Ai täällä saa kertoa kokemuksia KvKK:sta?
Yleensä ihan jees kampe, kun ei paremmasta tiennyt. Vähän kankea käsitellä, mutta siinähän se meni.
Kunnes.
Koitti marraskuu 1995 ja AUK:n ampumaleiri, jolle oppilas EK sai kunniakkaaksi tehtäväkseen ryhmän KK-miehenä toimimisen. Ja KK:ksi yksilön, joka oli niin totaalisen paska, ettei paskempaa pyssyä ole Suomen Armeijan Intentenduurin listoilta löytynyt edes Terni-kiväärien joukosta. Epäilin jotakin, kun kuittasin pyssyn asevarastolta ja nostin kahvasta ylös, jolloin laatikko tippui lattialle. Kun tiedustelin asevaraston vastaavalta, kuuluuko terveen KvKK:n hajota osiin kannettaessa, vastaus oli luokkaa "Se on loistava ase ja oppilas vaan on paska."
No, kasasin aseeni ja siirryin muun AUK:n mukana leirille, jossa kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes piti ryhtyä ampumaan aseella. Joka Jumalan kerta, kun siirryin paikasta toiseen, avasin tulen, pieraisin tai tein yhtään mitään muutakaan 5 metriä lähempänä tuota kirottua rakkinetta, sen laatikko tippui alas piipun alta ja koko paska piti kasata. Ymmärrettävästi kapiaiset "hieman" hikeentyivät KK-mieheen ja palaute oli suoraa, selkeäsanaista ja kuuluvalla äänellä, lyhyin lausein annettua. Lievään protestointiin vastaus oli, että "Eikö oppilas osaa pitää huolta aseestaan."
Sitten koitti leirin viimeinen aamua ja EK heräteltiin viimeiseksi kipinämikoksi. Lisäilin puita kamiinaan ja lopulta suoritin herätyksen. Lähdin pihalle keventämään itseäni ja palasin saman tien takaisin kauhuissani. Rakas 7,62 KK 62:ni oli varastettu. Kun havaitsin, että toiset suhtautuvat asiaan lähinnä huumorimielellä, kummastelin tilannetta, kunnes minulle kerrottiin, että olin ollut illalla sen verran sippi, etten ollut herännyt sen enempää iltavahvuuslaskentaan päivystävän upseerin pontevista herätysyrityksistä huolimatta kuin siihen, että reserviläiset kävivät hakemassa KK:ni omiin ammuntoihinsa - huolimatta siitä, että vyölaukut piti repiä irti tyynynäni olleesta taisteluliivistä.
Lorun loppu on tietenkin se, että ollessamme aamupalalla, armaani oli ilmestynyt (laatikko repsottaen) telttamme eteen ja siihen oli kiinnitetty lappu "VITTU MIKÄ PASKA!" Ennen leiriltä lähtöämme joukkueenjohtaja-luutnantti pyysi minut naama punottaen sivummalle ja kysyi, että onko ase ollut koko leirin ajan samassa kunnossa. Kun vastasin myöntävästi, puna syveni ja katse alkoi harhailla ja huulilta kuuluvaa mutinaa olisi joku voinut pitää jopa anteeksipyytävänä.