ZU-23-2 "Sergei" 23 Itk 61: Käyttö modernissa sodankäynnissä ja modernisoinnit

Jos Hostomel kiitoradalle olisi ajettu yksi kuorma-auto, niin Il-76 lentokoneiden laskeutuminen olisi estynyt, eli sama lopputulos mutta ilman 20h taistelua.
Venäläinen laskuvarjojoukkojen sotilas on niin tyhmä, ettei saa yhtä kuorma-autoa siirrettyä 50 metriä? Se on ihan sama mitä rojua siihen kiitoradalle kaadat, jos et pidä kenttää tulen alla niin ne rojut raivataan sivuun ja Iljushinit tuovat sotilaita ja raskaampaa kalustoa. Kentän pitäminen tulen alla taas vaatii taistelemista sinne jo päässeitä vihollisia vastaan.
 
Venäläinen laskuvarjojoukkojen sotilas on niin tyhmä, ettei saa yhtä kuorma-autoa siirrettyä 50 metriä? Se on ihan sama mitä rojua siihen kiitoradalle kaadat, jos et pidä kenttää tulen alla niin ne rojut raivataan sivuun ja Iljushinit tuovat sotilaita ja raskaampaa kalustoa. Kentän pitäminen tulen alla taas vaatii taistelemista sinne jo päässeitä vihollisia vastaan.

Alkupäivinä Belaaz dumpperi pysäytti yhden hyökkäyssuunnan. Se rikottiin keskelle tietä. En tiedä mikä malli oli mutta isoin on tämmöinen:

"Dumpperi on 20,6 metriä pitkä, 9,8 metriä leveä ja 8,1 metriä korkea. Ilman kuormaa auto painaa 360 tonnia, ja se voi kuljettaa enintään 450 tonnia tavaraa. Siinä on jokaiselle renkaalle oma sähkömoottori kukin teholtaan 1 200 kW (1 632 hv)."
 
Venäläinen laskuvarjojoukkojen sotilas on niin tyhmä, ettei saa yhtä kuorma-autoa siirrettyä 50 metriä? Se on ihan sama mitä rojua siihen kiitoradalle kaadat, jos et pidä kenttää tulen alla niin ne rojut raivataan sivuun ja Iljushinit tuovat sotilaita ja raskaampaa kalustoa. Kentän pitäminen tulen alla taas vaatii taistelemista sinne jo päässeitä vihollisia vastaan.
No jarruletkut poikki ja vähän muuta jäynää niin hitaaksi menee.
Tuommoista kenttäähän pitää tulittaa korohoroilla vaihtuvista asemista koko ajan.
 
Viimeksi muokattu:
No jarruletkut poikki ja vähän muuta jäynää niin hitaaksi menee.
Tuommoista kenttäähän pitää tulittaa korohoroilla vauhtuvista asemista koko ajan.
Eiköhän lentokentältä löydy seilaiset työkoneet, että sen Zilin saa työnnettyä pois siitäkin huolimatta.

Kenttää pitää pystyä hallitsemaan tulella jolla voidaan estää raivaus.
 
En tunne Hostomelin taistelua, kommentoin vain yleisesti tuota kiitoradan tukkimista.

Auto saadaan kyllä suht helposti pois tieltä, tarvittaessa vaikka miesvoimin. Kuitenkin, siihen on todella niukasti aikaa, jokainen ilmassa kaarteluun käytetty minuutti lisää riskiä kuljetuskoneelle, vihollinen on jo saanut hälytyksen eikä tarvita kuin yksi huimapäinen hävittäjäkuski, joka voi aiheuttaa todella suuria vaikeuksia ja tappioita. Siksi mä näkisin, että se kuorma-autokin aiheuttaa erittäin merkittävän viivästyksen tollasessa tilanteessa, ja mulle joukkueen kouluttaja sanoi, että vihollista kannattaa häiritä käytännössä aina, kun se on mahdollista. Aivan erityisesti, jos lentokentällä on edes jonkinlainen suojaosasto, joka voi häiritä tai tulellaan jopa estää auton raivaamisen edestä (keskellä kiitorataa seisova auto on hyvin suojaton kohde), se voi sulkea kiitoradan varmaan suht helposti tunniksi. Siinä alkaa jo polttoainekuormakin huveta ikävästi.


Kiitoratoja on monesti tukittu juuri kuorma-autoilla, erityisesti lentokonekaapparin lentäessä kentän läheisyydessä. Tällöin toki autoissa on ollut kuljettajat, moottorit pidetty käynnissä ja radiopuhelimella tarvittaessa ne oltaisiin ajettu sivuun, jos kone olisi tästä huolimatta tullut väkisin laskuun - kukaan poliitikko ei ottaisi sellaista riskiä, että aiheuttaisi lento-onnettomuuden. Tollaisessa vähän päöinvastaisessa tilanteessa se pikasulku olisi varmaan helpoin tehdä ajamalla auto kiitoradalle, ja yksinkertaisesti poistaa virta-avain kuljettajan evakuoituessa. Harva laskuvarjojääkäri on asiantunteva autovaras. Kun vielä puhutaan itäkalustosta, missä on yleensä keskuspainejärjestelmä, laskisin renkaat tyhjiksi ennen moottorin sammutusta, tai vaikkapa kuljettaja evakuoituessaan puhkoo ne yksinkertaisesti ampumalla. Tällöin auton saaminen pois tieltä käsivoiminkin hankaloituu merkittävästi, vaihteen saa vapaalle ja käkkärin pois päältä yksinkertaisesti murtautumalla ohjaamoon. Ja ne tusina autoa työntävää laskuvarjojääkäriä kiitoradalla ovat aika herkkumaali oikeastaan mille tahansa yksikölle.


Tuo siis sillä reunaehdolla, että lentokentällä on vielä vastarintaa tekevä suojaosasto tai tukikohtakomppania, joka häirintään kykenee. Saadessaan toimia rauhassa jääkärit varmasti saavat auton siirrettyä minuuteissa.
 
En tunne Hostomelin taistelua, kommentoin vain yleisesti tuota kiitoradan tukkimista.

Auto saadaan kyllä suht helposti pois tieltä, tarvittaessa vaikka miesvoimin. Kuitenkin, siihen on todella niukasti aikaa, jokainen ilmassa kaarteluun käytetty minuutti lisää riskiä kuljetuskoneelle, vihollinen on jo saanut hälytyksen eikä tarvita kuin yksi huimapäinen hävittäjäkuski, joka voi aiheuttaa todella suuria vaikeuksia ja tappioita. Siksi mä näkisin, että se kuorma-autokin aiheuttaa erittäin merkittävän viivästyksen tollasessa tilanteessa, ja mulle joukkueen kouluttaja sanoi, että vihollista kannattaa häiritä käytännössä aina, kun se on mahdollista. Aivan erityisesti, jos lentokentällä on edes jonkinlainen suojaosasto, joka voi häiritä tai tulellaan jopa estää auton raivaamisen edestä (keskellä kiitorataa seisova auto on hyvin suojaton kohde), se voi sulkea kiitoradan varmaan suht helposti tunniksi. Siinä alkaa jo polttoainekuormakin huveta ikävästi.


Kiitoratoja on monesti tukittu juuri kuorma-autoilla, erityisesti lentokonekaapparin lentäessä kentän läheisyydessä. Tällöin toki autoissa on ollut kuljettajat, moottorit pidetty käynnissä ja radiopuhelimella tarvittaessa ne oltaisiin ajettu sivuun, jos kone olisi tästä huolimatta tullut väkisin laskuun - kukaan poliitikko ei ottaisi sellaista riskiä, että aiheuttaisi lento-onnettomuuden. Tollaisessa vähän päöinvastaisessa tilanteessa se pikasulku olisi varmaan helpoin tehdä ajamalla auto kiitoradalle, ja yksinkertaisesti poistaa virta-avain kuljettajan evakuoituessa. Harva laskuvarjojääkäri on asiantunteva autovaras. Kun vielä puhutaan itäkalustosta, missä on yleensä keskuspainejärjestelmä, laskisin renkaat tyhjiksi ennen moottorin sammutusta, tai vaikkapa kuljettaja evakuoituessaan puhkoo ne yksinkertaisesti ampumalla. Tällöin auton saaminen pois tieltä käsivoiminkin hankaloituu merkittävästi, vaihteen saa vapaalle ja käkkärin pois päältä yksinkertaisesti murtautumalla ohjaamoon. Ja ne tusina autoa työntävää laskuvarjojääkäriä kiitoradalla ovat aika herkkumaali oikeastaan mille tahansa yksikölle.


Tuo siis sillä reunaehdolla, että lentokentällä on vielä vastarintaa tekevä suojaosasto tai tukikohtakomppania, joka häirintään kykenee. Saadessaan toimia rauhassa jääkärit varmasti saavat auton siirrettyä minuuteissa.

Kaipa vihollinen pyrkisi murtamaan vastarinnan ennen omien ukkojen laittamista kentälle? Täsmäaseita, raketinheitintulta, taisteluhelikoptereita jne. puolustavan joukon niskaan.

Eli millä ikinä kiitorata ja rullaustiet sitten suljetaankaan, niin en luottaisi siihen, että kenttä saadaan pidettyä ainakaan kivääritulen alla. Saisi olla muutakin kuin auto ja puhkotut renkaat. Räjäytetäänkö vaikkapa pyörät irti, niin siihen en ota kantaa, mutta mutta...

Eikä sitten tehdä mitään "ei tätä saa käyntiin ilman avainta" -olettamia! Mä olen käynnistänyt ja ajanut onnellisesti viime vuosikymmenen tekniikkaa edustavalla pyöräkuormaajalla ihan toisen merkkisen koneen avaimilla... Mutta se oli vahinko, taskussani oli puolen konekaluston avaimet ja enempää ajattelematta työnsin virtalukkoon ensimmäisenä käteen osuneet ryhtyessäni työhön. Kollegat pääsivät "vähän" vinoilemaan, kun tulivat hakemaan toisen koneen virta-avaimia ja lykkäsin heille kaikki taskunpohjalta löytyneet, ml. oman koneeni oikean avaimen. (Jep, se oli japanilainen kone.)

Laskeutumiseen kelpoisten alueiden blokkaamisesta tulee vielä mieleen, että ehkäpä täyteenlastatut vaihtolavat ja sopivalla tartunnalla olevat kontit voisivat olla hyviä tukkeita? Tarvittaessa poistettavissa varsin nopeasti, jos kenttää tarvitaan omaan operointiin, mutta miesvoimin liikuttelu on vaikeaa. Alle voi laittaa kumimattoa tms. hankaloittamaan liikuttelua työntämällä/vetämällä ja yhdistää kokonaisuuteen myös isomman luokan panoksen kaukolaukaisimella.

Toisaalta tulee mieleen, olisiko mahdollista/kannattavaa lavastaa kenttä heikommin puolustetuksi kuin mitä se onkaan? Miten olisi esim. kiitoradan blokkaaminen bitumilla maalatuilla betonipalkeilla? Hyvällä tuurilla ne jäävät havaitsematta ja Iljushinin laskutelineet ei varmaan tykkää hyvää... Ja voisihan sen tehdä paremminkin, jos kenttä on itselle tarpeeton? Ei muuteta kenttää perunapelloksi, vaan lyödään betonipalkit kiitoradalle ja rakennetaan toinen kiitorata niiden päälle (asfalttia matkivaa vaneria tai muovilevyä?). Siihen kun laskeudut, niin morjes.
 
Ja ketjun aihe oli...
Osumaprosenteista:
Jos yksi jaos ampuu kolmella tykillä kuljetuskopteria, vaikka kolme lyhyttä puolen sekunnin pursketta/tykki, lähtee liikkeelle n 51 ls/tykki. Yhteensä siis jaos ampuu 153 kranaattia. Jos osumaprosentti on 3,18, niin kopteriin mäjähtää 4-5 (4,83) räjähtävää kranaattia. Riittävä?
Taulukko ei kerro moneenko kohteeseen osutaan, vaan moniko laukauksesta osuu.
Kauan kesti, ennenkuin joku huomasi, ettei se II MS aikainen Bofors sentään Sergeitä voita, vaikka tilastot niin näyttäis osoittavan. Kun tulinopeus on miltei kymmenkertainen, niin osumiakin tulee samassa suhteesa yhden ohilennon aikana. Mutta: Ne osumat tuli ladon kokoisen maaliin (halkaisija 12 m) joka lensi DC-3:n nopeudella. Lohtajalla ammutaan paljon siten, että tuliyksiköille annetaan valmiiksi tutkalla mitattu maalin nopeus. Sotatilanteessa yleisempi tilanne on, että Sergei-ptri joutuu itse arvioimaan maalin nopeuden. Tällaisessa tilanteessa 5/9 tuliyksikköä ei saanut tähän ladon kokoiseen maaliin ainuttakaan osumaa.

Lohtajalla tykit ovat rivissä rannalla ja ammutaan ohittavaan maaliin kaikessa rauhassa. Siis vähän kun alokkaat radalla ekoissa rk-ammunnoissa "Ovatko ampujat valmiit?" kyselyineen. Monelle on tuttua, ettei ollut yhtä helppo osua puiden välissä vilahtavaan viholliseen simusodassa. Entä, mitähän ne tulokset olisi sitten, jos tämän yllättävän ilmaantumisen ja lentosuunnan lisäksi maali vielä lentäisikin todenmukaisesti 2-2,5 kertaa nopeammin ja olis kooltaan vain puolet siitä aikaisemmin esittelemieni tilastojen ladon seinästä?

Ahti Lappi on todennut: "Tekniikkaa ei voi millään korvata". Vaikka miestä on ihan aiheellisesti monesti moitittukin, oletan, että hän tämän asian tuntee. It-miesten omien sanojen mukaan modernisoimattoman Sergein "tulenkäytön on oltava agressiivista". Eli kun ammutaan taivas täyteen kranaatteja, voi säkällä joku osuakin. Joku kaipasi uudempaa tilastoa kovapanosammunnoista. Tässä alla on, mutta sillä ei ole samaa arvoa, kun ei tiedä miten tulokset on syntyneet. Sen nyt voi sanoa, että noita tuloksiltaan "parempia" järjestelmiä löytyy meiltä: Marksman 8 kpl ja 35 ItK 88 18 kpl.
Kuinka hyvin 1995 vuoden elektroniikka käynnistyy joskus vuonna 2025.
Sitä minäkin olen pohtinut, mutta ihan samaahan voisi kysyä esim. Leopard 2A4:stä tai Crotalesta. Kai se käynnistyy, jos sitä on onnistuttu ylläpitämään
Tätä elektroniikan säilymistä ruvettiin kysymään, kun kiistelty entinen huoltomies Tuomo Hirvonen julkaisi poleemisen kirjansa 1990-luvulla. Paljasti siinä, kuinka modernisoidun T-55 kaluston hieno elektroniikka meni varastoinnissa piloille. Mutte ne oli Maavoimien ekat elektroniset ajoneuvojärjestelmät ja näistä ajoista on opittu 30 v aikana
Ja mikä tämä 2s raja on? Haluaisin laskea vähän eri skenaarioita mutta meinaa kaatua lähtötietojen puutteeseen.
Kahden sekunnin lentoaika on Sergein tehokas kantama. Liittyy ennakon ja maalin lentosuunnan arvioimiseen ja tuloksen asettamiseen "sormituntumalla" tykkilaskimeen. Jos maalin 200 m/s nopeudessa on (ihan realistinen) 20 % virhe, niin tuli ohittavaan maaliin menee edelle tai jää taakse 80 m. Lentosuunnan virhe vielä tähän päälle.

Lohtaja 2004.PNG
 
Viimeksi muokattu:
Laskeutumiseen kelpoisten alueiden blokkaamisesta tulee vielä mieleen, että ehkäpä täyteenlastatut vaihtolavat ja sopivalla tartunnalla olevat kontit voisivat olla hyviä tukkeita? Tarvittaessa poistettavissa varsin nopeasti, jos kenttää tarvitaan omaan operointiin, mutta miesvoimin liikuttelu on vaikeaa.

Omassa käytössä olevat lentokentät kannattaisikin blokata catepillareilla aina lentojen välissä, ettei tule yllättävää maahanlaskua.
 
Omassa käytössä olevat lentokentät kannattaisikin blokata catepillareilla aina lentojen välissä, ettei tule yllättävää maahanlaskua.

Sitten kun oma kone pitää saaha äkkiä alas, niin 20 ukkoa juoksee 1,5 km matkan kentän päästä toiseen. Jotta saahaan catepillarit pois.
 
Kauan kesti, ennenkuin joku huomasi, ettei se II MS aikainen Bofors sentään Sergeitä voita, vaikka tilastot niin näyttäis osoittavan. Kun tulinopeus on miltei kymmenkertainen, niin osumiakin tulee samassa suhteesa yhden ohilennon aikana. Mutta: Ne osumat tuli ladon kokoisen maaliin (halkaisija 12 m) joka lensi DC-3:n nopeudella. Lohtajalla ammutaan paljon siten, että tuliyksiköille annetaan valmiiksi tutkalla mitattu maalin nopeus. Sotatilanteessa yleisempi tilanne on, että Sergei-ptri joutuu itse arvioimaan maalin nopeuden. Tällaisessa tilanteessa 5/9 tuliyksikköä ei saanut tähän ladon kokoiseen maaliin ainuttakaan osumaa.

Lohtajalla tykit ovat rivissä rannalla ja ammutaan ohittavaan maaliin kaikessa rauhassa. Siis vähän kun alokkaat radalla ekoissa rk-ammunnoissa "Ovatko ampujat valmiit?" kyselyineen. Monelle on tuttua, ettei ollut yhtä helppo osua puiden välissä vilahtavaan viholliseen simusodassa. Entä, mitähän ne tulokset olisi sitten, jos tämän yllättävän ilmaantumisen ja lentosuunnan lisäksi maali vielä lentäisikin todenmukaisesti 2-2,5 kertaa nopeammin ja olis kooltaan vain puolet siitä aikaisemmin esittelemieni tilastojen ladon seinästä?

Ahti Lappi on todennut: "Tekniikkaa ei voi millään korvata". Vaikka miestä on ihan aiheellisesti monesti moitittukin, oletan, että hän tämän asian tuntee. It-miesten omien sanojen mukaan modernisoimattoman Sergein "tulenkäytön on oltava agressiivista". Eli kun ammutaan taivas täyteen kranaatteja, voi säkällä joku osuakin. Joku kaipasi uudempaa tilastoa kovapanosammunnoista. Tässä alla on, mutta sillä ei ole samaa arvoa, kun ei tiedä miten tulokset on syntyneet. Sen nyt voi sanoa, että noita tuloksiltaan "parempia" järjestelmiä löytyy meiltä: Marksman 8 kpl ja 35 ItK 88 18 kpl.


Tätä elektroniikan säilymistä ruvettiin kysymään, kun kiistelty entinen huoltomies Tuomo Hirvonen julkaisi poleemisen kirjansa 1990-luvulla. Paljasti siinä, kuinka modernisoidun T-55 kaluston hieno elektroniikka meni varastoinnissa piloille. Mutte ne oli Maavoimien ekat elektroniset ajoneuvojärjestelmät ja näistä ajoista on opittu 30 v aikana

Kahden sekunnin lentoaika on Sergein tehokas kantama. Liittyy ennakon ja maalin lentosuunnan arvioimiseen ja tuloksen asettamiseen "sormituntumalla" tykkilaskimeen. Jos maalin 200 m/s nopeudessa on (ihan realistinen) 20 % virhe, niin tuli ohittavaan maaliin menee edelle tai jää taakse 80 m. Lentosuunnan virhe vielä tähän päälle.

Katso liite: 71323

Hyvää tekstiä.

Ite vaan miettinyt, että joku 30 000 mk tietokone 90-luvulta ei ehkä enää käynnisty. Mutta sen mukana ostettu printteri kyllä
 
Sitten kun oma kone pitää saaha äkkiä alas, niin 20 ukkoa juoksee 1,5 km matkan kentän päästä toiseen. Jotta saahaan catepillarit pois.
Tai sitten catepillarin vieressä päivystää sotilas joka vaihdetaan sopivin väliajoin. Paskanakki mutta armeijassa niitä riittää ja kuuluu asiaan. Siihen hommaan sopii aseetonta palvelua suorittava mies.
 
Mä tiiän n.1340 kilometrin aukihakatun linjan, ne vois pistää siihen tasavälein ja tehdä Keijo-kenttäharmaan Ruukin (RR23 tai RR11) päälle.
Kyllä ne siinä pari talvee säilyy ja sitten
juodaankin jo kälyn kanssa kahvit, vai mikä se on.
Ei saa unohtaa Shell Ensisoilia.
Olis muuten mahoton vaikutus psyykkeeseen.
Vanja puhuu vieläkin ääni väristen Mannerheim-linjasta.
Ja jos vielä automatisoisi ne, niin voisi laittaa linjan suuntaisesti, niin pääsis susi-ongelmastakin.
Taikku-marjastajat saisivat mukavasti lisätienistiä, kun kävisivät kerran sesongissa pyyhkimässä linnunpaskat veke.
Saa käyttää.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
1670195098028.png
 
Sergeillä osuminen on paljon kiinni asettajasta. Maalin oikean liiketilan ja korjausten asettaminen ratkaisee tuloksen. Patterini ampui yhteen ohittavaan lentoon yli 50 % tarkkuudella kertausharjoituksessa. Joten kyllä Sergeillä osuukin. Nopeus saadaan tuliasemapäätteltä, jos näkyy tutkassa.

edit: panovirheitä.
 
Viimeksi muokattu:
Sodassa harmittavaista on että saa vain yhden mahdollisuuden onnistua. Jos ei onnistu niin se on game over. Siinä mielessä järjestelmän olisi oltava sellainen jolla päästäisiin parempiin todennäköisyyksiin.
 
Sodassa harmittavaista on että saa vain yhden mahdollisuuden onnistua. Jos ei onnistu niin se on game over. Siinä mielessä järjestelmän olisi oltava sellainen jolla päästäisiin parempiin todennäköisyyksiin.

Kohtuullisen dramaattinen väitämä. Tarkoitatko että jos Sergei ampuu maalista ohitse, niin kyseinen patteri tuhotaan välittömästi niille sijoilleen?

Jos on kohti tuleva ohjus niin sitten ehkä on pakko osua laakista. Mutta normaalitilanteessa it-patteri saattaa ampua maalista ohitse ilman että olisi välttämättä game over.
 
Kohtuullisen dramaattinen väitämä. Tarkoitatko että jos Sergei ampuu maalista ohitse, niin kyseinen patteri tuhotaan välittömästi niille sijoilleen?

Jos on kohti tuleva ohjus niin sitten ehkä on pakko osua laakista. Mutta normaalitilanteessa it-patteri saattaa ampua maalista ohitse ilman että olisi välttämättä game over.
Ei, tarkoitan, että sen suojaama kohde tuhotaan aika suurella todennäköisyydellä. Jos suojattava kohde tuhotaan niin kyllä sitä epäonnistumisena voi pitää.
 
Kohtuullisen dramaattinen väitämä. Tarkoitatko että jos Sergei ampuu maalista ohitse, niin kyseinen patteri tuhotaan välittömästi niille sijoilleen?

Jos on kohti tuleva ohjus niin sitten ehkä on pakko osua laakista. Mutta normaalitilanteessa it-patteri saattaa ampua maalista ohitse ilman että olisi välttämättä game over.
Eikö ole jopa niin että it-patteri ampuu joka tapauksessa lähes aina ohi maalista. Silloinkin kun homma toimii.
 
Back
Top