Wunderwaffe - historialliset ihmeaseet

Ach, se juttuhan meni näin että me oltiin sillon loppuvuodesta 44 Heizin ja Franzin kanssa kipattu schnapsia oikein urakalla konttorilla kun joku, tais olla Helmuth äkkäsi ikkunasta että se saatanan seipään niellyt abteilungsleiter herr doctor Humpenpippel marssii pihalla meitä päin ja olisko Wolfgang saanut ihan briljantin älynväläyksen että piirretääs äkkiä jotain ihan pähkähullua ja sanotaan että olemme keksineen wunderwaffenin jolla fuhrer voittaa sodan.

flghtpln.jpg


No se pässihän nielasi syötin ja lähetti ne heti kuriiripostilla Berliiniin. Eihän me voitu arvata että jenkit kaivo ne meidän paperit jostain öömapista ja otti sen jutun ihan tosissaan?

 
Atomimiilu siis hehkui ruumassa mutta potkureita pyörittivät mäntämoottorit....

Meanwhile in russia: Venäläiset rakensivat oman koekoneensa Tu-95 Bear:in kuoriin. Tämän hänksättimen huhutaan lentäneen atomivoimalla eli reaktorin läpi johdettiin ilmaa joka reaktorin kuumuudessa laajennuttuaan työnsi konetta eteenpäin reaktioperiaatteella. Iivana oli siis rakentanut ydinkäyttöisen suihkumoottorin!

Onneksi edes Neuvostoliitossa ei oltu niin hulluja että kokeiluja olisi jatkettu. Vehkeen pakokaasut kun olivat radioaktiivisia ja varmaan sieltä rööristä hilseili radioaktiivisia hiukkasiakin ilmaan leijumaan henkeen vedettäväksi. Enkä usko venäläisillä olleen tuo miehistön säteilysuojaamsen olleen prioriteeteissa kaikkein korkeimmassa asemassa.

Nyt varmaan luin vähän liian insinöörisilmällä, mutta eikös myös NB-36 Peacemakerissa reaktorin ole tarkoitus pyörittää moottoreitä kuumalla kaasulla? Miksi muuten ydinreaktoria koneeseen asennettaisiin?
Oliko sun tarkoitus nyt ilmaista, että NB-36:ssa käytetään lämmönvaihdinta reaktorin ja moottorin välissä, mutta Tu-119:ssä ei?

Kaasun kannaltahan sillä on melko vähän väliä, että paisuuko se mäntä- vai turbiinikammiossa.

Ja joka tapauksessa tällaiset visiot ovat vain pieni osa siitä sanoinkuvaamattomasta edesvastuuttomuuden asteesta, mihin kylmä sota osapuolet ajoi. Chrome Dome kävi jo vaaksan päässä hyytävää ydinkatastrofia. Ainakin Thulen jäätikön alla on edelleen vetypommi kateissa. Projekti PLUTO onneksi jäi toteutumatta. Ne sen ajan sukupolvikokemukseen kuuluvat kauhukuvat ydinholokaustista ovat ainakin tiettyyn pisteeseen asti relevantteja. Maailma todella kävi ylikierroksilla. Nykyään meillä on vain ählämeitä ja sulava pakastin.

Nykyajan safety engineeringille tää kaikki on joko erittäin kiehtovaa haastetta, tai jäätävää uhkakuvaa.
 
Nyt varmaan luin vähän liian insinöörisilmällä, mutta eikös myös NB-36 Peacemakerissa reaktorin ole tarkoitus pyörittää moottoreitä kuumalla kaasulla? Miksi muuten ydinreaktoria koneeseen asennettaisiin?

Näin oli tarkoitus mutta projekti ei edennyt vielä siihen pisteeseen. Testit lopetettiin siinä vaiheessa kun oli onnistuneesti kokeiltu saadaanko ilmeisesti sukellusveneen reaktori asennettua lentokoneeseen.

Jenkeillä oli tarkoitus rakentaa koneeseensa systeemi jossa oli primääri- ja sekundäärikierto eli moottoreille energiaa kuljettava kierto ei kulkisi suoraan reaktorin kautta vaan välissä olisi lämmönvaihdin, kuten voimalaitosten tai sukellusveneen turbiineissa. Tämä vaatimus arvioitiin sitten ilmeisestiliian painavaksi tai hyötysuhteeltaan heikoksi joten toteutusvaiheeseen ei menty.
 
Ja joka tapauksessa tällaiset visiot ovat vain pieni osa siitä sanoinkuvaamattomasta edesvastuuttomuuden asteesta, mihin kylmä sota osapuolet ajoi. Chrome Dome kävi jo vaaksan päässä hyytävää ydinkatastrofia. Ainakin Thulen jäätikön alla on edelleen vetypommi kateissa. Projekti PLUTO onneksi jäi toteutumatta. Ne sen ajan sukupolvikokemukseen kuuluvat kauhukuvat ydinholokaustista ovat ainakin tiettyyn pisteeseen asti relevantteja. Maailma todella kävi ylikierroksilla. Nykyään meillä on vain ählämeitä ja sulava pakastin.

Nykyajan safety engineeringille tää kaikki on joko erittäin kiehtovaa haastetta, tai jäätävää uhkakuvaa.

Projekti PLUTO huudettu, joten tässäpä tulee.

http://www.merkle.com/pluto/pluto.html

Ongelma: entä jos neukuilla on toimivia ohjustentorjuntaohjuksia, jotka kykenevät kolauttamaan jenkkien suhteellisen hitaat varhaiset ydinkärjet tehokkaasti alas?

Ratkaisu: rakennetaan atomikäyttöinen risteilyohjus, joka paahtaa kolminkertaisella äänennopeudella 60 metrin korkeudessa sylkien ruumastaan vetypommeja ja peräpäästään kuolettavaa säteilyä.

Käytännössä kyseessä oli lentävä rosterikanki joka olisi vauhditettu laukaisussa perinteisillä apuraketeilla lähelle äänennopeutta. Sitten 500 megawatin Tory-reaktorista olisi vedetty säätösauvat ulos. Kyseinen voimanpesä oli yksinkertainen ilmajäähdytteinen reaktori, joka oli yhdistetty patoputkirakenteeseen (ramjet). Tuloksena olisi ollut valtavasti työntövoimaa käytännössä mielivaltaisen pitkää toimintasädettä varten - ja "bonuksena" runsaasti radioaktiivisia hiukkasia.

Hyötykuormana PLUTOlla olisi ollut 12 kohtalaisen kokoista vetypommia, jotka olisi lingottu ylöspäin sen "ruumasta." Mach 3:n nopeudella paineleva ohjus olisi ollut kaukana kun pommi räjähtäisi. Näiden lisäksi pelkkä paineaalto tai säteilyannos olisivat olleet kuolettavia suojaamattomille ihmisille lentoreitin alla.

Projekti oli teknisesti haastava - esimerkiksi reaktorin pohjalevyjen itsesyttymispiste oli vain 65°C suunnitellun toimintalämpötilan yläpuolella - mutta täysin mahdollinen. Sitten joku kuitenkin ryhtyi kysymään ikäviä kysymyksiä, kuten että miten tarkalleen ottaen oli tarkoitus koeampua käytännössä tuhoutumaton, kolminkertaisella äänennopeudella hyvin matalalla lentävä ja loppumattomalla toimintasäteellä varustettu ohjus? Realistisimmassa vaihtoehdossa koelaukaisut olisi tehty atollilta keskeltä Tyyntämerta ja ohjusta olisi lennätetty kahdeksikkoja ennen sen törmäyttämistä mereen jonkin syvänmerenhaudan kohdalla. Ja pidetty kaikkia sormia ristissä, ettei se karkaa omille teilleen.

Tory-reaktoria kokeiltiin kerran maan pinnalla, täydellisen onnistuneesti, mutta tässä vaiheessa järki oli voittanut ja mannertenväliset ohjukset kehittyneet tarpeeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Näin oli tarkoitus mutta projekti ei edennyt vielä siihen pisteeseen. Testit lopetettiin siinä vaiheessa kun oli onnistuneesti kokeiltu saadaanko ilmeisesti sukellusveneen reaktori asennettua lentokoneeseen.

Jenkeillä oli tarkoitus rakentaa koneeseensa systeemi jossa oli primääri- ja sekundäärikierto eli moottoreille energiaa kuljettava kierto ei kulkisi suoraan reaktorin kautta vaan välissä olisi lämmönvaihdin, kuten voimalaitosten tai sukellusveneen turbiineissa. Tämä vaatimus arvioitiin sitten ilmeisestiliian painavaksi tai hyötysuhteeltaan heikoksi joten toteutusvaiheeseen ei menty.

Muistelen siitä dokkarista, että jenkkien systeemi saatiin lopulta ihan toimivaan kuosiin. Nykytekniikalla ja tietämyksellä ydinvoimalla toimiva lentokone olisi mahdollista rakentaa. Riskit vaan onnettomuustilanteessa olisivat liian suuret. Neukkujen systeemissä oli muistini mukaan pelkkä primäärikierto. Ei mikään ympäristöystävällinen ratkaisu.. Koneen taakse jäi radioaktiivinen pilvi, kannatti cruisailla vähän syrjäisemmillä seuduilla.

Se dokkari oli muistaakseni: Lentokoneet, jotka eivät koskaan lentäneet. Tai jotakin tuohon tapaista.


edit: löytyi
 
Viimeksi muokattu:
@Minuteman in mainitsema suunnitelma.

TRIEBFLUGEL%20MAIN.jpg

Focke-Wulf Triebflugel.
Paikkapuolustukseen tarkoitteitettu VTOL-torjuntahävittäjä.
Voimalaitteet: 3* 836 kg työntövoiman Pabst/Focke-Wulf - patoputkimoottoria ja 3 * 660 kg Walter - apurakettia. Aseet 2*20 mm MG 151 ja 2 * 30 mm MK 103- tykkiä.
Nopeus arvio 1000 km/h. Suurin korkeus ( arvio ) 14000 m. Lentomatka ( arvio ) 2410 km. Tyhjäpaino 3200 kg.

Sen kolme siipeä oli sijoitettu ohjaamon takana sijainneeseen pyörivään renkaaseen. Jokainen siipi pyöri patoputkimoottorin avulla, joka kiihdytettiin toimintanopeuteen pienellä kiinteän ajoaineen raketilla.
Nousussa ja laskussa siivet toimivat kuin helikopterin roottorinlavat, mutta vaakalennossa ne muodostivat ylikokoisen potkurin.

Syyskuussa 1944 Triebflugel saavutti tuulitunnelissa 0,9 mach nopeuden. Yhtään konetta ei rakennettu.
 
Noista ydinkäyttöisistä lentävistä vehkeistä vielä: Jenkeillä oli kymmenisen vuotta tulilla kehitysprojekti jonka tarkoituksena oli kehittää ydinvoimalla toimiva versio Global Hawkista. Hankkeesta oli muistaakseni juttua joskus tekniikan maailmassakin. Mistään ydinreaktorista ei ollut kysymys vaan systeemistä jossa voimanlähteenä olisi toiminut radioaktiivisen materiaalin - (hafnium?) - hajoamisesta syntyvää lämpöenergiaa hyödyntävä turbiini.

Ydinkäyttöinen UAV vaikuttaa ensin loistavalta idealta, tarjolla olisi reaaliaikaista dataa suoraan kohteen yläpuolelta ilman mitään katkoksia vuorokausi-viikko-kuukausitolkulla. Väsymätön rajavartija, ylivoimainen tietoliikennehubi ja vaikka mitä muuta. Sitten iski realiteetintaju ja pilasi koko projektin: UAV:t tuppaavat putoilemaan joko vihollisen toiminnan seurauksena tai ihan itsekseen. Mielikuva johonkin nukkumalähiöön leviävästä tritium säiliöstä ei huvittanut vastuuhenkilöitä sen enempää kuin ajatus islamistien syliin taivaalta tippuvasta likaisen pommin tee-se-itse pakkauksestakaan.

http://www.newscientist.com/article/dn3406-nuclearpowered-drone-aircraft-on-drawing-board.html

http://www.cbsnews.com/news/report-us-developed-but-shelved-nuclear-powered-drones/
 
Vuosi 1944 veteli viimeisiään eikä Tokiossa ollut kivaa. Pikemminkin seppuku pyöri mielessä; Aikaisemmin Intiasta operoineet, Japanin ilmapuolustuksen ulottumattomissa lentävät B29:t olivat siirtyneet pesimään Mariaaneille joten rautaa ropisi niskaan kiihtyvään tahtiin.

Saksalaiset kehaisivat että heillä olisi lääke tähän vaivaan joten nousevan auringon pojat pistivät tilauksen vetämään: 1 kpl Me 163 piirustuksineen, kiitos.

Japanin laivaston reippaat pojat lähtivät tuota pikaa noutamaan lähetystä, mutta kilpaileva firma upotti sukellusveneen matkalla. Japanilaisten käsiin jäi vain sekalaisia kuvia, toimintaperiaatteen selostuksia ja manuaaleja ja näillä piti pärjätä.

Parhaita reverse engineering perinteitä noudattaen japanilaiset suunnittelivat Kometin uudellen tyyppitunnuksella J8M1

wdnhhdpbcdjrw1zc9xwz.jpg


Heinäkuun 7 1945 nipponin laivaston komentajakapteeni Toyohiko Inuzuka laukaisi rakettikoneen lyhyelle ja ainoalle lennolle, moottori petti kesken nousun, kone tuli tonttiin tuhoutuen ja surmaten ohjaajansa. Kuusi muuta prototyyppiä rakennettiin mutta yksikään ei lentänyt ennen sodan äkillistä loppua.

Mutta kuten myytinmurtajat sanovat, if it's worth doing, it's worth ovedoing. Kun japanilaiset pääsivät piirtämisen makuun niin jatkokehitelmähän sieltä tuli samaan putkeen:
Mizuno Shinryu

Mizuno_Shinryu_Model_%282_viewed_angles%29_artists_impression.jpg


Japanilaisten rakettihävittäjäkokeilut sekä ensiaskeleet suihkukoneiden parissa ylläpitävät mukavaa what-if -porinaa historianörttien keskuudessa. Mitä jos atomipommia ei olisi ollut ja Tyynenmeren sota olisi jatkunut pari vuotta?

Kikka_Orange_Blossom_Kikka-13.jpg


Kikka-pedstartem.jpg
 
Viimeksi muokattu:
2_7.jpg

Mistel S1.
Yhdistelmä Junkers Ju 88A-4 ja Bf 109 F4.
Ohjaus ja hallintajärjestelmä sijaitsi Junkersin takarungossa. Siihen kuului pääkompassi, ohjauskompassi ja Patinin valmistama kolmiakselinen autopilottijärjestelmä. Yhdistelmää ohjattiin normaalilennossa tämän laitteen avulla hävittäjän ohjaamossa sijainneiden kahden peulalokytkimen avulla.
Junkersin nokassa oli 3500 kg;n onteloräjähde 1000 kg:n terässydämmellä.

Pommikoneosan laukaiseminen oli helppoa. Lentäjä ohjasi yhdistemän loivassa syöksyssä kohteeseen hävittäjän heijastintähtäimen avulla, aktivoi autopilotin ja irtautui.

Yhdistelmä kävi ensilennolla heinäkuussa 1943.
24.6-44 kuusi 2/KG101:n Misteliä nousi St. Dizieristä ja hyökkäsi Seinenlahdella maihinnousulaivaston laivoja vastaan. Neljä osui, yksi joutui keskeyttämään tehtävän teknisten vikojen vuoksi. Yksi huti.
 
Japanilaisten rakettihävittäjäkokeilut sekä ensiaskeleet suihkukoneiden parissa ylläpitävät mukavaa what-if -porinaa historianörttien keskuudessa. Mitä jos atomipommia ei olisi ollut ja Tyynenmeren sota olisi jatkunut pari vuotta?

Menee vähän ohi aiheen, mutta Foreign Policy-lehdessä oli pari vuotta sitten hyvin mielenkiintoinen artikkeli siitä, mikä oikeastaan lopetti sodan. Omat pohdinnat 15 vuoden ajalta ovat tulleet aika samaan tulokseen: atomipommi ei lopettanut sotaa, vaan Stalin. Mutta kylmän sodan tunnelmissa jenkkien liittolaisten oli mukavampi sanoa, että oih te mahtavat jenkit, te lopetitte sodan ihan itse, ja me raukat japanilaiset olemme pahan tekniikan uhreja, yhyy.

http://foreignpolicy.com/2013/05/30/the-bomb-didnt-beat-japan-stalin-did/

Juttu taitaa olla maksu/rekisteröitymismuurin takana, joten tässä oleelliset pointit, miksi väite "pommi lopetti sodan" ei oikein pidä vettä.

1. Ajoitus. Japanin hallituksen ylin neuvosto kokoontui kuitenkin keskustelemaan ensimmäistä kertaa ehdottomasta antautumisesta aamulla 9. elokuuta. Samaan aikaan Nagasaki tuhottiin, mutta tieto siitä tuli hallitukselle vasta iltapäivällä. Hiroshima pommitettiin kuitenkin jo aamulla 6. elokuuta. Miksi Japanin hallitus odotti näin kauan? Hiroshimasta tuli ensimmäinen raportti jo 6.8., jossa pormestari kertoi että kolmannes asukkaista on kuollut pommituksessa ja kaksi kolmannesta kaupungista on raunioina. Sotaministeri Korechika konsultoi Japanin ydinpommiohjelman johtajaa illalla 7. elokuuta, ja ulkoministeri toisaalta taas ehdotti hallituksen kokoontuvan Hiroshiman vuoksi 8. elokuuta. Ja kattava raportti Hiroshimasta tuli hallitukselle vasta 10. elokuuta. Eli Japanin hallitus toisaalta tiesi tai ainakin osasi arvailla että jonkinlaista uutta asetta on käytetty, mutta toisaalta ei kuitenkaan odottanut edes seuraavaan päivään saadakseen kattavan raportin sen vaikutuksista ennen antautumispäätöstä, eikä halunnut keskustella itse pommituksesta päivää aikaisemmin. (Palaan ajoitukseen myöhemmin; 9. päivä nimittäin tapahtui muutakin.)

2. Mittakaava. Japanin kaupungit olivat jo raunioina konventionaalisesta pommituksesta; keväästä 1945 alkaen, ennen Hiroshimaa ja Nagasakia Yhdysvaltojen ilmavoimat oli tuhonnut 66 japanilaista suurkaupunkia ja kohteiden vähyyden vuoksi pommitti jo 30 000 asukkaan taajamia. (Curtis LeMaylle jouduttiin panemaan suitsia ettei hän tuhoaisi koko Japania ennen kuin atomipommit olivat valmiina; näitä haluttiin testata oikeaan, ehjään kaupunkiin.) Tuhot olivat monessa tapauksessa suurempia kuin ydinpommeja käytettäessä; yhdessä lentohyökkäyksessä pudotettiin keskimäärin noin 5 kilotonnia konventionaalisia räjähteitä, ja ne levitettiin tasaisemmin joten tuhovaikutus vastasi hyvinkin yhtä 15-20 kilotonnin ydinpommia. Jos tuhoja mitataan tuhoutuneiden rakennusten prosenttiosuudella rakennuskannasta, Hiroshima (noin 2/3 tuhoutunut) oli vasta sijalla 17. Toyaman kaupungista tuhottiin 99,5 %! 6.8. oli itse asiassa siitä harvinainen päivä, että silloin raportoitiin ilmahyökkäyksestä vain yhteen kaupunkiin - muina päivinä ja öinä hyökkäyksiä oli yleensä satanut useampaan kaupunkiin kerralla.

Japanin hallitus suhtautui konventionaalisen pommituskampanjan tuhoihin varsin kylmästi ja katsoi niiden lähinnä lujittavan taisteluhenkeä. Onko uskottavaa, että Japani kesti mm. Tokion ja 65 muun suurkaupungin hävityksen, mutta sitten kaatui kahden jäljelläolevan pienemmän kaupungin tuhoon?

3. Strateginen merkitys. Japanin hallitus tiesi vuonna 1945 oikein hyvin, että sotaa ei enää voinut voittaa, mutta ehdottoman antautumisen vaatimus ja sotarikosoikeudenkäynnit herättivät huolta. Pelättiin etenkin sitä, että jumalan asemassa oleva keisari laitettaisiin syytteeseen ja hirtettäisiin. Tästä syystä Japani pelasi kaiken yhden kortin varaan: jos odotetussa maihinnousussa kyettäisiin aiheuttamaan amerikkalaisille suuret tappiot, ehdot saattaisivat olla lievemmät. Japanilaiset arvasivat oikein maihinnousupaikat ja siirsivät etelä-Japaniin suurimman osan jäljellä olevasta armeijastaan, mukaanlukien aikaisemmin vahvan Mantsurian armeijan vahvimmat osat. Loput asevoimista linnoittautuivat Japanin saarten länsirannikolle.

Tämä strategia nojasi täysin siihen, että Neuvostoliiton kanssa solmittu hyökkäämättömyyssopimus pitäisi. Ylin neuvosto totesi jo kesäkuussa 1945, että Neuvostoliiton liittyminen sotaan "ratkaisisi Keisarikunnan kohtalon."

Puoliltaöin Japanin aikaa 8. elokuuta Molotov toimitti Japanin lähettiläälle nootin, jossa hyökkäämättömyyssopimus irtisanottiin ja ilmoitettiin sotatilan vallitsevan vuorokauden vaihtuessa. Minuutti keskiyön jälkeen 9. elokuuta Neuvostoliiton armeija aloitti hyökkäyksen kolmella rintamalla samanaikaisesti. Mantsurian armeijasta oli jäljellä pelkkä vanhentunut kuori, ja monella suunnalla puna-armeijan tankit yksinkertaisesti ajoivat niin pitkälle länteen kuin panssarivaunuissa riitti löpöä. Rynnistys jatkui suunnilleen automobiilin nopeudella, ja japanilaisille oli selvää, että neuvostojoukot olisivat Japanin pohjoisilla pääsaarilla hyvinkin kymmenessä päivässä, ja Tokiossa ehkäpä niinkin pian kuin kahdessa viikossa. Välissä ei yksinkertaisesti ollut mitään, eikä eteläisille saarille hitaasti solutettuja joukkoja olisi kyetty irroittamaan ajoissa pohjoiseen Yhdysvaltojen ilmaherruuden alla. Ja niin paljon kuin japanilaiset amerikkalaisia vihasivatkin, niin neukkuja ja kommunismia ne vasta kammoksuivatkin.

Eli tämä oli tilanne, kun ylin neuvosto kokoontui aamulla 9. elokuuta keskustelemaan ensimmäisen kerran ehdottomasta antautumisesta. Siltikään päätöstä ei saatu aikaan, ja keisari joutui painostamaan hallitustaan. Antautuminen sitten viimein ilmoitettiin virallisesti 15. elokuuta radiolähetyksessä.

Antautumisesta oli vain helppo syyttää pommia, silloin ja myöhemmin, koska

a. "ihmeaseelle" antautuminen vei japanilaisten huomion pois siitä, että heidän hallituksensa oli toiminut vastuuttomasti ja ajanut heidät sotaan jota he eivät voineet voittaa;
b. se säilytti keisarin legitiimiyden, koska sotaa ei hävitty hallituksen virheiden vaan odottamattoman teknisen edistysaskeleen vuoksi;
c. uuden ja hirvittävän aseen uhriksi joutuminen vetosi kansainväliseen sympatiaan, vaikka Japani oli käynyt poikkeuksellisen raakaa hyökkäyssotaa
d. se miellytti amerikkalaisia miehittäjiä (joita varsinkin hirttosilmukkaa pelkäävät johtajat olivat hyvinkin alttiita miellyttämään) ja kylmän sodan aikana venäläisten roolin tunnustaminen olisi ollut suorastaan vihollisen avustamista.
e. Yhdysvalloissa narratiivi "pommi voitti sodan" oikeutti kahden miljardin dollarin Manhattan-projektin, vahvisti Yhdysvaltojen asemaa maailmalla, ja oli aivan erityisesti ilmavoimien intresseissä sodanjälkeisissä budjettitaistoissa.
 
Rynnistys jatkui suunnilleen automobiilin nopeudella, ja japanilaisille oli selvää, että neuvostojoukot olisivat Japanin pohjoisilla pääsaarilla hyvinkin kymmenessä päivässä, ja Tokiossa ehkäpä niinkin pian kuin kahdessa viikossa. Välissä ei yksinkertaisesti ollut mitään, eikä eteläisille saarille hitaasti solutettuja joukkoja olisi kyetty irroittamaan ajoissa pohjoiseen Yhdysvaltojen ilmaherruuden alla. Ja niin paljon kuin japanilaiset amerikkalaisia vihasivatkin, niin neukkuja ja kommunismia ne vasta kammoksuivatkin.

Miten neuvostojoukot olisi sitten kuljetettu Mantsuriasta Japanin pääsaarille ? Ei Neuvostoliitolla koskaan sodan aikana ollut minkäänlaista kykyä suorittaa suuren luokan maihinnousuja. Tässä ei nyt varmaankaan tarkoiteta mitään Normandian maihinnousun kaltaista jättioperaatiota tai Yhdysvaltain suunnittelemia maihinnousuja Japaniin, vaan joukkojen laivausta. En oikein jaksa uskoa, että Neuvostoliiton Tyynenmeren laivastolla olisi löytynyt kapasiteettia edes tähän.
 
Miten neuvostojoukot olisi sitten kuljetettu Mantsuriasta Japanin pääsaarille ? Ei Neuvostoliitolla koskaan sodan aikana ollut minkäänlaista kykyä suorittaa suuren luokan maihinnousuja. Tässä ei nyt varmaankaan tarkoiteta mitään Normandian maihinnousun kaltaista jättioperaatiota tai Yhdysvaltain suunnittelemia maihinnousuja Japaniin, vaan joukkojen laivausta. En oikein jaksa uskoa, että Neuvostoliiton Tyynenmeren laivastolla olisi löytynyt kapasiteettia edes tähän.

Konkreettisin uhka tuli 16. armeijan suunnalta pohjoisesta. Tämä oli se armeija, joka valtasi etelä-Sahalinin; tästä olisi ollut vain kapea salmi ylitettävänä Hokkaidoon. Tuohon operaatioon liittyen suoritettiin 18.8. mennessä kaikkiaan viisi maihinnousua, kolme Koreaan, yksi Sahalinin saarille, ja yksi Kuriilien saarille. Näitä tuettiin voimakkain ilmakuljetuksin ja laskuvarjojoukkojakin käytettiin. Eli kykyä Hokkaidoon menoon olisi kyllä ollut, varsinkin kun vastassa oli Sahalinin jälkeen lähinnä bambukeihäin aseistautuneita kyläläisiä...

Koreaan kuljetettiin meri- ja ilmateitse itse asiassa niin paljon joukkoja, että yksin ne ottivat Pohjois-Korean haltuun.

Japanin armeija oli pääsääntöisesti kaivautunut Japanin pääsaarten etelä- ja länsiosiin eikä kyennyt suurempiin strategisiin liikkeisiin vastapuolen ilmaherruuden ja polttoainepulan vuoksi. Tuo 10 päivää pääsaarille eli siis Hokkaidoon oli japanilaisten oma laskelma, ja vaikka neukuilla olisi kestänyt vähän enemmänkin, niin ihan ilmiselvästi ne olisivat olleet pitkällä siinä vaiheessa kun amerikkalaisten maihinnousu (1.11.) olisi edes alkanut. Tuosta olisi parhaassakin tapauksessa seurannut jaettu Japani, ja kokonaan kommunistinen Japani olisi saattanut olla ihan mahdollinen lopputulos.

EDIT: siis 1.11. olisi pitänyt alkaa operaatio Olympic, jonka tavoitteena oli vallata vasta Japanin pääsaariin kuuluvan Kyushun eteläpuolisko. Tokioon ja pohjoisille pääsaarille olisi noustu maihin vasta maaliskuussa 1946. Mikään mahti maailmassa ei olisi kyllä pidätellyt puna-armeijaa niin kauan.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan mielenkiintoinen hypoteesi kaiken kaikkiaan. Oleellistahan tuossa on juuri se, mitä Japanin poliitikot ja sotilasjohto olettivat tietävänsä puna-armeijan suunnitelmista ja kyvystä jatkaa hyökkäystä pääsaarille Mantsurian ja Kuriilien jälkeen. Ja varmasti myös koko Mantsurian armeijan tuhoutuminen NL:n hyökkäyksen myötä vaikutti johtopäätösten vetämiseen.

Lueskelin samalla myös NL:n Tyynenmeren laivaston kokoonpanoa kesältä 1945. Wikin mukaan vahvuus oli tämä:

By August 1945, the Pacific Fleet consisted of two cruisers, one destroyer leader, ten destroyers, two torpedo boats, 19 patrol boats, 78 submarines, ten minelayers, 52 minesweepers, 49 "MO" anti-submarine boats (MO stands for Малый Охотник, or "little hunter"), 204 motor torpedo boats and 1459 war planes.

 
Tässä mainitaan että jenkit siirsivät neukuille keväällä ja kesällä 1945 mm. 30 suurta maihinnousualusta ja 30 fregattia, niitä ei taida olla tuossa laskelmassa. Nämä olivat nimenomaan Japania vastaan alkavaa kampanjaa varten.

http://en.wikipedia.org/wiki/Project_Hula

EDIT: noi 30 purkkia olivat ilmeisesti semmoista tyyppiä, joka kykeni laskemaan maihin 200 ukkoa kukin. Kyllähän tuollakin sillanpäätä perustelee, jos vastustus ei ole ankarinta.
 
Tässä mainitaan että jenkit siirsivät neukuille keväällä ja kesällä 1945 mm. 30 suurta maihinnousualusta ja 30 fregattia, niitä ei taida olla tuossa laskelmassa. Nämä olivat nimenomaan Japania vastaan alkavaa kampanjaa varten.

http://en.wikipedia.org/wiki/Project_Hula

EDIT: noi 30 purkkia olivat ilmeisesti semmoista tyyppiä, joka kykeni laskemaan maihin 200 ukkoa kukin. Kyllähän tuollakin sillanpäätä perustelee, jos vastustus ei ole ankarinta.

Mielenkiintoinen tuo jenkkien aseapuohjelma. Mulle entuudestaan aivan tuntematon juttu. Tuossa wikin linkin loppupäässä muuten spekuloidaan sitä, kuinka tuostakin avusta huolimatta, olisi maihinnousu Hokkaidolle ollut vaikeasti suoritettavissa. Mutta kuten todettu, tätähän eivät japanilaiset välttämättä tienneet.
 
Mielenkiintoinen tuo jenkkien aseapuohjelma. Mulle entuudestaan aivan tuntematon juttu. Tuossa wikin linkin loppupäässä muuten spekuloidaan sitä, kuinka tuostakin avusta huolimatta, olisi maihinnousu Hokkaidolle ollut vaikeasti suoritettavissa. Mutta kuten todettu, tätähän eivät japanilaiset välttämättä tienneet.

Totta, keskeistä tässä on tosiaan japanilaisten käsitys neukkujen kyvystä eikä niinkään neukkujen kyky. Jostain muistelen että toinen syy miksi Neuvostoliiton neutraliteettia pidettiin tärkeänä oli se, että se tarjosi mahdollisen neuvottelukanavan sodan lopettamiseksi. Tuon hyökkäyksen myötä Neuvostoliittokin oli sitten faktisesti mukana vaatimassa ehdotonta antautumista, ja vaikka kahden rintaman sota olisi varmaan kestänyt kauemmin kuin tuon kaksi viikkoa niin lopputulos olisi ollut selvä.

Toki japanilaisilla ei varmaan ollut tietoa siitäkään, että Stalin oli luvannut Jaltassa olla menemättä Sahalinia etelämmäksi. Olisiko pitänyt lupauksensa jos siellä olisi ollut heikosti kiinnitettyä tavaraa kasakan otettavissa, ken tietää.
 
Ach, se juttuhan meni näin että me oltiin sillon loppuvuodesta 44 Heizin ja Franzin kanssa kipattu schnapsia oikein urakalla konttorilla kun joku, tais olla Helmuth äkkäsi ikkunasta että se saatanan seipään niellyt abteilungsleiter herr doctor Humpenpippel marssii pihalla meitä päin ja olisko Wolfgang saanut ihan briljantin älynväläyksen että piirretääs äkkiä jotain ihan pähkähullua ja sanotaan että olemme keksineen wunderwaffenin jolla fuhrer voittaa sodan.

flghtpln.jpg


No se pässihän nielasi syötin ja lähetti ne heti kuriiripostilla Berliiniin. Eihän me voitu arvata että jenkit kaivo ne meidän paperit jostain öömapista ja otti sen jutun ihan tosissaan?


No niin. Puretaan sumaa tästä päästä.

Lerche ja Wespe olivat esimerkkejä pystysuoraan nousevista vispiläprojekteista. Jälkimmäisessä oli tarkoitus käyttää voimanlähteenä potkuriturpiinimoottoria.

Wespestä voi lukea mm. täältä ja Lerche löytyy myös samoilta sivustoilta. Myös Triebflugel (Fw: n osastolla).
http://www.luft46.com/heinkel/hewespe.html

Lerchen ohella tulee myös esille syöksypommittaja/maataistelukone Hs 132. Kirjan sivut sattuvat otollisesti. Lähde Luftwaffe Secret Projects: Ground Attack and Special Purpose Aircraft.

image.jpg image.jpg

Ja lisää juttua Henschelin hengentuotteesta. Lähde jo aiemmin käytetty German Aircraft of the Second World War. Bonuksena kuva SG 113A -panssarintuhooja-aseesta jota kehiteltiin

image.jpg

image.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Jos mennään vähäksi aikaa näistä Aatun "ihmeaseista" takaisin karun todellisuuden pariin, niin tässä olisi sitä kolmannen valtakunnan arkea keväältä 1945. Panssarintorjuntaan tarkoitettu Bücker Bü181 Bestmann. Ainoastaan panssarinyrkit lisätty siipiin. Mahtoi olla kerrassaan tehokas viritelmä. Kuvasin tämän Deutsches Technikmuseumissa Berliinissä pari vuotta takaperin.

kone.JPG
 
Jos saan pyytää niin Sarek1 voisi investoida tasoskanneriin niin ei tarvitse postata valokuvia kirjoista. ;)

Niille jotka eivät vielä sivustoa tunne niin saksalaisten ihmelentokoneista löytyy parhaiten materiaalia tuolta: http://www.luft46.com/

Toinen aiheeseen osittain liittyvä sivusto josta tykkään: http://www.nurflugel.com/Nurflugel/nurflugel.html

Varsinkin Horten veljesten elämäntyötä diggailen kovasti. Ja jos kadonneen aarteen metsästäjistä voi vetää johtopäätöksiä niin kyllä diggailee Steven Spielbergkin.

FlyingWing.jpg


Saksalaisten insinöörien innovatiivisuutta ei voi kun ihailla. Kummasti 50-luvulla ympäri maapalloa taivaalle ilmestyi saksalaisen oloisia suihkareita Tunnanista Sabren ja MiG-15:n kautta Pulqi II:n

ta183bp2.jpg

j29-001.jpg




Ja kun avaruuteen lähdettiin niin vaikka venäläisten saksalaiset saivat ensimmäisinä satelliitin ja miehen kiertoradalle niin amerikkalaisten saksalaiset rutistivat rinnalle ja ohi kuuhun.

Aika vesseleitä.
 
Jos saan pyytää niin Sarek1 voisi investoida tasoskanneriin niin ei tarvitse postata valokuvia kirjoista. ;)
...

Laiskuus, tuo perisynti... Monitoimivärilasertulostimen laatu on ehkä - no hieman sitä ja tätä. On kyllä kotona. Joutilas erillisskannerikin olisi töistä siirrettävissä ja se paras skanneri on työpaikan värikopiokoneissa reilun puolen tunnin päässä. Kaikki vaatisi sitä, että ottaisin asiakseni käynnistää läppärin sen sijaan että hipelöisin omenatablettia. En lupaa mitään.
 
Back
Top