Kansa sai tarpeekseen – mutta syntipukki on väärä
EU:n virkamiehet eivät ole kahmineet valtaa, vaan äänestäjien valitsemat poliitikot ovat luovuttaneet sitä heille. Viimeaikaiset kansanäänestykset osoittavat kansalaisten kokevan, ettei heitä kuuntele enää kukaan.
Ei, sanoi 61 prosenttia kreikkalaisista Euroopan komission, EKP:n ja IMF:n asettamille lainaehdoille vuosi sitten.
Monet pitivät kansanäänestystä demokratian voittona, jossa tavalliset kreikkalaiset lyttäsivät epädemokraattisten teknokraatti-instituutioiden vaatimukset. Kului vain alle kaksi viikkoa siihen, kun samojen kreikkalaisten demokraattisesti äänestämä parlamentti hyväksyi lainaehdot sellaisenaan.
Alexis Tsiprasin määräämä kansanäänestys unohtui nopeasti, mutta
David Cameronin lupauksesta torstaina järjestetty Britannian kansanäänestys tuskin unohtuu aivan lähivuosina.
Kreikan ja Britannian kansanäänestykset käsittelivät varsin erityyppisiä asioita, mutta molemmat nostivat poikkeuksellisen selvästi esiin ristiriidan kansalaisten tahdon ja edustuksellisen demokratian välillä.
Siinä missä Kreikan parlamentti toimi kansanäänestyksen tuloksen vastaisesti, britit äänestivät EU:sta lähtemisen puolesta, vaikka ylivoimaisesti suurin osa heidän valitsemistaan kansanedustajista olisi halunnut jatkaa unionissa.
Leave-puolen voiton taustalla ei ollut ainoastaan äänestäjien ymmärtämättömyyttä tai brittiläistä ylpeyttä, vaan jotain paljon vakavampaa: kansalaisten kokemus siitä, että heitä ei kuunnella.
Niin Kreikassa, Britanniassa kuin muuallakin Euroopassa petetyksi tulemisen tunne on helppo kanavoida EU:hun, joka on epäonnistunut Eurooppa-tason demokratian luomisessa pahoin.
Toinen toistaan suurempia, satojen miljoonien ihmisten elämää koskevia päätöksiä tekevät etäisiltä tuntuvat byrokraatit, joita ei ole valittu virkoihinsa vaaleilla.
On ymmärrettävää, että tämän vuoksi monet haaveilevat vetäytymisestä takaisin kansallisiin parlamentteihin. Se ei olisi ratkaisu demokratian kriisiin, sillä
EU:n epäonnistuminen on ennen kaikkea seurausta kansallisvaltioiden epäonnistumisesta.
Unionin valta ei ole kasvanut vahingossa
Yleisen käsityksen mukaan Euroopan komission ja EKP:n virkamiehet edustavat häikäilemätöntä valtaeliittiä, joka kahmii väkisin valtaa itselleen tehdäkseen ihmisten kannalta ikäviä päätöksiä.
Totuus on kuitenkin se, että vallan unionin toimielimille ovat luovuttaneet ne samat vaaleilla valitut kansalliset parlamentit, joille monet eurooppalaiset nyt haluaisivat vallan palauttaa.
Äänestäjien valitsemat poliitikot ovat siunanneet vallan siirron ja integraation siitäkin huolimatta, että äänestäjien enemmistö ei tätä välttämättä olisi hyväksynyt.
Nämä samat poliitikot ovat vastuussa myös siitä, että Euroopan unionin ainoa vaaleilla valittava elin eli parlamentti on jäänyt lähinnä keskustelukerhoksi.
EU:n vallankäyttö kuvataan usein komission ja parlamentin väliseksi köydenvedoksi, mutta köyttä pitävät käsissään aina valtiot, jotka päättävät suurista linjoista esimerkiksi perussopimuksissa.
EU:n tarkoitus on ollut kansallisvaltioiden heikentäminen
Miksi kansalliset parlamentit sitten ovat toimineet äänestäjien tahdon vastaisesti ja luovuttaneet päätöksentekovaltaa nimenomaan EU:n teknokraateille? Siksi, että poliitikot eivät ole itsekään uskoneet kansallisen edustuksellisen demokratian toimivuuteen.
Esimerkiksi euroalueen rahapoliittisen päätöksentekovallan antamisen ainakin näennäisen itsenäiselle EKP:lle piti taata se, että koronnostot tai devalvaatiot eivät enää olisi poliitikkojen potkupalloja, joilla hankittaisiin vaaleissa ääniä mutta jotka väärin ohjattuna haittaisivat koko euroalueen kasvua ja vakautta.
Väestön ikääntymisestä ja talouskasvu hidastumisesta aiheutuva julkisten menojen leikkaaminen on poliitikolle helpompaa, jos hän pystyy edes osittain piiloutumaan ulkomaalaisen virkamiehen selän taakse.
Niin teki myös Suomen pääministeri
Juha Sipilä, kun hän viime syksynä
pelotteli virheellisesti komission määräävän Suomen leikkauksista, jos Suomi ei tee niitä itse.
Sen sijaan, että kansalliset poliitikot olisivat pyrkineet perustelemaan integraation tärkeyttä tai ratkaisemaan unionin niin sanottua demokratiavajetta, he ovat tyytyneet käyttämään kasvotonta EU:ta sylkykuppinaan ajakseen läpi vaikeaksi koettuja päätöksiä.
Integraation syventämistä ajaneet vanhat valtapuolueet onnistuivat säilyttämään asemansa pitkään, mutta viime vuosina kansallismielisyys on vallannut tilaa kovalla vauhdilla.
Lisäksi komission piikkiin laitettu leikkauspolitiikka kohtaa yhä enemmän vastustusta, ja puolueettomaksi tarkoitettu EKP on noussut keskeiseksi poliittiseksi toimijaksi, jonka odotetaan pitävän koko euroaluetta kasassa.
Nyt EU:n kuppi näyttää täyttyneen: jos unioni ei saa kansalaisten luottamusta, se hajoaa.
Paluu pelkkiin kansallisvaltioihin olisi kaikkea muuta kuin kivuton. Ennemmin tai myöhemmin äänestäjät huomaisivat, että heitä eivät missään vaiheessa viilanneet linssiin EU-byrokraatit vaan heidän itse valtaan äänestämänsä kansanedustajat.
Miksi EU:n aiheuttamat ongelmat ratkaisisivat ne samat kansallisvaltiot, jotka ongelmaisen EU:n ovat luoneetkin?
Eurooppa-projekti on tullut taitekohtaan
Helppoa ei ole myöskään yrittää luoda Eurooppa-tason demokratiaa, josta on nykyisin olemassa lähinnä tyhjät kuoret.
Britannian kansanäänestyksen alla Euroopan parlamentin varapuhemies
Alexander Lambsdorff ehdotti EU-maiden jakamista "kahteen eri tahtiin liikkuvaan ryhmään".
Lambsdorffin ehdotuksen voi katsoa viittaavan muun muassa Saksan valtiovarainministerin
Wolfgang Schäublen ja Ranskan presidentin
François Hollanden takavuosina esillä pitämään
ajatukseen euromaiden omasta parlamentista.
Euroalueen parlamentti voisi korvata epävirallisen, valtiovarainministereistä koostuvan euroryhmän ja saada nykyistä parlamenttia vahvemmat valtuudet EKP:n valvomiseen.
Europarlamentin pystyttäminen olisi parhaimmillaan merkittävä edistysaskel Eurooppa-projektin demokratisoimiseksi, ja se antaisi hitaampaa integraatiota toivovien Britannian kaltaisten maiden pysytellä taustalla ilman, että niiden tarvitsisi erota unionista.
Kannatus tällaiselle harppaukselle on euroalueen kansalaisten keskuudessa melko vähäistä, ja Britannian eroaikeet tuskin auttavat asiaa. Integraation eteenpäin vieminen näyttää siis olevan yhtä vaikeaa kuin taaksepäin vetäytyminen.
Viime vuodet ovat silti osoittaneet, että kaikista vaikeinta on paikoillaan pysyttely.
____________________________________________________________________________
The Times ja muut brittilehdet hämmennyksissä Brexit-järistyksen jälkeen
Daily Telegraph julisti etusivullaan "uuden Britannian" syntyneen.
Britanniassa sanomalehtien etusivut heijastelevat syvää kahtiajakoa päivä maan EU-äänestyksen tuloksen selviämisen jälkeen. EU-eron kannattajien voittoa kuvaillaan aamun lööpeissä niin "järistykseksi" kuin Britannian "uudeksi syntymäksi".
EU-eroa kannattanut Daily Mail -lehti kutsuu kansanäänestystä päiväksi, jona "Britannian hiljaiset nousivat ylimielistä, todellisuudentajunsa kadottanutta poliittista luokkaa ja vihamielistä Brysselin-eliittiä vastaan".
– Loistavassa kansallisen itsetunnon ja luonteen julistuksessa heidän (brittien) viestinsä eliitille oli: Olemme kyllästyneet siihen, että meidät sivuutetaan asioissa, jotka merkitsevät meille paljon, lehti kirjoittaa.
Niin ikään brexitiä kannattanut Daily Express otsikoi lööppinsä "Olemme ulkona EU:sta" kutsuen äänestystulosta "loistokkaaksi voitoksi". Daily Telegraph puolestaan julisti etusivullaan "uuden Britannian" syntyneen.
Times tyytyi kuvailemaan kansanäänestyksen tulosta "brexit-järistykseksi".
"Mitä helvettiä nyt tapahtuu?"
Euroopan unionin ja Britannian liiton jatkumisen puolesta rummuttanut Daily Mirror kysyy etusivulööpissään suorasukaisesti "Mitä helvettiä nyt tapahtuu".
Guardian ja Sun keskittyvät pääuutisissaan pääministeri David Cameronin eroilmoitukseen. Sun otsikoi Cameronin kuvan yllä etusivullaan
"Miksi minun pitäisi tehdä kaikki vaikea p--ka". Lehden mukaan Cameron tokaisi näin avustajalleen ennen eroilmoitustaan selittäen, että jättää raskaat irtautumisneuvottelut EU-eron puolesta kampanjoineiden vastustajiensa harteille.
Sunin mukaan shokkitulos on seurausta "työväenluokan raivosta".
– Se oli raivonhuuto, joka kumpusi kasvavasta epätoivosta, heidän yhteisöjensä laiminlyömisestä sekä kuilusta heidän ja rikkaan, hallitsevan luokan välillä, lehti kirjoittaa.
Guardian toteaa pääkirjoituksessaan Britannian lähteneen "vaaralliselle matkalle, jonka aikana maan politiikka ja talous on uudistettava".
Pohjoisessa skottisanomalehdet keskittyivät Skotlannin mahdollisen uuden itsenäisyyskansanäänestyksen spekulointiin. Skotlannin Daily Mail summaa tilanteen otsikossaan: "Epäyhtenäinen kuningaskunta".
yrittää estää valtakunnan hajoamisen. Kuka muuten on antanut Saksalle mandaatin tuolla tavalla touhuta?
