Alokkaat yllättyivät armeijan rennosta tunnelmasta: "Voiko ihanammin päivä enää alkaa"

Ei varusmiesesimiesten tarvitse, eikä pidä näiden kanssa punnertaa - tavallaan kohtuutonkin vaatimus nuorelle, johtamista vasta harjoittelevalle ihmiselle.
Tuota olen jälkikäteen miettinyt paljonkin. Kohtuuton vaatimus tosiaan, varsinkin kun silloin ei millään lailla koulutettu kohtaamaan näitä ongelmatapauksia. Kukin kohtasi heidät luonteensa mukaisesti.
Vartiostolla uhkaaminen olisikin ollut hyvä keino, paha vaan että sitä käytettiin vain juovuksissa agressiivisesti käyttäytyviin.
Minä ratkaisin asian käskyttämällä murhaavalla äänensävyllä. Jotenkin ajattelen, että samassa tuvassa majoittuva varusmiesjohtaja ei välttämättä moista kohtaisikaan, koska asioiden taustat pystyy selittämään paremmin, kun on läsnä koko ajan. Kukapa siellä tuppisuuna on.
 
Eipä koskaan ollut kokelaana moisia ongelmia. Kun sanoi niin tottelivat.

Silloin jopa oman 11kk saapumiserän miehet, joista osa oli hieman "gonahtaneita".

Tietysti kun on iso jätkä ja muutenkin sosiopaatin näköinen, niin se saattoi auttaa. Taisin joskus mainita jotain että "taon teidät tarvittaessa suohon nilkkoja myöten, pää alaspäin". Mikä saattaisi olla nykyisin laiton uhkaus tms.

Sitten kun oman saapumiserän porukka ajatteli iltaloman jälkeen mennä herättelemään alokkaita vittuillessaan, niin olin siellä käytävällä istumassa kenttälapion ja päivystäjän pampun kanssa. Se loppu siihen.

Ja ei ollu pahaa verta.
 
Ihan lähisukulainen oli pahasti auktoriteettivammainen, johtuen koulusta, kavereista, vanhemmista, myös päihteistä, ja päätti (sangen fiksusti...) mennä vielä vapaaehtoisena että pääsee sitten pian pois. Tapahtui about 2009, en muista joukko-osastoa. Katseli päivän ja päätti että mua ei vi##u komennella. Ei laittanut edes talon vaatteita päälleen. Kuulemani mukaan häntä kiellettiin sitten myös nukkumasta talon lakanoissa, eli patjalla köllötteli. Kolmantena päivänä kotiin ja vapautus seurasi perässä. Nyt mies on jaloillaan mutta luonne edelleenkin taipumaton. Mikään pakko maailmassa ei olisi saanut häntä muuttumaan palveluskelpoiseksi. En tiedä kokeiltiinko maanittelua ja pullakaakaota. Olisiko menneillä vuosikymmenillä kokeiltu pidempään että löytyykö järki? Omassa erässäkin muutama roku tuotiin poliisiautolla, siviileissä pyörivät rasvaletit kunnes pantiin pois.

Joku järki on vallannut maan kun täysin vastahakoisille ei oikein tyrkytetä asetta käteen. Mutta jos täytyy käskeä kolmannenkin kerran, on ukko väärässä paikassa.
 
Vakavasti puhuen, uskon että nykykeinoilla olisi tehty parempia sotilaita jo 80-luvulla ja ennen sitäkin.
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991, jolloin tuli mahdolliseksi siirtyä sivariksi aina halutessaan. Sitä ennen kun kasarmin portista astuit, palvelit loppuun enemmän tai vähemmän kunnialla tai siirryit vankilaan. Hämeenlinnassa Linnan kassuilla tämä vaihtoehtto olikin käytännöllisesti heti pihan toisessa pääsä korkean muurin takana.

Joukko ei siis kutistunut, vaikka oli millaisia esimiehiä tai kohtelua tahansa. Mutta sen tämä menneiden vuosikymmenten meno sai aikaan, että perusmyönteisestikin inttiin suhtautuneet nuoret viikon tai parin päästä muuttivat asennoitumisensa päinvastaiseksi ja halusivat ainoastaan mahdollisimman äkkiä pois täältä.
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991, jolloin tuli mahdolliseksi siirtyä sivariksi aina halutessaan. Sitä ennen kun kasarmin portista astuit, palvelit loppuun enemmän tai vähemmän kunnialla tai siirryit vankilaan. Hämeenlinnassa Linnan kassuilla tämä vaihtoehtto olikin käytännöllisesti heti pihan toisessa pääsä korkean muurin takana.

Joukko ei siis kutistunut, vaikka oli millaisia esimiehiä tai kohtelua tahansa. Mutta sen tämä menneiden vuosikymmenten meno sai aikaan, että perusmyönteisestikin inttiin suhtautuneet nuoret viikon tai parin päästä muuttivat asennoitumisensa päinvastaiseksi ja halusivat ainoastaan mahdollisimman äkkiä pois täältä.

Riippuu aika paljon yksiköstä. Eroja on paljon.

Olin aikoinaan kurssilla kapiaisena viikon Hallissa Ilmavoimien Teknisessä Koulussa....

Totesin, että jeesuksen kristuksen perkele. Kun kapiaisetkin on kylähulluja ja ruokalassa tarjotaan päivittäin noppasoppaa tai samasta tehtyjä pihvejä.

Juu ei jatkoon se paikka. :D
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991

Olenko minä aktiivinen keskustelija?:giggle:

Nykysysteemi on parempi. Jos joku ei kertakaikkiaan sopeudu tms. niin eikun kotiin. Ennen wanhaan palvella örhelsivät kaikki ja osa oli kyllä intin, itsensä ja isänmaan kannalta siellä aivan turhaan. Osa oli alkoholisteja, osa mt-potilaita nykykatsannossa ja osa ei todellakaan täyttänyt määritelmää penaalin terävin kynä. Olipa joukossa ihan ammatti-taparikollinenkin. Ja tämä vain omassa pienessä saapumiserässä.

Kajaanissa palveli aikoinaan sellainen varusmies, joka sai nimen häkki-einari. Istui häkissä suunnilleen aina. Palveli sukulaismiehen kanssa samaan aikaan, tai palveli ja palveli. Lähinnä istui. Mitä hittoa näitä tällaisia pyörittelee rullissa?

Jos olisin keisari H. niin valikoisin vielä nykyistäkin rankemmalla kädellä.
 
Olenko minä aktiivinen keskustelija?
Olipa joukossa ihan ammatti-taparikollinenkin.
Pahoittelut, veli @baikal tosiaan unohtui...
Ennen asevelvollisuus koski rikollisiakin. Nikke Pärmin tunnetut sanat muistetaan. Ei ollut harvinaista, että puoli vuotta tai vuoden istuttuaan nuori palasi suorittamaan palveluksensa loppuun. Ei lähes miljoonareserviä muuten olisi saatu aikaan. Nyt kun tarvitaan ainoastaan ne 200.000 on varaa valita sopivimmat.
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991, jolloin tuli mahdolliseksi siirtyä sivariksi aina halutessaan. Sitä ennen kun kasarmin portista astuit, palvelit loppuun enemmän tai vähemmän kunnialla tai siirryit vankilaan. Hämeenlinnassa Linnan kassuilla tämä vaihtoehtto olikin käytännöllisesti heti pihan toisessa pääsä korkean muurin takana.

Joukko ei siis kutistunut, vaikka oli millaisia esimiehiä tai kohtelua tahansa. Mutta sen tämä menneiden vuosikymmenten meno sai aikaan, että perusmyönteisestikin inttiin suhtautuneet nuoret viikon tai parin päästä muuttivat asennoitumisensa päinvastaiseksi ja halusivat ainoastaan mahdollisimman äkkiä pois täältä.

Taas anekdoottina, että alokkaana oli aika lailla ihmettelemistä, kun järjestäydyttiin kolmiriviin aamiaiselle marssimista varten. Ja pihaan kurvaa poliisiauto, joka vei hepun rivistä.

Oli kuulemma jättänyt oikeuden istunnot väliin ja syytteitäkin kivasti. Hassusti tapasin hepun kokelaana baarissa ja sanoi, että oli just päässy pois linnasta. Autovarkauksia jne.
 
Eipä koskaan ollut kokelaana moisia ongelmia. Kun sanoi niin tottelivat.

Silloin jopa oman 11kk saapumiserän miehet, joista osa oli hieman "gonahtaneita".

Tietysti kun on iso jätkä ja muutenkin sosiopaatin näköinen, niin se saattoi auttaa. Taisin joskus mainita jotain että "taon teidät tarvittaessa suohon nilkkoja myöten, pää alaspäin". Mikä saattaisi olla nykyisin laiton uhkaus tms.

Sitten kun oman saapumiserän porukka ajatteli iltaloman jälkeen mennä herättelemään alokkaita vittuillessaan, niin olin siellä käytävällä istumassa kenttälapion ja päivystäjän pampun kanssa. Se loppu siihen.

Ja ei ollu pahaa verta.

Itse en kasarmilla uhkaillut kuin kapiaisten luo lähettämisellä pari kertaa.
Metsässä yöllä kaatosateessa marssiessa uhkasin hakata pari jotka kieltäytyivät liikkumasta, sanoin etten välitä vittuakaan minne ilmoittavat mutta että tiedusteluryhmä on aamulla siellä missä pitääkin.
Ainoan kerran yksikön päällikön luokse jouduin kun haistatin lääkärille joka syytti minua vemppojen sisäpalvelukseen määräämisestä.
 
Itse en kasarmilla uhkaillut kuin kapiaisten luo lähettämisellä pari kertaa.
Metsässä yöllä kaatosateessa marssiessa uhkasin hakata pari jotka kieltäytyivät liikkumasta, sanoin etten välitä vittuakaan minne ilmoittavat mutta että tiedusteluryhmä on aamulla siellä missä pitääkin.
Ainoan kerran yksikön päällikön luokse jouduin kun haistatin lääkärille joka syytti minua vemppojen sisäpalvelukseen määräämisestä.

Tässä lääkäritarina kapiaisajalta.

Piti mennä tarkastukseen PV:n C-korttia jne. varten. Se meni tyyliin "tunnetko olevasi terve?" Ja kattottiin että näkö on kunnossa tms. Sitten lääkintäeverstiluutnantti totesi että "Kohta varmaan vaaditaan todistus sille, että pääsee vessaan pyyhkimään perseensä". Oli hieman miettimistä luutnantin arvoisena että uskaltaako revetä nauruun vai ei. :D
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991.

Kyllä täällä ehkä pari tuollaistakin on. Omat kokemukset olivat silloin joskus (näin jälkeenpäin arvioituna) yllättävänkin positiivisia. En muista yhtään sivariin lähtijää tms. omasta alokasajan porukasta.
 
Kyllä täällä ehkä pari tuollaistakin on. Omat kokemukset olivat silloin joskus (näin jälkeenpäin arvioituna) yllättävänkin positiivisia. En muista yhtään sivariin lähtijää tms. omasta alokasajan porukasta.

Meillä lähti RUK:n kurssilta yksi sivariin...ja oli vielä parasta 10% arvosanoiltaan.
 
En muista yhtään sivariin lähtijää tms. omasta alokasajan porukasta
Niin siis Kylmän sodan aikana kun aloitti aseellisen palveluksen (tai vaikka aseettomana), katsottiin ettei vakaumus sen jälkeen enää voi muuttua. Tarkoitti siis palvelua loppuun tai vankilaan menoa, sillä vapautuksiakin myönnettiin vähän.
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991, jolloin tuli mahdolliseksi siirtyä sivariksi aina halutessaan. Sitä ennen kun kasarmin portista astuit, palvelit loppuun enemmän tai vähemmän kunnialla tai siirryit vankilaan. Hämeenlinnassa Linnan kassuilla tämä vaihtoehtto olikin käytännöllisesti heti pihan toisessa pääsä korkean muurin takana.

Joukko ei siis kutistunut, vaikka oli millaisia esimiehiä tai kohtelua tahansa. Mutta sen tämä menneiden vuosikymmenten meno sai aikaan, että perusmyönteisestikin inttiin suhtautuneet nuoret viikon tai parin päästä muuttivat asennoitumisensa päinvastaiseksi ja halusivat ainoastaan mahdollisimman äkkiä pois täältä.

Köhöm, tässä nyt olisi yksi. Näin se oli.

Muuten touhu on aika samanlaista. Tässä on hauska vertaileva pätkä. Aika samat jutut. 1980-luvulla liike oli ehkä vähän ripeämpää ja kuntopohja vähän parempi keskimäärin. Silloin tosiaan piti kestää se vitutus.

 
III/86 herrat oli vielä herroja ja huusivat täysin palkein, punkat räjähtelivät, kaikki tapahtui sotilaallisen jäykästi, vaatteet olivat huonoja (paitsi sarkapuku joka oli mahtava), kalusto köyhää eikä tosiaan päässyt pois ilmoitusasiana. Loikkaus isäni ajasta -62 oli monessa mielessä pienempi minun palvelusaikaani kuin siitä nykyaikaan. Tosin isällä oli alikersanttina pussihousut, suikka ja rähinäremmi. -86 oli jo ilmassa verinenvittu-juttujen loppuminen, ylettömän taaksepoistattamisen rajoittaminen ja sisäkuri pääasiassa asiallista. Viinaanmeneviä elämäntapa-opistoupseereita oli rivissä runsaasti ja leireillä rötväiltiin.

Meno oli mielestäni sopivaa materiaalin tasoon nähden. Poikien kunto oli parempi eikä joka asiasta tullut edes mieleen valittaa. Kuului asiaan niellä kaikki, ja surkeimmat tapaukset kostivat seuraavalle saapumiserälle kunnon dedovshinahengessä.
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991, jolloin tuli mahdolliseksi siirtyä sivariksi aina halutessaan. Sitä ennen kun kasarmin portista astuit, palvelit loppuun enemmän tai vähemmän kunnialla tai siirryit vankilaan. Hämeenlinnassa Linnan kassuilla tämä vaihtoehtto olikin käytännöllisesti heti pihan toisessa pääsä korkean muurin takana.

Joukko ei siis kutistunut, vaikka oli millaisia esimiehiä tai kohtelua tahansa. Mutta sen tämä menneiden vuosikymmenten meno sai aikaan, että perusmyönteisestikin inttiin suhtautuneet nuoret viikon tai parin päästä muuttivat asennoitumisensa päinvastaiseksi ja halusivat ainoastaan mahdollisimman äkkiä pois täältä.

No heti sodan jälkeen menin palvelukseen....no ei, 80-luvun alussa Lapin RVL:een. Ei silloin ollut muuta vaihtoehtoa kenellekkään, se oli pakko, halusi tai ei, eikä palveluksen aikana käynyt mielessä alkaa hankalaksi, päästäkseen pois, koska sai vain tosi vaikeuksia.
Saapumiserästäni muistaakseni yksi sai jostain syystä siirron ilmatorjuntaan, yksi yritti lopettaa itsensä RK:lla metsäkeikalla räkäpäällä(ilmeisesti ilman patruunanmurskaajaa), mutta ei onnistunut ja sairaalareissun jälkeen sai vapautuksen.
Eräs sankari tuotiin kasarmille myöhemmin poliisiautolla, sai firman vaatteet päälle ja pitkässä tukassaan kertoi, että oli jäänyt Ruotsissa poliisiratsiassa kiinni, kun olivat huomanneet armeijan olevan käymättä ja tuotiin suoraan Suomeen kasarmille.
Ei siihen aikaan saanut kuin suuria ongelmia, alkaessaan hankalaksi. Jos jostain rangaistiin, vänrikki Koskelan sanoin: kannattaa suorittaa, se on nimittäin se pienemmän riesan tie...
 
Ei siihen aikaan saanut kuin suuria ongelmia, alkaessaan hankalaksi. Jos jostain rangaistiin, vänrikki Koskelan sanoin: kannattaa suorittaa, se on nimittäin se pienemmän riesan tie
Toinen tärkeä rajapyykki oli vuonna 1985, kun loppuivat sotaoikeudet ja sotilaiden putkarangaistukset. Näitä sotilaskielellä "häkkirangaistuksia" oli kahdenlaisia: palvelusvelvollisuudella yövankilana tai ns. "kovaa" häkkiä, jolloin siellä pysyttiin määräpäivät 24 h. Jälkimmäinen tarkoitti, että jokainen päivä palveltiin YP:nä muiden kotiutumisen jälkeen. Siinä vaiheessa pahinkin rötväilijä alkoi tuumimaan tätä jo edellämainittua "pienintä riesaa". Myös henkilökunta oli edustettuna; upseereita kyllä harvemmin. Yleisin syy: sotilaan juopumus.
 
Tuota olen jälkikäteen miettinyt paljonkin. Kohtuuton vaatimus tosiaan, varsinkin kun silloin ei millään lailla koulutettu kohtaamaan näitä ongelmatapauksia. Kukin kohtasi heidät luonteensa mukaisesti.
Vartiostolla uhkaaminen olisikin ollut hyvä keino, paha vaan että sitä käytettiin vain juovuksissa agressiivisesti käyttäytyviin.
Minä ratkaisin asian käskyttämällä murhaavalla äänensävyllä. Jotenkin ajattelen, että samassa tuvassa majoittuva varusmiesjohtaja ei välttämättä moista kohtaisikaan, koska asioiden taustat pystyy selittämään paremmin, kun on läsnä koko ajan. Kukapa siellä tuppisuuna on.
Niin olit alokkaiden kouluttajana muistaakseni... minulle tuli muutamalle viimeiselle koksu-kuukaudelle Santikseen/ Sandikaan 9,5 kuukauden spol-maseja koulutuksesta Parolasta, eli valmiita sotilaspoliiseja noin 6kk:n kohdalla, siinä piti ottaa vähän kovuutta heti kiusaajiin ja huumeiden myyjiin (Kaarti... Stadilaisia).

Kolme lähti sivariin vapaaehtoisesti meikäläisen joukkueesta, sietämättömiä öykkäreitä ja kiusaajia. Pois noi paskat pilaamasta palvelusta kaikilta.

Jollei hyvällä niin sitten pahalla, kunhan lähtivät... ja muuten lähtivät.
 
Ei taida aktiivisissa keskustelijoissa olla muita, joka olisivat palvelleet asevelvollisuuden aikaan. Siis ennen vuotta 1990 tai 1991
Moro. Jos -70 luku lasketaan, niin ainakin yksi ilmoittautuu riviin. Kyllähän tuolloin simputusta esiintyi, varusmiesjohtajilla. Ja simputuksen kohteet sitten tietysti jatkoivat perinteitä. Itse en varusmieskouluttajana RaUk:n jälkeen ollut, oli muita hommia. Muistin mukaan kukaan kantahenkilöistä ei kyllä simputukseen osallistunut.
 
Toinen tärkeä rajapyykki oli vuonna 1985, kun loppuivat sotaoikeudet ja sotilaiden putkarangaistukset. Näitä sotilaskielellä "häkkirangaistuksia" oli kahdenlaisia: palvelusvelvollisuudella yövankilana tai ns. "kovaa" häkkiä, jolloin siellä pysyttiin määräpäivät 24 h. Jälkimmäinen tarkoitti, että jokainen päivä palveltiin YP:nä muiden kotiutumisen jälkeen. Siinä vaiheessa pahinkin rötväilijä alkoi tuumimaan tätä jo edellämainittua "pienintä riesaa". Myös henkilökunta oli edustettuna; upseereita kyllä harvemmin. Yleisin syy: sotilaan juopumus.

Ahaa, siis putka/häkkirangaistuksetkin poistettu, noh milläs enää uhkailet, kun tietää, ettei siitä juuri mitään seuraa, korkeintaan pääsee kotiin.
 
Back
Top