Yleisilmailu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JR49
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Taisi olla tuosta MiG-23/27 kääntyvistä siivistä, että niissä oli nappi jolla siiven sai 16, 45 ja 72 asteen kulmaan. Länsikoneessa (esim. F-14) säätö oli automaattinen nopeuden mukaan ja taisi olla vielä portaaton. Lisäksi muistaakseni muissa koneissa (mukaanluettuna F-111) tuota muutosta ei voinut tehdä G-voimien vaikutuksen alaisuudessa, toisin kuin F-14-koneessa.
Taisi olla juuri noin, automaaginen lännessä, vaiheittain idässä. Suositus oli pienillä g arvoilla säädettävä.
Olisi kiva päästä kokeilemaan, että millainen lennettävyysero peleillä on, kun aerodynaaminen nostovoimakeskiö poikkeutuksen liki samassa massassa, niin uskon "pientä" trimmin tarvetta olevan...
 
Taisi olla juuri noin, automaaginen lännessä, vaiheittain idässä. Suositus oli pienillä g arvoilla säädettävä.
Olisi kiva päästä kokeilemaan, että millainen lennettävyysero peleillä on, kun aerodynaaminen nostovoimakeskiö poikkeutuksen liki samassa massassa, niin uskon "pientä" trimmin tarvetta olevan...

Kirjassa "Red Eagles: America's Secret MiGs" löytyy kuvausta MiG-23 Floggerilla lentämisestä. Koneella lentämään päässeet amerikkalaiset olivat muistaakseni kaikki sitä mieltä, että sillä pääsi vaakalennossa kovaa. Mihinkään muuhun siitä ei ollut. Ja pitivät kääntyväsiipisyyttä todella työläänä ja ärsyttävänä. Siitä on aikaa kun kirjan viimeksi luin, mutta muistini mukaan USAF:n kuskien lisäksi Navyn pilotitkin pääsivät kokeilemaan ja näillä mitä ilmeisimmin oli taustaa myös F-14 Tomcatista.
 
Neukut käyttivät alkuvaiheessa tämmöistä modattua MiG-21 -viritelmää siiven testauksessa.

Katso liite: 14279

Tu-144:n ensilento toki tapahtui ennen brittiläis-ranskalaista Concordea, mutta operatiiviseen käyttöön kone ehti Aeroflotille vasta Concorden jälkeen. Lisäksi Tupolev oli teknisesti varsin epäluotettava ja se vaati paljon huoltoa, monimutkainen kun oli.

Täällä on mielenkiintoista vertailua:

http://www.airliners.net/forum/viewtopic.php?t=737055

Tämä herätti minun huomioni.

TU-144 engines were woefully inefficient in supercruise, so had to have partial reheat for the whole of the supercruise phase, but with huge levels of fuel consumption, Concorde disengaged reheat after an approx 10 minute phase taking the aircraft from Mach 0.95/28,000ft to Mach 1.7/47,000ft. Both types used reheat on take off, however the TU-144 engines were much heavier than the Olympus 593s. No way could a TU-144 perform as the payload/range advertised.

EDIT: Muutenkin haiskahtaa siltä, että jo alkujaan Tu-144 oli neukkujen arvovaltaprojekti, eikä mikään aito pyrkimys saada aikaan toimiva, turvallinen ja luotettava yliäänimatkustajakone. Kremlille varmaan selvisi, että Ranska ja Britannia tällaiseen pyrkivät ja mahdollisesti myös Yhdysvallatkin. Ja pitihän sitä tälläkin alalla saada sitten aikaan kunnon kilpavarustelu ja osoittaa neuvostotekniikan ylivertaisuus.

Tu-144:n urahan olikin sitten lopulta kaikkea muuta kuin mairitteleva. Kone jäi vähäiselle käytölle ja sillä lennettiin vain jotain Neuvostoliiton sisäisiä postinkuskauslentoja ja joitain reittilentoja Moskovan ja jonkun kuppaisen Alma-Atan välillä. Jos olisivat tosissaan halunneet elvistellä toimivalla koneella, olisi pitänyt lentää Amerikkaan, tai nyt vähintäänkin Pariisiin ja Lontooseen.

Miten minun muistilokeroissa, tomuuntuneissa muistilokeroissani, että TU144 profiilikehityksessä olisi käytetty vesiallastekniikkaa, jotta selviäisi siiven oikea kohta rungossa ja siipi profiili olisi tarkalleen oikea...
Kyllä venäläiset osaa tehdä hyviä koneita lentää, AN2.lla olen joskus pärtsäillyt ja kyllä se oikein hyvä omalla tavallaan koneen, helppo, keveä ohjata, hyvä ohjaustunto... peukutan kyllä niille... :)
 
Kirjassa "Red Eagles: America's Secret MiGs" löytyy kuvausta MiG-23 Floggerilla lentämisestä. Koneella lentämään päässeet amerikkalaiset olivat muistaakseni kaikki sitä mieltä, että sillä pääsi vaakalennossa kovaa. Mihinkään muuhun siitä ei ollut. Ja pitivät kääntyväsiipisyyttä todella työläänä ja ärsyttävänä. Siitä on aikaa kun kirjan viimeksi luin, mutta muistini mukaan USAF:n kuskien lisäksi Navyn pilotitkin pääsivät kokeilemaan ja näillä mitä ilmeisimmin oli taustaa myös F-14 Tomcatista.

Samahan oli MG21 kohdalla, että täydellä "toholla" Kaartosäde ylitti toimintasäteen...
Kovaa ja korkealla. Kantaa kohtuullisen kuorman, nopeasti...
 
Ei vielä tuossa korkeudessa.

Mutta tällä rajalla kyllä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Armstrong_limit
Juu, noin se menee. Tuolla ylhäällä jos paineistus loppuu äkillisesti, niin nopeasti pitää päästä painekammioon, muuten voi tulla vakavat hetket.
Hyppykeikkoja ja le-ko hinausta kun tekee hyvällä kalustolla koko päivän ja mennään ylös jonnekin 5-7 km.n (etenkin hyppykoneella), niin illalla sen kyllä tuntee kropassa uupumusta. TwinOtterilla ei pääse alas niin nopeaan, kuin PC6.lla, mutta kumpikin menee ylös yhtä tehokkaasti ja jollei ole korvien paineen "poksauttelu" hallussa, niin on vaikeaa hommaa ja se uuvuttaa todella paljon...
 
MTV: Helsingin kaupunki ajamassa lentokoneita ulos Malmin perinteisestä hangaarista
09.04.2017 - 10:57
Vuoden vaihteessa Finavialta Helsingin kaupungille siirtyneen Malmin lentoaseman ilmailukäyttöä hankaloitetaan edelleen, kertoo MTV Uutiset. Nykyisin lentokenttäyhdistyksen pyörittämä lentotoiminta vaikeutuu entisestään, koska kaupunki ei jatka toukokuun puolessa välissä umpeutuvia vuokrasopimuksia konepaikoista lentokonehallissa.

MTV Uutisten mukaan nykyiset vuokralaiset olisivat halukkaita jatkamaan 2400 neliömetrin tiloissa (otsikkokuvassa vuoden vaihteessa, jolloin hallin ilmailukäytön arveltiin jatkuvan).

Kaupunki ei kuitenkaan halua edes neuvotella vuokrasopimusten jatkamisesta. Kenttäalueen ilmailukäytöstä on lentämisen mahdollistava vuokrasopimus yleishyödyllisen Malmin lentokenttäyhdistys ry:n kanssa vuoden 2019 loppuun asti.

Lentokonehalliin on tulossa Helsigin kaupungin Tukkutorin alaisuuteen kuuluvaa toimintaa, MTV kertoo. Suunnitteilla on sekä teknobileet että autonäyttely.

Hallissa on noin 40 eri omistajien lentokonetta. Kymmenkunta niistä ei kestä ulkosäilytystä. MTV:n uutisessa arvellaankin, että osa koneista siirretään pois Malmilta, jolloin kentän kuluja tällä hetkellä jakavan ilmailuyhteisön määrä pienenee.

Kaupunki on valmis vuokraamaan pienen osan hangaarista lentokoneiden huoltoyrityksen toimintaa varten. IIma-alusten säilyttämiseen perinteistä rakennusta ei kuitenkaan saa enää 15. toukokuuta jälkeen käyttää.

MTV ei tavoittanut kommentteja varten vuosilomalla olevaa kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäkeä, joka vastuualueeseen Malmi rakennuksineen kuuluu. T.T.

http://www.lentoposti.fi/uutiset/mt...koneita_ulos_malmin_perinteisesta_hangaarista

Helsingin kaupungin puolelta tahallista kiusantekoa. Teknobileet sekä autonäyttely..
 

Mitenkähän Piper PA-31 lentää yksimoottori tilanteessa? Lähes pahinta mitä voi tapahtua on tehon menetys lentoonlähdössä, yksikin moottori pimeänä on jo riittävä syy minkälaiseen jättikaputtiin tahansa. Pilotti jäätyy moottorin piiputtaessa niin hommeli on paketissa.
@TBman , onko sinulle konetyyppi tuttu?
Onnettomuuden syy tuntematon, jotakin oli kirjoiteltu räjähdyksestä ilmassa.
 
Mitenkähän Piper PA-31 lentää yksimoottori tilanteessa? Lähes pahinta mitä voi tapahtua on tehon menetys lentoonlähdössä, yksikin moottori pimeänä on jo riittävä syy minkälaiseen jättikaputtiin tahansa. Pilotti jäätyy moottorin piiputtaessa niin hommeli on paketissa.
@TBman , onko sinulle konetyyppi tuttu?
Onnettomuuden syy tuntematon, jotakin oli kirjoiteltu räjähdyksestä ilmassa.

On PA-31 tuttu. Kaiversin ihan manuaalin esiin... yksimoottoritilanteessa jos on täysi poka päällä ja lentoonlähtö tilanne, niin aika kapealla näyttää +200 f/min. Eli, jos sattuu myötätuulessa puolelle Kaarto, niin turve kutsuu... PA-31 lentää muuten normitehoilla helposti ylikuormassa ja sitten jos sattuu yksimoottoritilanteessa, niin ei pysy ilmassa...
Hitaassa vauhdissa muuten hyvä, mutta kuten kaikki Piperit, kamalia vastukseltaan, eli kidukset sisään, auttaa jo paljon, jos pilotti unohti nekin, niin saattoi olla niitti tälle hommalle ... puhumattakaan telineet, tai laippoja yli 15 astetta...

EDIT: silminnäkijähavainto siten, että kone olisi räjähtänyt ilmassa????? Tuo on kyllä vähintään erikoista....
EDIT2.: Nyt muuten muisti palaa pätkittäin. Riippuen mallista, niin polttoaine mittarit ja POLTTOAINEEN VIRTAUSMITTARIT ovat taulussa ja nimenomaan suomessakin on tapahtunut onnettomuus, jossa PA-31 meni palavana mäkeen ja vanha isäni ystävä Aminoffin kuoli onnettomuudessa ( hän muuten hyppäsi rahtiovesta kun kone oli tulessa finaaliliussa)
Eli kyllä.... Voi jyrähtää ilmassa!!! https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_siviili-ilmailun_lento-onnettomuuksista
Katsokaa 2. Lokakuuta 1982 onnettomuus Joensuussa!
 
Viimeksi muokattu:
Näyttää vaan olevan niin, että kone kuin kone on vaikeuksissa jos heti irtoamisen jälkeen tulee teknisiä ongelmia, siinä ei paljon pelastusvarjot auta.

En tiedä, saako tuon painoiseen koneeseen paukkuvarjoa?
Jos oli bensapalo ohjaamossa, eipä siinä pelastusvarjokaan mitään olisi auttanut. Lähinnä pitkittänyt kärsimystä.
Moottorin piiputtaminen on paha juttu, mutta tuo mahdollinen ohjaamopalo..:eek:
 
En tiedä, saako tuon painoiseen koneeseen paukkuvarjoa?
Jos oli bensapalo ohjaamossa, eipä siinä pelastusvarjokaan mitään olisi auttanut. Lähinnä pitkittänyt kärsimystä.
Moottorin piiputtaminen on paha juttu, mutta tuo mahdollinen ohjaamopalo..:eek:

Joo, ikävä kyllä tuo virtausmittarien dekantterien lasi oli ilmeisesti useamman koneen ja ilmailijan loppu, mutta käsittääkseni servicebulletin 90 luvulla laitatti kaikkiin uuden systeemin, tai siis oletan näin....
Siis karmein asia koneessa ilmassa on tuli... sitä kun ei pääse pakoon muuten, kuin hyppäämällä ulos... Jos ei ole natikka 425 selässä, niin paha paikka... monesti on vielä niin, että vaikka mukana olisi sammutin, niin kun vedät liipasimen siitä pohjaan, katoaa näkyvyyskin saman tien..
 
Laukkanen kertoo kirjassaan Koelentäjän päiväkirjasta II kuinka Koelentueessa itse asiassa kokeilivat Piper Chieftainia eri olosuhteissa. Juttu on useamman sivun mittainen, joten en lähde sitä tähän referoimaan. Laukkasen mielestä moottorihäiriön yllättäessä Chieftainilla, on lopputulos kiinni ohjaajan osaamisesta, varautumisesta, olosuhteista ja hyvästä onnesta.

Ilmavoimien Chieftainit kuuluivat suunnitteluperusteiltaan ns. light twins -sarjaan (alle 5700 -kiloisiin). Näille koneille on ominaista, että huolimatta kahdesta moottorista, niiltä ei vaadita lentoonlähdössä tapahtuvassa moottorihäiriössä minkäänlaista lennonjatkamiskykyä ellei niitä ole tyyppihyväksytty kymmenelle tai useammalle matkustajalle.

Chieftainin suurin lentopaino on n. 3100 kg ja sen edustaman kokoluokan koneiden on osoitettava tietty nousukyky yhdellä moottorilla. Määräys tarkoittaa, että valmistajan tulee osoittaa lentokoneella olevan tietyn nousukyvyn 5000 jalan korkeudessa. Nousukykyvaatimus riippuu koneen sakkausnopeudesta laskuasussa.

Laukkasen esimerkki Chieftainista menee näin:

Jos koneen sakkausnopeus on esim. 63 solmua, nousukykyvaatimus on noin 0,5 m/s 5000 jalan korkeudessa. Chieftainin osalta vaatimus täyttyy sillä edellytyksellä, että pilotti lentää tarkkaan oikein ja on saattanut koneen sileäksi. Nousukyky on täten ihannetapauksessa maksimipainolla 0,8 m/s.

Ja nämä edellytykset täyttyvät:

- Käyvässä moottorissa on täysi teho
- Käyvässä moottorissa seos rikkaalla
- Sammuneen moottorin potkuri on lepuutettu
- Sammuneen moottorin jäähdytysluukku suljettu
- Laskuteline sisällä
- Laskusiiveke ylhäällä
- Viiden asteen kallistus käyvän moottorin puolelle

Laukkanen on todella kriittinen konetyyppiä kohtaan:

Moottorihäiriö lentoonlähdössä:

Kone ei omaa minkäänlaista nousukykyä ennen kuin se on saatettu yksimoottoritilannetta vastaavaan asuun ja lennetään juuri oikealla nopeudella. Kaikki muu on toiveunta.

Loppuosa artikkelista käsittelee sitten itse toimenpiteitä moottorihäiriötilanteissa (lähtökiito maassa, sammuminen estetason yläpuolella, sammuminen irtautumisen jälkeen). Lisäksi tämä käsittelee myös tilannetta Suomen eri lentokentillä ja niiden eri olosuhteissa.
 
Laukkanen kertoo kirjassaan Koelentäjän päiväkirjasta II kuinka Koelentueessa itse asiassa kokeilivat Piper Chieftainia eri olosuhteissa. Juttu on useamman sivun mittainen, joten en lähde sitä tähän referoimaan. Laukkasen mielestä moottorihäiriön yllättäessä Chieftainilla, on lopputulos kiinni ohjaajan osaamisesta, varautumisesta, olosuhteista ja hyvästä onnesta.

Ilmavoimien Chieftainit kuuluivat suunnitteluperusteiltaan ns. light twins -sarjaan (alle 5700 -kiloisiin). Näille koneille on ominaista, että huolimatta kahdesta moottorista, niiltä ei vaadita lentoonlähdössä tapahtuvassa moottorihäiriössä minkäänlaista lennonjatkamiskykyä ellei niitä ole tyyppihyväksytty kymmenelle tai useammalle matkustajalle.

Chieftainin suurin lentopaino on n. 3100 kg ja sen edustaman kokoluokan koneiden on osoitettava tietty nousukyky yhdellä moottorilla. Määräys tarkoittaa, että valmistajan tulee osoittaa lentokoneella olevan tietyn nousukyvyn 5000 jalan korkeudessa. Nousukykyvaatimus riippuu koneen sakkausnopeudesta laskuasussa.

Laukkasen esimerkki Chieftainista menee näin:

Jos koneen sakkausnopeus on esim. 63 solmua, nousukykyvaatimus on noin 0,5 m/s 5000 jalan korkeudessa. Chieftainin osalta vaatimus täyttyy sillä edellytyksellä, että pilotti lentää tarkkaan oikein ja on saattanut koneen sileäksi. Nousukyky on täten ihannetapauksessa maksimipainolla 0,8 m/s.

Ja nämä edellytykset täyttyvät:

- Käyvässä moottorissa on täysi teho
- Käyvässä moottorissa seos rikkaalla
- Sammuneen moottorin potkuri on lepuutettu
- Sammuneen moottorin jäähdytysluukku suljettu
- Laskuteline sisällä
- Laskusiiveke ylhäällä
- Viiden asteen kallistus käyvän moottorin puolelle

Laukkanen on todella kriittinen konetyyppiä kohtaan:

Moottorihäiriö lentoonlähdössä:

Kone ei omaa minkäänlaista nousukykyä ennen kuin se on saatettu yksimoottoritilannetta vastaavaan asuun ja lennetään juuri oikealla nopeudella. Kaikki muu on toiveunta.

Loppuosa artikkelista käsittelee sitten itse toimenpiteitä moottorihäiriötilanteissa (lähtökiito maassa, sammuminen estetason yläpuolella, sammuminen irtautumisen jälkeen). Lisäksi tämä käsittelee myös tilannetta Suomen eri lentokentillä ja niiden eri olosuhteissa.

Kyllä Jyrki tietää mistä puhuu... muttei kyllä mun ulkomuistikaan oikein heikko ollut... käsikirja varoittaa nimenomaan siitä, että kone pitää välittömästi saada sileäksi, jos mopo piiputtaa ... olen lentänyt kyseisellä tyypillä pakkotilanneharjoittelun yksimoottori tilanteineen ja 12.03.2011 viimeksi, tarkkaria tehdessä IMC oloissa. Olen kirjoittanut muistiooni, että oli hikinen keikka, mutta Greig (tarkastuksen vastaanottaja) oli aivan läpimärkä vieressäni. Keikan pituus 1h 37 min, kokonaisaika 2589 h.
Pelottava peli.
Tuon sijaan LS400 Piper on upea yksimoottoritilanteessa, voimaa on, kuin pienessä kylässä ja on liki tuo ja sama, että onko poka täysi vai tyhjä niin aina menee... :)
 
Back
Top