Venäläinen sotataito

Itse olisin tsekannut kyllä Alakurtin, Google mapsin perusteella aikalainen rakennusbuumi menossa! Bonuskysymyksenä - miksi tie Suomeen on paljon paremmassa kunnossa kuin "kotiin päin" Kantalahteen? Myös Kaliningradin ammusvarikot olisi olleet jännä kohde. Tuore tarkastusinformaatio olisi varmasti omiaan myös pitämään Nato-option jatkossakin auki. Näyttäisi olevan ydinpommivarikkokin tarkastettavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olisin tsekannut kyllä Alakurtin, Google mapsin perusteella aikalainen rakennusbuumi menossa! Bonuskysymyksenä - miksi tie Suomeen on paljon paremmassa kunnossa kuin "kotiin päin" Kantalahteen? Myös Kaliningradin ammusvarikot olisi olleet jännä kohde. Tuore tarkastusinformaatio olisi varmasti omiaan myös pitämään Nato-option jatkossakin auki. Näyttäisi olevan ydinpommivarikkokin tarkastettavaksi.

Eikös nuo raportit ole julkisia muille jäsenmaille
 
No tarkistin asia!
Pienin aikaraja on 36 h, jolloin ilmoitetaan mitä halutaan tarkastaa ja ketä henkilöitä visiitille tulee. Saa lähettää max 5 vrk aikaisemminkin, mutta vastauksen tulee saapua tarkastavalle valtiolle 24 h ennen haluttua ajankohtaa. Siinä kerrotaan, missä tarkastuksen suorittajat otetaan vastaan; Petsamon tapauksessa luultavasti lentokenttä tai Kirkkoniemen raja-asema.

Ei ole poliisin kotitarkastukseen verrattavissa siinäkään suhteessa, että isännät päättää mitä näyttävät. Tarkastajilla on kuitenkin tiedustelutiedot sekä satelliittikuvat mukana, joten kyllä kokeneet sotilaat näkee mitä mestalla touhutaan. Voidaan verrata varuskuntavierailuun, joka varmaan on monelle forumilaiselle tuttua. Ensin kalvosulkeiset, sitten kierrellään alueita ja lopuksi kerholle syömään. Ei Niinisalossakaan vierailevaa ressukerhoa viety Tykistökoulun Tutkimus- ja kehittämisosastolle käymään. Venäläisten isäntien nestemäiset tarjoamiset jäävät meidän sotilailta mahdollisia tervetulomaljoja lukuunottamatta käyttämättä.
 
No tarkistin asia!
Pienin aikaraja on 36 h, jolloin ilmoitetaan mitä halutaan tarkastaa ja ketä henkilöitä visiitille tulee. Saa lähettää max 5 vrk aikaisemminkin, mutta vastauksen tulee saapua tarkastavalle valtiolle 24 h ennen haluttua ajankohtaa. Siinä kerrotaan, missä tarkastuksen suorittajat otetaan vastaan; Petsamon tapauksessa luultavasti lentokenttä tai Kirkkoniemen raja-asema.

Ei ole poliisin kotitarkastukseen verrattavissa siinäkään suhteessa, että isännät päättää mitä näyttävät. Tarkastajilla on kuitenkin tiedustelutiedot sekä satelliittikuvat mukana, joten kyllä kokeneet sotilaat näkee mitä mestalla touhutaan. Voidaan verrata varuskuntavierailuun, joka varmaan on monelle forumilaiselle tuttua. Ensin kalvosulkeiset, sitten kierrellään alueita ja lopuksi kerholle syömään. Ei Niinisalossakaan vierailevaa ressukerhoa viety Tykistökoulun Tutkimus- ja kehittämisosastolle käymään. Venäläisten isäntien nestemäiset tarjoamiset jäävät meidän sotilailta mahdollisia tervetulomaljoja lukuunottamatta käyttämättä.

Onko sulla mitään linkkiä mistä sais itekkin lueskells
 
Millaista on venäläinen harjoitustoiminta? Onko se realistista, kaksipuoleista harjoittelua, jossa iskuja vaihdellaan, komentajat joutuvat tosissaan pohtimaan ratkaisujaan, ja mikään muu ei ole varmaa kuin se, että sota on raakaa? Vai onko harjoitustoiminta suolapatsasharjoittelua, käsikirjoitettua teatterimaista läpijuoksemista, jossa kerta toisensa jälkeen rodina turvataan siten, että rahti-200 kuljetuksia ei tarvita, komentajien suurimman huolenaiheen ollessa mahorkan riittävyys? Pääseekö Frunzen kasvatit sotaharjoituksissa kehittämään sotataidollista osaamistaan haastavissa tilanteissa, vai onko heidän tarkoituksensa harjoituksissa vain osoittaa olemassa olonsa?
 
Samanlaisia ne treenit pääpiirteissään siellä ovat kuin muuallakin maailmassa, sikäläisillä erityispiirteillä maustettuina.
Sinänsä siis ainakin laajemmalla perspektiivillä tarkasteltuna ihan kelvollista treeniä, suunnilleen samanlaisella kaavalla toteutettuna kuin lännessäkin.
Viime aikoina eräs merkittävä harjoiteltu aihe on ollut joukkojen keskittäminen operaatioalueen tuntumaan. Nämä ovat ison mittakaavan harjoittelua, joissa harjoitellaan pääasiassa vain ja ainoastaan tätä asiaa. Yksittäisen sotilaan, joukkueen, komppanian tai pataljoonan näkökulmasta se on lähinnä odottamista, lastautumista, matkustamista, purkamista ja odottelua.
 
Russia Has Started to Train Its Entire Military to Fight Drones
Defence One
By Patrick Tucker Technology Editor

After Syrian insurgent groups attacked Russian forces in Syria, the Defense Ministry began laying plans for wide-scale response.


In 2014, Russian troops showed the world how to use small drones on Ukraine’s battlefields, where they guided attacks on tanks and other vehicles. But the world, it seems, has learned quickly. The Russian military, having themselves been bloodied by off-the-shelf drones in Syria, has announced that all of its services will now be trained to fight them off.

Izvestiya reports that new tactics developed by the Defense Ministry to counter UAVs were tested by Russian warships in October wargames off the Crimean coast. During the exercise, drones attacked the naval vessels in patterns modeled after the ways Syrian insurgent groups have been using them.
While the U.S. military and others have developed tactics, techniques, and procedures to fight off drones, Russia is the first country to implement such training on such a wide scale. The move follows a January attack by anti-Assad forces on a Russian military base in Syria, using ten small drones modified to carry explosives.
Russian military officials frequently cite attacks by armed consumer drones flown by “terrorist” groups, said Samuel Bendett, a researcher at the CNA Corporation and a fellow in Russia Studies at the American Foreign Policy Council.

“This threat was judged to be great enough to introduce training to counter such small drones with small fires across so many Russian services – airborne troops, marines and land formations. The training will concern everyone in uniform - from a cook, medic and logistician to front-line forces,” Bendett said.
He added that Russian troops may soon be equipped with rifle-like electronic-warfare devices that can disable a drone. Examples include the Pichal and Rex-1 unveiled at the recent Russian Army 2018 arms show.
article-end.png


https://www.defenseone.com/technolo...rain-its-entire-military-fight-drones/152889/
 
29629Pelailen tässä huvikseni arma3sta johon tuli 1983 vuoteen sijoittuva skenaario jossa varsovan liitto päättää hyökätä länsisaksaan. Se klassinen skenaario siis. Panssarijääkäriryhmä puolustaa ja ensin tulee pari BRDM tiedustelemaan, sitten tulivalmistelu ja tusina T72 BMP2 tukemina..
29630
Rupesin miettimään tuota ja tein suht vastaavaan pelissä nykyajan tekniikoilla. Hyvin... "tän voisi tehä paremmin" tunne tuli siitä taistelusta. Lennokeilla tiedustelisi ja maalittaisi, massiivisella tarkalla epäsuoralla tulella vaikutus ja mekanisoitu joukko siivoaa rippeet.
29631
Ei mitään uutta foorumilaisille mutta itselle jäi se tunne että ei seuraavaa sotaa käydä 1980 luvun opeilla vaan paljon ovelammin jossa "eka joka paljastuu tuhoutuu" peli on vahva.
 
Vahvisti omaa käsitystä että kun harmaa vaihe päättyy ja hanskat tiputetaan Suomen pitää kyetä sellaiseen noin viikon kestävään avoimeen sotaan jossa vihollisen kyky jatkaa konfliktia tällä suunnalla eliminoidaan täysin.
 
Suomi-kohun venäläiskenraalilta muistelmat – ”kannattaa lukea lännessä”

Heikki Hakala | 09.06.2019 | 14:56- päivitetty 09.06.2019 | 15:45

Ex-yleisesikuntapäällikön muistelmat kertovat venäläisen sotilasajattelun muutoksesta ja sen motiiveista.

Venäjän asevoimien entinen yleisesikuntapäällikkö, kenraali Nikolai Makarov on julkaissut muistelmateoksen, jota ruotsalaistutkija Gudrun Perssonin mukaan kannattaa lukea huolella myös lännessä.

Kenraali Makarovilla on lännessä maine ennakkoluulottomana sotilaallisena ajattelijana ja yhtenä Georgian sodan 2008 jälkeen käynnistetyn Venäjän asevoimien uudistushankkeen keskeisistä arkkitehdeista.
– Vaikka hänen seuraajansa, yleisesikuntapäällikkö Valeri Gerasimov on tullut hyvin tunnetuksi euroatlanttisessa yhteisössä Venäjän asevoimien oletetusta ”uudelleen keksimisestä”, tosiasiallisesti juuri Makarovin kaudella Venäjän asevoimat alkoivat mukautua nykyajan realiteetteihin, Persson sanoo Nato Defence Collegen julkaisemassa arviossa.
– Makarovin reformi toteutettiin nopeasti ja se näytti seuraavan Venäjän keisarikunnan ministerineuvoston puheenjohtajan, kreivi Sergei Witten nimiin kirjattua huomiota: ”Venäjällä reformit on vietävä läpi ripeästi – muuten ne eivät useimmiten onnistu ja ne estetään”, Persson toteaa.

Suomessa kenraali Makarov muistetaan erityisesti vuonna 2012 Helsingissä pitämästään puheesta. Siinä hän väitti puolustusvoimiemme kansallisten harjoitustemme ja osallistumisen Naton harjoitteluun osoittavan, että Suomi siirtyy kohti Natoa ja on siten uhka Venäjälle.

Venäjän palveluksessa

Muistelmakirjassaan Venäjän palveluksessa (Na sluzhbe Rossii) Makarov näyttää Perssonin mukaan samastuvan tsaari Aleksanteri II:n aikaisen sotaministerin Dmitri Miljutinin (1816–1912) näkemyksiin meritokratian ja kompetenssin merkityksestä. Ministeriaikanaan Miljutin uudisti keisarillisen sotaväen koulutusjärjestelmän sekä loi sotilaspiirijaon ja yleisen asevelvollisuuden.
– Makarovin muistelmiin sisältyy ote Miljutinin viimeisestä, kuolinvuotenaan 1912 kirjoittamasta artikkelista, joka olisi Makarovin mielestä voitu kirjoittaa tänään. Artikkelissaan Miljutin toteaa sodan syttyvän yhtäkkisesti ja ennakoimattomasti kansainvälisistä sopimuksista huolimatta.

Hän myös ilmaisee huolensa suuresta teknologisesta kuilusta Venäjän ja Euroopan välillä, Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitoksen (FOI) Venäjä-ohjelmaa johtava Persson sanoo.

Toimiessaan yleisesikuntapäällikkönä kenraali Makarov totesi usein Venäjän sotilaallisen ajattelun olevan vuosia jäljessä suhteessa johtaviin valtioihin.
– Na sluzhbe Rossii -kirjassaan hän puhuu sotilaallisen ajattelun ja tieteen puolesta – ei vähiten yleisesikunnan sisällä. Hän kirjoittaa pitkästi sotilaallisen teorian ja käytännön suhteesta ja niiden lähentämisen tarpeesta. Hän kysyy: ”Miksi sotilasasioissa vallitsee niin iso juopa tulevia sotia koskevien teoreettisten ajatusten ja joukkojen käytännön harjoittamisen välillä?”, Persson sanoo.

Hän toteaa Makarovin pohtivan kirjassa myös ei-sotilaallisten keinojen käyttöä ja ennakoinnin olennaisuutta.
– Monet näistä ajatuksista löytyvät sittemmin Gerasimovin puheista ja artikkeleista. Tässä suhteessa Gerasimov jatkaa rakentamista Makarovin käynnistämälle työlle, Persson huomauttaa.

Makarov suhtautuu hänen mukaansa varauksellisesti uudistusten tulevaisuuteen ja painottaa uudistusprosessin jatkuvaa luonnetta.
– ”Vuosikymmenten kuluessa luodut stereotyypit, ajattelun laiskuus sekä ajan seuraamiseen ja parhaiden käytäntöjen omaksumiseen rauhan aikana kohdistuva vastarinta luonnehtivat ikävä kyllä edelleen eräitä asevoimien kenraaleja, amiraaleja ja upseereja”, hän [Makarov] toteaa ja päättää vetoomukseen mennä eteenpäin. ”Se on kovaa, usein palkitsematonta. Muuta tapaa ei kuitenkaan ole…”, Persson referoi.

 

Väitös Venäjän sotilasstrategian muutoksesta

Everstiluutnantti (evp) Pentti Forsströmin strategian tieteenalaan lukeutuva väitöskirja Venäjän sotilasstrategia muutoksessa – Tulkintoja Venäjän sotilasstrategian perusteiden kehityksestä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tarkastetaan 16. elokuuta 2019 kello 12 Maanpuolustuskorkeakoulussa, Santahaminassa.

Väitöskirjassa selvitetään, miten Venäjän sotilasstrategian perusteet ovat kehittyneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Tarkasteltavina perusteina ovat sodan paradigma, sotilaallinen pidäke, sotilaallisen voiman käyttö ja sen kehitys loppuvuoteen 2016 mennessä.

Väitöksen mukaan Venäjän sotilasstrategia määritellään osana sotilaspolitiikkaa tapahtuvaksi, Venäjän ylimmän sotilaallisen johdon toiminnaksi ja sotilaallisen voiman avulla tapahtuvaksi vaikuttamiseksi,
joka kohdistuu Venäjän sotilaallisiin vaaroihin ja uhkiin, ja jonka tavoitteena on Venäjän sotilaallisen turvallisuuden ylläpitäminen.
Sotilasstrategia on asevoimien ja niiden käytön muodostama vaikutusjärjestelmä, joka kohdistuu arvioituihin vaaroihin ja uhkiin Venäjän sotilaalliselle turvallisuudelle.
Työssä tarkasteltiin sodan paradigman, sen ennaltaehkäisyn ja asevoimien käytön perusteiden muutoksia sekä analysoitiin asevoimien kehittämistä ja sotilaallisen voiman muutosta.

Turvallisuusstrategian muutos loi pidäkejärjestelmän

Venäläisen sodan paradigmassa oleellinen muutos on siinä, että rauhan ja sodan välinen rajapinta on hävinnyt.
Aseteknologian kehittymisen ohella sotalaitosjärjestelmän muutos mahdollistaa sotilaallisen voiman aiempaa nopeamman ja yllätyksellisemmän käytön.
Muutos merkitsee sitä, että niin sanottu sodan uhka-aika on sekä käsitteellisesti että varsinkin käytännössä jäänyt historiaan.
Sodan paradigmasta tehdyt johtopäätökset on toteutettu sotilaallisessa toiminnassa.

Venäjä on kehittänyt strategisen pidäkejärjestelmän, jolla pyritään yhtäältä suotuisien olosuhteiden luomiseen ja toisaalta turvallisuutta vaarantavan tai uhkaavan tilanteen ennakoivaan hallintaan.
Pidäke on muuttunut strategisiin ydinaseisiin turvautumisesta Venäjän kansallisen turvallisuuden politiikan kokonaisvaltaiseksi keinovalikoiman käytöksi, jossa sotilaallinen voima on yksi elementti.

Venäjän sotilasstrategiassa on tapahtunut muutos, jossa sotilaallisen voiman pidäkkeellinen funktio pystytään muuttamaan viiveettömästi asevoimien ennakoivaksi käytöksi,
ja joka ilmentää siirtymistä välillisestä vaikuttamisesta nopeaan ja välittömään vaikuttamiseen.


Asevoimien valmius muuttui todelliseksi tehokkuuden lisäämisellä

Asevoimien uudistustoimet on kohdistettu jatkuvan valmiuden aikaansaamiseen, minkä ytimessä oli taisteluvalmiuden parantaminen.
Oleellinen muutos asevoimien suorituskyvyn ja valmiuden johtamisen osalta oli se, että Venäjä siirtyi alueelliseen vaikutusjärjestelmään – strategisen suunnan voimaryhmiin.
Sotilaspiirin alueella olevat, tavanomaisin asein varustetut joukot alistettiin operatiivis-strategiselle johtoportaalle.

Venäjän käytettävissä olevat resurssit sanelevat sotilaallisen voiman määrän.
Suorituskyvyn mittarina ei enää ole sotilaallisen voiman miesvahvuuden, organisaatioiden ja aseiden määrä.
Suorituskyvyn perustana on, että organisaatio, aseistus ja kalusto sekä henkilöstö ovat keskinäisessä tasapainossa.
Venäjän pyrkii kehittämään suorituskykyjä, joilla pystytään ennalta vaikuttamaan häiritsevästi tai lamauttavasti tai jopa tuhoavasti sotilaallisen toiminnan kohteeseen ennen kuin se muuttuu sotilaalliseksi uhaksi Venäjän sotilaalliselle turvallisuudelle.
Sotilaallisen voiman tehokkuutta pyritään ylläpitämään ja lisäämään organisaation toiminnallisen tarkoituksenmukaisuuden ja yhteisvaikutuksen lähtökohdista, aseiden ja kaluston teknisiä ominaisuuksia parantamalla sekä henkilöstön koulutustasoa nostamalla.
 
Refleksiivisen kontrollin mallit ja vastustajan päätöksentekoon vaikuttaminen Venäjän sotaharjoituksissa 2010-luvulla
Vasara, Antti (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136112

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä yhteen Neuvostoliitossa ja Venäjällä kehitettyyn teoriaan päätöksentekoon vaikuttamisesta eli refleksiiviseen kontrolliin. Tutkimuksessa pyrittiin ensimmäistä kertaa Suomessa yhdistämään refleksiivinen kontrolli osaksi laajempaa kyberneettistä ja systeemiteoreettista kokonaisuutta, jonka kautta Venäjällä tarkastellaan koko sodankäyntiä ja yhteiskuntajärjestelmien välistä kamppailua. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, minkälainen on refleksiivisen kontrollin teoriasta tulkittava päätöksentekoon vaikuttamisen kokonaisuus, esiintyykö senmukaisien menetelmien kuvauksia Venäjän sotaharjoituksista kerätyssä media-aineistossa sekä arvioida, miten refleksiivistä kontrollin mukaista vaikuttamista voitaisiin hyödyntää suunnitelmallisesti.

Tutkimuksen teoriaosuus jakautuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä perehdytään kybernetiikkaan ja systeemiteorian kehitykseen Neuvostoliitossa sekä venäläisen sotilasjohtamisen taustalla vaikuttaviin ajatuksiin. Näiden ajatusten perusteella on laadittu refleksiivinen malli johtamisesta ja päätöksenteosta.
Tästä mallista on tunnistettu mahdollisia refleksiivisen kontrollin kohteita ja tavoitteita refleksiivisenkontrollin toteuttamiselle.

Toisessa osassa perehdytään refleksiivisen kontrollin taustalla vaikuttaviin yhteiskunnallisiin oletuksiin ja käydään läpi koko refleksiivisen kontrollin kehityskaari 1960-luvulta nykypäivään. Tutkimuksessa todetaan, että refleksiivisen kontrollin kehitys alkoi Neuvostoliiton kybernetiikan tutkimuksen myötä. Vladimir Lefevbren johdolla alettiin tällöin kehittää refleksiivisiä yhtälöitä, joiden avulla kyettiin matemaattisesti mallintamaan vastustajan päätöksenteon vaihtoehtoja. Tätä kehitystä jatkettiin Neuvostoliitossa sekä sotilas- että siviilipuolella, ja huolimatta Neuvostoliiton hajoamisesta refleksiivistä kontrollia ei ole unohdettu, vaan sen kehittämistä on jatkettu 2010-luvulle asti. Tutkimuksen teoriaosuus
päättyy refleksiivisen kontrollin konstruktiivisiin ja tuhoaviin menetelmiin jakavan mallin esittelyyn.

Tutkimuksen empiirisessä osiossa tätä mallia hyödynnetään Venäjän Zapad-2013 ja Zapad-2017 - harjoituksista kerätyn media-aineiston analysointiin. Aineisto jaoteltiin konstruktiivisten ja tuhoavien menetelmien mukaisesti, ja siitä pyrittiin löytämään refleksiivisen kontrollin käytännön ilmenemismuotoja. Aineiston jaottelun taustaoletuksena oli, että refleksiivistä kontrollia hyödynnetään osana pidemmän ja lyhyemmän aikavälin toimintaa. Aineistosta kyettiin molempien harjoitusten osalta löytämään esimerkkejä teoreettisen mallin mukaisista menetelmistä sekä menetelmiltä suojautumisesta.

Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa siitä, miten Venäjä mahdollisesti voisi hyödyntää refleksiivistä kontrollia osana toimintaansa ja miten Venäjällä pyritään suojautumaan refleksiivisen kontrollin kaltaisilta toimilta. Tutkimuksen johtopäätökset tukevat ajatusta, jonka mukaan Venäjällä hyödynnetään vastustajan johtamisen ja päätöksenteon systemaattista analysointia osana kaikkea toimintaa ja että venäläinen päätöksentekoon vaikuttaminen poikkeaa lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan länsimaisesta.

 
Everstiluutnantti (evp) Pentti Forsströmin strategian tieteenalaan lukeutuva väitöskirja Venäjän sotilasstrategia muutoksessa..

Venäläisen sodan paradigmassa oleellinen muutos on siinä, että rauhan ja sodan välinen rajapinta on hävinnyt.. ..sotilaallisen voiman aiempaa nopeamman ja yllätyksellisemmän käytön.. ..sodan uhka-aika on sekä käsitteellisesti että varsinkin käytännössä jäänyt historiaan..

Venäjä on kehittänyt strategisen pidäkejärjestelmän, jolla pyritään yhtäältä suotuisien olosuhteiden luomiseen ja toisaalta turvallisuutta vaarantavan tai uhkaavan tilanteen ennakoivaan hallintaan.
Pidäke on muuttunut strategisiin ydinaseisiin turvautumisesta Venäjän kansallisen turvallisuuden politiikan kokonaisvaltaiseksi keinovalikoiman käytöksi, jossa sotilaallinen voima on yksi elementti.

Venäjän pyrkii kehittämään suorituskykyjä, joilla pystytään ennalta vaikuttamaan häiritsevästi tai lamauttavasti tai jopa tuhoavasti sotilaallisen toiminnan kohteeseen ennen kuin se muuttuu sotilaalliseksi uhaksi Venäjän sotilaalliselle turvallisuudelle.

Poimin Kustaanmiekan jutusta ne kohdat, joita pidän tärkeimpinä.

Noiden asioiden syvällinen käsittäminen on tässä maassa yhtä tärkeää kuin kovan sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen.

Tuo Venäjän strateginen pidäkejärjestelmä on nähty Ukrainan yhteydessä käytössä. Sen tehokkuus tulee ilmi, kun katsoo, minkä verran muut maat ovat jättäneet Ukrainan joko ilman apua tai varsin kevyen avun varaan. Sen tehokkuus tulee ilmi myös siinä, miten vaikea Ukrainan on ollut konfliktin alkuvaiheissa puolustaa edes varuskuntiaan ja sotalaivojaan. Sen tehokkuus tulee ilmi siinä, kun katsotaan miten oman onnensa nojaan Georgia jäi...

Tuo systeemi on muokkautunut ajan mittaa, kokemuksen antamin opetuksin.

Suomen on välttämätöntä rakentaa jo etukäteen tolle sekä vastapeli että myös vastaresurssointijärjestelmiä. Jälkimmäisistä en ole koskaan nähnyt missään puhetta (ellei omaa hölinääni huomioida).
 
Refleksiivisen kontrollin mallit ja vastustajan päätöksentekoon vaikuttaminen Venäjän sotaharjoituksissa 2010-luvulla
Vasara, Antti (2019)



Ton jutun lukeminen vahvisti erittäin paljon sitä mun usein möykkäämää näkemystä, että reflektiivisen kontrollin teoria on Suomessa ymmärretty ihan väärin.

Mulla olisi paljon luottavaisempi olo jos metodologian avaaminen lähtisi siitä, mitä venäläinen tutkimus on selvittänyt yksilön biologisista reflekseistä/vasteista ja miten paljon sekä ennustavaa että manipuloivaa voimaa tämä yksilötason (neuro)biologinen tieto sisältää ja avaa.

Sen jälkeen ja ehdottomasti vasta sen jälkeen on eväitä tarkastella sitä, että mitä tuon saman tiedon ja siihen liittyvien vaikutusten kollektivisointi tarjoaa.

Kun lukee näitä suomalaisten hybridiasiantuntijoiden juttuja refleksiivisen kontrollin teorioista, niin mielessä käy, että kuvittelevatko ne, että kyse on jostain substanssikeskeisestä höpertämisestä vai mistä ihmeestä näkökulmat oikein kumpuavat?

Tässäkin asiassa se, että kyse on pohjimmiltaan biologisiin (eikä yhteiskunnallisiin) vasteisiin perustuvasta menetelmästä puuttuu kokonaan siitä tekstistä, jonka VanhaPate tänne lainasi. Ja tuon tiedon saisi vähän tyhmempikin ihan vain kattomalla Wikistä että mitä sana refleksi oikeasti tarkoittaa - ja päättelemällä että kyseinen termi ei ole arpomalla nimikkeeseen valittu.

Refleksiivisen kontrollin teorian tärkein palikka on tämä:

 
Back
Top