KOSKAAN aiemmin haastateltava ei ole lentänyt luokseni. Mutta siinä hän nyt seisoo sinisessä univormussaan Washingtonin kentällä, lentokapteeni
Maritsa Lindroos. Hän on herännyt neljältä aamulla kotonaan Pohjois-Carolinassa ja päässyt aamulla kollegojen siivellä Washingtoniin.
”Kun aloitin, en tajunnut, että lentäjä joutuu lentämään keskellä yötä ja heräämään kolmelta aamulla. Mutta tämä on niin ihana homma, ettei haittaa yhtään”, Lindroos sanoo.
48-VUOTIAS Lindroos on tehnyt epätodennäköisestä totta. Hän kasvoi vaatimattomissa oloissa Laihialla. Isä oli elementtityöntekijä ja äiti perhepäivähoitaja.
16-vuotiaana Lindroos näki lehdessä ilmoituksen lentolupakirjasta. ”Meillä ei ollut varaa sellaiseen, mutta kysyin vanhemmilta kuitenkin”, Lindroos sanoo. ”Ne sanoi, että naisista ei tule lentäjiä kuule.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Lindroos ymmärtää vanhempiaan. 1970-luvulla hän ei ollut päässyt koulussa edes puutöihin sukupuolensa takia.
Hän pyöräili kilpaa ja päätyi opiskelemaan kasvatustieteitä Tampereelle. Valmistumisen jälkeen hän muutti Helsinkiin töihin, mutta tunsi ajelehtivansa. 29-vuotiaana hän sitten meni Malmin kentälle ja sanoi, että haluaisi yksityislentolupakirjan.
Lindroos oli ollut lentokoneessa vain muutaman kerran elämässään. Ohjaimissa hän tiesi heti, että oli löytänyt ammattinsa. ”Ilmassa oli sellainen olo, että millään muulla ei ole väliä. Minä ja lentokone olimme yhtä. Se oli sellainen vapauden tunne.”
SAATUAAN lupakirjan Lindroos huomasi HS:ssä ilmoituksen Pohjois-Amerikan lentoakatemian Naian koulutusohjelmasta. Hän läpäisi pääsykokeet, myi rivitaloasuntonsa ja otti lainan, jotta hänellä olisi varaa opiskeluun Yhdysvalloissa.
”Perhe ja sukulaiset kokoontuivat, että mitä sinä olet tekemässä”, Lindroos kertoo.
Hän ei tuntenut Yhdysvalloista ketään.
”Minulla oli vain kaksi kapsäkkiä mukana, ja halusin oppia lentämään!”
Koulu alkoi Etelä-Carolinassa huhtikuussa 2001. Lindroos hädin tuskin ymmärsi paksua etelän murretta. Asuntovaunupuistot eivät vastanneet tv-sarjoista syntynyttä kuvaa. ”Ihmettelin, missä kaikki kauniit ihmiset ovat.”
Mutta kilpaurheilutausta oli opettanut Lindroosille peräänantamattomuutta, tavoitteiden asettamista ja voittamisen halua. Kiitotietä, perkele!
VALMISTUTTUAAN lentäjäksi loppuvuodesta 2001 Lindroos työskenteli Yhdysvalloissa lennonopettajana. Vuonna 2005 hänet palkattiin US Airways Express -yhtiöön, jossa hän yleni perämiehestä kapteeniksi.
Kun American Airlines yhdistyi US Airwaysin kanssa vuonna 2013, Lindroos siirtyi töihin maailman suurimpaan lentoyhtiöön. Ensi tammikuussa hän valmistuu myös American Airlinesin kapteeniksi ja aloittaa Airbus 319–321 -koneiden lentämisen New Yorkista käsin.
Amerikkalainen – tai laihialainen – unelma on toteutunut.
”Minusta tulee Airbusin kapteeni maailman suurimmassa lentoyhtiössä”, Lindroos sanoo. ”Ei tällaista olisi Euroopassa tapahtunut, tai ainakin se olisi ollut paljon hitaampaa.”
Lindroosin mukaan kilpailu on kovempaa Euroopassa: siellä ei ole yhtä monta lentoyhtiötä, ja monet haluavat kouluttaa lentäjät alusta omassa tallissa.
EI URA Yhdysvalloissakaan ole ollut helppo. Nuorempana Lindroos koki vähättelyä ja seksuaalista häirintää. Women of Aviation Worldwide -järjestön mukaan amerikkalaisten lentoyhtiöiden lentäjistä naisia on kuusi prosenttia. Finnairin lentäjistä osuus on vajaat kolme prosenttia.
”Kun ihmiset kuulevat, että olen American Airlinesilla töissä, he kysyvät, olenko lentoemäntä. On ihanaa sanoa, että itse asiassa lennän niitä koneita.”
Lindroosia ihmetyttääkin, miksi naiset eivät ole kiinnostuneita lentäjän urasta. Onko kyse siitä, että sitä on vaikea sovittaa perhe-elämään, hän miettii.
”Lentäjä on joskus neljäkin päivää poissa kotoa. Monilla naisilla täällä Amerikassa on vielä aika vanhanaikainen käsitys siitä, kuka jää kotiin.”
LINDROOS oli naimisissa amerikkalaislentäjän kanssa, mutta liitto päättyi eroon. Nyt hän käyttää vapaa-aikansa kuntoillen: hän juoksee 12–15 kilometriä päivässä, mieluiten Kaliforniassa, jonne hän lentää niin usein kuin mahdollista.
Seuraavaksi hän opettelisi mielellään isoja Airbus 330-luokan koneita. Silloin hän voisi lentää Euroopan-reittiä. Hän käy yhä katsomassa vanhempiaan Suomessa pari kertaa vuodessa.
”Isä aina sanoo, että tästä pienestä mökistä Laihialta olet lähtenyt. Ja katso, mitä olet nyt!”
Kun muistelen 1. omaa lentoa , niin romua olisi laskussa tullut ilman lennonopettajaa ihan huolella.
