Tämä keskustelu on vääntynyt aika oudoksi, käsitteet menneet täysin solmuun ja mutkat on vedetty ilmeisen tahallaan suoriksi. Täällä on nyt väitetty kuorolauluna, että olen esittänyt muun muassa sotilasarvojen jakamista kuin karkkia pelkän humanistisen korkeakoulututkinnon perusteella jopa tuontitavarana maahan rantautuneille armeijaa käymättömille thai-naisille.
Se ei ole missään vaiheessa ollut pointtini ja edes tässä sotavaltiossa ei yhtään ainoaa sotilasarvoa tai ylennystä ole annettu ilman perusteita eikä varsinkaan "ilmaiseksi". Vaikka kieltämättä reservin ylennysperusteissa voisi olla hieman tiukentavan kehittämisen varaa, esimerkiksi ammattisotilaiden ylennysperusteiden suuntaan.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää... Meillä on niin pieni SA-vahvuus suhteessa reservin määrään että korkean koulutuksen + siihen päälle työkokemuksen hankkineet reserviläiset olla pönöttävät siellä siviilitoimessaan(tai kotonaan) erittäin suurella todennäköisyydellä myös SA-tilanteessa -> ihan sen takia että meillä on täysin riittävästi nuorempiakin sijoittamattomia reserviläisiä.
Jostain syystä tiedostan tämän täysin. Maalailen lähinnä uutta näkökulmaa, jossa säännönmukaisesti ja normitettuna reserviläisen siviilitoimi huomioitaisiin ja arvioitaisiin nykyistä laajemmin myös toisinpäin -> kokonaismaanpuolustukselle suuremman hyödyn siviilinä siviilityössään firman X palveluksessa tuottava miehistöön kuuluva reserviläinen pudotetaan miehistön sa-sijoituksestaan pois. Ei ole kokonaismaanpuolustuksen, yhteiskunnan ja henkilön siviilityönantajan etu, että esimerkiksi firman X toiminta (ja veronmaksukyky) vaarantuu kun sen avainhenkilö(t) sotamies N kaivaa poteroa tai vartioi likakaivoa, koska valmiuden kohottaminen, asevelvollisuuslaki ja sa-sijoitus. Samaan tehtävään sijoitettavaksi löytyy yhteiskunnan muusta toiminnasta järkevämmin irroitettavia reserviläisiä pilvin pimein.
Käytännössä tämä tarkoittaisi nykyisen VAP-menettelyn laajentamista myös muihin kuin kriittisissä tehtävissä oleviin reserviläisiin ja sen "automatisoitumista" ilman "vapittamisen" erillistä hakemista. Tällaiset henkilöt ovat tietysti vain ns. "yksittäistapauksia", mutta heitäkin löytyy varmasti vähintään tuhansia. SA-vahvuuden pienentyminen, sijoittamattoman reservin lisääntyminen ja asevelvollisia koskevan tietojärjestelmän "uudistuminen" tuottaa tiettyjä vapausasteita sekä työkaluja.
Kysymys on yksinomaan yhteiskunnan henkilöstöresurssien järkevästä kohdentamisesta häiriötilanteen/poikkeusolojen aikana.
Vastaavasti henkilökohtaisena mielipiteenäni olen vahvasti sillä linjalla, että yhä väheneviin sa-sijoitettuihin reserviläisiin pidettäisiin nykyistä enemmän "yhteyttä", heidän kehittymistään elämässään seurattaisiin ja heidän sotilasammatillisen osaamisen kehittämiseen panostettaisiin nykyistä enemmän. Samalla avataan
motivoituneille ja
soveltuville reserviläisille
todellinen mahdollisuus jatkokouluttautumiseen sotilasjohtamisen alalla (auk/ruk jne.) sekä suunniteltua sa-sijoitusta tukevilla aselaji- ja toimialakohtaisilla (siviilikoulutus ja -osaaminen) kursseilla. Vaikka SA-vahvuus pieneneekin, niin iän ei tarvitse eikä kannata olla määräävin tekijä, vaan henkilön
soveltuvuus ja hankittu osaaminen ratkaisevat.
Tällaistahan on jo nyt hieman viritelty, joskin toiminta on hyvin pienimuotoista ja tuottaa hieman kärjistäen vain PR-arvoa. Samalla muuten voisi loppua myös se iänikuinen narinan aihe siitä, että "nyyh, kävin 50 MPK:n tarkka-ampujakurssia ja sa-sijoitukseni on edelleen viestimies". Tällaisessakin case-esimerkissä sa-sijoitusta voitaisiin osaamisen "suhdanteiden" muuttuessa hieman tarkistaa. Sillä edellytyksellä, että saatu koulutus ja osaamisen taso täyttää PV:n asettamat koulutus- ja osaamisvaatimukset.
Lopulta kysymys on tietysti rahasta ja ehkä myös tietyllä tavalla hieman kalkkeutuneista tahtoon vaikuttavista asenteista. Myös reserviläisten oma todellinen motivaatio itsensä kehittämiseen saattaa olla hieman mystinen.
Logistiikkajohtaja --> Huoltopäälliköksi
Huoltopäällikkö sellaisena kuin se yleisesti ymmärretään on ammattisotilaan ja vieläpä kohtalaisen kokeneen ammattisotilaan tehtävä. Sen sijaan esimerkiksi huoltopataljoonasta, huoltorykmentistä ja eri organisaatiotasojen esikunnista löytyykin jo yhtä ja toista tehtävää, jossa logistiikka-alalle vihkiytyneelle resups/-au:lle löytyy sopivia tehtäviä. Mahdollisuuksien mukaan heitä kannattaa mielestäni myös kouluttaa.
Mitä arvelet kuinka kovaa nousukautta eletään ja kuinka punaisena yhteiskunnan laakerit pyörivät jos Suomi neito on maailmanpoliittisesti siinä tilanteessa että täydellinen LKP on julistettu?
Tuollaisessa hankalassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei toteudu enää se LKP:kaan. Ainakaan täydellisenä.
mutta meikäläinen esim. pompottolee kynää pöytää vasten/jauhaa mp-foorumilla paskaa 80% työpaivästä.
Maksetaan siitä sulle sentään palkkaa, josta maksat erilaisina veroina kokonaisveroasteen verran, joka on niin suuri, etten kehtaa sitä tähän kirjoittaa. Sillä verorahalla ylläpidetään mm. sotilaallisen maanpuolustuksen edellytyksiä. Vuodatuksesi on ajankohtainen ja tärkeä, mutta keskustelunaiheena eri.
Suomi pystyy tuottamaan suuren reservin, mutta aseistamaan todella kunnolla vain pari prikaatia.
Höpöhöpö.
Lääkärikoulutetun lääkintäupseerin roolista EHA:n, EHP:n, lääkintäjoukkueen, lääkintäryhmän sairaalan tai muun terveydenhuolto-organisaation johtajana: Toki vähien lääkintäalan osaajien työpanos kannattaa kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti hoitotyöhön organisaation kapasiteetin maksimoimiseksi, koska työtä on kuitenkin paljon. En silti itse lähtisi johtamaan mitään näistä, sillä puoskaritasoisella lääkintäalan asiantuntemuksellani ja näkemykselläni lopputuloksena tulisi vain ruumita hyvin nopealla aikataululla - paitsi, jos tehtävästä on mahdollista selvitä pelkkiä normeja ja kenttälääkinnän oppikirjoja selailemalla, käsiä heiluttelemalla sekä tostapoikkisanotohtori -asenteella. Ehkä mulla on sitten vain vähän huono itseluottamus.:lanssi:
