Äänestys HX-varjohankinta: muun maailman hävittäjätarjokkaat

[mechanicus]

En itävehkeistä tiedä, mutta länsimaisissa vehkeissä digitaalinen zoomi on hyvin toimiva ominaisuus. Ensinnäkin podin resoluutio voi helposti ylittää näytön tarkkuuden ja/tai silmän erottelukyvyn pieneltä näytöltä. Lisäksi lähelle zoomattuna tähtäyskursori on helpompi liikuttaa tarkasti oikealle kohdalle, vaikka kuvan laatu ei zoomaamalla enää parantuisikaan

 

[fulcrum]

Nuo venäläisten koneiden sisäiset ir-sensorit on ainakin SU-34 koneissa suorituskyvyltään niin huonoja että kone kantaa ulkoista podia sen lisäksi. Heikolla resoluutiolla ja ilman digitaalista zoomia sekä ilman imrec- kykyä ei tankkia varmaan tunnisteta 20km päästä. Ehkä matalalla, pilvien alapuolella ja ilman kosteutta voidaan tunnistaa kohteita kohtuullisesti. Mutta silloin lennetään jo kohdeilmatorjunnan alueella.

Hyödyllistä Suomessa on tutkan SAR-moodi ja HD-tasoisena. Pilvisiä päiviä on se 180 vuodessa keskimäärin ja tutka kantaa korkealta kauas. F-35 Apg-81 havaitsee, seuraa ja tunnistaa maakohteet automaattisesti ATR-kyvyn ansiosta. EOTS on sitten tukena tunnistamisessa ja ehkä enemmän tarkoitettu lähi-ilmatukeen.

OLS-K:n mainostetaan pystyvän maalinosoitukseen, mutta epäilemättä se ei ole yhtä tehokas kuin modernit hyökkäyssäiliöt (muistaakseni mainittiin 640x480 resoluutio, joka ei nykystandardeilla ole erikoinen). Venäjällä ei ole oikein tarjota sellaista, siksi laitoin tuohon "Suhoi-tarjoukseen" Liteningin koska sitä Venäjä on integroinut vientikoneisiin. Jossain vaiheessa Venäjän piti alkaa tuottamaan lisenssillä Damocles-säiliötä mutta sekään ei tainnut onnistua. MiG-35:een kyllä varmasti pystyisi integroimaan myös Liteningin jos niikseen tulee.
Su-34:ään on nyt tullut UKR-OE -säiliö jota ehkä myöhemmin nähdään muissakin itäkoneissa.

Leivoin noihin "tarjouksiin" kaikenlaisia eroavaisuuksia jotta niiden vertailu olisi hauskempaa. Aika moni mainostettu asejärjestelmä ei ilmeisesti todellisuudessa ole noihin koneisiin integroitu, esimerkiksi FA-50:n kohdallahan ei ole koneissa vielä EL 2052 -tutkaa eikä AMRAAMia. Mini-Tauruksen integrointi on ilmeisesti menoillaan. Tämä tietysti lisäisi kustannuksia jos noita oikeasti tilaisi.

 

[Mazikaze]

En itävehkeistä tiedä, mutta länsimaisissa vehkeissä digitaalinen zoomi on hyvin toimiva ominaisuus. Ensinnäkin podin resoluutio voi helposti ylittää näytön tarkkuuden ja/tai silmän erottelukyvyn pieneltä näytöltä. Lisäksi lähelle zoomattuna tähtäyskursori on helpompi liikuttaa tarkasti oikealle kohdalle, vaikka kuvan laatu ei zoomaamalla enää parantuisikaan

Taisi edellinen kirjoittaja yrittää verrata Rajalalta tai Gigantista ostettuja digikameroita sotakalustoon. Homma ei ehkä ihan mene yksi yhteen...

 

[Sleeper_agent]

Kyllä se olis pitänyt rauhan suurlähettiläs venäjän tarjota hooäxään tuota taivaat jenkkinatohävittäjistä lakaisevaa SU-57 konetta, koska:

Spoiler

Venäläiset sen sijaan ovat laittaneet uutukaiseensa samanlaiset moottorit kuin huippuketterässä Su-35:ssä. Niiden kulmaa voi muuttaa, mikä antaa pilotille mahdollisuuden tehdä hyvinkin tiukkoja liikkeitä kovissakin nopeuksissa.

Etuna on myös, että koneen nokka voidaan kääntää kohti vihollista ja säilyttää samalla lentosuunta. Amerikkalaisten F-22:ssa on jossain määrin vastaavat ominaisuudet, mutta tiettävästi Su-57:n järjestelmä on omaa luokkaansa.

Konetykki onkin sitten vanhempaa teknologiaa: vuodesta 1980 asti käytössä ollut 30-millinen Gryazev-Shipunov GSh-30-1, joka pystyy sylkemään 1 800 ammusta minuutissa ja toimii ilmataistelussa 800 metriin ja maahan ainakin 1,8 kilometriin.

Kiinalaisten J-20:llä sen sijaan ei tee mitään, koska:

Spoiler

Lähitaisteluun konetta ei ole valjastettu eli siinä ei ole lainkaan konetykkiä, toisin kuin kaikissa muissa viidennen sukupolven hävittäjissä.

Ohjattavuudessa J-20:n ja Su-57:n välillä lienee massiivinen ero. Kiinalaiskoneen akrobaattisuudesta ei ole varmaa tietoa, mutta koneen pituuden ja profiilin perusteella se ei sovellu lähitaisteluun.

Venäjän Su-57 ja Kiinan J-20: Tällaiset häivehävittäjät USA:n uuden salaisen ilmayliherruusohjelman pitäisi peitota

Amerikkalaisten häivekoneiden dominanssi on mennyttä, mutta tuotantoputkessa on jo kuudennen sukupolven kone, jonka pitää ylittää kilpailijat. Helppoa se ei ole.

www.talouselama.fi

 

[Statisti]

Jos joku valtio, kuten Kiina, pystyisi valmistamaan suhteellisen edullisesti suorituskykyisiä ja luotettavia yksimoottorisia hävittäjiä niin mailma olisi täynnä niitä.
Mikä sitten estää tekemästä näin?
Ensimmäisenä se on moottori jonka pitäisi olla samalla tehokas että luotettava.
Toiseksi rungon pitää olla samalla sekä luja että kevyt.

Ennen vanhaan neukuilla oli Mig-21 ja se meni kaupaksi kuin häkä.

Nykymailmassa venäläisiltä puuttuu kokonaan moderni yksimoottorinen kone. Niitä on mutta ne ovat niitä vanhoja ”murhakulleja”.
Venäjän uudemmat koneet ovat joko kalliisti tai vieläkin kalliimmin huollettavia kookkaita kaksimoottorisia hävittäjiä.
Miksi näin on?
Ei ehkä enää pystytä tekemään riittävän luotettavia moottoreita yksiturbiinisille koneille.
Myöskään sekä koneen eikä aseiden ”keveys” yllä länsimaiden tasolla. Tarvitaan kaksimoottorinen kone jotta aseistus olisi riittävä.

Pystyykö Venäjä koskaan tekemään yksimoottorista mailmanmenestystä? Tuskin, mutta Kiinalle se on ehkä hyvin mahdollista 20 vuoden aikatähtäimellä.

Algeria Wants To Return Russian Fighter Jets

Algeria has demanded that Moscow take back several MiG fighter jets supplied under a major arms deal because of quality concerns.

www.mbtmag.com

 

[SatSotHist]

Jos joku valtio, kuten Kiina, pystyisi valmistamaan suhteellisen edullisesti suorituskykyisiä ja luotettavia yksimoottorisia hävittäjiä niin mailma olisi täynnä niitä.

Tosiaan voisi kuvitella että jollekkin modernille MiG-21 kaltaiselle koneelle voisi löytyä isot markkinat.

Monelle maalle riittäisi suhteellisen edullinen, luotettava, järkevällä vaivalla ylläpidettävä, nopea, korkealle nouseva torjuntahävittäjä jolla voi tehdä tunnistuslentoja yms. Stealth -ominaisuuksilla ei suurta tarvetta, tutka ja aseistus pitää olla vain "riittävän hyvä".

Varsinainen ilmataistelukyky saattaa olla selkeästi toissijainen tarve.

Vähän yksisarviseltahan tuo kuullostaa, "halpa" ja "hyvä" eivät ole kovin yleinen sanapari kun puhutaan sotilasilmailusta.

 

[Mazikaze]

Tosiaan voisi kuvitella että jollekkin modernille MiG-21 kaltaiselle koneelle voisi löytyä isot markkinat.

Monelle maalle riittäisi suhteellisen edullinen, luotettava, järkevällä vaivalla ylläpidettävä, nopea, korkealle nouseva torjuntahävittäjä jolla voi tehdä tunnistuslentoja yms. Stealth -ominaisuuksilla ei suurta tarvetta, tutka ja aseistus pitää olla vain "riittävän hyvä".

Varsinainen ilmataistelukyky saattaa olla selkeästi toissijainen tarve.

Vähän yksisarviseltahan tuo kuullostaa, "halpa" ja "hyvä" eivät ole kovin yleinen sanapari kun puhutaan sotilasilmailusta.

https://en.wikipedia.org/wiki/CAC/PAC_JF-17_Thunder?

 

[Statisti]

Periaatteessa yksimoottorisuus olisi se ihanteellisen hävittäjäkonfiguraatio aerodynaamisesti ajatellen.
”Yksisarvisen” ongelma on että riittävän tehokkaita samalla luotettavia moottoreita kyetään valmistamaan vain lännessä ja silloinkin ne ovat kalliita.
Eikämole ollut

Ruotsalaiset olisivat varmasti ostaneet F-135 moottorit jos vain heille olisi niitä tarjottu.
Heidän oli kuitenkin tyytyminen pieneen moottoriin ja baby-hävittäjään.
F-135 moottorin hinta on 10.8$ milj.

Maa joka aikoo tehdä F-135 kaltaisia moottoreita pitää perustutkimus olla korkealla kuten myös valmistustekniikka.
Sitten mailma on täynnä ”yksisarvisia” jos joku iso valtio tällaisen tason saavuttaa.

 

[fulcrum]

Jos joku valtio, kuten Kiina, pystyisi valmistamaan suhteellisen edullisesti suorituskykyisiä ja luotettavia yksimoottorisia hävittäjiä niin mailma olisi täynnä niitä.
Mikä sitten estää tekemästä näin?
Ensimmäisenä se on moottori jonka pitäisi olla samalla tehokas että luotettava.
Toiseksi rungon pitää olla samalla sekä luja että kevyt.

Ennen vanhaan neukuilla oli Mig-21 ja se meni kaupaksi kuin häkä.

Nykymailmassa venäläisiltä puuttuu kokonaan moderni yksimoottorinen kone. Niitä on mutta ne ovat niitä vanhoja ”murhakulleja”.
Venäjän uudemmat koneet ovat joko kalliisti tai vieläkin kalliimmin huollettavia kookkaita kaksimoottorisia hävittäjiä.
Miksi näin on?
Ei ehkä enää pystytä tekemään riittävän luotettavia moottoreita yksiturbiinisille koneille.
Myöskään sekä koneen eikä aseiden ”keveys” yllä länsimaiden tasolla. Tarvitaan kaksimoottorinen kone jotta aseistus olisi riittävä.

JF-17:ssä on tosiaan venäläinen moottori ja ihan hyvin tuntuu pelittävän. Samaten J-10:ssä. Se miksi Venäjä ei ole kehittänyt tällaista tuntuu johtuvan ilmavoimien kiinnostuksen puutteesta. Fyysisesti valtavan kokoisessa maassa isompi on usein parempi.

Kevythävittäjien ongelma on että uhkaympäristö on kovasti muuttunut kylmän sodan ajoilta. Silloin rynnäkkökoneet olivat oma lajinsa jotka olivat lähtökohtaisesti alakynnessä torjuntahävittäjiin nähden. Joku A-6 Intruder, Su-17, tai jopa Tornado ja F-111 olivat raskaita kovaa iskeviä rasseja mutta jos lähettyville tuli mikä tahansa hävittäjä niin ne olivat liemessä ja tyypillisesti joutuivat ainakin keskeyttämään tehtävän ellei omat saattohävittäjät olleet paikalla ja hereillä. Tällaisissa olosuhteissa sellainenkin vaatimaton lentolaite kuin F-5, MiG-21, J-7 saattoi olla taktisesti hyödyllinen vaikkei se välttämättä pärjännytkään tuon ajan huippuhävittäjille ilmataistelussa.

Mutta nykyään multi/omnirole-aikana rynnäkkökoneen ainoa ero ilmaherruushävittäjään on se paljonko pommeja sattuu olemaan sillä hetkellä ripustimissa. Muuten suorituskyky on aivan sama ja 'pommikoneetkin' tyypillisesti voivat lentää vahvassa ilmataistelulastissa. Pärjätäkseen sille torjuntahävittäjän täytyy omata vastaavia ominaisuuksia mikä tietenkin nostaa myös hintaa samalle tasolle. Pikkuhävittäjät eivät enää oikein kiinnosta isompia ilmavoimia koska niille on kustannustehokkaampaa hankkia sitä yhtä, riittävän kokoista monitoimikonetta joka voi hoitaa kaikki roolit. Kevythävittäjille jää enää niche-markkina sellaisiin maihin joilla on oikeasti tiukkaa hankkia minkäänlaisia hävittäjiä. Ne markkinat on pienet eikä koneita enää mene tuhansia kuten ennen vanhaan, mikä entisestään vaikeuttaa tällaisten tyyppien taloudellisuutta. Lisäksi vielä kylmän sodan jälkeinen aseistariisunta jätti markkinoille suuret määrät käytettyjä F-16:ia ja MiG-29:ää.

 

[Samovarius]

MiG-29 pitkälti korvasi MiG-21:n ja CGI-torjuntaan varustellut MiG-23P:t. Uutta ykismoottorista ei lähdetty kehittämään, osaksi ilmeisesti moottorien luotettavuusongelmien takia, osin toimitasäteen kasvattamiseksi, mutta enemmän siksi, että sekä MiG-29 että Su-27 perustuvat samoihin TSAGI:n aerodynaamisiin malleihin, joilla piti peitota lännen neljäs hävittäjäsukupolvi. Mallia pidettiin ilmeisesti niin hyvänä, että kumpikin suunnittelutoimisto perusti oman tuotekehityksensä siihen. Mikäänhän ei sanele että "kevythävittäjän" olisi mikään pakko olla yksimoottorinen, samaan aikaan Amerikassahan tehtiin kevythävittäjäkisaan kaksimoottorinen YF-17, vielä aiemmin oltiin tehty oikein menestyksellä myyty F-5. MiG-29 kannattaakin analogisoida venäläiseksi Hornetiksi enemmän kuin kevythävittäjäksi tai ehkä enemmän torjuntahävittäjäksi F-5:n tai MiG-21:n tapaan.

Venäjän ei myöskään ole oikein kannattavaa alkaa kehittämään yksimoottorista kevythävittäjää. Markkinat eivät ole kovin laajat, ja Kiinalla on selkeä etulyöntiasema (ja sehän käy huomattavan aggressiivista kehitysmaadiplomatiaa) niillä pienillä markkinoilla. Kehitys vaatii rahaa ja Venjän ilmailuteollisuus ja eritoten tuotekehitys oli 90-luvun krapulan läpi pitkälti Kiinan ostosten varassa kituuttamista (kunnes Intia osti suuren määrän Su-30MKI:tä). Varoja ylimääräiseen sooloiluun ei liiaksi ole. Venäjän kannattaa siis kehittää koneita itselleen ja tarjota niistä vientiversioita vähän pienhävittäjämarkkinoita kunnianhimoisemmille markkinoille (ja mm. Su-30 on myynyt mm. Malesiaan, Algeriaan jne). Siinä strategiassa Su-30/34/35 -perhe ja MiG-29 ovat ilmeisesti aika onnistunut valinta, ne korvaavat vanhat mallit aika suoraan, lisäksi Venäjän doktriinissa toimintasäteellä on suuri merkitys, onhan maa maailman laajin. Siksi mm. pitkän matkan torjuntahävittäjäksi kehitettiinkin MiG-29SMT. Tuohon päälle vielä MiG-31:n kehittäminen pistohyökkäyksiin ohjusalustaksi, Su-57:n kehitys ja strategisten pommikoneiden kehitys ja ylläpitö (näitäkin malleja on kolme; Tu-22M3, -95MS ja K sekä Tu-160M), niin alkaa siinä olla jo resurssit aika hajallaan.

Yhteenveto: Yksimoottorisen kevytkoneen kehittäminen ei oikein sovi Venäjän omaan käyttöön, vientimarkkinat ovat tosiaan pienet ja resurssit rajalliset, joten on aivan ymmärrettävää että moinen hapatus on jätetty suosiolla kiinalaisille. Saahan sieltä moottorien yms. osien kaupasta kuitenkin suht riskitöntä tuloa kuitenkin.

 

[fulcrum]

Yksimoottorisia hävittäjiä kyllä 80/90-luvuilla kehitettiin, esimerkiksi Mikojanin 'artikkeli 35' ja Suhoin S-55/56:

Mutta kun oman maan ilmavoimat eivät olleet kiinnostuneita, ei niitä vaikuttanut yrittää vientiinkään tunkea.

 

[Olympiakasarmi]

Periaatteessa yksimoottorisuus olisi se ihanteellisen hävittäjäkonfiguraatio aerodynaamisesti ajatellen.
”Yksisarvisen” ongelma on että riittävän tehokkaita samalla luotettavia moottoreita kyetään valmistamaan vain lännessä ja silloinkin ne ovat kalliita.
Eikämole ollut

Ruotsalaiset olisivat varmasti ostaneet F-135 moottorit jos vain heille olisi niitä tarjottu.
Heidän oli kuitenkin tyytyminen pieneen moottoriin ja baby-hävittäjään.
F-135 moottorin hinta on 10.8$ milj.

Maa joka aikoo tehdä F-135 kaltaisia moottoreita pitää perustutkimus olla korkealla kuten myös valmistustekniikka.
Sitten mailma on täynnä ”yksisarvisia” jos joku iso valtio tällaisen tason saavuttaa.

Maailmassa on käytännössä 4 valmistajaa jotka pystyvät tekemään kunnon moottorin alusta loppuun. Ne ovat P&W, GE, RR ja Safran (Snecma).

 

[Olympiakasarmi]

MiG-29 pitkälti korvasi MiG-21:n ja CGI-torjuntaan varustellut MiG-23P:t. Uutta ykismoottorista ei lähdetty kehittämään, osaksi ilmeisesti moottorien luotettavuusongelmien takia, osin toimitasäteen kasvattamiseksi, mutta enemmän siksi, että sekä MiG-29 että Su-27 perustuvat samoihin TSAGI:n aerodynaamisiin malleihin, joilla piti peitota lännen neljäs hävittäjäsukupolvi. Mallia pidettiin ilmeisesti niin hyvänä, että kumpikin suunnittelutoimisto perusti oman tuotekehityksensä siihen. Mikäänhän ei sanele että "kevythävittäjän" olisi mikään pakko olla yksimoottorinen, samaan aikaan Amerikassahan tehtiin kevythävittäjäkisaan kaksimoottorinen YF-17, vielä aiemmin oltiin tehty oikein menestyksellä myyty F-5. MiG-29 kannattaakin analogisoida venäläiseksi Hornetiksi enemmän kuin kevythävittäjäksi tai ehkä enemmän torjuntahävittäjäksi F-5:n tai MiG-21:n tapaan.

Venäjän ei myöskään ole oikein kannattavaa alkaa kehittämään yksimoottorista kevythävittäjää. Markkinat eivät ole kovin laajat, ja Kiinalla on selkeä etulyöntiasema (ja sehän käy huomattavan aggressiivista kehitysmaadiplomatiaa) niillä pienillä markkinoilla. Kehitys vaatii rahaa ja Venjän ilmailuteollisuus ja eritoten tuotekehitys oli 90-luvun krapulan läpi pitkälti Kiinan ostosten varassa kituuttamista (kunnes Intia osti suuren määrän Su-30MKI:tä). Varoja ylimääräiseen sooloiluun ei liiaksi ole. Venäjän kannattaa siis kehittää koneita itselleen ja tarjota niistä vientiversioita vähän pienhävittäjämarkkinoita kunnianhimoisemmille markkinoille (ja mm. Su-30 on myynyt mm. Malesiaan, Algeriaan jne). Siinä strategiassa Su-30/34/35 -perhe ja MiG-29 ovat ilmeisesti aika onnistunut valinta, ne korvaavat vanhat mallit aika suoraan, lisäksi Venäjän doktriinissa toimintasäteellä on suuri merkitys, onhan maa maailman laajin. Siksi mm. pitkän matkan torjuntahävittäjäksi kehitettiinkin MiG-29SMT. Tuohon päälle vielä MiG-31:n kehittäminen pistohyökkäyksiin ohjusalustaksi, Su-57:n kehitys ja strategisten pommikoneiden kehitys ja ylläpitö (näitäkin malleja on kolme; Tu-22M3, -95MS ja K sekä Tu-160M), niin alkaa siinä olla jo resurssit aika hajallaan.

Yhteenveto: Yksimoottorisen kevytkoneen kehittäminen ei oikein sovi Venäjän omaan käyttöön, vientimarkkinat ovat tosiaan pienet ja resurssit rajalliset, joten on aivan ymmärrettävää että moinen hapatus on jätetty suosiolla kiinalaisille. Saahan sieltä moottorien yms. osien kaupasta kuitenkin suht riskitöntä tuloa kuitenkin.

Sukhoi on tiettävästi kehittelemässä yksi moottorista hävittäjää. Eri asia tuleeko siitä joskus mitään.

Russia Is Building a Single-Engine, 'Hypersonic' Fighter Jet

It's only the country's second new fighter design since the end of the Cold War.

www.popularmechanics.com

 

[Gyllis1]

Maailmassa on käytännössä 4 valmistajaa jotka pystyvät tekemään kunnon moottorin alusta loppuun. Ne ovat P&W, GE, RR ja Safran (Snecma).

NPO Saturn?

 

[Huhta]

Yksimoottorisia hävittäjiä kyllä 80/90-luvuilla kehitettiin, esimerkiksi Mikojanin 'artikkeli 35' ja Suhoin S-55/56:

Fighting Falconski.

 

[Huhta]

NPO Saturn?

 

[Olympiakasarmi]

NPO Saturn?

Ei oikein näytä siltä. Izdeliye 30 on pahasti myöhässä. Jotain kertoo sekin, että 2 ensimmäisen vuoden (2017-2019) aikana Su-57 teki vain 16 testilentoa moottorilla. Viittaa siihen, että moottorin kehittelyssä on ollut ongelmia.

 

[Olympiakasarmi]

Katso liite: 51418

Su-57:n nykyinen moottori pohjautuu alun perin 1980-luvun alussa Su-27 koneessa käyttöön otettuun AL-31 moottoriin.

 

[Samovarius]

Sukhoi on tiettävästi kehittelemässä yksi moottorista hävittäjää. Eri asia tuleeko siitä joskus mitään.

Russia Is Building a Single-Engine, 'Hypersonic' Fighter Jet

It's only the country's second new fighter design since the end of the Cold War.

www.popularmechanics.com

Venäjällä aloitetaan noita ilmailuprojekteja melkeinpä diplomitöinä, eikä läheskään kaikista tule koskaan mitään prototyyppiä kummempaa, jos edes sitä. Joka lentonäytöksessä on messuosastolla esittää pienoismallina jokin uusi wunderwaffe, joka korvaa kaikki edelliset hävittäjät viidessä vuodessa. Onhan niitä hahmotelmia jatkuvasti lännessäkin toki.
Tuokin juttu vilisee sanamuotoja kuten "kerrotaan" ja "väitetään" , ja ainoa konkretia yhtään mistään on jokin pienoismalli. Tulee mieleen enemmän jokin T-95 kuin edes Armata...

Tietysti joskus on uudet hävittäjät kehitettävä, sekä MiG-29:n että Su-27:n kehityspotentiaali alkaa olla käytetty loppuun.

 

[mechanicus]

Mitä jos Horneteja olisikin ostettu vain kaksi laivuetta.

Ei ihan satu otsikon alle, mutta Hornetin korvaukseen vaihtoehtomaailmassa kuitenkin. DX-hankkeen tarkoituksena oli nimensä mukaisesti etsiä korvaaja kahden laivueen DK-kalustolle MG:n korvaajan tullessa ”suorahankintana” idästä (MIG-29). Jos NL:n romahtamisen jälkeen olisikin hankittu vain kaksi laivueellista (48 kpl) HN:ää yhden laivueen jatkaessa DK-kalustolla, voisi kysyä kaksi toisiaan seuraavaa kysymystä:

1. Mikä kalusto olisi voinut korvata viimeisen laivueen DK:t, jos hankintapäätös olisi tehty vuosina 2000-2010 ja toimitukset 3 vuotta tästä?

2. Jos vastaus molempiin ei saa olla F-35, mitkä konetyypit olisivat korvanneet
a) HN:t 2022 tehdyllä hankintapäätöksellä ja
b) 1. Kysymyksen mukaiset koneet (ja milloin)?