ZU-23-2 "Sergei" 23 Itk 61: Käyttö modernissa sodankäynnissä ja modernisoinnit

[Samovarius]

IT-tykin ammuksen sytyttimen voisi kuvitella olevan suht herkän, eikä IFV-kanuunankaan ap-ammuksessa varmasti mahdottoman pitkä viive ole. Ainakin ensimainittu varmasti aktivoituu osuessaan helikopterin pintaan ja viive sytyttää latauksen joitain kymmeniä senttejä syvemmällä, siihenhän koko ampumatarvike on tarkoitettu ja suunniteltu. Helikopterin runko on sisältä melko kompakti, joten ammus melko varmasti osuu johonkin eikä vain hulahda sukkana läpi kuin jostain WW2 kangaspuista. Ehkä kuljetushelikopterin ikkunaplekseistä voisi mässillä hulahtaa läpi?

Monestihan tuolla "osumankestävyydellä" tarkoitetaan käytännössä sitä, että kopterin todennäköisyys selvitä yksittäisestä osumasta on suuri. Esimerkiksi moottorit ja ohjausjärjestelmä on kahdennettu, ja kone pysyy yhä ilmassa ja hallinnassa. Joitain kriittisiä kohtia tietysti on tst-koptereissa vahvastikin panssaroitu. Se on aivan selvää että helikopteri ei voi olla kauttaaltaan panssaroitu jotain 30X173 nuoliammusta vastaan, todennäköisesti ei edes yksittäisestä kohdasta.

 

[Kyylä]

Riippuu siitä, että käytetäänkö HE vai AP ammusta.

Kyllä. Riippuu.

 

[Pzgnrl]

Mikään kopteri ei voi kestää kauttaaltaan 30 mm tykin osumia. Ja mitä jälkeä olen 30 mm(x165) sirpalekranun nähnyt tekevän paksuun teräkseen, niin epäilen kovasti. Ja siihen päälle panssariammukset ja alikalit.

Mitä luultavimmin tuolla tarkoitetaan, että miehistöä ympäröi panssariamme, joka kestää osuman (suoraan, epäsuoraan?) ja mahdollisesti moottoria samoten. Osumakestävyys voinee tarkoittaa sitäkin, että yksittäisen osuman jälkeen kone on tuotavissa hallitusti tonttiin X minuuttia. Tapoja luokitella on monia.

 

[PH]

Mikään kopteri ei voi kestää kauttaaltaan 30 mm tykin osumia. Ja mitä jälkeä olen 30 mm(x165) sirpalekranun nähnyt tekevän paksuun teräkseen, niin epäilen kovasti. Ja siihen päälle panssariammukset ja alikalit.

Mitä luultavimmin tuolla tarkoitetaan, että miehistöä ympäröi panssariamme, joka kestää osuman (suoraan, epäsuoraan?) ja mahdollisesti moottoria samoten. Osumakestävyys voinee tarkoittaa sitäkin, että yksittäisen osuman jälkeen kone on tuotavissa hallitusti tonttiin X minuuttia. Tapoja luokitella on monia.

Täytyy myös muistaa, että kaliiperista riippumatta osuman tuloksena saattaa myös olla mission kill, vaikka härveli ei putoaisikaan.

 

[Einomies1]

Missä sanotaan Havocin panssarin kestävän 30mm suoran osuman?

The tanks and the system of control of the kerosene were conceived in order to prevent the risks of explosions to the case they would be damaged thanks to alloy used, the polyurethane, and with the latex which makes it possible to stop the holes. Pale plastic news supports impacts of projectiles of 30mm.https://www.globalsecurity.org/military/world/russia/mi-28.htm?utm_content=cmp-true

95 lisätuotanto nyt olisikin tyhmä ajatus. Maksaisi paljon enemmän kuin alunperin, kun kaikkien komponenttien tuotantolinjat pitäisi perustaa ihan nollasta uudestaan. Ei noin vanhaa teknologiaa saa enää mistään. Tuolle sun vaatimuslistalle sen sijaan on jopa tuotemerkki ja se on peräti kotimainen: https://senop.fi/product/husky-fcts/

Varmaan ok, jos halutaan panostaa vielä tuohon. Löysin pv:n sivustolta mielenkiintoisen lauseen: Vanhemman kanuunamallin mekaaninen ammunnanhallintajärjestelmä on korvattu elektronisella. Molemmat kanuunat ovat pimeätoimintakykyisiä. https://puolustusvoimat.fi/kalusto#/asset/view/id/1601

 

[Corto]

Löysin pv:n sivustolta mielenkiintoisen lauseen: Vanhemman kanuunamallin mekaaninen ammunnanhallintajärjestelmä on korvattu elektronisella. Molemmat kanuunat ovat pimeätoimintakykyisiä. https://puolustusvoimat.fi/kalusto#/asset/view/id/1601

Mielenkiintoinen nosto.

Tuon voisi tosiaan tulkita että vanhoissa on uusi ammunnanhallintajärjestelmä. Tästä ei ole mitään havaintoa, luulin että tuo tarkoittaisi että 95modissa on elektroninen verrattuna vanhaan. Ja vanhassa valonvahvistimet. Toisaalta jollakin järjestelmällähän sergeille hommatuista goniometreistä ja lasereista se nopeus ja etäisyystieto uutetaan tykeille. Onko nuo laitteet sittenkin integroitu suoraan tykkiin?

Mielestäni olisi kustannustehokas modaus vaihtaa pelkkä ammunnanhallinta ilman mitään sähkösuuntauksia. Sergein ehdottomasti suurin heikkous on tuo vanha laskin joka vaatii asettajalta harjoitusta ja lahjakkuutta. Siltikin jää aina asettamisen viiveen virhe ja esim. kaartavan maalin virhe kun mekaaninen laskin ei voi kiihtyvyyttä huomioida. Itäeuroopan uustuotannossa on koko laskin jätetty pois ja korvattu rinkulatähtäimellä jossa on kehät 70, 170 ja 280 m/s maaleille.

 

[Kyylä]

Mielenkiintoinen nosto.

Tuon voisi tosiaan tulkita että vanhoissa on uusi ammunnanhallintajärjestelmä. Tästä ei ole mitään havaintoa, luulin että tuo tarkoittaisi että 95modissa on elektroninen verrattuna vanhaan. Ja vanhassa valonvahvistimet. Toisaalta jollakin järjestelmällähän sergeille hommatuista goniometreistä ja lasereista se nopeus ja etäisyystieto uutetaan tykeille. Onko nuo laitteet sittenkin integroitu suoraan tykkiin?

Mielestäni olisi kustannustehokas modaus vaihtaa pelkkä ammunnanhallinta ilman mitään sähkösuuntauksia. Sergein ehdottomasti suurin heikkous on tuo vanha laskin joka vaatii asettajalta harjoitusta ja lahjakkuutta. Siltikin jää aina asettamisen viiveen virhe ja esim. kaartavan maalin virhe kun mekaaninen laskin ei voi kiihtyvyyttä huomioida. Itäeuroopan uustuotannossa on koko laskin jätetty pois ja korvattu rinkulatähtäimellä jossa on kehät 70, 170 ja 280 m/s maaleille.

Kyllä se tarkoittaa, että vanhaa uudeksi muutettaessa on kilut korvattu uusilla. Vanha jäi ennalleen. 95:n suuntain on erillisellä jalustalla.

 

[j7u]

Mielenkiintoinen nosto.

Tuon voisi tosiaan tulkita että vanhoissa on uusi ammunnanhallintajärjestelmä. Tästä ei ole mitään havaintoa, luulin että tuo tarkoittaisi että 95modissa on elektroninen verrattuna vanhaan. Ja vanhassa valonvahvistimet. Toisaalta jollakin järjestelmällähän sergeille hommatuista goniometreistä ja lasereista se nopeus ja etäisyystieto uutetaan tykeille. Onko nuo laitteet sittenkin integroitu suoraan tykkiin?

Mielestäni olisi kustannustehokas modaus vaihtaa pelkkä ammunnanhallinta ilman mitään sähkösuuntauksia. Sergein ehdottomasti suurin heikkous on tuo vanha laskin joka vaatii asettajalta harjoitusta ja lahjakkuutta. Siltikin jää aina asettamisen viiveen virhe ja esim. kaartavan maalin virhe kun mekaaninen laskin ei voi kiihtyvyyttä huomioida. Itäeuroopan uustuotannossa on koko laskin jätetty pois ja korvattu rinkulatähtäimellä jossa on kehät 70, 170 ja 280 m/s maaleille.

hmm.... mites se sergeillä menikään: alta pois ja takaa päin.... ei kun alta pois ja päältä päin

Siis miten piti laskimen lentokonemallia kääntää valojuovatähystykseen perustuen menikö alta vai päältä.... ohi kuitenkin

 

[Huhta]

Niin, onhan huonokin ase parempi kuin ei asetta lainkaan. Vähimmäisehtona voitaneen pitää, ettei mistään järjestelmästä tule luopua ilman että sen korvaaja on riittävän täysimääräisesti käytössä.

Vastapainona ovat toki sitten vaihtoehtoiskustannukset. Vanha järjestelmä voi sitoa yllättävän paljon henkilöstöä ja työtunteja, joita ei voida käyttää sitten johonkin hyödyllisempään. Sama pätee määrärahoihin. Kun vielä Ukrainan sota on osoittanut, että täydennyksien saaminen varastoiltaan ohuilta liittolaisilta ja kauppakumppaneilta voi takkuilla, ei ole kovin kestävällä pohjalla sekään, että kalustoa hankitaan vain koulutukseen välttämätön määrä ja toivotaan lisäostoksia sitten harmaassa vaiheessa tai kovassa tilanteessa. Olemme nähneet, että silloin on mitä todennäköisimmin myöhäistä.

Ukraina on kyllä saanut melkoisesti materiaalia. Esim. olkapääohjuksia ja PST-ohjuksia on ymmärtääkseni toimitettu moninkertaisia määriä verrattuna siihen, paljonko Suomella on vastaavia aseita omissa varastoissaan. Ja jos aikatauluja pohditaan, niin Ukrainan kohdalla merkittävä rajoite lienee ollut koulutus. Kyllähän USA voi rahdata maahan vaikkapa 5000 Javelinia parissa vuorokaudessa päätöksestä, mutta se on turhaa, jos kukaan ei osaa käyttää niitä.

En oikein näe miten tällaisen yhtälön voisi ratkaista muutoin, kuin korottamalla hankintamäärärahoja pidemmäksi aikaa vähintään nykyiselle tasolle. Ei tässä ole oikotietä onneen, mutta pari kultareunustakin pilvellä on:

- Suomessa on kokoonsa nähden ihan tyydyttävän tasoinen puolustusvälineteollisuus, ainakin pyöräajoneuvojen, ampumatarvikkeiden, käsiaseiden ja viestivälineiden osalta. Ne ovat juuri sellaista perustason tavaraa mistä voi tulla uupelo ja minkä uupelo voi jumiuttaa koko toiminnan. Osa kustannuksista siis palautuu kotimaan talouteen.
- Nyt NATO:n jäsenenä (en vieläkään kykene käsittämään sitä. Olen tulevaisuudessa ja Apulanta on nykyään faijarokkia) Suomen voisi olla erittäin edullista neuvotella maaperälleen NATO:n (käytännössä USA:n) asevarikkoja. Täällä sitä tavaraa joka tapauksessa tarvittaisiin, mikäli pilliin vihelletään ja erityisesti raskaan huoltokaluston kanssa voi olla hankalaa mikäli se ei ole ajoissa perillä. Norjassahan on tietääkseni useampikin vuonoon louhittu varikkotunneli enemmän tai vähemmän täynnä kylmän sodan aikaisia kuorma-autoja, katerpillareita, kuivamuonakontteja jne. Liittouma siis, omista puolustusveloitteistamme tinkimättä, voi keventää varautumistaakkaa. NATO:lle tuskin edes olisi tarpeen tai edullista varastoida tällaista kamaa vaikka jossain Hollannissa tai Portugalissa, joten rytöläjän voi hillota vaikka johonkin (suljettuun) varuskuntaan.

Öhöm... suljettuja varuskuntiahan on, mutta prikaatin tai divisioonan kaluston kierrättäminen kriisialueiden, manner-Yhdysvaltojen ja "Kontionrannan" väliä on varmaan myös melkoinen harjoitus logistiikkapuolelle. Norjan varastoistahan on aina välillä irrotettu materiaalia tukemaan Yhdysvaltain kv-operaatioita.

No, voihan sitä louhia lisää luolastoa Pansioon tai Upinniemeen, että eipä sillä. Mutta onhan tämä Suomi melkoinen pussinperä täällä Itämerellä joka tapauksessa. Jokin Portugali on suorastaan ihanteellinen sijainti ajatellen kv-toimintaa laajemmin.

Ylipäätään voi pohtia, että miten näitä eteentyönnettyjä varikkoja ja varastoja saataisiin Suomeen, jos ei edes Baltiaan? Toki Norjalla on, mutta ajat olivat erilaiset niitä perustettaessa.

 

[Samovarius]

Ukraina on kyllä saanut melkoisesti materiaalia. Esim. olkapääohjuksia ja PST-ohjuksia on ymmärtääkseni toimitettu moninkertaisia määriä verrattuna siihen, paljonko Suomella on vastaavia aseita omissa varastoissaan. Ja jos aikatauluja pohditaan, niin Ukrainan kohdalla merkittävä rajoite lienee ollut koulutus. Kyllähän USA voi rahdata maahan vaikkapa 5000 Javelinia parissa vuorokaudessa päätöksestä, mutta se on turhaa, jos kukaan ei osaa käyttää niitä.



Öhöm... suljettuja varuskuntiahan on, mutta prikaatin tai divisioonan kaluston kierrättäminen kriisialueiden, manner-Yhdysvaltojen ja "Kontionrannan" väliä on varmaan myös melkoinen harjoitus logistiikkapuolelle. Norjan varastoistahan on aina välillä irrotettu materiaalia tukemaan Yhdysvaltain kv-operaatioita.

No, voihan sitä louhia lisää luolastoa Pansioon tai Upinniemeen, että eipä sillä. Mutta onhan tämä Suomi melkoinen pussinperä täällä Itämerellä joka tapauksessa. Jokin Portugali on suorastaan ihanteellinen sijainti ajatellen kv-toimintaa laajemmin.

Ylipäätään voi pohtia, että miten näitä eteentyönnettyjä varikkoja ja varastoja saataisiin Suomeen, jos ei edes Baltiaan? Toki Norjalla on, mutta ajat olivat erilaiset niitä perustettaessa.

En nyt oikein ymmärrä, että mitä väitettä vastaan tässä koetetaan argumentoida. Mähän sanoin, että pelkkään koulutukseen riittävä määrä ei riitä. Ei sitä vastaan voi väittää väitteellä, että ohjukselle täytyy kouluttaa käyttäjiä, koska vastakkaista ei edes yritetty väittää.

Mitä taas tulee näihin "kyllä USA lähettää sitten 5000 ohjusta" -väitteisiin, niin mites meni vaikkapa Saksan aseavun kanssa nyt? Tuliko kuranttia kamaa, nopeasti ja nikottelematta?

En myöskään oikein ymmärrä, miten ne 5000 ohjusta USA:n varikoilta toimitettuna eivät ole logistinen ongelma, mutta valmiiksi suomalaisilla asevarikoilla maatessaan olisivat. Sama pätee kaikkeen materiaaliin: Se on vielä isompi ongelma, jos se kama on pilliin vihellettäessä Atlantin takana tai Portugalissa kuin Pansiossa tai Upinniemessä. Portugalissa varmaan kananttaa varastoida erilaista sotaryönää kuin Suomessa: kv-operaatioiden logistinen tuki edellyttää mm. rättimikon varastoja, muonavaroja, majoitustarvikkeita, viestivälineitä jne. Tottakai niitä tarvittaisiin kovassa tilanteessa Suomessakin, mutta täällä kannattaa varastoida niitä pst-ohjuksia, it-ohjuksia, tykistön ja panssarikanuunoiden ampumatarvikkeita, yms. "kovaa" kamaa, mitä jossain talibanikurmotuksessa kuluu vähäisiä määriä. Portugalistakin sitä kamaa olisi melkeinpä sama roudata vaikka Puolaan, ehkä sitä "keveintä" rompetta lukuunottamatta.

Suomi on kuitenkin Baltteja suurempi maa kaikilla mittareilla, joten voimme olla houkuttelevampi sijoituspaikka: varastoitu kalusto ei ole yhtä alttiina hyökkäykselle, logistiikka ei ole yhtä riskialtista Saaristomeren kuin eteläisen Itämeren yli, kaluston tarvisijoita on enemmän jne. Ja varmasti Baltiaankin varastoja halutaan, en tiedä onko siellä muutoin kuin Ämarin ja Zokniain lentotukikohdissa.

 

[Huhta]

En nyt oikein ymmärrä, että mitä väitettä vastaan tässä koetetaan argumentoida. Mähän sanoin, että pelkkään koulutukseen riittävä määrä ei riitä. Ei sitä vastaan voi väittää väitteellä, että ohjukselle täytyy kouluttaa käyttäjiä, koska vastakkaista ei edes yritetty väittää.

Sitä vastaan, etteikö "koulutukseen riittävä määrä" riittäisi. Käytännössä monet hankinnat on [määrärahojen puutteessa] mitoitettu niin, että määrät riittävät koulutukseen ja tulenavaukseen, ei suurvalta-armeijan pysäyttämiseen.

Valittu linja ei ole Ukrainan kokemusten valossa läheskään niin huolestuttava kuin millaisena itsekin olen sitä pitänyt männävuosina. NATO:n jäsenmaalle se on sitä vielä vähemmän. Materiaalia on saatavissa lisääkin ja NATO-kalustoon standardointi on ollut hyvä valinta (versus foorumilla aina välillä ideoitava "ostettaisiin mieluummin samalla rahalla tuplamäärä kiinalaista/serbialaista ihmeasetta").

Mitä taas tulee näihin "kyllä USA lähettää sitten 5000 ohjusta" -väitteisiin, niin mites meni vaikkapa Saksan aseavun kanssa nyt? Tuliko kuranttia kamaa, nopeasti ja nikottelematta?

Täysin akateemista. Meillä ei koskaan tule olemaan varastohalleittain Leopardeja Bundeswehrin tunnukset kyljissä. EU-puolustusyhteistyön arkkuun lyötiin viimeinen naula, kun siitä aikansa kohkannut Suomikin siirtyi viimein nojaamaan transatlanttiseen puolustusyhteistyöhön.

En myöskään oikein ymmärrä, miten ne 5000 ohjusta USA:n varikoilta toimitettuna eivät ole logistinen ongelma, mutta valmiiksi suomalaisilla asevarikoilla maatessaan olisivat. Sama pätee kaikkeen materiaaliin: Se on vielä isompi ongelma, jos se kama on pilliin vihellettäessä Atlantin takana tai Portugalissa kuin Pansiossa tai Upinniemessä. Portugalissa varmaan kananttaa varastoida erilaista sotaryönää kuin Suomessa: kv-operaatioiden logistinen tuki edellyttää mm. rättimikon varastoja, muonavaroja, majoitustarvikkeita, viestivälineitä jne. Tottakai niitä tarvittaisiin kovassa tilanteessa Suomessakin, mutta täällä kannattaa varastoida niitä pst-ohjuksia, it-ohjuksia, tykistön ja panssarikanuunoiden ampumatarvikkeita, yms. "kovaa" kamaa, mitä jossain talibanikurmotuksessa kuluu vähäisiä määriä. Portugalistakin sitä kamaa olisi melkeinpä sama roudata vaikka Puolaan, ehkä sitä "keveintä" rompetta lukuunottamatta.

Suomi on kuitenkin Baltteja suurempi maa kaikilla mittareilla, joten voimme olla houkuttelevampi sijoituspaikka: varastoitu kalusto ei ole yhtä alttiina hyökkäykselle, logistiikka ei ole yhtä riskialtista Saaristomeren kuin eteläisen Itämeren yli, kaluston tarvisijoita on enemmän jne. Ja varmasti Baltiaankin varastoja halutaan, en tiedä onko siellä muutoin kuin Ämarin ja Zokniain lentotukikohdissa.

Maalitolpat, ne liikkuvat. Kirjoitit aiemmin norjalaistyyppisestä varastoinnista, jossa varikot on täynnä MRE-kontteja, katerpillareita, kuorma-autoja ym. käytännössä maahan saapuvien amerikkalaisjoukkojen varauskalustoa.

Se on sitten eri asia, jos perustetaan suomalaisten käyttöön tarkoitettuja ampumatarvikevarikkoja, joissa oleva kama on nimellisesti Yhdysvaltain omistuksessa ja hallinnassa. Vertaa vastaava järjestely Israelissa - AMRAAM:ia, JDAM:iä, 155 mm kranaattia... mutta ei mitään, mistä ampua niitä. Tällainen on varmasti logistisesti helpompi ratkaisu, jos/kun materiaali on varsin huoltovapaata ja se on käytännössä korvamerkitty yhteen tarkoitukseen.

 

[Samovarius]

Maalitolpat, ne liikkuvat. Kirjoitit aiemmin norjalaistyyppisestä varastoinnista, jossa varikot on täynnä MRE-kontteja, katerpillareita, kuorma-autoja ym. käytännössä maahan saapuvien amerikkalaisjoukkojen varauskalustoa.

Se on sitten eri asia, jos perustetaan suomalaisten käyttöön tarkoitettuja ampumatarvikevarikkoja, joissa oleva kama on nimellisesti Yhdysvaltain omistuksessa ja hallinnassa. Vertaa vastaava järjestely Israelissa - AMRAAM:ia, JDAM:iä, 155 mm kranaattia... mutta ei mitään, mistä ampua niitä. Tällainen on varmasti logistisesti helpompi ratkaisu, jos/kun materiaali on varsin huoltovapaata ja se on käytännössä korvamerkitty yhteen tarkoitukseen.

Niin, se norjalaisten varastoima tavara on todellisuutta enkä mä mahda sen sisällölle mitään. Mutta Norja nyt muutenkaan ei ole sen enempää sijainniltaan tai maastoltaan sellainen paikka, jossa olisi tarvetta tai järkeä varautua massiiviseen maasotaan (kuten ei myöskään muut esimerkkeinä käyttämi maat, eli vaikka Portugali tai Hollanti), Suomen tilanne on vallan eri. Jossain se kovakin kama on hillottava, koska sitä ei voi noin vain töräyttää taikaseinästä, ja Suomi olisi ihan luonteva paikka sellaiselle. Tämän ei ole niinkään tarkoitus ratkaista tarvikepuutteita vaan enemmän turvata logistiikkaa kriisiaikana, sillä:

Mitä taas tulee siihen, että onko se riittävä varautumistaso, että varastoissa on vain ehdoton minimimäärä mikä kouluttamiseen tarvitaan ja sinisilmäisesti luotetaan loput saatavan sitten harmaassa vaiheessa liittolaisilta, niin juuri Ukrainan sotahan on osoittanut ne toiveet varsin heikoiksi: Ukrainaan on ollut lähettää suhteellisen vähäisiä määriä keskenään sekalaista ja mielellään vanhentunutta kamaa, koska kun kaikkien varastot riittävät lähinnä vain kouluttamiseen, ei missään ole sitä materiaalireserviä mistä ammentaa, ja erityisen kova pula on ollut juuri siitä kovasta kamasta. Vaikkapa tykistön ampumatarvikevarannot on päästetty vähän kaikkialla hälyttävän alhaiselle tasolle eikä uustuotannon kapasiteetti riitä korvaamaan Ukrainan kulutusta. Ja ihan eritoten sinne Ukrainaan läheteyn kaman valossa sille omalle varautumiselle kiire vasta tuleekin, sillä ne vähät reservit alkavat olla jo tyhjiin puristettuja. Oma edes jonkinlainen sotavarasto on siis välttämättömyys jo senkin takia, että sille on kovin vähän vaihtoehtoja.

Tietenkin tuota pitää pohtia kalustonimike kerrallaan, on aika selvää ettei Suomella ole varaa hankkia vaikkapa JASSMeja nelinumeroisia määriä, tuskin edes kolminumeroisia ellei tingitä montaa muuta asiaa vielä vaarallisemman matalalle tasolle. Siinä tulevat realiteetit vastaan.

 

[Huhta]

Mitä taas tulee siihen, että onko se riittävä varautumistaso, että varastoissa on vain ehdoton minimimäärä mikä kouluttamiseen tarvitaan ja sinisilmäisesti luotetaan loput saatavan sitten harmaassa vaiheessa liittolaisilta, niin juuri Ukrainan sotahan on osoittanut ne toiveet varsin heikoiksi: Ukrainaan on ollut lähettää suhteellisen vähäisiä määriä keskenään sekalaista ja mielellään vanhentunutta kamaa, koska kun kaikkien varastot riittävät lähinnä vain kouluttamiseen, ei missään ole sitä materiaalireserviä mistä ammentaa, ja erityisen kova pula on ollut juuri siitä kovasta kamasta. Vaikkapa tykistön ampumatarvikevarannot on päästetty vähän kaikkialla hälyttävän alhaiselle tasolle eikä uustuotannon kapasiteetti riitä korvaamaan Ukrainan kulutusta. Ja ihan eritoten sinne Ukrainaan läheteyn kaman valossa sille omalle varautumiselle kiire vasta tuleekin, sillä ne vähät reservit alkavat olla jo tyhjiin puristettuja. Oma edes jonkinlainen sotavarasto on siis välttämättömyys jo senkin takia, että sille on kovin vähän vaihtoehtoja.

Tietenkin tuota pitää pohtia kalustonimike kerrallaan, on aika selvää ettei Suomella ole varaa hankkia vaikkapa JASSMeja nelinumeroisia määriä, tuskin edes kolminumeroisia ellei tingitä montaa muuta asiaa vielä vaarallisemman matalalle tasolle. Siinä tulevat realiteetit vastaan.

Ukrainaan toimitetussa kalustossa on valtaisia eroja nimikkeiden ja alkuperämaiden mukaan.

Moderneja ja monimutkaisia kikottimia ei Euroopan maista ole löytynyt annettavaksi kuin tipoittain, lukuunottamatta NLAW:ia. Tyhmiä ampumatarvikkeita on sitten toimitettu jonkin verran, rajoittavina tekijöinä tosiaan rajalliset varannot (ja nyt suorastaan niukat, kun Itä-Euroopan neukkukaliberivarastot on tyhjennetty Ukrainaan). Toisaalta tuotantolinjoja on aktivoitu ja ne tuottavat omalta osaltaan ammuttavaa jollakin aikavälillä, toki pienet rauhan ajan tilaukset näkyvät negatiivisesti myös sodan ajan tuotannossa.

Sitä ei siltikään voi kiistää, että USA on toimittanut suuria määriä kaikkea mitä se on halunnut toimittaa. Javelin, Stinger, GMLRS... ja asiaankuuluvat laukaisimet. Murkulaakin on toimitettu sellaiset 1,5 miljoonaa 155 mm laukausta (Foxnews).

Jotta asiani kytkeytyisi jotenkin ketjuun, niin jotakin olisi toki hyvä olla laitettavaksi Suomen "Hostomeliin". Vaikkapa se Sergei, jos ei muuta. Mutta ei miljardiluokkaan kohoavista hankinnoista (esim. epäsuoran ampumatarvikkeet, IT:n ohjukset jne.) tinkiminen näytä niin pahalta nyt nähdyn valossa. Mieluummin 200 Stinger-laukaisinta 400 ohjuksella kuin 100 laukaisinta 600 ohjuksella. Mieluummin Pasi-prikaati 20 000 laukauksella murkulaa kuin traktoriprikaati 200 000 laukauksella murkulaa. Murkulaa saanee tarvittaessa lisää, mutta traktoriprikaatin ajoneuvojen ja viestikaluston päivitys modernille tasolle on paria kertaluokkaa vaikeampaa (jos ja kun käyttämämme vehkeet poikkeavat paljon siitä mitä muualla on käytössä).

 

[Corto]

Se pistää silmään että vaikka avun määrästä kitistään niin mielestäni sinne on mennyt massiivisesti apua juuri niistä asetyypeistä joissa varastoja on ollut ja joita oli nopea ottaa käyttöön.

Suomen osalta ja tämän ketjun aiheeseen liittyen huolettaa se että esim. ilmatorjunnan osalta ei ole loputtomia varastoja tarjolla. USA:n viime vuosikymmenten ratkaisut ilmatorjunnassa vaikuttaa epäsuorasti ilmatorjunnan puutteisiin tämän kaltaisessa sodankäynnissä. En tiedä missä aikataulussa lähi-ilmatorjunnan tuotannon kapasiteetti ajetaan ylös. Näkisin että tässä on gäppi jota on pakko täyttää osittain modernisoimalla vanhaa kalustoa. Lisäksi arvelen että kulutussodan ekonomia palaa agendalle siinä mielessä että entistä enemmän joudutaan miettimään mitä on varaa ampua milläkin vehkeellä.

Ukrainassa lähtökohta oli että siellä oli valmiiksi tuhansia immatorjuntaohjuksia ja tuhansia toimitettu lisää. Tähän ei meillä taideta päästä. Aika paljon on meillä ilmavoimien varassa ja mielestäni sitä korttia ei ole tavallaan ukrainan sota Venäjän suhteen kääntänyt kun siellä s-300 ja buk hoitanut sen roolin.

 

[Corto]

Lisäksi arvelen että kulutussodan ekonomia palaa agendalle siinä mielessä että entistä enemmän joudutaan miettimään mitä on varaa ampua milläkin vehkeellä.

Tätä vielä tarkennan. En tarkoita etteikö tilaisuuden tullen kalliilla ohjuksella kannata tuhota halpaa dronea koska sillä voidaan säästää miljoonan laitteisto ja ihmishenkiä. Tarkoitan että ilmapuolustuksessa pitää olla kerroksellisuutta ja eri aseita käytettävissä eri maaleihin. Jos sergeissä ja jopa itkoissa olisi hivenen älyä lisää saataisiin lähitorjuntakykyä massoittain jota voitaisiin jopa pitää tarvittaessa omalla ammustuotannolla yllä.

Tuli mieleen että minkähänlaiset jemmat ruotsilla on bolidea ja minkähänlaista tuotantokapasiteettia. Tuskin on tuotantopanokset ruotsin omissa käsissä...
Täytyy bolidesta sanoa OT että en ollut nuorena it-miehenä innoissaan kun niihin päädyttiin. Olisin mennyt all-in gromilla silloin. Nyt on mieli muuttunut ja kiitollinen näistä hankinnoista.

 

[Huhta]

Se pistää silmään että vaikka avun määrästä kitistään niin mielestäni sinne on mennyt massiivisesti apua juuri niistä asetyypeistä joissa varastoja on ollut ja joita oli nopea ottaa käyttöön.

Suomen osalta ja tämän ketjun aiheeseen liittyen huolettaa se että esim. ilmatorjunnan osalta ei ole loputtomia varastoja tarjolla. USA:n viime vuosikymmenten ratkaisut ilmatorjunnassa vaikuttaa epäsuorasti ilmatorjunnan puutteisiin tämän kaltaisessa sodankäynnissä. En tiedä missä aikataulussa lähi-ilmatorjunnan tuotannon kapasiteetti ajetaan ylös. Näkisin että tässä on gäppi jota on pakko täyttää osittain modernisoimalla vanhaa kalustoa. Lisäksi arvelen että kulutussodan ekonomia palaa agendalle siinä mielessä että entistä enemmän joudutaan miettimään mitä on varaa ampua milläkin vehkeellä.

AMRAAM on ylivoimaisen laajalle lännessä levinnyt ilmataisteluohjus (tuotantomäärä yli 20 000 kpl, tosin vanhimmat ohjukset alkavat jo olla hylkykamaa), ja se voidaan laukaista myös maasta (kts. NASAMS). Toki se on suhteellisen hintava ohjusase ja siitä tulee helposti pulaa, jos aletaan ampua alas kaikkea mahdollista mopedista ja kevyt-UAV:sta alkaen.

Samoin Stingerin osalta varantojen pitäisi olla hyvällä tasolla, muistelen puhutun 8000 ohjuksen varannosta Yhdysvalloissa ja korvaavaa ohjusta suunnitellaan tilattavaksi saman verran. Lisäksi parhaillaan tilataan ~1500 Stingeriä lisää korvaamaan Ukrainalle annettuja, ja vaikka Stingeristä luovuttaisiinkin uudemman ohjuksen hyväksi, niin voisi kuvitella tuon uusimman ohjuserän jäävän johonkin varastonperukoille odottamaan pahaa päivää. Maailmalla lukuisilla käyttäjillä sitten vielä erinäisiä pienempiä eriä, Stingerin kokonaistuotantohan on ilmeisesti 20 000+ ohjusta, toki moni ohjus on ammuttu, vanhentunut tai muutoin epärelevantti.

Patriotin ohjuksia on myös tuotettu suurissa määrin, Wikipedia listaa ohjusten tuotantomääräksi yli 10 000 kpl. Ohjuksia ei myöskään liene mennyt paljoa hylkyyn, sillä ne ovat varsin kalliita ja muistelen valmistajan sertifioineen ohjuksen elinkaareksi 45 vuotta (asiaankuuluvin ylläpitotoimin).

Ukrainassa lähtökohta oli että siellä oli valmiiksi tuhansia immatorjuntaohjuksia ja tuhansia toimitettu lisää. Tähän ei meillä taideta päästä. Aika paljon on meillä ilmavoimien varassa ja mielestäni sitä korttia ei ole tavallaan ukrainan sota Venäjän suhteen kääntänyt kun siellä s-300 ja buk hoitanut sen roolin.

Olisin ehkä aavistuksen positiivisempi.

Crotalen VT-1 -ohjuksia tilattiin ilmeisesti aikanaan 480 kpl. Bolideja (ASRAD-R:stä ja mieskuljetteisista laukaisimista ammuttavaksi) on tilattu useampaan kertaan, olisiko yhteensä 400-500 kpl luokkaa. Stinger-kauppa jäi vajaaksi, mutta ohjuksia tuli varmaan ainakin ~200. Eli kokonaismäärä näiden osalta luultavasti ~1000 kpl, toki ainakin VT-1:t lienevät vanhentumassa käsiin.

Tulossa on kriisihankinnat, ~80 miljoonalla Bolideja (ostanee useita satoja ohjuksia lisää) ja Stingerin DSCA-lapussa on nähty 350 ohjusta. Lisäksi tulossa on David's Sling Stunner-ohjuksineen, varmaan muutaman sadan ohjuksen verran. Uustilaukset siis varmaankin jotakin lähemmäs 1000 ohjusta.

NASAMS jää vielä mainitsematta, mutta ilmavoimien otaksutut AMRAAM-hankintamääräthän on 445 kpl AIM-120B ja 300 kpl AIM-120C7, ja näillä ruokitaan myös NASAMS:ia. Lisäksi 480 kpl AIM-9M (spekuloitu ylisuureksi luvuksi) ja ~150 kpl AIM-9X. Lisäksi AIM-9X:n uudemmasta painoksesta oli suht hiljan DSCA-laput, tosin määrä oli pienehkö, muistaakseni vain kymmeniä ohjuksia.

Kokonaisuudessaan ilmamaalien pudottamiseen soveltuvia ohjuksia voisi siis arvella olevan Suomessa nyt ja tulevaisuudessa yli 2000 kpl. Suurempi ongelma on ehkä se, että ne ovat pienestä ja kevyestä päästä ja että laukaisimia on rajallisesti.

(Siprin Arms Transfers Database kertoo lisää, jos googlettaa.)

 

[Huhta]

Tätä vielä tarkennan. En tarkoita etteikö tilaisuuden tullen kalliilla ohjuksella kannata tuhota halpaa dronea koska sillä voidaan säästää miljoonan laitteisto ja ihmishenkiä. Tarkoitan että ilmapuolustuksessa pitää olla kerroksellisuutta ja eri aseita käytettävissä eri maaleihin. Jos sergeissä ja jopa itkoissa olisi hivenen älyä lisää saataisiin lähitorjuntakykyä massoittain jota voitaisiin jopa pitää tarvittaessa omalla ammustuotannolla yllä.

Jos olisi tähtäimiä ja jos olisi jotakin, millä maali saadaan tähtäimeen. Jokin risteilyohjus/mopedi kun ei paljoa hengaile maalialueella, vaan se torjunnan aikaikkuna on sekunteja. Lennokit toki eri asia.

Tuli mieleen että minkähänlaiset jemmat ruotsilla on bolidea ja minkähänlaista tuotantokapasiteettia. Tuskin on tuotantopanokset ruotsin omissa käsissä...
Täytyy bolidesta sanoa OT että en ollut nuorena it-miehenä innoissaan kun niihin päädyttiin. Olisin mennyt all-in gromilla silloin. Nyt on mieli muuttunut ja kiitollinen näistä hankinnoista.

Ruotsilla lienee ollut jemmoja, mutta ne kylmän sodan aikaiset ohjukset alkanee olla riskialttiita ampujallekin. Ruotsihan ajoi oman puolustuksensa alas ja on alkanut herätellä sitä vasta 2014 jälkimainingeissa. Veikkaan, että 90-luvun jälkeen Ruotsi ei ole tilannut ohjuksia kuin minimaalisia määriä vienninedistämiseksi, jos sitäkään, kun asevoimien kokoonpanokin on ollut pieni ja painopiste ulkomaantoiminnassa. Sehän on ainakin ollut tarkoitus korvata uudella systeemillä (Luftvärnsrobotsystem 98), joka ampuu IRIS-T -ohjusta.

In 1975, the finished system went into series production, and RBS 70 was taken into service in 1977. In 1982, the missile was improved to MK I, while the MK II came in 1990. The fourth generation, the Mach 2 "BOLIDE" all target missile appeared in 2003 along with improvements of the IFF-system and the ability to add a BORC thermal imager.

RBS 70 - Wikipedia

en.wikipedia.org

Ilmeisesti ainakin raskaampi versio (miten lie perus RBS-70:n laita?) oli koipussissa vuosituhannen alkupuolelta 10-luvun lopulle.

Nygammalt luftvärn ska skydda armébrigaderna​

​

Av: Carl M Sjöstrand | Luftvärnsregementet – 23 januari 2019 kl: 10.03
Arkiverad nyhet

ÖB presenterade under Folk och Försvars Rikskonferens i Sälen att arméns brigader nu ska få bättre luftvärnsskydd. Detta genom att använda äldre men väl fungerande system.

• 1/9

Se videoinslaget om att robotsystem 70/90 återinförs. Foto: Försvarsmakten



Arméchefen, generalmajor Karl Engelbrektson, gratulerar skytten Malin Palmén till målträff med båda sina robotar. I bakgrunden syns stridsledningsbandvagnen från vilken systemet övervakas och avfyrningen sker. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



Avfyrning av robot från lavett 90 - just i ögonblicket då roboten lämnar tuben på lavetten. Provskjutningarna visade att systemet fungerade precis som det skulle, trots många års lagerhållning. Här ser man hur fenorna på roboten håller på att fällas ut, från ett framåtvänt läge i tuben till det slutgiltiga styrläget som strax inträffar, i ett läge snett bakåt. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



"TRÄFF! Målet nedkämpat." Man skjuter på en stor "plastkorv" som dras från ett flygplan i en tre kilometer lång vajer (viktigt säkerhetsavstånd)! Den här gången var det inte bara en träff utan hela korven förstördes och sköts av från vajern. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



Här laddas robot 90-lavetten med färska, skarpa robotar medan Combat Camera-teamet dokumenterar. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



Ett antal inbjudna gäster från Försvarets materielverk, Försvarsindustrin, Högkvarteret och andra delar av Försvarsmakten följde provskjutningen av RBS 90 ute på Mästocka skjutfält, en vacker sommardag 2017. Längst till vänster chefen för Luftvärnsregementet, överste Anders Svensson i samspråk med Fhleming Christensen, Vice President Government Relations på Saab AB. Längst till höger arméchefen Karl Engelbrektson bredvid Per Järbur, Strategy and Business Development på Saab Bofors Dynamics. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



Interiören från stridsledningsbandvagnen varifrån robotsystem 90 inriktas, avfyras och styrs. Närmast sitter skytten (här kapten Johan Svahn) och där bakom skymtas stridsledaren (här fanjunkare Malin Palmén). Till höger om Johan sitter Josef Björnetun från Combat Camera som dokumenterade provskjutningarna. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



Kapten Johan Svahn kontrollerar mål-observatörens instrument. Bakom syns stridsledningsbandvagnen med närradar PS 91 på taket. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



För luftlägesbilden, det vill säga att ha koll på hotet från luften inom cirka 50 km, samt för invisning av mål till robot 90-systemet, används radarn PS 90. Foto: Carl M Sjöstrand/Försvarsmakten



– Vi plockar fram sparade robot 70- och robot 90-system ur våra förråd, som en interimslösning till dess att vi skaffar nyare system. Vi gör vad vi kan här och nu, med det vi har, förklarar chefen för Luftvärnsregementet, överste Anders Svensson.
Inte många visste att Försvarsmakten hade bevarat luftvärnsrobotar, lavetter (avskjutningsenheter) och annan utrustning som tillhörde de Luftvärnsbataljoner som lades ner för cirka 15 år sedan. Det är allmänt känt att Sverige skänkte utrustning till Baltikum under nedrustningen på slutet av 1990-talet och början av 2000-talet. Men allt gavs inte bort eller skrotades, och kunskapen att hantera systemen finns kvar.
– Vi har kompetens vid Luftvärnsregementet i Halmstad, konstaterar Nicholas Madison, projektledare för brigadluftvärn på Luftvärnets Stridsskola, numera en del av Luftvärnsregementet.

Snabb reputbildning​

– Ungefär nio dagar tog det oss att snabbutbilda på 90-systemet, efter att vi identifierat anställd personal som gjort sin grundutbildning på detta system under värnplikten och annan personal som utbildats på detta. Knappt två veckors repetitionsutbildning räckte alltså för att vi skulle kunna genomföra provskjutningar med utmärkt resultat, fortsätter Nicholas.
– Vi sköt många robotar för att vara säkra på systemets funktionalitet och detta test var en stor framgång. Trots att systemet nu legat i en lång ”törnrosasömn” var det lätt att väcka till liv, vilket visar att våra vapensystem och vår förrådshantering håller en hög nivå.
Dessa provskjutningar var något som genomfördes redan för ett och ett halvt år sedan, när Luftvärnsregementet började undersöka vad man hade kvar som skulle kunna användas till ett återtaget ”brigadluftvärn”. Efter genomgång av diverse förråd konstaterades att det fanns såväl stridsledningsbandvagnar med radar som robotar och lavetter, för att kunna utrusta några kompanier.
– Självklart var detta något som skedde utan att vi gjorde det allmänt känt. Vid den tiden var det ännu oklart om vi skulle få ett beslut om detta och hur det skulle kunna fungera. Det vore i det läget dumt att skapa några felaktiga förhoppningar, förklarar regementschefen Anders Svensson.

"Spännande att få skjuta igen"​

Malin Palmén, nu fanjunkare vid planeringssektionen på regementsstaben, var en av dem som grundutbildades på robotsystem 90, och nu vid provskjutningarna fick chansen att vara skytt igen. Hon tyckte det var en mycket positiv upplevelse.
– Det var ju lite spännande förstås. Lite nervöst också eftersom jag inte jobbat med systemet sedan 2001. Men det gick väldigt bra.
– Jag är faktiskt lite imponerad över mig själv att kunskaperna satt kvar så bra, trots allt. Det är faktiskt också ett gott betyg till vår värnpliktsutbildning.
Malin och tre kolleger turades om att vara skytt respektive stridsledare, två befattningar som sitter i den kombinerade stridslednings- och närradar-bandvagnen. Hon tror att robot 90-systemet blir en lämplig interimslösning för brigadluftvärn.
– Detta är ett bra system. Prestanda håller mot många av dagens flygplan och framför allt är det ett viktigt komplement till de luftvärnskanonvagnar (Stridsfordon 90 Lvkv) som i dag finns på bataljonerna. Lvkv hanterar helikoptrar och lågt flygande, långsammare flygplan bra men dessa robotar hanterar snabbare hot på längre avstånd och högre höjd.

Nöjd regementschef​

Regementschefen är mycket glad över de lyckade provskjutningarna och att man nu kan göra något snabbt för att öka förmågan på brigaderna.
– Samtidigt ser vi det som en interimslösning. Om några år krävs modernare robotsystem för ett effektivt brigadluftvärn.
Systemet har under åren även exporterats till ett flertal länder.

Nygammalt luftvärn ska skydda armébrigaderna

ÖB presenterade under Folk och Försvars Rikskonferens i Sälen att arméns brigader nu ska få bättre luftvärnsskydd. Detta genom att använda äldre men väl fungerande system.

www.forsvarsmakten.se

Kuvaus tuosta systeemistä:

Robotsystem 90

 

[Huhta]

@Corto

Boliden tuotanto sinänsä voisi olla varsin vahvasti Ruotsin maaperällä. Ruotsihan valmisti aikanaan lisenssillä Sidewindereita ym. raskaampia ohjuksia. Toki Bolide on 2000-lukua toisin kuin aiemmat RBS-70:t, joten voi olla, että siinä on jo käytetty enemmän ulkomaisia komponentteja.

 

[Corto]

Jäin ihmettelemään kun luin haastatteluja joissa ukrainalaiset ampuivat sergeillä maamaaleja myös ilman näköyhteyttä. Mainittiin myös että ampuvat ilmassa räjähtäviä ammuksia.Löysin siitä vähän lisätietoa.

Käytössä on veteraanien kokemusten pohjalta kehitetty ARMOR ballistinen ohjelma jossa tykin ja kohteen sijainnit merkkaamalla karttaan, ohjelma antaa lukemat jotka syötetään zap-laskimeen. Huomasin että ohjelmalla pystyi laskemaan myös muille aseille epäsuoran tulen asetuksia.

Samassa oppaassa oli myös taulukko tuolle aika erikoiselle menetelmälle. Tuliasema valitaan siten että kohde osuu sirpalekranaatin itsetuhoalueelle. Kranaatit räjähtelevät ilmassa kohteen päällä. 6-11s itsetuhoaika tarkoittaa että menetelmä toimii 2600m-4000m etäisyydelle.

Jos olettaa että on tehokkaimmillaan tuossa puolessavälissä haarukkaa (olettaen n. Kellokäyrän viiveen hajonnalle)jossa iso osa kansista räjähtää sopivalla etäisyydellä ja loputkin maassa. Voihan se olla että jos he-kranaatti räjähtää tuossa n.10m korkeudella arviolta 5-10m säteellä ja ammuksella on vielä vähän omaakin nopeutta tuo tekee pehmeisiin kohteisiin tuhoa.



Taktiikkana ilmeisesti että toiminta valmistellaan muualla, nopeasti suunniteltuun asemaan. Kohdistukset, 200 kranaattia ja pois.

https://sprotyvg7.com.ua/wp-content/uploads/2023/01/%D0%97%D0%B1%D1%96%D1%80%D0%BD%D0%B8%D0%BA-%D0%B4%D1%96%D1%97-%D0%9F%D0%92%D0%9A-%D0%92%D0%B0%D0%B3%D0%BD%D0%B5%D1%80.pdf

Tässä vielä juttua ja videota kun järjestelmää treenaillaan. Ilmeisesti kännykkää käytetään sivusuuntaukseen.

https://mil.in.ua/uk/volontery-navchyly-strilyaty-zushky-z-zakrytyh-pozytsij-po-nazemnym-tsilyam/

Tuota MT-LB versiota näkyy kuvissa jonkin verran sekä venäläisillä että ukrainalaisilla. olisikohan hyvä viritelmä?

 

[Einomies1]

Se pistää silmään että vaikka avun määrästä kitistään niin mielestäni sinne on mennyt massiivisesti apua juuri niistä asetyypeistä joissa varastoja on ollut ja joita oli nopea ottaa käyttöön.

Suomen osalta ja tämän ketjun aiheeseen liittyen huolettaa se että esim. ilmatorjunnan osalta ei ole loputtomia varastoja tarjolla. USA:n viime vuosikymmenten ratkaisut ilmatorjunnassa vaikuttaa epäsuorasti ilmatorjunnan puutteisiin tämän kaltaisessa sodankäynnissä. En tiedä missä aikataulussa lähi-ilmatorjunnan tuotannon kapasiteetti ajetaan ylös. Näkisin että tässä on gäppi jota on pakko täyttää osittain modernisoimalla vanhaa kalustoa. Lisäksi arvelen että kulutussodan ekonomia palaa agendalle siinä mielessä että entistä enemmän joudutaan miettimään mitä on varaa ampua milläkin vehkeellä.

Samoin Stingerin osalta varantojen pitäisi olla hyvällä tasolla, muistelen puhutun 8000 ohjuksen varannosta Yhdysvalloissa ja korvaavaa ohjusta suunnitellaan tilattavaksi saman verran. Lisäksi parhaillaan tilataan ~1500 Stingeriä lisää korvaamaan Ukrainalle annettuja, ja vaikka Stingeristä luovuttaisiinkin uudemman ohjuksen hyväksi, niin voisi kuvitella tuon uusimman ohjuserän jäävän johonkin varastonperukoille odottamaan pahaa päivää. Maailmalla lukuisilla käyttäjillä sitten vielä erinäisiä pienempiä eriä, Stingerin kokonaistuotantohan on ilmeisesti 20 000+ ohjusta, toki moni ohjus on ammuttu, vanhentunut tai muutoin epärelevantti.

USA ja länsiliittouma lienee tällä hetkellä erittäin tyytyväinen että Stingerin tuotantoa ei ehditty lopettaa, vaikka siitä luopumista suunniteltiin US ARMYssa kauan. Kustannustehokkaampaa korvaajaa ei ole löytynyt ja nyt tuotantomäärät nousevat. Luulenpa että emme ole nähneet vielä viimeisintä Stingerin tuotantoversiota, koska ase on edelleen erittäin luotettava ja tehokas. "Combat approved" leimaa on vaikea sivuuttaa.

Crotalen VT-1 -ohjuksia tilattiin ilmeisesti aikanaan 480 kpl. Bolideja (ASRAD-R:stä ja mieskuljetteisista laukaisimista ammuttavaksi) on tilattu useampaan kertaan, olisiko yhteensä 400-500 kpl luokkaa. Stinger-kauppa jäi vajaaksi, mutta ohjuksia tuli varmaan ainakin ~200. Eli kokonaismäärä näiden osalta luultavasti ~1000 kpl, toki ainakin VT-1:t lienevät vanhentumassa käsiin.

Tulossa on kriisihankinnat, ~80 miljoonalla Bolideja (ostanee useita satoja ohjuksia lisää) ja Stingerin DSCA-lapussa on nähty 350 ohjusta. Lisäksi tulossa on David's Sling Stunner-ohjuksineen, varmaan muutaman sadan ohjuksen verran. Uustilaukset siis varmaankin jotakin lähemmäs 1000 ohjusta.

NASAMS jää vielä mainitsematta, mutta ilmavoimien otaksutut AMRAAM-hankintamääräthän on 445 kpl AIM-120B ja 300 kpl AIM-120C7, ja näillä ruokitaan myös NASAMS:ia. Lisäksi 480 kpl AIM-9M (spekuloitu ylisuureksi luvuksi) ja ~150 kpl AIM-9X. Lisäksi AIM-9X:n uudemmasta painoksesta oli suht hiljan DSCA-laput, tosin määrä oli pienehkö, muistaakseni vain kymmeniä ohjuksia.

Kokonaisuudessaan ilmamaalien pudottamiseen soveltuvia ohjuksia voisi siis arvella olevan Suomessa nyt ja tulevaisuudessa yli 2000 kpl. Suurempi ongelma on ehkä se, että ne ovat pienestä ja kevyestä päästä ja että laukaisimia on rajallisesti.

Meillä tuon it:n rungon muodostaa pitkälle tulevaisuuteen vielä NASAMS II FIN, RBS-70 ja Stinger. Kaikki on hankittu suhteellisen vähän aikaa sitten ja uudet ohjushankinnat vahvistavat tätä oletusta. Kaikki järjestelmät ovat myös tuotannossa ja niitä on paljon maailmalla. Se takaa jatkuvan tuotetuen ja ohjusvalmistuksen.

Nyt David Sling tulee vielä täydentämään kokonaisuutta, mutta sen osuus on kuitenkin kokonaisuudessa pieni toistaiseksi. En näe lyhyen kantaman ohjuksien suorituskykyä ongelmana, vaan olennaisena osana kokonaisilmapuolustusta. Ukrainan sodasta nähdään että mikä vaikutus niillä on venäjän ilmavoimien toimintaan. Se on juuri se mikä on aina ollut MANPADien tarkoitus eli pakottaa vihollinen korkeammalle, missä se havaitaan paremmin.