Luovutaan yleisetä asevelvollisuudesta ja liitytään Natoon - Arno Kotro hurjana

Sodankäynnissä on tehtäviä joiden suorittamiseen harjaantuu siviilissä ammattilaisia "kovat piipussa" joka työpäivä. Näiden osalta veikkaan ressukeulimisen olevan ihan paikallaan, kun ammattisotilaalla ei ole vastaavaa konetta pyöritettävänä ja resurssitkin rauhan aikana ovat niin ja näin. Se onkin sitten kokonaan toinen juttu montako prosenttia tai promillea näitä tehtäviä kenttäarmeijassa on...

Asia joka useimmilta ressuilta jää pimentoon on sotatyön ammattilaisen kokonaisuuden hallinta. Tehtävätasalla hyvin harjoitellut reserviläinen voi olla hyvä, mutta erittäin harvan reserviläis"ura" on riittävä kehittämään ymmärrystä tai varsinkaan kykyä toimia muuttuvassa ympäristössä sotaväen tapaan.
 
Kapiainen kirjoitti:
olisi hauska joskus nähdä mikä älämölö syntyisi siitä, jos ammattiupseerit alkaisivat samassa määrin laukomaan totuutena että "me tehtäisiin teidän duunit selvästi paremmin kuin mitä te teette, jotka sitä teette ammatiksenne ja joilla on siihen asiaan tarkoitettu koulutus.."

Tjaa-ah, ammattiupseerien joukosta on joskus kuulunut tällaisiakin kommentteja, että kadis tekee miehestä pätevän johtamaan/suunnittelemaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Onnistuit muuten loistavasti missaamaan pointin. Wehrmacht oli Reichswehrin ytimen ympärille koottu ja operatiivisella tasolla se pätki US armya turpiin 6-0 aina kun puntit oli suurin pyörtein tasan.

Se kasvoi 100 000 ammattilaisesta -> n 2 miljoonaan sodan aikana
Vastaavasti US army kasvoi 100 000 ammattilaisesta - 6,4 miljoonaan sodan aikana.

Olipa US Armyn operatiiviset ja taktiset puutteet miten pahat tahansa niin kuitenkin nämä rulliin otetut harrastelijat polkaisivat pystyyn melkoisen järjestelmän vieläpä suunnilleen pystymetsästä. Sitä ei olisi kuitenkaan pakko tehdä pystymetsästä.

Ammattiarmeija Suomelle tulee siinä vaiheessa realistiseksi mahdollisuudeksi kun väestöpohja on n 25-30 miljoonaa ja reaalibruttokansantuote on suurempi Shellin liikevaihto.
 
Taitolaji kirjoitti:
Olen tässä seurannut harvinaisen asiallista ja antoisaa keskustelua maanpuolustuksesta ja henkilöstön käytöstä ja huomasin itse tehneeni virheen. Kun kirjoitin varusmiespalvelun jälkeisestä koulutuksesta (painottaen akteemista sellaista) tarkoitin tosiasiassa koulutuksen ja työkokemuksen yhdistelmää. En itse ole valmistuttuani opinahjostani koskaan työskennellyt pääaineeni aineyhdistelmän parissa. Silti väitän olevani oman alani huippuosaajia Suomessa. Alan, jolle on käyttöää myös maapuolustuksessa.

En täysin tunne Sveitsin järjestelmää, mutta sen rakentuessa hyvin pitkäaikaisen ja lähes "uran" mittaiseen jaksottaiseen koulutukseen, maassa on varmasti otettu huomioon myös kokonaismaanpuolustuksen tarpeet aivan eri tavalla kuin meillä.

En tässä nyt lähde toistamaan kaikkea aiemmin kirjoittamaani, mutta:

Turvallisuus- ja puolutuspoliittinen selonteko sekä sen perusteella Eduskunnassa käyty keskustelu osoittavat, että kokonaismaanpuolustuksemme tarpeet sivuutetaan lähes kokonaan, tämä heijastuu myös yleiseen keskusteluun, joka lähes yksinomaan keskittyy puolustusvoimien milloin mihinkin ongelmaan.

Hyvät veljet, tulevaa (epätodennäköistä) sotaa ei voiteta metsissä, eikä yksinomaan puolustusvoimien toimesta, siihen tarvitaan koko yhteiskunta. Neuvotteluista tai mahdollisista antautumisen ehdoista ei päätä metsässä piileskelevä prikaatin komentaja, ei armeijakunnan (vast) komentaja, ei edes puolustusvoimien komentaja. Siitä päättävät maan hallitus ja presidentti yhdessä, jos heidät enää saadaan kokoon. Tähän päätökseen ei vaikuta se, onko meillä mahdollisesti vielä metsissä taistelukykyisiä joukkoja, vaan se kuinka pahaan jamaan väestömme jo on joutunut tai on välittömästi joutumassa. Niin toimii jokainen vastuuntuntoinen ja kansastaan huolta kantava poliitikko! Höyrypäät ovat asia erikseen. Jos olisitte edes siinä määrin kuin minä selvittäneet sosiaalipuolen ja palo- ja pelastustoimen saloja, tietäisitte, että siviiliväestömme ja etenkin kaupunkimme ja niiden sairaan- ja vanhustenhoito olisi parissa päivässä täydellisen katastrofin edessä. Enkä edes ole asiantunija tällä sektorilla!

Yleistä asevelvollisuutta voi järkiperustein puolustaa ainoastaan jos olemme liittouneita niin vahvan osapuolen kanssa, että hyökkäys Suomeen aiheuttaisi välittömästi vastaiskun, eikä hyökkääjä pystyisi tuhoamaan tai ottamaan haltuunsa strategisia kohteita ja lamaannuttamaan yhteiskuntaamme. Sota ei syty hetkessä ja ymmärrän, että osa päättäjistämme elää siinä toivossa, että tilanteesn kiristyessä voisimme vielä päästä "suojelukseen", mutta tässä toiveajatuksessa on riskinsä.

Ilman taustatukea yleisellä asevelvollisuudella ei ole sotilaallista merkitystä, muita hyviä puolia voi kukin sitten rauhassa keksiä, mutta kalliiksi tulee! Eräs ratkaisu olisi satsata varoja mittavien kodinturvajoukkojen perustamiseen. Niiden tehtävänä olisi laajalla sektorilla varmistaa yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen pyörittäminen myös kriisiaikoina. Näillä joukoilla olisi todellista käyttöä niille taistelujoukkojen kannalta yli-ikäisille osaajille, jotka nyt jäävät kortistoon. Tämä toiminta täydentäisi hyvin myös liittoutuneen Suomen sotilaallista maanpuolustusta. Ikävä tosiasia on kuitenkin, etteivät tällaiset ehdotukset (muunnelmineen) etene. Poliittisesti on helpompi ylläpitää status quota ja kaikkien osapuolten suojella reviirejään, joten älkää unta nähkö. Suomi on maa, joka monessa suhteessa elää perinteisten harhojensa ja toiveajattelun varassa. Ja hyvä (halpaa) niin, kunhan kupla ei puhkea!

Alistuneena, mutta hymähtäen totean, ettei tälläkään foorumilla ole halua keskustella maanpuolustuksemme todellisesta ongelmasta, eli siitä miten yhteiskuntamma kestäisi suurvallan meihin kohdistaman hyökkäyksen ja mikä on puolustusvoimiemme osuus kokonaismaanpuolustuksessa. Nykyisen asevelvollisuuten perustuvien puolustusvoimiemme taistelukyky on ainoastaan osatekijä, eikä edes se tärkein. Miksi keskustelua käydään pääsääntöisesti jalkarättien väristä, materiaalista ja riittävyydesta?
 
Taitolaji kirjoitti:
Alistuneena, mutta hymähtäen totean, ettei tälläkään foorumilla ole halua keskustella maanpuolustuksemme todellisesta ongelmasta, eli siitä miten yhteiskuntamma kestäisi suurvallan meihin kohdistaman hyökkäyksen ja mikä on puolustusvoimiemme osuus kokonaismaanpuolustuksessa.

Onko asiasta tietoa saatavilla? Siis senkään vertaa mitä maanpuolustusasioista on saatavilla?
 
SJ kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
Alistuneena, mutta hymähtäen totean, ettei tälläkään foorumilla ole halua keskustella maanpuolustuksemme todellisesta ongelmasta, eli siitä miten yhteiskuntamma kestäisi suurvallan meihin kohdistaman hyökkäyksen ja mikä on puolustusvoimiemme osuus kokonaismaanpuolustuksessa.

Onko asiasta tietoa saatavilla? Siis senkään vertaa mitä maanpuolustusasioista on saatavilla?

Niinpä, homma jää niin pahasti arvailujen varaan että keskustelu tyrehtyy yleensä alkutekijöihinsä.

Taitolaji kirjoitti:
Eräs ratkaisu olisi satsata varoja mittavien kodinturvajoukkojen perustamiseen. Niiden tehtävänä olisi laajalla sektorilla varmistaa yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen pyörittäminen myös kriisiaikoina. Näillä joukoilla olisi todellista käyttöä niille taistelujoukkojen kannalta yli-ikäisille osaajille, jotka nyt jäävät kortistoon.

Elintärkeitä toimintoja pyöritetään joka päivä tietyillä organisaatioilla, en nyt oikein osaa hahmottaa mihin nuo organisaatiot katoavat LKP-tilanteessa joka koskettaa suurimmalta massaltaan vain alle 30-35v. miehiä (eikä heistäkään läheskään kaikkia). Auttavia käsiä voidaan komentaa näiden jo olemassa olevien organisaatioiden tueksi vaikka kuinka paljon, joten missä se se koko maan romauttava ongelma tarkalleen oikein on? Tottakai asioita voidaan suunnitella ja hieroa paremmaksi loputtomasti, mutta kun noita rahareikiä on tässä maassa vähän muuallakin...
 
Kapiainen kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
En tunne sotilaspoliisien sodanajan tehtäviä, mutta tuttuni sotilaspoliisipoika vietti puolet varusmiesajastaan joko varuskunnan portilla tai kiertäen eri vartioitavia pisteitä. Muu mielekäs koulutus peruttiin kerta toisensa jälkeen resurssipulaa syyttäen. Tulos; nuori mies, joka ei halua tikullakaan koskea puolustusvoimiin ja jonka käsitykset puolustusvoimissa harrastetusta varusmiesjohtamisesta ja johtamiskoulutuksesta ovat todella negatiiviset. Ei liene ainoa tapaus!

Juuri tätä tarkoitin!

Sotilaspoliisien tehtävät huomioiden on vastuutonta, lähes rikollista, käyttää heitä varuskuntien portilla kyselemässä kulkulupia sillä seurauksella että sodanajan tehtäviin tähtäävä koulutus kärsii rajusti.
Ja kuten sanoin: ongelma juontuu siihen, että koulutushaaran nimeksi on annettu Sotilaspoliisi..joka kääntää MYÖS monien kantahenkilökuntaan kuuluvien ajatukset varuskuntien rauhanajan vartiointiin, koska ei yksinkertaisesti tiedetä, mitkä ovat SPOL-tehtävät sodan aikana.
No, onneksi varuskuntien vartioinneissa siirrytään koko ajan kohti tilannetta jossa vartioinnista vastaa palkatut vartiostot ja varusmiehet voivat keskittyä siihen mitä varten he Puolustusvoimissa ovat: Koulutettavana sodanajan tehtäviinsä.

Miettikääpä kuinka paljon SPOL tehtävissä palvelee varusmiehiä ympäri Suomea vuosittain... Kuinka paljon varsinaisia SPOL joukkoja taas kuuluu SA-vahvuuteen...

Ei tarvi olla mikään laskentatieteiden maisteri ymmärtääkseen ettei isoa osaa SPOL koulutetuista sijoiteta varsinaisiin SA-SPOL joukkoihin koska tarve on huomattavasti tuottamistahtia pienempi. Voisi kuvitella että syystä tai toisesta heikommalle erikoiskoulutukselle jääneet erät/osastot menevät ainakin miehistön osalta suoraan lisävaraan tai esim. täydennys massaksi jonnekkin vahvasti vartiopainotteisiin tehtäviin.

Minusta on ihan oikein että pv hyödyntää SPOL miehistöä varuskuntien vartionnissa, koska meillä on varaa siihen. Riittää että osa porukasta / jossain / jotkut erät koulutetaan varsinaista SA-SPOL joukkoa silmällä pitäen (toivon mukaan näin tehdään eikä kaikkien joukkueiden koulutus kärsi ns. tasaisesti). Jos varuskuntien/alueiden vartionti ulkoistettaisiin, voisi palvelevien spol joukkueiden määrän pudottaa varmaan jonnekkin 1/3 tienoille, minne ne "ylimääräiset" jampat sitten laittettaisiin palvelemaan ja mitä iloa/hyötyä niistä siellä olisi?
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Jos varuskuntien/alueiden vartionti ulkoistettaisiin, voisi palvelevien spol joukkueiden määrän pudottaa varmaan jonnekkin 1/3 tienoille, minne ne "ylimääräiset" jampat sitten laittettaisiin palvelemaan ja mitä iloa/hyötyä niistä siellä olisi?

Veikkaus: hyöty olisi se että ne voisivat treenata sodanajan hommia, eli taistelua rakennetulla alueella, toimintaa A2:n erikois-erkkejä vastaan, henkilö- ja kohdesuojausta jne jne.

Sodanajan tehtäviä näille tyypeille piisaa.
 
Samses kirjoitti:
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
En tunne sotilaspoliisien sodanajan tehtäviä, mutta tuttuni sotilaspoliisipoika vietti puolet varusmiesajastaan joko varuskunnan portilla tai kiertäen eri vartioitavia pisteitä. Muu mielekäs koulutus peruttiin kerta toisensa jälkeen resurssipulaa syyttäen. Tulos; nuori mies, joka ei halua tikullakaan koskea puolustusvoimiin ja jonka käsitykset puolustusvoimissa harrastetusta varusmiesjohtamisesta ja johtamiskoulutuksesta ovat todella negatiiviset. Ei liene ainoa tapaus!

Juuri tätä tarkoitin!

Sotilaspoliisien tehtävät huomioiden on vastuutonta, lähes rikollista, käyttää heitä varuskuntien portilla kyselemässä kulkulupia sillä seurauksella että sodanajan tehtäviin tähtäävä koulutus kärsii rajusti.
Ja kuten sanoin: ongelma juontuu siihen, että koulutushaaran nimeksi on annettu Sotilaspoliisi..joka kääntää MYÖS monien kantahenkilökuntaan kuuluvien ajatukset varuskuntien rauhanajan vartiointiin, koska ei yksinkertaisesti tiedetä, mitkä ovat SPOL-tehtävät sodan aikana.
No, onneksi varuskuntien vartioinneissa siirrytään koko ajan kohti tilannetta jossa vartioinnista vastaa palkatut vartiostot ja varusmiehet voivat keskittyä siihen mitä varten he Puolustusvoimissa ovat: Koulutettavana sodanajan tehtäviinsä.

Miettikääpä kuinka paljon SPOL tehtävissä palvelee varusmiehiä ympäri Suomea vuosittain... Kuinka paljon varsinaisia SPOL joukkoja taas kuuluu SA-vahvuuteen...

Ei tarvi olla mikään laskentatieteiden maisteri ymmärtääkseen ettei isoa osaa SPOL koulutetuista sijoiteta varsinaisiin SA-SPOL joukkoihin koska tarve on huomattavasti tuottamistahtia pienempi. Voisi kuvitella että syystä tai toisesta heikommalle erikoiskoulukselle jääneet erät/osastot menevät ainakin miehistön osalta suoraan lisävaraan tai esim. täydennys massaksi jonnekkin vartiopainnotteisiin tehtäviin.

Minusta on ihan oikein että pv hyödyntää SPOL miehistöä varuskuntien vartionnissa, koska meillä on varaa siihen. Riittää että osa porukasta / jossain / jotkut erät koulutetaan varsinaista SA-SPOL joukkoa silmällä pitäen (toivon mukaan näin tehdään eikä kaikkien joukkueiden koulutus kärsi ns. tasaisesti). Jos varuskuntien/alueiden vartionti ulkoistettaisiin, voisi palvelevien spol joukkueiden määrän pudottaa varmaan jonnekkin 1/3 tienoille, minne ne "ylimääräiset" jampat sitten laittettaisiin palvelemaan ja mitä iloa/hyötyä niistä siellä olisi?

Veikkaus: hyöty olisi se että ne voisivat treenata sodanajan hommia, eli taistelua rakennetulla alueella, toimintaa A2:n erikois-erkkejä vastaan, henkilö- ja kohdesuojausta jne jne.

Sodanajan tehtäviä näille tyypeille piisaa.

Ehdotat siis että SA-SPOL joukkojen määrät esim. 3-kertaistettaisiin... Minulla on sellainen kutina että PV on omassa viisaudessaan laskenut paljon se tarvii SA-SPOL joukkoja, ihan samaan tapaan kuin se on laskenut että SA vahvuus on nykyään +200 000 ukkoa, eikä +500 000 ukkoa... Silmille hyppää myös sellainnen ongelma että kuka antaa niille "ylimääräisille" nyt vartiossa istuville/kiertäville SPOl miehille tuon vaativamman koulutuksen kun se ei kerran nytkään onnistu?
 
SJ kirjoitti:
Taitolaji kirjoitti:
Alistuneena, mutta hymähtäen totean, ettei tälläkään foorumilla ole halua keskustella maanpuolustuksemme todellisesta ongelmasta, eli siitä miten yhteiskuntamma kestäisi suurvallan meihin kohdistaman hyökkäyksen ja mikä on puolustusvoimiemme osuus kokonaismaanpuolustuksessa.

Onko asiasta tietoa saatavilla? Siis senkään vertaa mitä maanpuolustusasioista on saatavilla?

Niin, aika ei aina anna periksi syvältä luotaavien hyvin perusteltujen kirjoitusten laatimiseen. Olen kuitenkin, ja sattuneesta syystä, joutunut tekemään täsmäiskuja kulissien taakse selvittäessäni eräitä maanpuolustukseen liittyviä seikkoja. Olen tässä myös käyttänyt härskisti hyväkseni vanhoja suhteita. Valitettavasti näyttäisi olevan niin, että kun tunkeutuu kulissien läpi, vastaan tulee usein tyhjää. Palo- ja pelastustoimi tekee hyvää työtä, mutta resurssit loppuvat kesken. Esimerkki: Pitkän sähkökatkon aikana sairaalat on tarkoitus evakuoida johonkin paremmin toimivaan rakennukseen (mitenköhän sen onnistuu, jos sähtkökatko kattaa koko Etelä-Suomen ja varageneraattoreita loppuu löpö parissa päivässä) jne. jne. Turhan moni suunnitelma on mutun varassa, joka peitetään viittaamalla salattavuuteen, jonka läpi päästyään tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että suunnitelma onkin osin höttöä ja sisältö osin kopioitu annetusta mallista.

Kuten näistäkin sivuista huomaa, keskustelu siirtyy nopeasti suuresta kuvasta yksityiskohtiin, jolloin kokonaisuus hämärtyy. Tämä lienee luonnollista ja osin tarkoitushakuista. Ei näes ole yleisessä poliittisessa intressissä, että kokonaismaanpuolustukseen liittyviä tosiasioita käsiteltäisiin kovin avoimesti, saati kriittisesti.

Kuten huomaatte, kirjoitan kokonaismaanpuolustuksesta, en maanpuolustuksesta, jolla useimmiten ymmärretään puolustusvoimia. Suomi seisoo ja kaatuu sen myötä, miten yhteiskuntamme kestää meihin kohdistuvan hyökkäyksen. Ajatus siitä, että Suomi on vapaa niin pitkään, kuin yksikin mies taistelee metsissä, on suurta fuulaa. Suomen itsenäisyys taataan järkevän politiikan lisäksi sillä, että hyökkääjä tietää itse joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi jos hyökkää Suomeen.

PS. Pieni kannettavani on hajoamassa (näppäinongelmia), siitä mahdolliset kirjoituskömmähdykset!
 
Taitolaji kirjoitti:
Palo- ja pelastustoimi tekee hyvää työtä, mutta resurssit loppuvat kesken.
Esimerkki: Pitkän sähkökatkon aikana sairaalat on tarkoitus evakuoida johonkin paremmin toimivaan rakennukseen (mitenköhän sen onnistuu, jos sähtkökatko kattaa koko Etelä-Suomen ja varageneraattoreita loppuu löpö parissa päivässä) jne. jne.

Suomi seisoo ja kaatuu sen myötä, miten yhteiskuntamme kestää meihin kohdistuvan hyökkäyksen.

Kaatuuko koko Suomi siihen jos esim. vakavasti sairaat ihmiset (enemmän tai vähemmän koneiden varassa olevat) kuolevat sairaaloihin? Minusta ei kaadu... Se on tylyä jos näin käy, mutta oikeasti vakavassa tilanteessa toimintaa pitää pakon edessä priorisoida, eikä jonossa ole silloin ensimmäisinä ns. tekehengitettävät yksilöt. Ei tarvi mennä kovin montaa vuosikymmentä taaksepäin kun nykyisille hoidoille ei ollut edes tekniikkaa olemassa, vakavassa kriisissä palataan vaan jossain asioissa kylmästi muutama vuosikymmen ajassa takaisinpäin. Koko Suomi ei siihen kaadu.
 
Kyllä Taitolaji yrittää koroittaa kerrasta toiseen thråådille aihetta, joka on oikeasti SE juttu. Mutta eipä kannata hakata päätä seinään, Taitolaji, keskustelu käydään edelleen turvallisesti varusmiespalveluksen aamiaistarjoilusta, onko vaunujoukkueessa jokaiselle oma tuoli ajoneuvossa ja pitääkö kiväärin patruunaa nuolla talvipakkasella?

Joka kerta aihe tyrmätään malliin: no ei se mitään, jos joku mummo kuolee happilaitteeseen.....ohhoijjaa.
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Ehdotat siis että SA-SPOL joukkojen määrät esim. 3-kertaistettaisiin... Minulla on sellainen kutina että PV on omassa viisaudessaan laskenut paljon se tarvii SA-SPOL joukkoja, ihan samaan tapaan kuin se on laskenut että SA vahvuus on nykyään +200 000 ukkoa, eikä +500 000 ukkoa... Silmille hyppää myös sellainnen ongelma että kuka antaa niille "ylimääräisille" nyt vartiossa istuville/kiertäville SPOl miehille tuon vaativamman koulutuksen kun se ei kerran nytkään onnistu?

No en, vaan ehdotan että joukot koulutetaan kunnolla jos kerran palvelukseen otetaan. SA-paikallisjoukoissa on Spol-komppanioita (julkinen tieto) jotka imevät koulutettua ukkoa epäilemättä sen verran, että uskon ja toivon että pelkosi että koulutuksessa on liikaa väkeä on perusteeton. Asian todellinen tila saattaa olla punaleimatavaraa mutta Kapiaisen viesti edellä kertoo melko vahvasti että porukkaa ei ole koulutuksessa liikaa, koulutus vain ei vastaa tarkoitustaan.
 
baikal kirjoitti:
Kyllä Taitolaji yrittää koroittaa kerrasta toiseen thråådille aihetta, joka on oikeasti SE juttu. Mutta eipä kannata hakata päätä seinään, Taitolaji, keskustelu käydään edelleen turvallisesti varusmiespalveluksen aamiaistarjoilusta, onko vaunujoukkueessa jokaiselle oma tuoli ajoneuvossa ja pitääkö kiväärin patruunaa nuolla talvipakkasella?

Joka kerta aihe tyrmätään malliin: no ei se mitään, jos joku mummo kuolee happilaitteeseen.....ohhoijjaa.

En minä mitään tyrmää, välillä vaan tuntuu että jotkut olettavan koko kansakunnan olevan polvillaan ja rukoilevan antautumista muutamassa päivässä jos sähkönjakelu vähän tökkäisee... Onko mikään maa antautunut pelkkään energian jakeluun kohdistuvien hyökkäysten seurauksena? Referenssiä pelii niin jatketaan sitten vääntöä?
 
No vertailukohtaa on vähän vaikea hakea koska mikään yhtä riippuvainen sähköstä perustarpeiden osalta oleva kansakunta ei ole moista kokenut. Jos sitten puhutaan luonnonkatastrofeista jotka ovat sähkönsiirron katkaisseet niin tilannehan voi olla mitä tahansa hurrikaanien Katrina ja Sandy välistä.
 
Samses kirjoitti:
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Ehdotat siis että SA-SPOL joukkojen määrät esim. 3-kertaistettaisiin... Minulla on sellainen kutina että PV on omassa viisaudessaan laskenut paljon se tarvii SA-SPOL joukkoja, ihan samaan tapaan kuin se on laskenut että SA vahvuus on nykyään +200 000 ukkoa, eikä +500 000 ukkoa... Silmille hyppää myös sellainnen ongelma että kuka antaa niille "ylimääräisille" nyt vartiossa istuville/kiertäville SPOl miehille tuon vaativamman koulutuksen kun se ei kerran nytkään onnistu?

No en, vaan ehdotan että joukot koulutetaan kunnolla jos kerran palvelukseen otetaan. SA-paikallisjoukoissa on Spol-komppanioita (julkinen tieto) jotka imevät koulutettua ukkoa epäilemättä sen verran, että uskon ja toivon että pelkosi että koulutuksessa on liikaa väkeä on perusteeton. Asian todellinen tila saattaa olla punaleimatavaraa mutta Kapiaisen viesti edellä kertoo melko vahvasti että porukkaa ei ole koulutuksessa liikaa, koulutus vain ei vastaa tarkoitustaan.

Ei riitä kouluttajat -> ainakin meillä naapurin SPOL komp. oli palveluksessa kolme joukkuetta, yksi vartioi/päivysti, yksi lepäsi ja yksi oli koulutuksessa. Jos pamautat kaikki kolme joukkuetta yhden joukkueen kouluttajien niskoille, niin mitenhän mahtaa käydä sille vaativan koulutuksen tasolle...

Muistaakseni paikallisten SPOL-komppanioiden kanssa homma menee samalla tavalla kuin vähien jäljellä olevien sissikomp. -> niitä voi kuulua paikallisjoukkoihin, ihan sijainnista riippuen. Joka puolella ei todekkakaan ole kaikkea.

Ei niitä SPOL ukkoja siellä tavallaan liikaa ole palveluksessa missään tapauksessa, eiköhän suurin miehistömassa löydä sijoituksen esim. vartiokomp. tai vastaavista -> ei kaikissa tehtävissä ole ehdottoman välttämätöntä osata laskeutua köydellä rynnäköiden ikkusta läpi tai suojata hat-hat kilpien kanssa VIP-henkilöitä.
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Kyllä Taitolaji yrittää koroittaa kerrasta toiseen thråådille aihetta, joka on oikeasti SE juttu. Mutta eipä kannata hakata päätä seinään, Taitolaji, keskustelu käydään edelleen turvallisesti varusmiespalveluksen aamiaistarjoilusta, onko vaunujoukkueessa jokaiselle oma tuoli ajoneuvossa ja pitääkö kiväärin patruunaa nuolla talvipakkasella?

Joka kerta aihe tyrmätään malliin: no ei se mitään, jos joku mummo kuolee happilaitteeseen.....ohhoijjaa.

En minä mitään tyrmää, välillä vaan tuntuu että jotkut olettavan koko kansakunnan olevan polvillaan ja rukoilevan antautumista muutamassa päivässä jos sähkönjakelu vähän tökkäisee... Onko mikään maa antautunut pelkkään energian jakeluun kohdistuvien hyökkäysten seurauksena? Referenssiä pelii niin jatketaan sitten vääntöä?

Olkoon vääntämättä puolestani. Tuo keskustelunaihe pudottaisi ikävästi koko pohjan mainiosta puollllustuskeskustelusta. Liian iso ja kunnianhimoinen aihe mille tahansa foorumille. Toiseksi ei ole topikin aihekaan.

Jatketaans. Pitääkö asevelvollisuus lakkauttaa vai eikö pidä, vai mitä tämän asian kanssa nyt pitäisi tehdä?:a-cool:
 
Tunnustan nöyrimmästi harhautuneeni hieman pääpolulta, mutta pyydän kärsivällisyyttä. Olen käyttäynyt jälleen kerran sähkönjakelua esimerkkinä siitä, että on samantekevää onko meillä yleinen asevelvollisuus vai ammattiarmeija, takkiin tulee, jos emme ole liittoutuneita ja vastassa on Venäjä. Tämä keskustelu olisi käytävä rehellisesti ennenkuin ryhdymme pohtimaan omien puolustusvoimiemme tulevaisuuden näkymiä.

Niille, jotka eivät vielä ole tutustuneet oheisiin raportteihin sanoisin, että siirtäkää kuvaukset parin päivän sähkökatkoista yli viikon katkohin talvipakkasella, niin alkaa tulla todellisuus vastaan:

http://www.defmin.fi/files/1436/pitka_sahkokatko_ja_yett.pdf

http://www.cert.fi/attachments/cipseminaarit/teollisuusautomaationtietoturva20090930/5kcPbZgYa/Sahkoriippuvuus_Nurmi.pdf

Muilta osin ja edessä olevista vaikeuksista löytyy kyllä materiaalia vaikka Huoltovarmuuskeskuksen sivuilta.

Suomi pystyy tuottamaan suuren reservin, mutta aseistamaan todella kunnolla vain pari prikaatia. Maamme ilmavoimat ja laivasto ovat tuhottavissa muutamassa päivässä ja strategiset kohteet hetkessä. Tilanne on toinen jos käytössämme tai saatavilla on sitä aseistusta ja kaukovaikutusta, jonka Nato pystyy meille toimittamaan. Toinen vaihtoehto on niin hyvät ja tarvittaessa nöyrät suhteet Venäjään, ettei hyökkäystä tule - siinäkin on kuitenkin riskinsä.

Toistan vielä; maan poliittinen johto ei kestäisi sitä, että siviiliyhteiskuntamme lamaantuisi totaalisesti ja uhrien määrä kasvaisi ilman, että pääsisimme edes käsiksi hyökkääjään, joka pystyy matkan päästä lamaannutamaan periaatteessa koko yhteiskuntamme.

Loppukaneettini on papukaijamaisen sama: Jos emme liittoudu sotilaallisesti on maanpuolustuksellisesti lähes sama, onko meillä asevelvollisuusarmeija vai ammattiarmeija. Muita syitä puoltaa jompaa kumpaa löytyykin sitten legio.

PS. En usko, että kukaan tai mikään taho olisi uhkaamassa Suomea, mutta ......
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Samses kirjoitti:
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Ehdotat siis että SA-SPOL joukkojen määrät esim. 3-kertaistettaisiin... Minulla on sellainen kutina että PV on omassa viisaudessaan laskenut paljon se tarvii SA-SPOL joukkoja, ihan samaan tapaan kuin se on laskenut että SA vahvuus on nykyään +200 000 ukkoa, eikä +500 000 ukkoa... Silmille hyppää myös sellainnen ongelma että kuka antaa niille "ylimääräisille" nyt vartiossa istuville/kiertäville SPOl miehille tuon vaativamman koulutuksen kun se ei kerran nytkään onnistu?

No en, vaan ehdotan että joukot koulutetaan kunnolla jos kerran palvelukseen otetaan. SA-paikallisjoukoissa on Spol-komppanioita (julkinen tieto) jotka imevät koulutettua ukkoa epäilemättä sen verran, että uskon ja toivon että pelkosi että koulutuksessa on liikaa väkeä on perusteeton. Asian todellinen tila saattaa olla punaleimatavaraa mutta Kapiaisen viesti edellä kertoo melko vahvasti että porukkaa ei ole koulutuksessa liikaa, koulutus vain ei vastaa tarkoitustaan.

Ei riitä kouluttajat -> ainakin meillä naapurin SPOL komp. oli palveluksessa kolme joukkuetta, yksi vartioi/päivysti, yksi lepäsi ja yksi oli koulutuksessa. Jos pamautat kaikki kolme joukkuetta yhden joukkueen kouluttajien niskoille, niin mitenhän mahtaa käydä sille vaativan koulutuksen tasolle...

Muistaakseni paikallisten SPOL-komppanioiden kanssa homma menee samalla tavalla kuin vähien jäljellä olevien sissikomp. -> niitä voi kuulua paikallisjoukkoihin, ihan sijainnista riippuen. Joka puolella ei todekkakaan ole kaikkea.

Ei niitä SPOL ukkoja siellä tavallaan liikaa ole palveluksessa missään tapauksessa, eiköhän suurin miehistömassa löydä sijoituksen esim. vartiokomp. tai vastaavista -> ei kaikissa tehtävissä ole ehdottoman välttämätöntä osata laskeutua köydellä rynnäköiden ikkusta läpi tai suojata hat-hat kilpien kanssa VIP-henkilöitä.

Kouluttajia saadaan tarvittaessa lisää, jos [poliittista] tahtoa löytyy. Muusta olen kaikilta osin kanssasi samaa mieltä.

Okei, palataanpa aiheeseen...
 
Taitolaji kirjoitti:
Suomi pystyy tuottamaan suuren reservin, mutta aseistamaan todella kunnolla vain pari prikaatia. Maamme ilmavoimat ja laivasto ovat tuhottavissa muutamassa päivässä ja strategiset kohteet hetkessä. Tilanne on toinen jos käytössämme tai saatavilla on sitä aseistusta ja kaukovaikutusta, jonka Nato pystyy meille toimittamaan.
Toistan vielä; maan poliittinen johto ei kestäisi sitä, että siviiliyhteiskuntamme lamaantuisi totaalisesti ja uhrien määrä kasvaisi ilman, että pääsisimme edes käsiksi hyökkääjään, joka pystyy matkan päästä lamaannutamaan periaatteessa koko yhteiskuntamme.

Loppukaneettini on papukaijamaisen sama: Jos emme liittoudu sotilaallisesti on maanpuolustuksellisesti lähes sama, onko meillä asevelvollisuusarmeija vai ammattiarmeija. Muita syitä puoltaa jompaa kumpaa löytyykin sitten legio.

Ensinnäkin tuo on aivan liian pessimistinen ajatus, ettemme pystyisi aseistamaan kuin muutaman prikaatin.
Ilmavoimat on ehkö liian pienet, jos niillä halutaan pitää ilmatila hallussa - mutta toisaalta ilmavoimat ovat riittävät niihin tehtäviin joihin ne on mitoitettu - sama koskee merivoimia. Jostakin näkökulmastahan voidaan ihan perustellusti sanoa ettei meillä tosiasiassa edes ole ilma- ja merivoimia, mutta kyse on kuitenkin siitä mitä niillä on ajateltu tehtävän..

Entäpä liittoutuminen sitten? Mielestäni sillä ei poisteta ensinkään niitä "ongelmia", joita moni uskoo, eli kuvittelee sillä poistettavan. Tarvitsemme NATO-Suomenakin vahvat maavoimat, jotka meidän on itse pystyttävä tuottamaan ja ylläpitämään. Anmmattiarmeija ei ole ratkaisu tähän asiaan, joten olemme me NATO-Suomi tai emme, meidän on pystyttävä tuottamaan ja ylläpitämään omin voimin vahvat maavoimat. Ilma- ja merivoimien osalta tilanne voinee helpottaa - maavoimien osalta ei.

Edellä mainitusta syystä ammattiarmeijaan siirtymistä ja liittymistä NATO:on ei voi mielestäni kytkeä toisiinsa. Jos halutaan keskustella siirtymisestä ammattiarmeijaan, pitää keskustella ennenkaikkea siitä mikä on uhkakuva johon halutaan varautua..ei siitä, kuulummeko jatkossa NATO:oon vaiko emme.
 
Tämä keskustelu on vääntynyt aika oudoksi, käsitteet menneet täysin solmuun ja mutkat on vedetty ilmeisen tahallaan suoriksi. Täällä on nyt väitetty kuorolauluna, että olen esittänyt muun muassa sotilasarvojen jakamista kuin karkkia pelkän humanistisen korkeakoulututkinnon perusteella jopa tuontitavarana maahan rantautuneille armeijaa käymättömille thai-naisille.

Se ei ole missään vaiheessa ollut pointtini ja edes tässä sotavaltiossa ei yhtään ainoaa sotilasarvoa tai ylennystä ole annettu ilman perusteita eikä varsinkaan "ilmaiseksi". Vaikka kieltämättä reservin ylennysperusteissa voisi olla hieman tiukentavan kehittämisen varaa, esimerkiksi ammattisotilaiden ylennysperusteiden suuntaan.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää... Meillä on niin pieni SA-vahvuus suhteessa reservin määrään että korkean koulutuksen + siihen päälle työkokemuksen hankkineet reserviläiset olla pönöttävät siellä siviilitoimessaan(tai kotonaan) erittäin suurella todennäköisyydellä myös SA-tilanteessa -> ihan sen takia että meillä on täysin riittävästi nuorempiakin sijoittamattomia reserviläisiä.

Jostain syystä tiedostan tämän täysin. Maalailen lähinnä uutta näkökulmaa, jossa säännönmukaisesti ja normitettuna reserviläisen siviilitoimi huomioitaisiin ja arvioitaisiin nykyistä laajemmin myös toisinpäin -> kokonaismaanpuolustukselle suuremman hyödyn siviilinä siviilityössään firman X palveluksessa tuottava miehistöön kuuluva reserviläinen pudotetaan miehistön sa-sijoituksestaan pois. Ei ole kokonaismaanpuolustuksen, yhteiskunnan ja henkilön siviilityönantajan etu, että esimerkiksi firman X toiminta (ja veronmaksukyky) vaarantuu kun sen avainhenkilö(t) sotamies N kaivaa poteroa tai vartioi likakaivoa, koska valmiuden kohottaminen, asevelvollisuuslaki ja sa-sijoitus. Samaan tehtävään sijoitettavaksi löytyy yhteiskunnan muusta toiminnasta järkevämmin irroitettavia reserviläisiä pilvin pimein.

Käytännössä tämä tarkoittaisi nykyisen VAP-menettelyn laajentamista myös muihin kuin kriittisissä tehtävissä oleviin reserviläisiin ja sen "automatisoitumista" ilman "vapittamisen" erillistä hakemista. Tällaiset henkilöt ovat tietysti vain ns. "yksittäistapauksia", mutta heitäkin löytyy varmasti vähintään tuhansia. SA-vahvuuden pienentyminen, sijoittamattoman reservin lisääntyminen ja asevelvollisia koskevan tietojärjestelmän "uudistuminen" tuottaa tiettyjä vapausasteita sekä työkaluja.

Kysymys on yksinomaan yhteiskunnan henkilöstöresurssien järkevästä kohdentamisesta häiriötilanteen/poikkeusolojen aikana.

Vastaavasti henkilökohtaisena mielipiteenäni olen vahvasti sillä linjalla, että yhä väheneviin sa-sijoitettuihin reserviläisiin pidettäisiin nykyistä enemmän "yhteyttä", heidän kehittymistään elämässään seurattaisiin ja heidän sotilasammatillisen osaamisen kehittämiseen panostettaisiin nykyistä enemmän. Samalla avataan motivoituneille ja soveltuville reserviläisille todellinen mahdollisuus jatkokouluttautumiseen sotilasjohtamisen alalla (auk/ruk jne.) sekä suunniteltua sa-sijoitusta tukevilla aselaji- ja toimialakohtaisilla (siviilikoulutus ja -osaaminen) kursseilla. Vaikka SA-vahvuus pieneneekin, niin iän ei tarvitse eikä kannata olla määräävin tekijä, vaan henkilön soveltuvuus ja hankittu osaaminen ratkaisevat.

Tällaistahan on jo nyt hieman viritelty, joskin toiminta on hyvin pienimuotoista ja tuottaa hieman kärjistäen vain PR-arvoa. Samalla muuten voisi loppua myös se iänikuinen narinan aihe siitä, että "nyyh, kävin 50 MPK:n tarkka-ampujakurssia ja sa-sijoitukseni on edelleen viestimies". Tällaisessakin case-esimerkissä sa-sijoitusta voitaisiin osaamisen "suhdanteiden" muuttuessa hieman tarkistaa. Sillä edellytyksellä, että saatu koulutus ja osaamisen taso täyttää PV:n asettamat koulutus- ja osaamisvaatimukset.

Lopulta kysymys on tietysti rahasta ja ehkä myös tietyllä tavalla hieman kalkkeutuneista tahtoon vaikuttavista asenteista. Myös reserviläisten oma todellinen motivaatio itsensä kehittämiseen saattaa olla hieman mystinen.

Logistiikkajohtaja --> Huoltopäälliköksi

Huoltopäällikkö sellaisena kuin se yleisesti ymmärretään on ammattisotilaan ja vieläpä kohtalaisen kokeneen ammattisotilaan tehtävä. Sen sijaan esimerkiksi huoltopataljoonasta, huoltorykmentistä ja eri organisaatiotasojen esikunnista löytyykin jo yhtä ja toista tehtävää, jossa logistiikka-alalle vihkiytyneelle resups/-au:lle löytyy sopivia tehtäviä. Mahdollisuuksien mukaan heitä kannattaa mielestäni myös kouluttaa.

Mitä arvelet kuinka kovaa nousukautta eletään ja kuinka punaisena yhteiskunnan laakerit pyörivät jos Suomi neito on maailmanpoliittisesti siinä tilanteessa että täydellinen LKP on julistettu?

Tuollaisessa hankalassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei toteudu enää se LKP:kaan. Ainakaan täydellisenä.

mutta meikäläinen esim. pompottolee kynää pöytää vasten/jauhaa mp-foorumilla paskaa 80% työpaivästä.

Maksetaan siitä sulle sentään palkkaa, josta maksat erilaisina veroina kokonaisveroasteen verran, joka on niin suuri, etten kehtaa sitä tähän kirjoittaa. Sillä verorahalla ylläpidetään mm. sotilaallisen maanpuolustuksen edellytyksiä. Vuodatuksesi on ajankohtainen ja tärkeä, mutta keskustelunaiheena eri.

Suomi pystyy tuottamaan suuren reservin, mutta aseistamaan todella kunnolla vain pari prikaatia.

Höpöhöpö.

Lääkärikoulutetun lääkintäupseerin roolista EHA:n, EHP:n, lääkintäjoukkueen, lääkintäryhmän sairaalan tai muun terveydenhuolto-organisaation johtajana: Toki vähien lääkintäalan osaajien työpanos kannattaa kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti hoitotyöhön organisaation kapasiteetin maksimoimiseksi, koska työtä on kuitenkin paljon. En silti itse lähtisi johtamaan mitään näistä, sillä puoskaritasoisella lääkintäalan asiantuntemuksellani ja näkemykselläni lopputuloksena tulisi vain ruumita hyvin nopealla aikataululla - paitsi, jos tehtävästä on mahdollista selvitä pelkkiä normeja ja kenttälääkinnän oppikirjoja selailemalla, käsiä heiluttelemalla sekä tostapoikkisanotohtori -asenteella. Ehkä mulla on sitten vain vähän huono itseluottamus.:lanssi:
 
Back
Top