ongelma on siinä, että jos tilataan uusi, niin pitää toimittaa uusi. Jos taas tilataan "uuden veroikseksi modernisoitu", niin pakkelilla ja muutamalla LCD-näytöllä komentosillalla päästään pitkälle, kun pitää saada myös tyttären uudelle puolisolle huvijahti Välimerelle...
 
Ongelma on siinä, että jos tilataan uusi, niin pitää toimittaa uusi. Jos taas tilataan "uuden veroikseksi modernisoitu", niin pakkelilla ja muutamalla LCD-näytöllä komentosillalla päästään pitkälle, kun pitää saada myös tyttären uudelle puolisolle huvijahti Välimerelle...
Tuskin tämä on erityisemmin motivaatio modernisaatioille, aivan yhtä lailla uudisrakennuksessa voidaan vetää mutkia suoraksi, ja vedetäänkin (esim. projekti 22160:n vartiolaivat, joita laivasto ei enää halua). Modernisaatioille on vaan aina & kaikkialla saanut helpommin rahaa poliitikoilta koska se mielletään 'halvemmaksi'. Lisäksi tulee poliittiset ulottuvuudet, duuma on täynnä neuvostonostalgikkoja jotka ilahtuvat ajatuksesta että 'legendaariset' neuvostoikonit palaavat maailman merille. Kirovit ovat/olivat Venäjällä samanlainen laivanörttien 'johtotähti' kuin USAssa Iowat.
 
Back
Top