Asevelvollisuuden pitää muuttua

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Parhaimmillamme olemme selkä seinää vasten, ja silloin tarvitaan kaikki.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Parhaimmillamme olemme selkä seinää vasten, ja silloin tarvitaan kaikki.
Tali-Ihantala-elokuvan sanoin: "Nyt kelpaa mies kuin mies, jos se vaan paikkansa täyttää."
 

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja
Näissä asevelvollisuuskeskusteluissa usein unohtuu, että nykyjärjestelmä tuskin on pidemmällä aikavälillä kestävä. Kuten Samovarius kirjoittaa, meillä on de facto valikoiva järjestelmä, joka valikoi pitkälti synnynnäisten ominaisuuksien kuten sukupuolen, asuinpaikan, uskonnon ja fyysisen kyvyn mukaan. Nykyään myös henkinen toimintakyky, ml. motivaatio, alkaa olla merkittävä valikointiperuste. Jos ei nappaa, keksi tekosyy ja lähde kotiin. Kukaan ei jää kaipaamaan.

Tämä toimii toistaiseksi, koska vielä reilu vuosikymmen sitten lähes koko miespuolinen ikäluokka kävi intin, jonka seurauksena armeijan käymättä jättäminen tuottaa vieläkin jonkinlaisen sosiaalisen stigman. Ennen pitkää väestöstä alkaa olla kuitenkin vain selvä vähemmistö armeijan käyneitä, joka satavarmasti saa kutsuntaikäiset nuoret miehet miettimään osallistumisen järkevyyttä. Miksi minä, kun ei muutkaan?
Tää on hyvin todennäköistä lähitulevaisuutta ja juurikin tätä ajoin takaa. Lisäksi kertausten surkean alhainen taso syö koko järjestelmää, niin uskottavuuden kuin toimintakyvyn kannalta. Ei varmaan kannata alkaa vetoja lyömään, millaiseksi poliittinen ilmapiiri tällaista järjestelmää kohtaan tulee muuttumaan, kun julkisuudessa sitä puolustamaan nousee lähinnä Vispilä-Kustaa miljoonan voltin aivopieruineen. Kansalaismielipide voi muuttua yllättävänkin nopeasti, katsokaapa vaikka miten keskustelu ja ilmapiiri homoliiton ympärillä muuttui reilussa vuosikymmenessä. Vuosituhannen vaihteessa olisi ollut naurettava ajatus, että Eduskunnassa äänestetään koko asiasta. Sitä en osaa varmuudella sanoa, millaiseksi järjestelmä tulee muuttumaan. Muuttujia on tässä yhtälössä paljon. Siitä voitaneen olla varmoja, että puhdas ammattiarmeija on poissuljettu.

Ulkoisen uhan kasvu voi toki muuttaa kaiken.

Ukrainasta opimme, että mikään sadantuhannen miehen tehoarmeija ei riitä. Pään pensaaseen laittaminen ja nykysysteemin toimivuuteen tuudittautuminen ei silti pidemmän päälle riitä.
Ukraina on käsittääkseni ollut jonkinlaisessa sisäisessä hajaannuksessa aina muurin murtumisesta lähtien. Maan asevoimien kalustoa katosi yhdessä maailman suurrimmista puhalluksista tuolloin aivan käsittämättömät määrät.
Mutta Wikipedian lukuja kun tarkastelee, Ukrainan väkiluku on 45 miljoonaa ja asevoimien miesvahvuus noin 120 000. Tää vertautuu siihen, että Suomella olisi 12 000 sotilaan asevoimat, mitä varmaan kaikki pitävät jo kiistatta aivan liian pienenä lukuna. Ukrainalla tosin olisi noin miljoonan sotilaan reservi. Asevelvollisuus on ollut voimassa syksyyn 2013 asti ja ilmeisesti vastikään saatettu uudelleen voimaan.
 

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja
Eikös kuulostakin täysin sivistysvaltiomeiningiltä ja puolustamisen arvoiselta meiningiltä? Menisittekö te töihin firmaan, jonka 30 000 duunarista 1500 joutuisi työtapaturmaan joka vuosi? Ja jos näin kävisi, niin oliskos se jees, että päädyt tästä hyvästä sossun luukulle?

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Sotilastapaturmien+uhrit+tarvitsevat+parempaa+tukea/a1409896864402


Kukaan ei kanna kokonaisvastuuta asevelvollisena vammautuneista varusmiehistä.

Joka vuosi suuri joukko parhaassa työiässä olevia ihmisiä vammautuu varusmiespalvelusta suorittaessaan. Tästä on miltei kokonaan vaiettu julkisessa keskustelussa, vaikka asevelvollisuuslain nojalla miespuoliset Suomen kansalaiset velvoitetaan suorittamaan varusmiespalvelus.

Monet varusmiesten vammoista ovat onneksi vähäisiä. Osa vammoista taas heikentää työkykyä pysyvästi tai aiheuttaa sen menetyksen. Usein vammat vaikuttavat muutenkin merkittävästi elämään.

Vuosittain noin 1500 asevelvollista hakee Valtiokonttorilta korvausta palveluksen aikana syntyneiden vammojen kuluihin. Korvaukset koostuvat pääasiassa sairaanhoidon, kuntoutuksen ja sairauspäivärahan kuluista.


Pysyvästi palveluksen aikana vammautuu vuosittain useita kymmeniä varusmiehiä. Pelkästään vuonna 2012 Valtiokonttori myönsi 45:lle varusmiespalveluksessa vammautuneelle haittarahan. Sen saamisen ehtona on pysyvä vammautuminen.

Varusmiespalveluksessa pysyvästi vammautuneita on elossa yli 3000. Heitä on alle 20-vuotiaista yli 80-vuotiaisiin.

Tästä joukosta runsaaseen 2000:een sovelletaan vuonna 1948 – alkujaan ennen kaikkea sotainvalidien tarpeisiin – säädettyä sotilasvammalakia. Sen nojalla tehtiin asevelvollisia koskevat päätökset vuoden 1990 loppuun saakka. Tämän ajankohdan jälkeen vammautuneisiin sovelletaan vuoden 1991 alusta lähtien voimassa ollutta sotilastapaturmalakia.

Sotilasvammalain piirissä olevien vammautuneiden hoito ja kuntoutus toimii suhteellisen hyvin, mutta sotilastapaturmalain piiriin kuuluvien vakuutusturvaan liittyvät käytännöt ovat vammautuneille varusmiehille hankalia.

Yksi keskeisimmistä ongelmista liittyy kotiuttamiseen.

Nykyisin Puolustusvoimat kotiuttaa vammautuneen varusmiehen, jos katsotaan, ettei varusmies ehdi saavuttaa häneltä edellytettyä varusmiespalveluksen tavoitteiden mukaista osaamista.

Palveluksen keskeyttäessään varusmies menettää sekä varuskunnan terveysaseman tarjoaman yleislääkäritasoisen terveyden- ja sairaanhoidon että Puolustusvoimien ja sairaanhoitopiirien yhteistyösopimukseen perustuvan erikoissairaanhoidon.

Kotiutettu varusmies voi hakea Valtiokonttorilta korvausta toimeentulonsa turvaamiseksi sekä korvausta hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuneisiin kuluihin. Jos käsittely Valtiokonttorissa viivästyy, varusmies ohjataan Kelan asiakkaaksi.

Kela ei kuitenkaan aina ota kotiutettua varusmiestä asiakkaakseen, jos hakemusprosessi on Valtiokonttorissa kesken. Tällaisissa tapauksissa Kela ohjaa asiakkaansa kunnan sosiaalitoimistoon.

Tarpeen mukaisten palvelujen piiriin hakeutuminen on hakijalle raskas prosessi.

Kukaan ei kanna kokonaisvastuuta asevelvollisena vammautuneista varusmiehistä ja heidän toimeentuloturvaansa, hoitoonsa ja kuntoutukseensa liittyvistä palveluista. Palveluksen keskeyttämisen jälkeiset toimeentulon, hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin viranomaisten tiedossa.

Sotilastapaturmalakia uudistetaan parhaillaan. Sotilastapaturma-asiain neuvottelukunnassa keskustellaan lainmuutoksen kehittämistarpeista, korvausturvan laajuudesta, valmistelutyön aikatauluista ja vastuullisista viranomaisista.

Uudistusta valmisteltaessa on hyvä pitää mielessä, että yli 80 prosenttia nykyisen sotilastapaturmalain mukaisista korvauspäätöksistä koskee varusmiehiä. Varusmiehet kärsivät eniten myös nykyisen lain ongelmista.

Vammautuneiden varusmiesten työ- ja toimintakykyä pitää edistää tehokkailla ja mahdollisimman varhaisilla hoito- ja kuntoutustoimenpiteillä. Se ehkäisee syrjäytymistä työmarkkinoilta ja muusta yhteiskunnasta.

Asevelvollisena vammautuneiden työ- ja toimintakyvyn parantaminen on valtiontalouden näkökulmasta järkevää ja inhimillisesti katsoen välttämätöntä.

Lisäksi näin autetaan pitämään asevelvollisuusarmeijan kannatusta yllä.

Jan Johansson
Kirjoittaja on Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n varapuheenjohtaja
 
Johansson kirjoittaa vain varusmiehistä, mutta sama loukku odottaa kaikkia muitakin sotilaita (asepuku päällä palvelevia).

Olitpa kantis, kertausharjoituksiin osallistuja tai rauhanturvatehtävien vapaaehtoinen. Jos vammaudut sotakeikalla, niin voi olla ankeat ajat edessä.

Harvoinhan kertausharjoituksissa mitään sattuu, mutta jos sattuu, niin siinä voi olla perheen toimeentulo jo vaarassa.

Mielenkiintoista olisi nähdä jos joku kieltäytyisi kertausharjoituksista tyyliin: "Olen perheeni ainoa elättäjä ja minulla ei ole varaa ottaa kertausharjoituksissa riskiä, että ansaintakykyni joko tilapäisesti tai pysyvästi häiriintyy. Pankaa sotilastapaturma-asioiden hoito ja korvaustasot kuntoon, niin saatan tullakkin. terveisin Roope Reserviläinen"

Tietysti moinen kieltäytymissyy ei muodollisesti oikeuslaitokselle tai sotilasviranomaisille kelpaa koska laki. Mutta sen jälkeen voisi viedä asian julkisuuteen ja käynnistää keskustelun siitä ,että onko homma periaatteellisesti oikein. Mies pakotetaan yhteiskunnan toimesta, lain nojalla ottamaan riskejä, jotka realisoituessaan jätetään joko osin tai täysin kyseisen yksilön kannettavaksi.
 
Viimeksi muokattu:

Umkhonto

Kenraali
Kukaan ei kanna kokonaisvastuuta asevelvollisena vammautuneista varusmiehistä.
Hohhoijaa, tissiposkien vinkumista.

Sen sijaan kun ajan noppa-Corollalla kännissä puuhun tai vedän über-vahvat jointit ja jään vihannekseksi niin kyseessä on oma valinta ja homma on ihan fine.
Mieleni pahoitin kerran minäkin alokkaana kun alikessu sanoi ilkeästi. Alan tosissani menettää toivoani tämän maan suhteen. Tule apuun Anja.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kannattaa huomata, että tämän aiheen tiimoilta Upseeriliitto on SE, joka aloitti "vinkumisen". Perässä sitten au-liitto ja lopun viimein muut. En osaa ottaa kantaa. Ähäkutti, osaampas, yksilötasolla. Tunnen tapauksen, jossa hlö vammautui -70-luvulla vm-palveluksessaan pennalismin ansiosta. Menetti käytännössä toisen jalkansa ja sai aivovamman, jonka takia on sitten kiertänyt pitkin hoitolaitoksia koko ikänsä. Viimeisen 20 v. kehitysvammaisten kanssa samoissa mestoissa. Ei varmaan urheileva maatalon poika arvannut 19 v. miten elämänsä menee, kun lähtee inttiin ja kavereiksi sattuu oikeita paskalatvapäitä.

Turvallistaminen. Älä polta, älä ryyppää, syö kasviksia, reippaile, nuku paljon, hoida hampaasi, älä liho....älä loukkaannu, koska se on kallista yhteiskunnalle, mieluummin älä elä lainkaan, vaan tyydy turvallistamaan jatkuvalla syötöllä.

Minä sain kuulovaurion intissä. En ole jaksanut sitä pohtia, koska olisin varmasti saanut ennenpitkää sen vamman kuitenkin ampumahommissa. Elämä on.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Yliturvallistamistahan tämä nykyisin on.

Kuulonsuojaimet määrätään vaikka vasta on lipastettu ja jokainen tietää, että ehkä vasta puolen tunnin päästä paukkuu. Kukaan ei kuule yhtä sanaa ja käsimerkkejä eivät muista kuin joukkueenjohtaja ja sattumalta pari muuta.

Kuuroille pitäisi antaa vapautus kokonaan. Kuurona sodassa on huonoa.

Jaa mutta varmaan nykyisin jaetaan jo äänenhallintasuojat?
 

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Sen sijaan kun ajan noppa-Corollalla kännissä puuhun tai vedän über-vahvat jointit ja jään vihannekseksi niin kyseessä on oma valinta ja homma on ihan fine.
Siis mitä yrität sanoa?
 
Kapiaisilla ainakin oli yksissä kertauksissa karmaisevia esimerkkejä ihan siitä, millaista kohtelua eräät heidän kollegoistaan ja varusmiehistä ovat saaneet Valtiokonttorilta. Eivät varmaan kaikille kyllä avaudu aiheesta ja pitää olla sellainen hemmo, joka vähän asioista tietääkin. Plus suostuu puhumaan - yleensä vain luottamuksellisesti ja off-the-record.

Ei ole mitenkään maanpuolustushenkeä kohottavaa, jos noi vamma-asioiden hoito ei ole parasta A-luokkaa sotaväessä.

Talvisodassa kaveria ei jätetty, mutta nykymeiningistä voi halutessaan perustellusti väittää, että osa kavereista on ruvettu droppamaan kuormasta. Ei PV:n toimesta vaan Valtiokonttorin toimesta, joka on ihan eri instanssi - mutta asioista päättävä.

Mitään omakohtaisia kokemuksia minulla ainakaan ei asiasta ole (luojan kiitos!), mutta mielestäni asiasta pitää saada keskustella ilman että omassa päässä on se läpiammuttu reikä. Vai onko joku erimieltä? Kuuntelen kyllä mielelläni kaikenlaisia tarinoita ja sydänkin on paikallaan. Umkhontolle sellainen kommentti, että sun jointti-touhuista en kyllä käsittänyt yhtään mitään ja mistään "mielensäpahoittamisista" harvoin jos koskaan on kyse. Ihan todennettavissa olevista fyysisistä vammoista tyyliin räjähteen aiheuttamat traumat jne.

Sinänsä kyllä henkisetkin vammat pitää ottaa todesta ja tiedossahan on, että taistelukentällä ole saattaa käydä pääkopan päälle aika rajustikin. Meillähän on omista sodista jo sen verta aikaa, että noita tapauksia on vähän. Ehkä jostain Afganistanista on saattanut joku vähän psyyken traumoja saada - luultavasti kuitenkaan ei koska suomalaiset eivät olleet pahimmissa paikoissa Afganistanissa ja se oli vapaaehtoinen porukka joka sinne meni. Mutta ei se vapaaehtoisuuskaan takaa vammattomuutta, on niitä esimerkkejä mm. Saksan ja Tanskan NATO-operaatioista, joissa porukkaa on tullut maitokoneella takaisin akkulataamoon.Noiden sotilaiden onneksi molemmissa noissa maissa haavoittuneista sotilaista, niin henkisesti kuin fyysisestikin haavoittuneista, huolehditaan erinomaisen hyvin. Meidän järjestelmämme laatutaso pitää olla vähintään samaa tasoa.

(Ja ehkäpä ne vaikeasti Afganistanissa vammautuneet jne eivät kertakaikkiaan kykene tai jaksa tämmöistä keskustelua käydä - joten se velvollisuus kuuluu meille "ohiammutuille" ja muille onnekkaille, joille ei ole sattunut mitään)
 
Viimeksi muokattu:
Se nyt vaan on tässä maailmassa niin, että jos työtehtävät ovat jotain muuta kuin tietokoneen näpyttelyä tai muuta siistiä sisätyötä niin vammoja voi tulla.

Kun ajattelee, että puolustusvoimissa sitten pannaan menemään kymmeniä tonneja painavilla tela-ajoneuvoilla, ammutaan aseilla ja räjäytellään - ja noita juttuja tekee silmät ristissä muutaman kuukauden koulutuksen saaneet myöhäis teinit. Niin oikeasti noita "työtapaturmia" on tosi vähän.

Kyllähän se kuulostaa dramaattiselta kun sanotaan "että tulee kymmeniä pysyvästi vammautuneita vuodessa". No aikoinaan oli työkaveri joka oli saanut pysyviä vammoja intissä eikä voinut tehdäs seisomatyötä kuin pari päivää putkeen. Työantaja totesi tilanteesta "No älä sitten tee seisomatyötä kuin yhden päivän ja mene toiseen työpisteeseen joka toinen päivä".

Tietenkin pitää saada kunnon korvaukset (aivan kuten kaikkien muidenkin tässä hyvinvointivaltiossa) jos terveys ja kyky tienata menee.

Enemmän sylettää tuo Hesarin agenda tässäkin asiassa. Mukamas ollaan "pienen ihmisen asialla", mutta todellisuudessa ollaan vaan mustamaalaamassa asevelvollisuutta omien tarkoitusperien hyväksi. No miten on - haastan hesarin kirjoittamaan syväluotaavan jutun erään pohjoisen terästehtaan työturvallisuusasioista. Vai onko se niin, että kantti ei riitä kun vastassa on pörssiyhtiö?
 

Samovarius

Kapteeni
Lahjoittaja
Viimeiset 3 vuotta eräällä pohjoisella terästehtaalla työskennelleenä väittäisin, että työturrvallisuus otettiin siellä suomalaisittain vakavasti.

Noista Afgujen rauhanturvaajista: eikös tää Rovaniemellä 2008 kapakkajonossa pari tuntematonta ja itsensä ampunut häiskä ollut pari viikkoa aikaisemmin nakattu Afguista pystymetsään? Ainoa keskustelu, mikä aiheen ympäriltä käytiin, oli Kalevan pääkirjoitus, jossa julistettiin humalassa tappamisen olevan suomalainen geneettinen erityispiirre. KKO päätti, ettei tällaista linjaa saa kritisoida.

Ehkä aiheen esillenostamiselle on tilausta. Kirjoittaja ei muuten ole tietääkseni Hesarin palkkalistoilla.
 
Viimeiset 3 vuotta eräällä pohjoisella terästehtaalla työskennelleenä väittäisin, että työturrvallisuus otettiin siellä suomalaisittain vakavasti.
Vai niin... Surullinen on senkin paikan tarina. Vuonna 2003 meni kolme miestä vainaaksi ja useampi kaveri paloi 100 % invaliideiksi. Työturvallisuutta ryhdytiin parantamaan sen jälkeen keski-eurooppalaiset sijoittajat alkoivat kysellä ikäviä ja vaatia tutkimuksia. Muutama vuosi jaksetiin kirjata nilkkojen muljahdukset ja vuoden 2007 jälkeen on taas ollutkin hiljaisempaa kun tilastot ei ole menneet oikeaan suuntaan. Viimeinen paha puristusonnettomuus on vuoden takaa ja siitä ei ole pahemmin tiedotettu.



Ehkä aiheen esillenostamiselle on tilausta. .
On tilausta koska Hesari ajaa asevelvollisuuden lakkauttamista.

Kirjoittaja ei muuten ole tietääkseni Hesarin palkkalistoilla.
Asia jolla ei ole mitään merkitystä. Vieraskynässä kirjoittavat vain sellaiset ihmiset joiden kirjoitukset sopii hesarin agendaan.
 

commando

Kenraali
Noista Afgujen rauhanturvaajista: eikös tää Rovaniemellä 2008 kapakkajonossa pari tuntematonta ja itsensä ampunut häiskä ollut pari viikkoa aikaisemmin nakattu Afguista pystymetsään? Ainoa keskustelu, mikä aiheen ympäriltä käytiin, oli Kalevan pääkirjoitus, jossa julistettiin humalassa tappamisen olevan suomalainen geneettinen erityispiirre. KKO päätti, ettei tällaista linjaa saa kritisoida.
Ei ollut Afgoissa vaan K-maassa ja viestivarikolla...
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Asia jolla ei ole mitään merkitystä. Vieraskynässä kirjoittavat vain sellaiset ihmiset joiden kirjoitukset sopii hesarin agendaan.
Juu. Eikös tämä "Brysselin vänskäkin" vai mikä se nyt oli, ollut vieraskynä? Kyllähän tuossa vähän sellaista kauhistelun makua on. Ei kirjoittaja taida mainita että suurin osa pysyvistä vammoista on lieviä kuulovaurioita. Taisi olla minunkin jaoksessani 1-2. Ymmärtääkseni todennäköisyys kuolla varusmiespalveluksessa on pienempi kuin samaan aikaan siviilissä - vaikkeivat luvut ehkä ole suoraan vertailukelpoisia.
Sitä olen kyllä kuullut muualtakin että vammautuneille sotilaille (siis muillekin kuin varusmiehille) korvaukset ovat usein äärettömän lujassa. Niin on tosin myös yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä, joten molempi pahempi.
 

Deeiii

Eversti
Valtionkonttorin harrastama korvauspolitiikka sotilasvamma-asioissa joko on kusipäisyyttä tai ainakin näyttää pahasti siltä, tälleen ex-faitterin silmiin. Ei tosin ole omakohtaista kokemusta, onneksi.

Mun mielestäni tässä ei ole kysymys mistään tilastollisesta vammautumistodennäköisyydestä eri ammateissa vaan siitä, että jos valtio kutsuu talkoisiin yhteisen hyvän nimissä, niin on todella pikkumaista ja nuljua sitten kitsastella joidenkin tuhansien eurojen päälle, jos sattuu jotain vakavampaa. Samaten on aika "reilua" meininkiä lähettää tekemään Suomen valtion ulkopolitiikkaa jonnekin paskastaniin sellaisella diilillä, että jos vahinko sattuu niin olet käytännössä omillasi. Vaikka noista hommista maksetaan ja niihin lähdetään vapaaehtoisena, niin se on silti aika kusipäistä byrokratismia. Mulla on ollut jokaisessa työpaikassa ja jopa apurahalla työskennellessä parempi vakuutus- ja hoitoturva kuin sotilaana, ihan työnantajan tai apurahan maksajan puolelta "me arvostamme sinua"-henkisenä kädenojennuksena. Vaikka riskit tässä tietokonetta naputtaessa ovat hintsun vähäisemmät kuin vihreissä hommissa.

Kyllä tällä on oma vaikutuksensa mm. maanpuolustushenkeen, vähintäänkin sille kaverille (ja sen tutuille ja omaisille) jolle sattuu käteen tyhjä arpa. Kuolemattomuudestaan vakuuttunut mies alle 25 vee ei välttämättä tätä niin ajattele (itsekään en ajatellut), mutta esim. nyt kyllä kyrsisi jos varusmiesaikana olisi tullut edes pysyvä kuulovaurio. Kuulonalentuma on paukuttelusta toisessa korvassa, sekin on välillä vähän hankala.

Tuon hoito- ja vakuutusturvan saattaminen kuntoon ei nyt vaan voi olla rahasta kiinni nykyisillä korvausmäärillä. Asennekysymys se on, ja kertoo osaltaan siitä, miten paljon asevelvollista, reserviläistä ja sotilasta arvostetaan.
 

Fencer

Eversti
Valtionkonttorin harrastama korvauspolitiikka sotilasvamma-asioissa joko on kusipäisyyttä tai ainakin näyttää pahasti siltä, tälleen ex-faitterin silmiin. Ei tosin ole omakohtaista kokemusta, onneksi.

...

Tuon hoito- ja vakuutusturvan saattaminen kuntoon ei nyt vaan voi olla rahasta kiinni nykyisillä korvausmäärillä. Asennekysymys se on, ja kertoo osaltaan siitä, miten paljon asevelvollista, reserviläistä ja sotilasta arvostetaan.
Niin, Valtiokonttori on poliittisessa ohjauksessa, ja jos asioille ei tehdä mitään vaikka epäkohdat ovat tiedossa, on kyse välinpitämättömyydestä. Haglund et kumppanit ovat jotain koittaneet tehdä: http://www.rauhanturvaajalehti.fi/lehdet/52009/768-uusi-veteraaniohjelma-rauhanturvaajille
 

s91

Kenraali
BAN
Asevoimien ylläpitämiseen on tasan kaksi realistista tapaa. A. raha = maksetaan riittävä korvaus palvelusta ja reservissä olosta. B. pakko = pakotetaan ihmiset lainsäädännön voimin varusmiespalvelukseen ja poikkeuoloissa taas kutsutaan pakon nojalla reservipalvelukseen.
Ensinnäkin sanoisin, että noiden lisäksi on nationalistinen elementti, eli ihmiset joko saavat siitä tyydytystä, että osallistuvat maanpuolustukseen tai vähintäänkin välttävät häpeän siitä, etteivät osallistu. Esimerkiksi käsittääkseni Ukrainassa on taisteluun osallistunut ns. vapaaehtoispataljoonia, joille ei ole touhusta maksettu mitenkään merkittävästi. Samoin ISIS Syyriassa ja Irakissa on vetänyt puoleensa vapaaehtoisia muslimeja ympäri maailmaa.

En kuitenkaan usko, että tuo nationalistinen (usein propagandalla luotu) hurmos riittää, vaan tarvitaan noita muitakin keinoja.

Minusta yksinkertaisinta on joka tapauksessa ajatella, että kaikki työ on mahdollista muuttaa rahaksi. Kun tarpeeksi maksetaan, kaikkiin töihin löytyy tekijöitä. Tai jos on kyse asioista, joihin ei millään rahasummalla saada tekijöitä (vaikkapa kamikaze-lentäjät), niin sitten on kysyttävä, voiko yksilönoikeuksia kunnioittava avoin liberaali yhteiskunta pakottaa jäseniään niitä tekemään. Esimerkkinä vaikka tuo kamikaze-lentäminen (tai itsemurhapommi-iskut). Sanotaan, että se olisi suht tehokas taistelukeino (kamikaze-iskut aiheuttivat käsittääkseni enemmän kuolonuhreja amerikkalaisille kuin mitä japanilaiset menettivät ja itsemurhapommi-iskut ovat olleet varsin tehokkaita Irakissa). Voiko ajatella, että yhteiskunta voisi pakottaa jonkun jäsenensä sellaiseen touhuun ja jos voisi, niin mikä olisi se peruste, millä siihen valittaisiin?

Rajoitutaan nyt joka tapauksessa asioihin, joihin on mahdollista saada ihmisiä lähtemään, kunhan tarpeeksi maksetaan, kuten tavallisiksi sotilaiksi, jotta voidaan välttyä tuolta yllä olevalta moraaliselta ongelmalta.

Sen jälkeen voidaan yhteiskunnan tasolla päättää, että uskottavan maanpuolustuksen tuottamiseen tarvitaan X sotilasta ja näille vermeitä Y eurolla. Pannaan tuo Y nyt sivuun, koska se pitää veroista maksaa hankittiin ne sotilaat sitten miten tahansa. Se, miten tuo X hankitaan, on minusta mahdollista järkätä niin, että järjestetään huutokauppa, jossa jokainen yhteiskunnan jäsen ilmoittaa, millä palkalla on valmis ryhtymään sotilaaksi (ja implisiittisesti silloin, jos sotilaan palkka on sitä alempi, osallistuu mieluummin touhun rahoittamiseksi veroja maksamalla). Sitten katsotaan, miten korkeaksi palkka pitää nostaa, jotta X sotilasta saadaan kasaan. Ja sitten maksetaan tämä palkka kaikille sotilaille. Kenelläkään ei tässä pitäisi olla nokan koputtamista, koska jokainen sai itse vapaasti valita, kumpaan ryhmistä (sotilas vai maksaja) haluaa kuulua.

Noin teorian tasolla. Käytännössä tuo voitaisiin toteuttaa niin, että varusmiehille (ja reserviläisille) maksettavaa palkkaa säädeltäisiin ylös ja alaspäin sen mukaan, miten paljon hakijoita palvelukseen on. Jos hakijoita on enemmän kuin tarvitaan, seuraavana vuonna lasketaan korvausta ja päinvastoin.

Voi olla, että tällä tavoin varusmiespalveluksesta maksettava korvaus nousee todella korkeaksi, mutta tämä vain kertoo siitä, miten suuresta vääryydestä on kyse, kun miehiä pakotetaan ilmaiseksi tekemään se sama työ. Siirtymällä maksulliseen systeemiin saataisiin pv:kin järkkäämään puolustus yhteiskunnan tehokkaimmalla tavalla. Tuossa systeemissä se nimittäin näkisi suoraan, paljon sen määrärahoista menee suoraan siihen, että riviin saadaan tarpeeksi ukkoja ja paljonko niiden varusteiden hankintaan. Jos varusmiespalvelus söisi valtaosan rahoista, voisi tulla mieleen pohtia keinoja, joilla parempia aseita hankkimalla voisi tarvittavien sotilaiden määrää vähentää.

Loppuun sanoisin vielä sen, että vaikka säilyttäisimme pakkoon perustuvan systeemin, niin vähin, mitä näille niin tärkeän palvelun kuin maanpuolustuksen koko kansalle tuottaville varusmiehille ja reserviläisille (kenttäarmeijan koko on n. 6% koko väestöstä) voisi muu yhteiskunta korvata, olisi kunnon korvaus palveluksestaan. Tämä voisi olla luokkaa 3000 e/kk palkka, mikä on ihan hyvä palkka 19-vuotiaalle. Tällä menolla saataisiin mukaan osittain tuo yllä mainitsemani efekti, eli se, että pv arvottaisi ajattelussaan ihmistyötä sille kuuluvalla arvolla nykyisen täysin ilmaisuuden sijaan.
 
Ensinnäkin sanoisin, että noiden lisäksi on nationalistinen elementti, eli ihmiset joko saavat siitä tyydytystä, että osallistuvat maanpuolustukseen tai vähintäänkin välttävät häpeän siitä, etteivät osallistu. Esimerkiksi käsittääkseni Ukrainassa on taisteluun osallistunut ns. vapaaehtoispataljoonia, joille ei ole touhusta maksettu mitenkään merkittävästi.
No itse sentään esittelin aikaisemmissa kirjoituksissa lukujakin. Eli Suomesta löytyy 5000 maakuntajoukkolaista ja 10 000 muuten sitoutettua reserviläistä. Ei tuo luku pompsahda esim. 100 000 sillä, että pakollinen asevelvollisuus poistetaan. Päinvastoin esim. Ruotsissa on ollut suuria vaikeuksia rekrytoida uusia jäseniä Hemvernetiin.

Ja mitä ukrainaan tulee niin paljonko noita Azoveja tms. pussihousuja on kun vertaat sitä Ukrainan väkilukuun - aivan ei paljon paskaakaan.

En kuitenkaan usko, että tuo nationalistinen (usein propagandalla luotu) hurmos riittää, vaan tarvitaan noita muitakin keinoja.
Vai oikein propagandalla luotu... Niin noihin se menikin. Velipoika liittyi maakuntajoukkoihin kun oli mennyt lukemaan Topeliuksen kirjoja ja majava päätyi aktiivireserviläiseksi, kun luki talvisodan korkeajännityksen ja siihen päälle vielä pätkähti joku itsenäisyyspäivän dokumentti Ihantalan taisteluista. Viime kertauksissa oli tosi vaikeeta kun ipodista loppui akku ja en saanut luettua nationalistista propagandaa ja meinasi motivaatio loppua!:eek:


Minusta yksinkertaisinta on joka tapauksessa ajatella, että kaikki työ on mahdollista muuttaa rahaksi. Kun tarpeeksi maksetaan, kaikkiin töihin löytyy tekijöitä. Tai jos on kyse asioista, joihin ei millään rahasummalla saada tekijöitä (vaikkapa kamikaze-lentäjät), niin sitten on kysyttävä, voiko yksilönoikeuksia kunnioittava avoin liberaali yhteiskunta pakottaa jäseniään niitä tekemään. Esimerkkinä vaikka tuo kamikaze-lentäminen (tai itsemurhapommi-iskut). Sanotaan, että se olisi suht tehokas taistelukeino (kamikaze-iskut aiheuttivat käsittääkseni enemmän kuolonuhreja amerikkalaisille kuin mitä japanilaiset menettivät ja itsemurhapommi-iskut ovat olleet varsin tehokkaita Irakissa). Voiko ajatella, että yhteiskunta voisi pakottaa jonkun jäsenensä sellaiseen touhuun ja jos voisi, niin mikä olisi se peruste, millä siihen valittaisiin?

Rajoitutaan nyt joka tapauksessa asioihin, joihin on mahdollista saada ihmisiä lähtemään, kunhan tarpeeksi maksetaan, kuten tavallisiksi sotilaiksi, jotta voidaan välttyä tuolta yllä olevalta moraaliselta ongelmalta.

Sen jälkeen voidaan yhteiskunnan tasolla päättää, että uskottavan maanpuolustuksen tuottamiseen tarvitaan X sotilasta ja näille vermeitä Y eurolla. Pannaan tuo Y nyt sivuun, koska se pitää veroista maksaa hankittiin ne sotilaat sitten miten tahansa. Se, miten tuo X hankitaan, on minusta mahdollista järkätä niin, että järjestetään huutokauppa, jossa jokainen yhteiskunnan jäsen ilmoittaa, millä palkalla on valmis ryhtymään sotilaaksi (ja implisiittisesti silloin, jos sotilaan palkka on sitä alempi, osallistuu mieluummin touhun rahoittamiseksi veroja maksamalla). Sitten katsotaan, miten korkeaksi palkka pitää nostaa, jotta X sotilasta saadaan kasaan. Ja sitten maksetaan tämä palkka kaikille sotilaille. Kenelläkään ei tässä pitäisi olla nokan koputtamista, koska jokainen sai itse vapaasti valita, kumpaan ryhmistä (sotilas vai maksaja) haluaa kuulua.

Noin teorian tasolla. Käytännössä tuo voitaisiin toteuttaa niin, että varusmiehille (ja reserviläisille) maksettavaa palkkaa säädeltäisiin ylös ja alaspäin sen mukaan, miten paljon hakijoita palvelukseen on. Jos hakijoita on enemmän kuin tarvitaan, seuraavana vuonna lasketaan korvausta ja päinvastoin.

Voi olla, että tällä tavoin varusmiespalveluksesta maksettava korvaus nousee todella korkeaksi,
No jaahas vai niin!!! Olipa taas jonkun todellisuudesta vieraantuneen libertariaanin vuodatusta. Varmaankin ihan "uskottavaa" & "järkevää" pohdintaa siellä randilaisten piireissä. Kehotan tutustumaan Atlas Shruggedin sijaan esim. suomalaisten työmarkkinoiden toimintaan.

Tämä voisi olla luokkaa 3000 e/kk palkka, mikä on ihan hyvä palkka 19-vuotiaalle. Tällä menolla saataisiin mukaan osittain tuo yllä mainitsemani efekti, eli se, että pv arvottaisi ajattelussaan ihmistyötä sille kuuluvalla arvolla nykyisen täysin ilmaisuuden sijaan.
Aina vaan paranee.:)
 
Top