Neukut käyttivät alkuvaiheessa tämmöistä modattua MiG-21 -viritelmää siiven testauksessa.
Katso liite: 14279
Tu-144:n ensilento toki tapahtui ennen brittiläis-ranskalaista Concordea, mutta operatiiviseen käyttöön kone ehti Aeroflotille vasta Concorden jälkeen. Lisäksi Tupolev oli teknisesti varsin epäluotettava ja se vaati paljon huoltoa, monimutkainen kun oli.
Täällä on mielenkiintoista vertailua:
http://www.airliners.net/forum/viewtopic.php?t=737055
Tämä herätti minun huomioni.
TU-144 engines were woefully inefficient in supercruise, so had to have partial reheat for the whole of the supercruise phase, but with huge levels of fuel consumption, Concorde disengaged reheat after an approx 10 minute phase taking the aircraft from Mach 0.95/28,000ft to Mach 1.7/47,000ft. Both types used reheat on take off, however the TU-144 engines were much heavier than the Olympus 593s. No way could a TU-144 perform as the payload/range advertised.
EDIT: Muutenkin haiskahtaa siltä, että jo alkujaan Tu-144 oli neukkujen arvovaltaprojekti, eikä mikään aito pyrkimys saada aikaan toimiva, turvallinen ja luotettava yliäänimatkustajakone. Kremlille varmaan selvisi, että Ranska ja Britannia tällaiseen pyrkivät ja mahdollisesti myös Yhdysvallatkin. Ja pitihän sitä tälläkin alalla saada sitten aikaan kunnon kilpavarustelu ja osoittaa neuvostotekniikan ylivertaisuus.
Tu-144:n urahan olikin sitten lopulta kaikkea muuta kuin mairitteleva. Kone jäi vähäiselle käytölle ja sillä lennettiin vain jotain Neuvostoliiton sisäisiä postinkuskauslentoja ja joitain reittilentoja Moskovan ja jonkun kuppaisen Alma-Atan välillä. Jos olisivat tosissaan halunneet elvistellä toimivalla koneella, olisi pitänyt lentää Amerikkaan, tai nyt vähintäänkin Pariisiin ja Lontooseen.
