ZU-23-2 "Sergei" 23 Itk 61: Käyttö modernissa sodankäynnissä ja modernisoinnit

kyllä minä voisin nähdä, että Sergeitä käytettäisiin osasena älykkäässä lähitorjunta järjestelmässä. Varmasti parempiakin vaihtoehtoja olisi mutta jos nyt oletettaisiin, että käytettäisiin Sergeitä niin näkisin, että siinä olisi oltava jaoksella tutka joka ohjaisi automaattisesti aselavetteja. Käytännössä miehistö vietäisiin minimiin. Yksittäisellä aseella olisi lämpökamera ja laskin. Itse tähtäys ja ampuminen olisi automatisoitu. Tutka näkee maalin niin "äly" tietää missä aseet ovat minne ja missä kulmassa putket on. Sitten se kääntää putket oikeaan suuntaan, lämpökameralla varmistaa maalin ja vertaa tietoa tutkan antamaan tietoon, ampuu ja tarkastaa ennakon. Ei tuollainen järjestelmä varmasti mahdoton olisi. Hintaa tulisi sillekin ja nousisiko teho sellaiseksi, että panostus kannattaisi vai olisiko järkevämpää sitten ostaa valmista esim. SkyRanger? En tiedä. Luulisi, että tällaista "kehitys pontentiaalia" olisi jo mietitty jos sitä nähtäisiin.

Ilmeisesti ei ole nähty tai sitten lopputulos on ollut, että tulee saatavaan hyötyyn nähden liian kalliiksi. Ampumatarvike ja sen ominaisuudet kun ei muutu mihinkään vaikka älyä ja tekniikkaan Sergein ympärille ympättäisiin miten paljon. Toki jos tuollaista on mietitty 90- luvulla niin tekniikkahan on ottanut aimo harppauksen eteen päin. Kuvainnollisesti voisi sanoa, että nykyisessä kännykässä on enemmän laskenta tehoa kun 90- avaruusraketissa.
 
Pelkkä kamera ja suuntauksen parantaminen ei riitä mekaanisen tykin suorituskyvyn parantamiseksi niin paljon että se kannattaisi.

Pv kehitti Patria Vammas Oy:n ja Insta Oy:n kanssa jo 1990-luvun alussa tuon parannetun Sergein, jota tuotettiin pieni määrä. Siihen integroitiin laseretäisyysmittari, pimeänäkölaite, maalitietokone, suuntaus & laukaisu muutettiin sähköiseksi ja tuki ulkoiselle maalinosoituslaitteelle (jaos). Ne varmasti kehitettiin siihen tarpeesta ja tutkimuksen sekä kokemusten kautta. Jokasään toimintakyky eri maaleja vastaan tarvitsee tulenjohtoa ja maalinosoituksen mieluiten tutkalta. Näinhän myös manpadit toimivat. Muuten ei torjunta onnistu kuin tuurilla noin lyhyellä kantamalla ja liikehtiviin maaleihin.

Käsisuuntaus ja aistihavaintoihin perustuva tulenjohto on tasoa rättipää-teknikaali ja vaikka Ukrainasta nähtäisiin raflaavia videoita ammunnasta, ei ole mitään tietoa siitä että onko sillä toivottua vaikutusta niihin ilmamaaleihin. lennokithan lentävät jos niihin ei osuta, koska ei ole pelkoa niiden käyttäjillä. Se pelko sillä torjuvalla puolella jos drone on aseistettu, loitering-munition tai jos sen kautta saa kranaattikuuron niskaan. Kyllä Sergeillä voi roiskia uljaasti sarjatulta parin kilometrin päähän, kunnes päähän osuu dronen tai pst:n ampuma ohjus tai kranaatti.
Jos niillä ei paranneltunakaan mitään tekisi, niin miksi ihmeessä niitä ylipäätään säilytetään edelleen? Kaikki pois vaan kun ovat kerran täysin turhia.

Problem solved.
 
In May 2022, the US Army placed an order for 1,300 Stinger missiles worth $624 million. The deal was intended as replenishment of missiles sent to Ukraine.

Olisko tuossa syy

Siis kalleus? Piti vähän aikaa kelata.
 
Jos niillä ei paranneltunakaan mitään tekisi, niin miksi ihmeessä niitä ylipäätään säilytetään edelleen? Kaikki pois vaan kun ovat kerran täysin turhia.

Problem solved.
Nuo jo mainitsemani plussat lienevät se syy. Tekee enemmän kuin että ei ole mitään niiden tilalle ja paukkujakin on.

Se on sitten toinen seikka että aletaanko niitä enää pimppailemaan tai kannattaako se.
 
Nuo jo mainitsemani plussat lienevät se syy. Tekee enemmän kuin että ei ole mitään niiden tilalle ja paukkujakin on.

Se on sitten toinen seikka että aletaanko niitä enää pimppailemaan tai kannattaako se.
Ymmärsin, että mielestäsi ampuminen nykyisillä tähtäimillä on turhaa puuhaa. Miksi tehdä sellaista?

Pointti jota haen, on tuo kannattaako se. Ja ajattelua laatikon ulkopuolelta, sellainen voisi joskus kannattaa. Mutta ymmärrän, että jäykän laitoksen kyseessä ollen se ei ole mahdollista. Varsinkin, kun aina löytyy henkilöitä jotka tietävät ettei joku asia kannata, jo ennen kuin tietävät mistä edes on kyse.
 
Ymmärsin, että mielestäsi ampuminen nykyisillä tähtäimillä on turhaa puuhaa. Miksi tehdä sellaista?

Pointti jota haen, on tuo kannattaako se. Ja ajattelua laatikon ulkopuolelta, sellainen voisi joskus kannattaa. Mutta ymmärrän, että jäykän laitoksen kyseessä ollen se ei ole mahdollista. Varsinkin, kun aina löytyy henkilöitä jotka tietävät ettei joku asia kannata, jo ennen kuin tietävät mistä edes on kyse.
Saahan sitä ideoida vapaasti tietenkin. Minulla ei ole kompetenssia sanoa että miksi modernisaatiota ei ole jatkettu tai miksi se jäi alkutekijöihin. Hinta? En myöskään osaa sanoa että mitä pitäisi tarkalleen päivittää ja mistä olisi järkevää vastinetta rahalle. Puolustusvoimien ajattelussa on kuitenkin aina tietty elinkaari, jonka ajalle järjestelmien käyttö suunnitellaan. Harvalla aseella on sellainen elinkaari kuin Sergeillä.

En usko että mitään sellaista heitetään pääasiassa pois, joilla ei olisi lainkaan käyttöarvoa. Siksi Sergeit ovat edelleen rivissä yli 60 vuoden käyttöiän jälkeenkin, vaikka niiden suorituskyky ei vastaa enää nykypäivän haasteita. Olihan meillä tietääkseni suomi-kp:t varastoissa vielä 90-luvulla kenttä-armeijalle, koska ei ollut antaa rynkkyjä kaikille. Sitten Itä-saksan ja Kiinankauppojen jälkeen rynkkyjä oli tarpeeksi.

Miten vastaisit modernin sodankäynnin haasteeseen Sergeillä, sen haluaisin tietää. Onko valmiiksi kaupallisia sovelluksia, joita voisit suositella? Ihan oikeita tuotteita, jotka kestävät tuota käyttöä? Linkkejä?
 
Joo sitä tarkoitin, stingereiden hinta on noussut jäätävästi, melkein epäilyttää tuo hinta. Olisihan tuon voinu selvemminkin sanoa.

Hintahan tulee (ainakin nimellisesti) siitä vanhentuneiden komponenttien korvaamisesta uusilla ja tuotantolinjan uudelleenkäynnistyksestä. Pentagon ei ole tilannut ohjuksia 18 vuoteen. Tosin joillekin ulkomaisille asiakkaille taidettiin tehdä vielä vähän myöhemminkin, mutta siitäkin on jo aikaa.


Vaikka onhan tuossa siitä huolimatta teollisuustuen makua. Puolan Piorun on ainakin paperilla paljon taloudellisempi, vaikka sekin on uusi/uudehko ohjus.

 

Saahan sitä ideoida vapaasti tietenkin. Minulla ei ole kompetenssia sanoa että miksi modernisaatiota ei ole jatkettu tai miksi se jäi alkutekijöihin. Hinta? En myöskään osaa sanoa että mitä pitäisi tarkalleen päivittää ja mistä olisi järkevää vastinetta rahalle. Puolustusvoimien ajattelussa on kuitenkin aina tietty elinkaari, jonka ajalle järjestelmien käyttö suunnitellaan. Harvalla aseella on sellainen elinkaari kuin Sergeillä.

En usko että mitään sellaista heitetään pääasiassa pois, joilla ei olisi lainkaan käyttöarvoa. Siksi Sergeit ovat edelleen rivissä yli 60 vuoden käyttöiän jälkeenkin, vaikka niiden suorituskyky ei vastaa enää nykypäivän haasteita. Olihan meillä tietääkseni suomi-kp:t varastoissa vielä 90-luvulla kenttä-armeijalle, koska ei ollut antaa rynkkyjä kaikille. Sitten Itä-saksan ja Kiinankauppojen jälkeen rynkkyjä oli tarpeeksi.

Miten vastaisit modernin sodankäynnin haasteeseen Sergeillä, sen haluaisin tietää. Onko valmiiksi kaupallisia sovelluksia, joita voisit suositella? Ihan oikeita tuotteita, jotka kestävät tuota käyttöä? Linkkejä?
Paras linkki johon olen törmännyt on tuo @Pzgnrl :n linkkaama. Siinä kerrotaan se, mitä minä tiedän tuolta alalta.

Eli oma näkemykseni perustuu maanmittauksessa ja kartoituksessa käytettävään tekniikkaan. Sen verran tarkkaa materiaalia saadaan ulos vaikkapa stereokameroista, että uskoisin maalin etäisyyden ja suunnan määrityksen onnistuvan useammankin kilometrin päähän. Servotekniikkaa ja anturitekniikkaa on käytössä louhinta- ja kaivoskoneissa sekä maarakennuksessa, ja se mitä olen niihin tutustunut niin väittäisin niitten kestävän myös Sergein kyydissä.

Se, mitä ajan eniten takaa on asenne. On aivan varsin hankalaa lähteä jotakin suunnittelemaan edes ideatasolla, jos joukossa on henkilöitä joilla ajatuksena on etsiä seikkoja, miksi idea ei voisi toimia. Tietenkin ne pitää kartoittaa ja taklata, jos se on mahdollista.

Olen omissa touhuissani törmännyt tähän suhteellisen usein, ja vaatii jonkun verran kärsivällisyyttä aloittaa prosessi. Siinä puretaan se "ei onnistu, kallis on" kommentti ja käydään jokainen osa-alue läpi. Joskus joudutaan palaamaan tavoitteisiin, jos yksittäinen asia osoittautuu liian haastavaksi/kalliiksi. Esimerkkinä tästä otin tuolla aikaisemmin maalin etäisyyden, nopeuden ja suunnan määrittelyn sumussa ja kovassa sateessa, jolloin lämpökamerat toimivat puutteellisesti.

Ja joo, vaikka sanoin että en ala vänkäämään, on luonteeni vähän sellainen että jos perehtymättä sanotaan että ei onnistu, kallista, en heti osta sitä. Perusteltu mielipide on arvokas ja helppo hyväksyä, lonkalta vedetty ei. Lähtökohtani oli miettiä, mikä on Sergein heikoin kohta ja etsiä siihen parin kertaluokan parannus, ja sellaisella hinnalla joka on hyvinkin siedettävä, ei rakentaa uutta ilmatorjuntajärjestelmää. Uskon edelleen, että se olisi tehtävissä.

Minulla meni parasta ennen - päivämäärä umpeen, eli en enää ampujan istuimelle pääse missään tilanteessa :rolleyes: Ja toistan vielä, että ihan ymmärrettävästi PV on organisaatio, joka tuskin tulee kehittämään tekniikkaa ketterän kehityksen mallilla. Tuotettakoon Sergeillä siis ressuille lujasti äänisaastetta ja kasoittain tyhjiä hylsyjä.
 
Hintahan tulee (ainakin nimellisesti) siitä vanhentuneiden komponenttien korvaamisesta uusilla ja tuotantolinjan uudelleenkäynnistyksestä. Pentagon ei ole tilannut ohjuksia 18 vuoteen. Tosin joillekin ulkomaisille asiakkaille taidettiin tehdä vielä vähän myöhemminkin, mutta siitäkin on jo aikaa.


Vaikka onhan tuossa siitä huolimatta teollisuustuen makua. Puolan Piorun on ainakin paperilla paljon taloudellisempi, vaikka sekin on uusi/uudehko ohjus.

Totta, tuotantolinjan avauksen kustannuksia en hoksannut tuossa olevan mukana, mutta loogista se tietty on. Jos vanhoihin kauppoihin peilaa, niin stingerin ja piorunin hintojen pitäisi olla samaa suuruusluokkaa. Meillä hinta taisi olla reilusti alle 100t€/puikko kun ostettiin varastoituna olleita ohjuksia. Nykyhintojen valossa onnistui hyvin sekin kauppa.
 
Totta, tuotantolinjan avauksen kustannuksia en hoksannut tuossa olevan mukana, mutta loogista se tietty on. Jos vanhoihin kauppoihin peilaa, niin stingerin ja piorunin hintojen pitäisi olla samaa suuruusluokkaa. Meillä hinta taisi olla reilusti alle 100t€/puikko kun ostettiin varastoituna olleita ohjuksia. Nykyhintojen valossa onnistui hyvin sekin kauppa.

Eiköhän se ollut aika paljon enemmän... Tuossa aikanaan haetussa lapussa oli 110 laukaisinta + 600 ohjusta arviolta 330 miljoonalla dollarilla.


Kaupastahan tuli sitten paljon pienempi. Jenkeiltä ostettiin 90 miljoonalla käytettyä kamaa ja Tanskasta tuli jokin määrä vanhentuvia ohjuksia harjoituskäyttöön.

 
Aivan oikein, meni nämä kaksi asiaa muistikuvissa sekaisin. Ei pitäisi kirjoitella tarkistamatta lukuja:facepalm:

Sitä sattuu.

Sinänsä olisi hyvin mielenkiintoista tietää, miten maalitolpat siirtyivät kaupan aikana. DSCA:n paperit lienee tehdasuudelle kamalle? Koska lapussa ei ole mitään mainintaa, että Stingerit olisivat EDA-materiaalia (Excess Defense Articles) ja koska hintakin on melko posketon. Miten siitä sitten yhtäkkiä hypättiin käytettyjen ohjusten hankintaan? Eikö niitä ensin ollut tarjolla ja sitten yhtäkkiä olikin syystä X?

Toinen kysymys on sitten se määrä ja hinta. Hankinnan ylärajana voinee pitää noita lapussa mainittuja määriä? Lapussa arvioitua hintaa ja toteutuneen kaupan hintaa suoraan vertaamalla voisi arvella, että hankintamäärä olisi supistunut noin kolmasosaan alkuperäisestä 110 laukaisimesta ja 600 ohjuksesta. Toisaalta käytetyn materiaalin pitäisi kaiken järjen mukaan olla edullisempaa, mutta kuinka paljon, se on se kysymys.

Joka tapauksessa jos toteutunutta 90 miljoonan hankintaa USA:sta jyvittää DSCA-lapun 600 ohjukselle, niin yhden ohjuksen hinnaksi tulisi 150 k€ sisältäen laukaisimet ja muut tykötarpeet. Eikä varmaan näin anteliasta diiliä ole saatu aikaiseksi edes käytetyllä materiaalilla.
 
Hintaa tulisi sillekin ja nousisiko teho sellaiseksi, että panostus kannattaisi vai olisiko järkevämpää sitten ostaa valmista esim. SkyRanger? En tiedä. Luulisi, että tällaista "kehitys pontentiaalia" olisi jo mietitty jos sitä nähtäisiin.

Sergein edut ovat siinä että se on halpa ja suhteellisen nopeasti koulutettava vaihtoehto lähi-ilmatorjuntaan, jolloin niitä voidaan ripotella vähän kaikkialle. Muuta etua ei sitten oikein olekaan. Kysymys on vähän sama kuin että kannattaako itkoon pultata lämppäri, laseri, tutka jne. - todennäköisesti ei. Suorituskykyä noissa halvan raudan vehkeissä kannattaa parantaa lähinnä jos se onnistuu puoli-ilmaiseksi, tai jos yhtäkkiä onkin joku juuri kyseiselle aseelle poikkeuksellisen haavoittuva järjestelmä vastassa.

Jos lähtee rahalla ostamaan niin todennäköisesti SkyRanger tai vastaava on parempi vaihtoehto, koska ohjelmoitava ammus torjuu varsinkin dronet huomattavasti paremmin. Todennäköisesti PV joutuu jotain vastaavaa systeemiä mallia hankkimaan jo lähitulevaisuudessa, kun katsoo miten paljon Ukrainassa pyörii dronea ja pöristintä taivaalla.

Nuo hienot modernisoidut Sergeit taisivat mennä ensisijaisesti laivaston omasuojakäyttöön? Ainakin tälläinen mielikuva jäi siitä että niitä tehtiin vain pieni määrä.
 
Sergein edut ovat siinä että se on halpa ja suhteellisen nopeasti koulutettava vaihtoehto lähi-ilmatorjuntaan, jolloin niitä voidaan ripotella vähän kaikkialle. Muuta etua ei sitten oikein olekaan. Kysymys on vähän sama kuin että kannattaako itkoon pultata lämppäri, laseri, tutka jne. - todennäköisesti ei. Suorituskykyä noissa halvan raudan vehkeissä kannattaa parantaa lähinnä jos se onnistuu puoli-ilmaiseksi, tai jos yhtäkkiä onkin joku juuri kyseiselle aseelle poikkeuksellisen haavoittuva järjestelmä vastassa.

Jos lähtee rahalla ostamaan niin todennäköisesti SkyRanger tai vastaava on parempi vaihtoehto, koska ohjelmoitava ammus torjuu varsinkin dronet huomattavasti paremmin. Todennäköisesti PV joutuu jotain vastaavaa systeemiä mallia hankkimaan jo lähitulevaisuudessa, kun katsoo miten paljon Ukrainassa pyörii dronea ja pöristintä taivaalla.

Nuo hienot modernisoidut Sergeit taisivat mennä ensisijaisesti laivaston omasuojakäyttöön? Ainakin tälläinen mielikuva jäi siitä että niitä tehtiin vain pieni määrä.

Merivoimien Sergeit olivat nimikkeiden perusteella erillisiä laitoksia 23 ITK 95:stä.
 
Ukrainassa pari kuukautta sitten tapahtuneen moposateen jälkeen aika moni tutkija- ja sotilastaustan omaava henkilö arveli twitterissä, että uusi lennokkiuhka voisi merkitä ammus-IT:n paluuta. Hieman tarkempaan speksiin meni Brittiläisen RUSI-ajatushautomon Justin Bronk, joka ehdotti Ukrainan ilmasotaa käsittelevässä tutkimuksessaan keskipitkän aikavälin ratkaisuksi pienen AESA-tutkan liittämistä olemassa oleviin, vanhoihin IT-tykkeihin. Seuraavassa pohdin vähän tämän konseptin uskottavuutta kaupalliseen teknologiaan pohjautuen.
(linkki tutkimukseen, joka on ollut täällä aiemminkin https://rusi.org/explore-our-resear...ir-war-and-ukrainian-requirements-air-defence)

Olemme tottuneet siihen, että AESA-tutkat maksavat miljoonia. Kuitenkin osoittautuu, että autoteollisuus on kehittänyt niitä viimeiset 10-15 vuotta hyvin intensiivisesti itseajavia autoja ja älykkäitä vakionopeudensäätimiä varten. Näille tuotteille on ominaista hyvin alhainen, jopa alle tonnin yksikkökustannus, sekä pitkälle viety turvallistaminen, koska ne kytketään autoissa turvallisuuskriittisiin järjestelmiin kuten jarrut ja ohjaus. Myöskin lähetystehot ovat siviilirajoituksista johtuen hyvin pieniä (<100mW), ja lähetys- ja vastaanotinelementtejä on vain muutamia tai korkeintaan muutamia kymmeniä

Eräs uusimmista tämän sektorin tuotteista on Continental ARS540 (tuotetiedot: https://www.continental-automotive....ility/Enablers/Radars/Long-Range-Radar/ARS540) Spesifikaation mukaan se kykenee paikallistamaan ja mittaamaan kohteita ZU-23:n ammusten hajontaa selkeästi pienemmällä tarkkuudella. Laite mittaa etäisyyden lisäksi paikan 0.1 asteen tarkkuudella, ja dopplerista myös säteisnopeuden. Tutka mittaa koko 120 asteen keilanleveytensä 60ms välein, joten kohteen liiketieto on käytännössä reaaliaikainen.

Ongelma on, että mittausetäisyys on vain 300 metriä. Tutkien toimintaetäisyyttä voidaan kuitenkin usein muuttaa signaaliparametreja säätämällä, ja nämä ajoneuvotutkat on pulssintoistotaajuuksiltaan yms. optimoitu ajoneuvoille relevanteille etäisyyksille. Vanhemman ARS404-mallin datasheetissä on mainittu, että sen mittausetäisyys on kasvatettavissa 170 m:stä 1000 m:iin erikoisohjelmistolla, mikä tukee tätä oletusta. (datasheet, pdf https://conti-engineering.com/wp-content/uploads/2020/02/ARS_404_21_EN_HS.pdf) Näin ollen, näyttää täysin mahdolliselta, että samoilla tekniikoilla ja samoilla komponenteilla voidaan luoda tutka, joka tunnistaa helikopterin Sergein maksimietäisyydeltä. Esim. lähetystehon ja vastaanottoelementtien määrän kymmenkertaistamin vähän yli kolminkertaistasi mittausetäisyyden (tutkayhtälö), mikä alkaisi riittämään aseen ampuma-arvojen laskentaan. Elso-kestävyys on mysteeri, mutta saattaa lyhyellä aikavälillä olla yllättävänkin hyvä. Nämä autotutkat toimivat 76GHz taajuudella, kun esim. venäläishekojen uusinta teknologiaa edustava President-S omasuojajärjestelmän SAP-moduuli on suunniteltu alle 20GHz taajuuksille (NATO G-J band, deagel https://www.deagel.com/Protection Systems/President-S/a003126) Ja lentomopoihin ei varmaan vähään aikaan ole tulossa häirintälähettimiä.

Tämä tutka tulisi sitten integroida johonkin tähtäinjärjestelmään. Suomi-näkökulmasta katsottuna sellainen voisi olla vaikka Senopin pääasiassa KRKK:lle suunniteltu FCTS. Proof of concept voitaisi toteuttaa diplomityön suuruusluokkaa olevalla työmäärällä liittämällä nyky-FCTS:n usb-porttiin siviilimarkkinoilta saatava, parinsadan hintainen CAN-väyläkonvertteri, johon liitettäisiin vakio autotutka. Järjestelmän voisi koeampua hyvin edullisesti ITKK:lla, ja jos tutkavalmistajalla on tarjota pitkän kantaman (>1000m) ohjelmisto siihen, niin, voisi olla aika soiva peli. Laskentatehon puolesta ei ole mitään hätää, koska FCTS:ssä on jo liitäntämahdollisuuksien perusteella kunnon prosessori, ja autotutkat sisältävän FPGA-piirejä jotka suorittavat tutkalaskennan, joten tähtäimessä tarvitsisi tehdä vain tutkan antamien maalitietojen yhdistäminen tykin kulmanopeuteen, kallistukseen(FCTS:ssä olevan inertiayksikön mittaamana), ja sähköisiin ampuma-arvotaulukoihin. Tämän perusteella laskettu tähtäyspiste piirrettäisiin tähtäimen näyttöön. Tutkan mittaaman kohteen päälle voisi myös piirtää esim. laatikon havaitsemisen helpottamiseksi.

Prototyyppi- ja tuotteistusvaiheet ovat sitten vaikeampia. Optimoitu, mutta silti edullinen tutka yhdistettäisiin tähtäimeen, jota voisi optimoida ilma-ammuntaan esim. poistamalla laseretäisyysmittari ja tekemällä siitä laajakulmaisemman, jolloin ennakkoa voi ottaa enemmän. Yksi haaste olisi saada joku noita tutkia tekevä taho, kuten Bosch, panostamaan pienien volyymien tuotteeseen, josta saattaa olla mainehaittaa. Ehkä Ukrainan sodan vaikutukset Saksan yhteiskuntailmapiiriin ovat kuitenkin muuttamassa tätä, en tiedä. Prototyypin saa varmaan kasaan yllättävänkin halvalla, jos projektissa on mukana osaavat toimijat. Tuotteistus ja riittävä sertifiointi sitten miljoonia, vaikka riskianalyysistä saataisi läpi siviilispeksin mukainen tutkaosa. Valmiin tuotteen valmistuskustannus ei välttämä poikkea merkittävästi noista olemassaolevista älytähtäimistä jos tutkamoduuli on samasta tuotantoketjusta kuin siviiliversiot. Veivaus ja polkimen painaminen olisi manuaalista, mikä heikentää tarkkuutta, mutta tekee turvallisuussertifioinnista yksinkertaisempaa. Tuote olisi myöskin niin pieni, että sitä voitaisi käyttää raskaan kk:n kanssa, mikä lisäisi potentiaalista myyntimäärää.

Tämä olisi aika lailla edullisin konsepti, jonka olen pystynyt formuloimaan. Kannattaa kuitenkin huomata, että tämä perustuu vahvistamattomiin oletuksiin. Aika paljon selviäisi jo sillä, kun joku, jolla on oikea sähköpostin loppuosa, lähettäisi tiedustelun ja kokouskutsun noille autoteollisuuden alihankkijoille. Ja jos konseptin pystyisi todentamaan tai todistamaan vääräksi todella pienillä kustannuksilla, niin kyllä se kivi kannattaisi kääntää.
 
Back
Top