Erittäin lyhyt kantama ohjussysteemi

Osa päätöksistä on ollut huonoja kuten panssarilaivat ja nämä uudet kopterihankinnat (panos tuotos suhde onneton ja veivät resursseja paljon kiirelllisemmiltä hankkeilta).

Kopterikaupat oli osittain pakollinen, koska Mi-8:t alkaa happanemaan käsiin, joten korvaajat oli pitkälti pakollisia. Panssarilaivat taas hankittiin osittain siksi, että merivoimille oli paljon rahaa saatavilla. Tämä taas johtui siitä, että ainakin yksi kansanliike onnistui lobbaamaan asiaa. Tämä taas oli seurausta jostakin onnettomuudesta joka johtui ainakin osittain vanhentuneesta kalustosta. Jonkin verran rahaa taisi vielä tulla kansalaiskeräyksestä.

Sudettimesssa oli aikoinaan pohdintaa tuosta Bukin korvaajasta. Taisi olla melkoinen enemmistö joka väitti, että jos hankinta tehdään suorituskyvyn pohjalta niin SAMP/T voittaa kirkkaasti. Loppujen lopuksi verkottunut ja taistelunkestävä "köyhän miehen järjestelmä" voitti kilpailun. Epäilen että tämä tämäkin taisto käydään samassa hengessä. Etsitään peittävää ja suhteellisen edullista ratkaisua.

Juu, ja mainittakoon taas, että kyseessä ei ollut 1 vs. 1 järjestelmää, vaan 1 SAMP/T vs. 4 NASAMS järjestelmää. Veikkaan, että sinäkin myönnät, että yksittäinen SAMP/T systeemi ei ole kovin toimiva ratkaisu.
 
Mitkä panssarilaivat?? (Väinämöinen ja Ilmarinen)
 
Mosuri kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Jos pitää paikkansa vielä se, että osuma on selvästi todennäköisempi ko. aseella vrt. Igla, niin sekin ok. (joskus luin, että Stinger tavoittaa teoreettisesti joka neljännellä osuman, Ito05 väitetään luvun olevan enemmän kuin 50%) Igla lienee hyvinkin Stingerin tasoa, ainakin M-malli.

Ito 2005 manpadillahan maalia täytyy seurata osumaan asti mikä tuottaa omat hankaluutensa ammu ja unohda aseisiin verrattuna. Stingerin osumaluvut ovat varsinaisesta sotakäytöstä ja RBS-70 kaluston kohdalla puhutaan tilanteiden simuloimisesta.

Tulee nyt pakostakin mieleen Falklandin sota jossa kaksi "hyvää" järjestelmää epäonnistui. Blowpipen ja Rapierin saavutukset jäivät melko pieniksi.

Lämpöhakuisten ohjusten osumatodennäköisyydet ovat olleet aika heikkoja. Soihdut häiritsevät lukitsemista. Häirintäjärjestelmät pudottavat ohjuksia kärryiltä. Lisäksi on pelättävissä laseriin perustuvien sokaisujärjestelmien tuloa AESA tutkien myötä.

RBS-70 osunee kohtuullisen suurella todennäköisyydellä, jos ampuja löytää maalin taivaalta. Lentokoneen pitäminen piikillä on varsin helppo juttu. Suurin ongelma on mahdolliset katveet. Savu ja pöly voivat muodostua ongelmiksi. Tosin samat ongelmat estävät Iglan ampumisen.

Eikö Blowpipe ole aivan eri sarjaa, kuin RBS-70? Ampuja seuraa konetta ja lisäksi joutuu ohjaamaan ohjusta? Rähmäys mahdollisuuksia on sen seurauksena paljon enemmän.
 
JOKO kirjoitti:
Eikö Blowpipe ole aivan eri sarjaa, kuin RBS-70? Ampuja seuraa konetta ja lisäksi joutuu ohjaamaan ohjusta? Rähmäys mahdollisuuksia on sen seurauksena paljon enemmän.

RBS-70:n varhaiset mallit taisi myöskin vaatia, että ampuja ohjaa ohjusta.
 
First generation
The first missiles deployed in the 1960s were IR missiles. First generation shoulder-fired SAMs such as the U.S. Redeye, early versions of the Soviet SA-7, and the Chinese HN-5 are considered “tail-chase weapons” as their seekers can only acquire and engage a high performance aircraft after it has passed the missile’s firing position. In this flight profile, the aircraft’s engines are fully exposed to the missile’s seeker and provide a sufficient thermal signature for engagement. First generation IR missiles are also highly susceptible to interfering thermal signatures from background sources, including the sun, which many experts feel makes them somewhat unreliable.

Second generation
Second generation IR missiles such as early versions of the U.S. Stinger, the Soviet SA-14, and the Chinese FN-6 use improved coolants to cool the seeker head which enables the seeker to filter out most interfering background IR sources as well as permitting head-on and side engagement profiles. These missiles also employ technologies to counter decoy flares that might be deployed by targeted aircraft and also have backup target detection modes such as the ultraviolet (UV) mode found on the Stinger missile.

Third generation
Third generation IR shoulder-fired SAMs such as the French Mistral, the Russian SA-18, and the U.S. Stinger B use single or multiple detectors to produce a quasi-image of the target and also have the ability to recognize and reject flares dispensed from aircraft.

Fourth generation
Fourth generation missiles such as the U.S. Stinger Block 2, and missiles believed to be under development in Russia, Japan, France, and Israel could incorporate focal plane array guidance systems and other advanced sensor systems which will permit engagement at greater ranges.

Command line-of-sight
Command line-of-sight (CLOS) missiles do not home in on a particular aspect (heat source or radio or radar transmissions) of the targeted aircraft. Instead, the missile operator or gunner visually acquires the target using a magnified optical sight and then uses radio controls to “fly” the missile into the aircraft. One of the benefits of such a missile is that it is virtually immune to flares and other basic countermeasure systems which are designed primarily to defeat IR missiles. The major drawback of CLOS missiles is that they require highly trained and skilled operators. Numerous reports from the Soviet-Afghan War in the 1980s cite Afghan mujahedin as being disappointed with the British-supplied Blowpipe CLOS missile because it was too difficult to learn to use and highly inaccurate, particularly when employed against fast moving jet aircraft. Given these considerations, many experts believe that CLOS missiles are not as ideally suited for freedom fighter's use as are IR missiles, which sometimes are referred to as “fire and forget” missiles.
Later versions of CLOS missiles, such as the British Javelin, use a solid state television camera in lieu of the optical tracker to make the gunner's task easier. The Javelin’s manufacturer, Thales Air Defence claims that their missile is virtually impervious to countermeasures. Even more advanced CLOS versions, such as the British Starburst, use a laser data link in lieu of earlier radio guidance links to fly the missile to the target.

Laser guided
Laser guided shoulder-fired SAMs use lasers to guide the missiles to the target. The missile flies along the laser beam and strikes the aircraft where the missile operator or gunner aims the laser. Missiles such as Sweden’s RBS-70 and Britain’s Starstreak can engage aircraft from all angles and only require the operator to continuously track the target using a joystick to keep the laser aim point on the target. Because there are no data links from the ground to the missile, the missile cannot be effectively jammed after it is launched. This technique is known as Beam riding. Future laser guided SAMs may require the operator to designate the target only once and not manually keep a continuous laser aimpoint on the aircraft. Even though laser guided missiles require relatively extensive training and skill to operate, many experts consider these missiles particularly menacing in the hands of terrorists due to the missiles’ resistance to most conventional countermeasures in use today
 
RBS-70 Ensin ruotsi ja sitten englanti..lähde wikipeda

Mk 0 och Mk 1 har en räckvidd på 5 km i längd och 3 km i höjd. Mk 2 har en räckvidd på 7 km och en höjdtäckning på 4 km, medan BOLIDE har en räckvidd på 8 km och en höjdtäckning på 5 km. Mk 1 och senare robotar har även ett bredare synfält hos de optiska ögonen baktill på roboten som fångar upp ledstrålen, vilket gör att den har en skarpare manöverförmåga. Mk 2 och BOLIDE har även en kombinerad stridsdel med både splitterverkan och riktad sprängverkan (RSV).

RBS 70 var från början utvecklat som ett lv-system med kort räckvidd, främst lämpat för bekämpning av attackflyg, attackhelikoptrar och transportplan på låg höjd. Med den nyutvecklade BOLIDE-roboten, vilken börjat levereras under 2005, har även RBS 70 tillförts förmågan att bekämpa små mål som kryssningsrobotar och UAV. RBS 70 har en unik styrprincip där roboten efter utskjutning styrs med hjälp av en styrkorridor genererad av en lasersändare vilken skytten riktar mot målet.

RBS 70 är från början utvecklat med ett integrerat interface mot spaningsradarsystem som till exempel Giraffe 40 (PS-70), varvid en måldatamottagare tar emot radarinformationen, beräknar engagemangsmöjligheter och invisar skytten mot anvisat mål. RBS 70 har även ett integrerat interface mot IK (IFF)-system, med både automatisk och manuell funktion.

RBS 70 var från början endast ett system som kunde användas på dagen under klara väderförhållanden eftersom det krävde att skytten hade klar visuell kontakt med målet. Senare har mörkersikten i form av tilläggsmoduler med Termiska IR kameror (COND och BORC) utvecklats vilket ger systemet nattkapacitet.

Finland har beslutat att anskaffa BOLIDE-systemet under benämningen ITO2005 M. Systemen skall levereras under 2008-2010 och utbildning i hantering kommer att ske vid Karelska brigaden och Lapplands Luftvärnsregemente. Total kostnad för anskaffningen är cirka 65 miljoner euro. BOLIDE kommer att ersätta de åldrande ITO 86 och ITO 86 M-systemen (Igla).




The RBS 70 is a short-range man-portable (MANPADS), laser guided missile system. The operator receives instructions on the position of the target from a local SLT (combat-control terminal) which is about the size of a laptop. The SLT in turn receives information through an encoded radio broadcast made by either a radar station (PS 90, PS 70) or some other information gathering source. When the target has been acquired by the operator he turns off the safety, which switches on the main laser and sends out an IFF signal and if positive makes firing impossible. If the operator is confident that he has a good track he fires. The missile then flies in the beam of the laser from the sight, adjusting its position constantly to stay within the beam. This puts a lot of pressure on the operator who needs to have a very steady aim. If the missile is guided to within 30 meters of the target a kill is 95% assured.

The exhaust is vented in the missile's midsection and the laser beam riding system is fitted in the tail, where it is extremely difficult to jam.

RBS 70 has been constantly updated and improved, the first versions (Mk 0) had a short range and limited kill capabilities but this was much improved in later versions. Mk 1 and Mk 2 followed shortly and are the standard RBS 70 with a range of 5,000–6,000 m and a ceiling of 3,000 m. RBS 70 is a product of Saab Bofors Dynamics and is operational in 15 customer countries, on all continents and in arctic, desert, and tropical environments.
 
SJ kirjoitti:
Kopterikaupat oli osittain pakollinen, koska Mi-8:t alkaa happanemaan käsiin, joten korvaajat oli pitkälti pakollisia. .

Eiköhän se hankinta perustunut ihan kopterikustaan omiin visioihin missä ilmamekanisoidut joukot korvaavat täysin mm. panssarijoukot. Aikoinaanhan jokaiseen valmiusprikaatiin piti tulla ilmarynnäkköosasto (eli se puuttuva neljäs pataljoona). Muutamia vuosia myöhemmin se valmiusprikaatin ilmarynnäkköosasto oli kutistunut komppaniaksi. Lopulta se komppaniakin uhohdettiin ja muodostettiin Uttiin se sähäkkä hekopataljoona. Onneksi sentään tuhottiin hallinnollisella päätöksellä suomen kaksi taistelukykyisintä yksikköä eli ne panssariprikaatit.:a-huh:

Harva kenraali pystyy kehumaan, että ihan itse tuhonnut kaksi panssariprikaatia. Todennäköisesti GH voisi saada korkean kunniamerkin venäläisiltä mikäli poliittinen hygienia ei estäisi. :p

Vanhenevien Mi-8 kaluston korvaamiseksi olisi riittänyt vaikka kuusi kappaletta Blackhawkeja ja koko "hekoaselaji" olisi voinut jatkaa ilmavoimissa. Meillä ei ole mitään ilmarynnäkköjoukkoja vaan "heko heko joukot". Ne tulevat viivyttämään vihollista noin 24 tuntia ja 15 minuuttia varsinaisen sodan aikana. Tuosta ajasta 24 tuntia kuluu tsuhnien tyhmyydelle naureskeluun ja viimeiset 15 minuuttia uhrataan koptereiden pyyhkäisemiseen taivaalta.:a-angry:
 
SJ kirjoitti:
Juu, ja mainittakoon taas, että kyseessä ei ollut 1 vs. 1 järjestelmää, vaan 1 SAMP/T vs. 4 NASAMS järjestelmää. Veikkaan, että sinäkin myönnät, että yksittäinen SAMP/T systeemi ei ole kovin toimiva ratkaisu.

Kyllä ne sudettimen asiantuntijat "tiesivät", että uudella systeemillä suojataan Helsinkiä - mikä oli Bukkienkin päätehtävä. Nyt näyttää siltä, että hankinnalla hommattiin rautakattoa myös kenttäarmeijalle?

Pirun puolustusvoimat kuinka nojatuolikenraali voi suunnitella jos ei tiedetä aivan kaikkea... :salut:
 
SJ kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Vai olisiko mahdollista perustaa esim. mönkijöillä ja maastureilla varustettuja komppanioita joiden ytimen muodostaisivat res. aktiivit.

Tuohon minäkin osaan vastata: Sopivat henkilöt (siis ne "aktiivit")kannattaisi sijoittaa niihin kovimman kärjen joukkoihin millä on kunnon kamppeet. Tämä sijoittelu voitaisiin tehdä (ja varmaan tätä tehtäisiinkin) sodanuhatessa, kun kertausharjoituksia alettaisiin vääjäämättä lisäämään.

Tuo on vähän niin ja näin. Eihän se joukkojen kouluttaminen onnistunut edes YH:n aikana vaikka oli kuukausikaupalla aikaa! Miksi Georgia tai vaikka Israel ei lisännyt kertausharjoituksia ennen edellistä sotaa? Tai kävikö siinä loppujen lopuksi niin että oltiin sorruttu toiveajatteluun? Ehkä sielläkin odotettiin sitä "harmaata vaihetta" jonka aikana korjataan koulutuksen puutteet 200 000 mieheltä ja ostellaan parhaat aseet maailmanmarkkinoilta?

Mistä lähtien muuten PV on tarjonnut vaikka noheville aliupseereille (ikä 35-45) paikkoja jossain paikallisjoukkojen jalkaväkikomppaniassa? Kyllä ne yrittää työntää lähinnä johonkin LKP pumppuun tai koulutusosastoon jos virtaa rittää. Aika harva yli 35:nen on sijoitettuna jossain valmiusprikaatissa? Kertausharjoituksia pitäisi järjestää myös paikallisjoukoille. Tietysti se toiminnan aloittaminen takkuaa kun niitä on viimeeksi pidetty joskus 80-luvulla. Nykyään jotkut yli 30 vuotiaat jopa luulee ettei asevelvollisuus edes koska niitä ja se kertauskutsu saattaa aiheuttaa lähes paskahalvauksen.

Eiköhän tässä ole syytä totutella siihen ajatukseen ettei vahinko tule kello kaulassa. Harmaan vaiheen varaan ei kannata mitään laskea.
 
SJ kirjoitti:
Kopterikaupat oli osittain pakollinen, koska Mi-8:t alkaa happanemaan käsiin, joten korvaajat oli pitkälti pakollisia.
Meillä olisi kuitenkin jatkossakin pärjätty 6-8 kopterilla ja sitä kautta olisi säästetty helposti useita satoja miljoonia Euroja. Järjestelmän paisuttaminen siten että sillä ei kuitenkaan ole mainittavaa suorituskykyä ei ollut kovinkaan fiksu liike. Alkuperäinen tavoite, eli jääkäripataljoonan siirto kertalennolla, olisi kuitenkin vaatinut vähintään 50 ehkä 60 kuljetuskopterin hankintaa. Tuohon tst-hekot päälle ja levällään olisi ollut pitkälti toista miljardia. Hyvä ettei toteutunut.
 
Mosuri kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
Vai olisiko mahdollista perustaa esim. mönkijöillä ja maastureilla varustettuja komppanioita joiden ytimen muodostaisivat res. aktiivit.

Tuohon minäkin osaan vastata: Sopivat henkilöt (siis ne "aktiivit")kannattaisi sijoittaa niihin kovimman kärjen joukkoihin millä on kunnon kamppeet. Tämä sijoittelu voitaisiin tehdä (ja varmaan tätä tehtäisiinkin) sodanuhatessa, kun kertausharjoituksia alettaisiin vääjäämättä lisäämään.

Tuo on vähän niin ja näin. Eihän se joukkojen kouluttaminen onnistunut edes YH:n aikana vaikka oli kuukausikaupalla aikaa! Miksi Georgia tai vaikka Israel ei lisännyt kertausharjoituksia ennen edellistä sotaa? Tai kävikö siinä loppujen lopuksi niin että oltiin sorruttu toiveajatteluun? Ehkä sielläkin odotettiin sitä "harmaata vaihetta" jonka aikana korjataan koulutuksen puutteet 200 000 mieheltä ja ostellaan parhaat aseet maailmanmarkkinoilta?

Mistä lähtien muuten PV on tarjonnut vaikka noheville aliupseereille (ikä 35-45) paikkoja jossain paikallisjoukkojen jalkaväkikomppaniassa? Kyllä ne yrittää työntää lähinnä johonkin LKP pumppuun tai koulutusosastoon jos virtaa rittää. Aika harva yli 35:nen on sijoitettuna jossain valmiusprikaatissa? Kertausharjoituksia pitäisi järjestää myös paikallisjoukoille. Tietysti se toiminnan aloittaminen takkuaa kun niitä on viimeeksi pidetty joskus 80-luvulla. Nykyään jotkut yli 30 vuotiaat jopa luulee ettei asevelvollisuus edes koska niitä ja se kertauskutsu saattaa aiheuttaa lähes paskahalvauksen.

Eiköhän tässä ole syytä totutella siihen ajatukseen ettei vahinko tule kello kaulassa. Harmaan vaiheen varaan ei kannata mitään laskea.

No milloinkas ne mönkijä porukat oli tarkoitus muodostaa?
 
Jos esille tullut aihe kiinnostaa, niin valmistele mosuri oma topikkinsa siitä...kyllä siitä kunnon vänkäys syntyy, kun oikein miehissä ruvetaan. Jostain pv:n sivuilta löytyy esim. "alueellisten joukkojen aktiiviset sotatoimet jne." blaaa... tuo termi siellä esiintyy, rahoituksesta ja aikataulusta luonnollisestikaan ei mitään tietoa ole ainakaan JULKISESTI. Salassa tietysti valmistellaan vajaassa 30:ssa vuodessa iskevä suunnitelma ja sitten....
 
Mosuri kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Kopterikaupat oli osittain pakollinen, koska Mi-8:t alkaa happanemaan käsiin, joten korvaajat oli pitkälti pakollisia. .

Eiköhän se hankinta perustunut ihan kopterikustaan omiin visioihin missä ilmamekanisoidut joukot korvaavat täysin mm. panssarijoukot. Aikoinaanhan jokaiseen valmiusprikaatiin piti tulla ilmarynnäkköosasto (eli se puuttuva neljäs pataljoona). Muutamia vuosia myöhemmin se valmiusprikaatin ilmarynnäkköosasto oli kutistunut komppaniaksi. Lopulta se komppaniakin uhohdettiin ja muodostettiin Uttiin se sähäkkä hekopataljoona.

Onkohan tästä kehityksestä jäänyt jälkipolville mitään dokumentteja (haastatteluja missä moisia haaveita mainittu tms)? Ei vielä tuohon aikaan ollut kiinnostusta aiheeseen, ja on mennyt ihan ohi.
 
Sarfloy kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Kopterikaupat oli osittain pakollinen, koska Mi-8:t alkaa happanemaan käsiin, joten korvaajat oli pitkälti pakollisia. .

Eiköhän se hankinta perustunut ihan kopterikustaan omiin visioihin missä ilmamekanisoidut joukot korvaavat täysin mm. panssarijoukot. Aikoinaanhan jokaiseen valmiusprikaatiin piti tulla ilmarynnäkköosasto (eli se puuttuva neljäs pataljoona). Muutamia vuosia myöhemmin se valmiusprikaatin ilmarynnäkköosasto oli kutistunut komppaniaksi. Lopulta se komppaniakin uhohdettiin ja muodostettiin Uttiin se sähäkkä hekopataljoona.

Onkohan tästä kehityksestä jäänyt jälkipolville mitään dokumentteja (haastatteluja missä moisia haaveita mainittu tms)? Ei vielä tuohon aikaan ollut kiinnostusta aiheeseen, ja on mennyt ihan ohi.

Muistaakseni vuoden 97 puolustusselonteossa oli maininta, että jokaiseen valmiusprikaatiin tulee ilmarynnäkkökomppania. Pekka Kantakosken kirjassa Maanpuolustusta vai strategisia virheitä on viitteet noihin alkuperäisiin puheisiin ja artikkeleihin.

Aikoinaan juttelin 90-luvun puolivälin jälkeen erään reservin kapteenin kanssa tuosta ilmamekanisoinnista (mies oli tehnyt reserviläisuran tiedustelu upseerina ja oli koulutukseltaan historioitsija). Joka tapauksessa kyseinen kaveri väitti, että Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia minkään mittakaavan ilmamekanisointeihin. Kaveri myös esitteli laskelmiaan mitä oli tehnyt julkisten lähteiden pohjalta. Joku paikalla olleista yritti puolustaa puolustusvoimia:D. Tiedustelu upseeri totesi kylmästi, että puolustusvoimien komentaja joko valehtelee tai sitten tietää, että puolustusbudjettia tullaan kasvattamaan valtavasti lähivuosina. Kaveri piti lyhyen esitelmän ilmamekanisoitujen joukkojen käytöstä ja kertoi laskelmiensa pohjalta kuinka paljon tarvitaan resursseja edes jonkinkokoisten ilmarynnäkköjoukkojen luomiseen ja ylläpitoon. Tuomio oli tyly - homma ei tule toimimaan Suomen resursseilla.

Aikoinaan ajattelin "Mikä tuokin kaveri on ennustelemaan. Kai kenraali tietää mihin resurssit riittää..." Seuraavat 13 vuotta osoittivat, että kyllä kyseinen kaveri oli oikeassa. Järki ja isänmaallinen liha olivat olleet vastakkain.

Ei tullut takkia tai edes liiviä. Nyt kehutaan kuinka hyvä lompakko saatiin...
 
Sarfloy kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Kopterikaupat oli osittain pakollinen, koska Mi-8:t alkaa happanemaan käsiin, joten korvaajat oli pitkälti pakollisia. .

Eiköhän se hankinta perustunut ihan kopterikustaan omiin visioihin missä ilmamekanisoidut joukot korvaavat täysin mm. panssarijoukot. Aikoinaanhan jokaiseen valmiusprikaatiin piti tulla ilmarynnäkköosasto (eli se puuttuva neljäs pataljoona). Muutamia vuosia myöhemmin se valmiusprikaatin ilmarynnäkköosasto oli kutistunut komppaniaksi. Lopulta se komppaniakin uhohdettiin ja muodostettiin Uttiin se sähäkkä hekopataljoona.

Onkohan tästä kehityksestä jäänyt jälkipolville mitään dokumentteja (haastatteluja missä moisia haaveita mainittu tms)? Ei vielä tuohon aikaan ollut kiinnostusta aiheeseen, ja on mennyt ihan ohi.

-90-luvun lopun selontekoja ja reserviläisiä kun alat jahtaamaan, kyllä niistä jo malliksi löytyy. Pääministeri Lipponen puolllusti Carlia paljastaen mm. että ps-ase on armotta wanhentunut. (voi toki ollakin) Silloin haaveiltiin suunnilleen siihen malliin, että ps-aseet pannaan kattilaan ja otetaan tilalle kopterirynnäköt jne. Saattoihan siinä tulla se vanha pirulainenkin vastaan: mistäs ottaa rahat?
 
baikal kirjoitti:
-90-luvun lopun selontekoja ja reserviläisiä kun alat jahtaamaan, kyllä niistä jo malliksi löytyy. Pääministeri Lipponen puolllusti Carlia paljastaen mm. että ps-ase on armotta wanhentunut. (voi toki ollakin) Silloin haaveiltiin suunnilleen siihen malliin, että ps-aseet pannaan kattilaan ja otetaan tilalle kopterirynnäköt jne. Saattoihan siinä tulla se vanha pirulainenkin vastaan: mistäs ottaa rahat?
Eikös se ps-ase ollutkin vielä 90-luvulla vanhentunut... Ennen T 72:a (hyi käytettyä itärautaa) ja varsinkin ennen Leopardeja. Nyt taas sitten ps- ase ei ole vanhentunut, kiitos uuden kaluston ja vanhan poistumisen johdosta. Niin yksinkertaista se on poliitikon elämä: asennetaan päätöksen rajoittavat tekijät ( maantieteellisesti Suomi ja luoteis-Venäjä), valitaan aika (vuosi 1990-2000) ja pidetään niistä kiinni. Ei väliä mitä kehitystä tapahtuu muualla, eikä varsinkaan katsota seuraavaa äänestyspäivää pitemmälle. Malli cajanderia vaan, niin saadaan BSC- tulosmittaristot näyttämään hyviltä.
 
madmax kirjoitti:
Eikös se ps-ase ollutkin vielä 90-luvulla vanhentunut...

Täytyy kuitenkin muistaa että 90-luvulla oli joissakin pohdinnoissa vastakkain vaatimattomasti kahden panssariprikaatin kaluston uudishankinnat vastaan kolme ilmamekanisoitua pataljoonaa.. Jos noin puhtaalta pöydältä olisi lähdetty eikä kylmä sota olisi harmittavasti loppunut 90-luvun lopussa :D niin tiedä mitä olisi tapahtunut.

Mutta taidettiin keskustella ohjussydeemeistä..
 
Sarfloy kirjoitti:
Onkohan tästä kehityksestä jäänyt jälkipolville mitään dokumentteja (haastatteluja missä moisia haaveita mainittu tms)? Ei vielä tuohon aikaan ollut kiinnostusta aiheeseen, ja on mennyt ihan ohi.

Eipä löydy tähän hätään. Tuohon aikaan asiaa seuranneet muistavat kyllä hyvin eduskuntaa myöden käydyn väännön helikoptereista. Perustelut hekojen puolesta olivat aina aika heikoissa kantimissa.

Sekä puolustusvoimat, että poliittinen johto olivat tuohon aikaan pikkuisen eksyksissä. Täällä härmän perällä elettiin vahvassa uskossa EU:n muodostumisesta liittovaltioksi nopealla tahdilla. Tulevaisuuden sodankuvana oli Jugoslavian kaltainan mättö, jossain unionin rajan ulkopuolella. Niihin kahinoihin oli tarkoitus ottaa osaa nopeilla lentojoukoilla. Hägglund ja Lipponen olivat muistaakseni tämän linjan innokkaimpia kannattajia.

Irakin sota taisi tulla meille onneksi. Ilmavoimien tukemat panssarijoukot iskivät salamasodan parhaita perinteitä kunnioittaen. Muutama heko ammuttiin jossain joutavassa operaatiossa seulaksi. Loppui ihan pahimmat heko haaveilut. :rolleyes:
 
JOKO kirjoitti:
Sarfloy kirjoitti:
Onkohan tästä kehityksestä jäänyt jälkipolville mitään dokumentteja (haastatteluja missä moisia haaveita mainittu tms)? Ei vielä tuohon aikaan ollut kiinnostusta aiheeseen, ja on mennyt ihan ohi.

Eipä löydy tähän hätään. Tuohon aikaan asiaa seuranneet muistavat kyllä hyvin eduskuntaa myöden käydyn väännön helikoptereista. Perustelut hekojen puolesta olivat aina aika heikoissa kantimissa.

Sekä puolustusvoimat, että poliittinen johto olivat tuohon aikaan pikkuisen eksyksissä. Täällä härmän perällä elettiin vahvassa uskossa EU:n muodostumisesta liittovaltioksi nopealla tahdilla. Tulevaisuuden sodankuvana oli Jugoslavian kaltainan mättö, jossain unionin rajan ulkopuolella. Niihin kahinoihin oli tarkoitus ottaa osaa nopeilla lentojoukoilla. Hägglund ja Lipponen olivat muistaakseni tämän linjan innokkaimpia kannattajia.

Irakin sota taisi tulla meille onneksi. Ilmavoimien tukemat panssarijoukot iskivät salamasodan parhaita perinteitä kunnioittaen. Muutama heko ammuttiin jossain joutavassa operaatiossa seulaksi. Loppui ihan pahimmat heko haaveilut. :rolleyes:

Useissa Suomen sotilas-lehdissä tähän prosessiin osallistuneet (tai ainakin yksi) kirjoittaa että ilmamekanisoitujen joukkojen kehittäminen oli tähtäimessä ja se olisi jopa toteutunut kaluston osalta, nimittäin Venäjä olisi antanut niin kuljetushekoja ja rynnäkköhekoja lainojen vastikkeeksi. Pitkin 90-lukua oli myöskin tutkittu millaiset mahdollisuudet ja taktiikat kotimaassa toimisivat ilmamekanisoidun pumpun osalta, eli prosessi oli jo hyvässä käynnissä.

Sitten isku itäkalustoon liittyvä inho ja tuota kalustohankinta-optiota ei käytetty, kopterit piti kyllä saada ja onhan ne tarpeellisiakin, siis hankittiin NH:t ja siinäpä se. Ei rynnäkkökoptereita tai siis saattokoptereita. Ilmamekanisointi-hanke siis ei toteutunut.

Toki voi kysyä mitkä olisivat itäisen helikopterikaluston käyttökustannukset? Ei venäjäkään kykene harjoituksia ja kalustohuoltoja kustantamaan edes sille pienelle osalle heko-kalustosta joka sillä on käytössä, esim Georgian sodan aikana ilmeni vakavia puutteita niin tulenjohdon kuin kopterikuskien koulutuksessa. Ja veikkaan että Suomeltakin olisi vaadittu melkoisesti pätäkkää, ehkä raakasti liikaa.

EDIT: En mene tuosta kirjoituksesta 100% takuuseen, lehteä en jaksa kaivaa nyt esiin, ehkä edes muista mikä Suomen Sotilaan lehti se oli. Ehkä paremmalla aikaa sitten.
 
Second kirjoitti:
Useissa Suomen sotilas-lehdissä tähän prosessiin osallistuneet (tai ainakin yksi) kirjoittaa että ilmamekanisoitujen joukkojen kehittäminen oli tähtäimessä ja se olisi jopa toteutunut kaluston osalta, nimittäin Venäjä olisi antanut niin kuljetushekoja ja rynnäkköhekoja lainojen vastikkeeksi. Pitkin 90-lukua oli myöskin tutkittu millaiset mahdollisuudet ja taktiikat kotimaassa toimisivat ilmamekanisoidun pumpun osalta, eli prosessi oli jo hyvässä käynnissä.
Kyseinen velkavastinehanke käsitti ainaikin viimeksi julkaistun tarinan perusteella vain 10 taistelu- ja 10 kuljetuskopteria, joten sekin olisi mahdollistanut lähinnä taktiikan tutkimisen ja tuotekehittelyn.

10 MI-17-kopteria olisi hyvin voinut hankkiakin vanhoja korvaamaan, mutta muutaman MI-35:n käyttöarvosta en olisi niinkään varma.

Minusta järkevä kopteriratkaisu olisi ollut hankkia 6-8 Cougaria NH-kalustoa vastaavalla pimeätoimintavarustuksella yms. ja unohtaa systeemin paisuttaminen kokonaan.
 
Back
Top