Kannanpa minäkin korteni kekoon, tähän valmiusjoukkokeskusteluun. Muutama ihan olennainen pointti kun näyttää jääneen kokonaan vaille huomiota.
Ensinnäkin, ettekö huomanneet, että valmiusjoukkoa tituleerattiin varuskunnallisiksi valmiusjoukouksi. Ja pointti on nyt sanassa varuskunta. Ne meistä ketkä yhtään tuntevat Suomen maavoimien liikekannallepanoprosessia, tietävät, että varuskunnat eivät liity liikekannallepanoon oikeastaan millään tavalla. Itsekin olen lähtenyt "oikealta linjastolta" kertausharjoituksiin mm. erään paikkakunnan jäähallilta ja toisen paikkakunnan koululta. Sana varuskunta viittaa mielestäni siihen, että tätä porukkaa ei pistetä pystyy normilinjastolta, vaan he ottavat kamansa varuskunnan varus- ja taisteluvälinevarastoilta. Eli käyttävät siis varusmieskoulutuksessa käyttövuorossa olevaa kamaa. Tuolla tavoin se käynnistämisprosessi menee paljon nopeammin, kun ei tarvitse erikseen pystyttää linjastoa jonnekin urheiluhalliin, kutsua niitä perustamiskeskusjamppoja paikalle, ja roudata kamoja. Tällä varuskuntamallilla päästäneen varmaankin 6-48 tunnissa valmiuteen siitä, kun pilliin on vihelletty (tai tekstiviesti kännykkään lähetetty).
Toiseksi, tuolla mitä kenraalit viittaavat paluuna varusmiesten käyttämiseen, niin sillä viitataan kylmän sodan aikaan. 1950-, -60, -70 ja varmaan vielä -80-luvullakin varusmiehiä käytettiin monissa vartiointi- yms. tehtävissä. Esimerkiksi varikkojen vartioinnissa, kun siihen aikaa ei ollut samanlaisia murtohälytinjärjestelmiä ja vartiointifirmoja. Ja kolmen saapumiserän mallihan oli juuri sitä varten, että 2/3 osaa ikäluokasta oli koko ajan valmiudessa. 1990-luvulla päätettiin, että Venäjä ei ole enää uhka, joten siirryttiin nykyiseen kahden saapumiserän malliin. Se on paljon parempi joukkotuotannon kannalta, mutta paljon huonompi valmiuden kannalta (toisin sanoen esim. heinäkuussa ja tammikuussa ei käytännössä ole valmiutta lainkaan. Uudet varusmiehethän saavuttavat riittävän taitotason vasta joskus 4-5 viikon jälkeen, jolloin järjestetään varuskunnissa valmiudenkohotusharjoitus.)
Kolmas pointti liittyy määrään. Tiedän, että tietyissä erikouskoulutushaaroissa - ja mm. rajavartiolaitoksessa - on käytetty nopeammin paikalle kutsuttavia reserviläisiä aiemminkin (1990- ja 2000-luvulla). Mutta huomioikaa, että kyse on ollut yksittäisistä jampoista. Esimerkiksi sissiradisteja, tiettyjä viestimiehiä, jne, mutta ei todellakaan mistään perus nurmiporista. Nyt sen sijaan liikutaan ihan eri tuhatluvuilla. Oletettavasti kyse on kokonaisista komppanioista (per varuskunta), nimeltä on mainittu mm. Kaartin jääkärirykmentin kaupunkijääkärikomppania. Eli varmaankin eri varuskunnissa ympäri Suomen on sotilaspoliisi-, jääkäri-, sissi- yms. komppanioille tarjottu tätä vaihtoehtoa. Kaikki eivät tietysti ole suostuneet allekirjoittamaan paperia, mutta joka tapauksessa liikutaan varmaankin 3000-5000 jamppaa per saapumiserä määrissä. Ja jos sitoumus on vaikka 2 vuotta, niin näiden valmiusjoukkojen määrä on 12 000 - 20 000 taistelijaa. Ja sitten jos/kun saadaan se lakimuutos aikaiseksi, jolla 20 000 varusmiespalveluksessa olevaa jamppaa voidaan hyödyntää, niin ollaankin tilanteessa, että meillä on (melko-) nopeassa valmiudessa 32 000 - 40 000 taistelijaa. Ja se kuulostaa meikäläisen korvaan jo hyvältä! Suomen PV:n ongelmahan ei ole se, että montako sataa tuhatta jamppaa me saadaan riviin, vaan missä ajassa saamme ne ensimmäiset kaverit paikalle. Ja tämä systeemi nopeuttaa kyllä sitä.