Et siis tiennyt EU:n syyskuisesta periaatepäätöksestä. Harva tiesi, koska siitä ei otsikoita juuri revitelty. Mietin, että olemme astuneet itsesensuurin aikaan jälleen.
Olemme astuneet ulos Lissabonin solidaarisuuslausekkeesta ja ulos EU:n linjasta räväkämmin kuin Unkarin Orban. Ja juuri tuota solidaaarisuuslauseketta olemme pitäneet "turvatakuunamme" - vähäisenä mutta kuitenkin. Se on ainoa, mihin Stubb nojaa turvallisuusasioissa, jos huonosti käy.
Seuraukset ovat kauaskantoiset, koska ratkaisumme oli kokonaisvaltainen suunnanäyttö, kuten Venäjä iloiten kirjoittikin lehdissään. Sekin tajuaa ja miksi ei tajuaisi, koska Venäjä osaa tämän pelin. Maine EU:ssa on nyt kiveen hakattu, mutta m
yös turvallisuuspoliittisesti tämä oli linjanvalinta.
Ei tämä ole vain kannun hankinta.
Siteeraan Atte Kalevaa:
Ajatus siitä, että Suomi olisi hyvien Venäjä-suhteidensa, nöyristelevän ulkopolitiikkansa ja päättämättömän Nato-aidalla keikkumisen takia muusta Euroopasta tai länsimaailmasta irrallinen saareke, jota Venäjän mahdolliset sotilaalliset toimet eivät missään tilanteessa voisi koskea, on paitsi äärimmäisen itsekäs, myös vailla perusteita.
Ajatus on itsekäs, koska se sotii sitä eurooppalaisen solidaarisuuden periaatetta vastaan, jota Suomi on itse ollut EU:ssa edistämässä. Juuri Lissabonin sopimuksen solidaarisuuslausekkeeseen vetoamalla Suomessa on toistuvasti perusteltu Nato-jäsenyyden tarpeettomuutta. Solidaarisuus edellyttää kuitenkin vastavuoroisuutta, jota oman, muusta EU:sta erillisen Venäjä-politiikan rakentaminen ei edusta. Jos Suomi kuvittelee kriisitilanteessa saavansa apua Euroopan unionilta tai Natolta, vaikka se ei itse ole valmis osoittamaan samaa solidaarisuutta muille, saamme apua pyytäessämme todennäköisesti saman vastauksen, jonka nyt olemme antaneet Ukrainalle.
Turvallisuuspoliittisesti olemme Putinin käpälässä. Me emme voi odottaa mitenkään vastavuoroista solidaarisuutta, koska emme sitä itse osoita. Lopputuloksen suhteen on aivan sama, oliko kseessä typeryys vai ahneus. Vaikka Toshiban tarjous oli kalliimpi, aina ei kannata ottaa halvinta. Nyt oli selkeästi se tilanne.
Juhani Kaskeala yritti saada
Toshiban läpi myös muista syistä kuin konsulttipalkkion toivossa.
Rosatomilla oli parempi voitelu ja hyvät lobbarit.
Venäjän valtion "riippumaton voittoa tuottamaton korporaatio" on ollut valmis kättämään kaikki keinonsa ja sijoittamaan huomattavasti juuri tällaisen herkkupalan vuoksi. Laittamaan rahaa peliin.
Jan Vapaavuori omaa mielenkiintoisen luonteen. Siinä on napatukki koko juttuun.
Aloin syyskuussa seurata Vapaavuoren liikkeitä ja EU:n linjauksia suhteessa Venäjän kanssa tehtävään energiapolitiikkaan. Nämä menivät pienillä moitteilla vielä.
Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää pitää Vapaavuoren toimintaa poikkeuksellisen vakavana.
– Kysymys ei ole pelkästään esittelevän ministerin esteellisyydestä ydinvoimaloiden periaatepäätöksissä vaan siitä, että työ- ja elinkeinoministeriö on sitoutunut edistämään Rosatomin liiketoimintaa. Sopimus on oppikirjaesimerkki epäasiallisesta vaikuttamisesta viranomaiseen, eli tässä tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriöön, Mäenpää sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.
Myös Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden emeritusprofessoriTeuvo Pohjolainen kummeksuu sopimusta Helsingin Sanomissa.
Tämä juttu haisee todella kauas ja pitkään.
Pahinta on se, että aikaisemman suomettumisen aikana Neuvostoliitto oli vähän kaverikin. Putinin Venäjä ei kaveeraa. Se ei ole meidän kaverimme. Samaan aikaan, kun Vapaavuori kilistelee maljoja, Porvoon edustalla tehdään tahallisia ilmatilaloukkauksia. Mutta poliittisten diletanttien päässä alkaa soida hälytyskellojen ja jääkylmien ratkaisujen sijasta pelkokello.
Nyt ei ole enää kuin yksi toive: Että Venäjälle palaa järki ja siitä tulee kiva naapuri. Mitään muuta toivoa ei ole.
Muistat varmaan, missä toisessa maassa hiljan Venäjä solutti kärsivälllisesti talouseliitin? Missä yritettiin kahta kilpailuttaa? Huomaatko
mitään yhtäläisyyksiä?
Putin osaa yläportaan vaikuttamisen, ja siinä onkin koko homma. On turha yrittää selittää, että sehän on vain laitos. Niin oli Kostamuskin. Sellaisia suuret yhteistyöprojektit joskus ovat. Normaalissa bisneksessä ollaan yritysten kanssa ja joukossa on muitakin valtionyrityksiä (Arevakin). Erona on se, että nyt olemme sotavaihteella olevan valtion politiikan kohteena ja antauduimme siihen peliin
Jan Vapaavuoren johdolla. Ikioman poliittisen "oligarkkimme".
Venäjällä on monta harppuunaa kiinni ja koko asian peseminen tyyliin "tulemme todellisuudessa riippumattomammaksi" on ontto virsi, kun mandalan kääntöpuolella oli tädellinen perseennäyttö EU:lle ja Lissabonin solidaarisuuslausekkeelle ja Ukrainalle.
Toistan vielä, lopputuloksen kannalta on samatekevää, oliko kyseessä typeryys vai ahneus.
