Meritaisteluohjukset ja tykistö

Onko niin että tornikanuunoilla on eri panokset mutta samat kranaatit kuin vedettävillä? Vai oliko pieni osa panoksista tuoreempia ja tornikanuunat sitä kautta säilytettävissä?
Kuten @veeteetee asiaa avasi, 130 TK käyttää irtopanoslaukausta, ja panos on erilainen kuin kartussilaukausta käyttävässä 130 K:ssa, koska aluksi yritettiin kyllä käyttää venäläisiä (täys?)panoksia irrallisina, mutta kun tornikanuunoissa ei käytetä hylsyä, likasi se tykit käyttökelvottoman pahasti, ja tämän takia tornikanuunat käyttävät omaa irtopanostaan. Hylsyä käyttävissä tykeissä hylsy estää palokaasujäämiä likaamasta tykkiä niin pahasti.

Kranaatit ovat omanlaisiaan perävirtausyksiköllisiä merimaalikranaatteja, en osaa sanoa, olisiko näitä tarkoitettu myös 130 K:lle käytettäväksi. 130 K:n käyttämää sirplalekranaattia voivat ilmeisesti myös tornikanuunat ampua.

Oma kuriositeettinsahan on sitten rannikkotykistölle 122 K 60:stä muunnettu kotimainen 130 K 90-60, joka käytti 130 K 54:n venäläistä laukausta.
 
Viimeksi muokattu:
En muuten tiennyt, että SS.11 käytti Thrust Vectoring -ohjausta.

Ohjushan on lankaohjattu - kuinka pitkälle meren päälle ohjuksella voitiin ampua? TOWillahan on rajoituksensa veden yli ampumisessa.
 
Hauska tuo ylemmän kuvan "laukaisualusta". Todellista Suomi-HighTechiä 1970-luvulta! Ihan itse tein ja säästin...
Taitaa olla paljon tuoreenpaa tekniikkaa. Taitaa olla 91 mallista kamaa pääällä.
Siitä päätellen kuva otettu joskus 2000 luvulla. Voi toki olla joku propagandakuva 90-luvultakin, jolloin miehille on haettu kuvauksiin ykköset päälle.;)
 
Taitaa olla paljon tuoreenpaa tekniikkaa. Taitaa olla 91 mallista kamaa pääällä.
Siitä päätellen kuva otettu joskus 2000 luvulla. Voi toki olla joku propagandakuva 90-luvultakin, jolloin miehille on haettu kuvauksiin ykköset päälle.;)
Alusta on varmaan jostain pimeiltä 60/70-luvuilta mutta kuva tosiaan tuoreempi. Kyseinen ohjus kai poistui käytöstä jossain 90-luvun puolivälissä.
 
Voiko Gabriel pudottaa raskaan kuljetuskopterin? Se olisi melkoinen pelote, kuitenkin 50 Ahvenanmaan valtaajaa sisällä, esim tanskalaisia. Saako reittipisteen 3500 metriin?
 
Ranskalainen ss11 "väylätorjuntaohjus".
En muuten tiennyt, että SS.11 käytti Thrust Vectoring -ohjausta.

Ohjushan on lankaohjattu - kuinka pitkälle meren päälle ohjuksella voitiin ampua? TOWillahan on rajoituksensa veden yli ampumisessa.
Kun en oo pst-mies, niin en osaa sanoa tarkemmin, mutta ilmeisesti SS-11:n ohjauslangoissa oli eristys. Eihän sitä muuten voi ampua vaikka koko kantomatkan mitalta meren yli.

Nyt kun on enemmän tietoa, niin asia hymyilyttää mutta lähes 60 v sitten ohjukset oli ihan uusi juttu eikä kellään ollu vielä tarkempaa tietoa niiden käyttämisestä. Siten valmistajan speksien perusteella mietittiin, mihin kaikkeen niitä voisi käyttää. Yksi oli projekti, jota voisi kutsua vaikka (erittäin) lyhyen matkan meritorjuntaohjukseksi, jota ajateltiin silloin ihka uuden Nuoli-luokan aseistukseksi. Mun tiedossa ei ole, hankittiinko koskaan kaavailtua kolmen ohjuksen laukaisualustaa, ennenkun huomattiin ettei vehkeen ohjaaminen pomppivasta ja keikkuvasta aluksesta vaan onnistu edes ra-harjoituksissa. Puhumattakaan siitä, jos maali ampuu valojuovaa kevyellä tykistöllä päin näköä. Tämän ohjuskaluston suuri ongelma ihan kuivalla maalla ja kiinteällä alustalla oli, ettei sitä ollut kovin helppo ohjata maaliin.

Tämä muistio tarttui mukaan, kun keräsin aineistoa forumin viime loppukesän mutu-tiedon riemujuhlaan eli meritaisteluun Turunmaa-luokan nykyaikaisuudesta. Samalla voi miettiä Merivoimien silloisten päättäjien tietämystä ja osaamista. Ei aina muisteta, ettei heillä 1960-luvulla ollut mahdollista päästä tiedon äärelle ja tutustumaan muiden valtioiden merivoimiin kuten nykyisin. Kun vielä Italian merivoimienkin tarjous hylättiin. Terveiset vaan forumille palanneelle jäsen @Analysti lle.

aSS11 hankinta_muistio 1_64.PNGbSS11 hankinta_muistio 1_64.PNGcSS11 hankinta_muistio 1_64.PNG
 
Viimeksi muokattu:
906px-Swedish_Navy_Nord_SS.11_1958_V17276.jpg


Sveduilla HMS Altairilla 1958

Isosisko SS.12 oli suurempi menestys aluskäytössä


The AS.12 originally entered service with the French Navy in 1960 in the air-to-surface role against ships and submarines on the surface. In 1966 the French Navy made an evaluation of the SS.11(M) and SS.12(M) from the fast patrol boat La Combattante.[1] In 1966, the Libyan Navy ordered three fast patrol boats from Vosper (Sebha, Sirte and Susa). Delivered in 1968, these were the first operational naval vessels to be armed with AS.12(M), with four launch rails on each side of the vessel's bridge.[5] The Libyan fast patrol boats proved to be a very low cost way to give long-range heavy firepower to small naval vessels. Other navies soon followed Libya and bought the SS.12(M) and SS.11(M) for their light naval vessels; among them Brunei, Ethiopia, France, Greece, Ivory Coast, Senegal, and Tunisia. Sweden bought the SS.12(M) (designated the Robot 54) as a heavier support for the SS.11(M) (designated Robot 52). NORD also developed a ten-missile trainable launcher for either the AS.11(M) or AS.12(M) which was sold in numbers due to its cost-effective firepower.[1]
 
Sveduilla HMS Altairilla 1958
Niinpä näyttää olevan jo kuusi vuotta ennen ym. muistion kirjoittamista. Ei kuitenkaan koskaan tullut Plejad-luokan aseistukseksi vaan kyse on kokeilusta. Suomelle ei niiden tuloksia kerrottu vaikka tuohon aikaan tehtiin opintomatkoja Ruotsiin. Merivoimien esikunnan optimistinen muistio perustuu selvästi myyjän antamiin tietoihin. Ranskikset myi näitä SS-11 ohjuksiaan laivakäyttöön useille merivoimille siitä huolimatta, että niillä osuminen oli kuivallakin maalla hyvin vaikeaa. Jos psv havaitsi ohjuksen lähdön niin riitti kun laukaisi tykin nopeasti sinnepäin: Ampuja hätkähti kranaatin räjähdystä, tähtäys häiriintyi ja ohjus meni ohi. Kun kantomatka oli ainoastaan 3 km ja lento sinne kesti 20 sek, niin kohteen 40 mm tykki tekee siinä ajassa hakkelusta kevyestä Nuoli-luokasta. SS11:n eka hankintaerämme oli ainoastaan 48 kpl, jolla ei nyt herran huonetta rakennettu. Myöhemmin tuli lisää mutta niiden lukumääristä ei ole tietoja.

Isompi SS12 soveltui laivakäyttöön paremmin, sillä se lensi nopeammin ja kantama oli kaksinkertainen. Näiden hankkimista meille ei tiettävästi ole koskaan harkittu sillä jo parin vuoden päästä saatiin ostaa oikeita meritorjuntaohjuksia neukuilta.
 
Viimeksi muokattu:
Ranskikset myi näitä SS-11 ohjuksiaan laivakäyttöön useille merivoimille siitä huolimatta, että niillä osuminen oli kuivallakin maalla hyvin vaikeaa. Jos psv havaitsi ohjuksen lähdön niin riitti kun laukaisi tykin nopeasti sinnepäin: Ampuja hätkähti kranaatin räjähdystä, tähtäys häiriintyi ja ohjus meni ohi.

No,epäilen ettei toisaalta taistelun tuiskeessa ei sen lähtöpöllähdyksenkään havaitseminen ole ihan helppoa. En tosin tiedä, millainen pöllähdys SS.11 on ollut vs. esim 9M14 Malyutka. SS.11 nopeus oli kuitenkin 190m/s, esim. 9M14 Malyutkan (AT-3 Sagger) 115m/s, ja 9M14 Malyutka oli kuitenkin merkittävässä roolissa Israelin tappioiden tuottajana Jom Kippurin kahinoissa. Jos ampuja oli koulutettu ja poterossa, näkyvissä oli vain ohjausperiskooppi, ei sen ampujankaan häirintä ihan yksinkertaista ollut.

Merellä tietenkin tilanne erilainen, koska ampuva alus näkyvissä.

Tradocin raportti 1975 toteaa:

sagger.JPG

 
The Marine Corps took out a moving ship by firing a Navy missile at it from the back of an unmanned vehicle on land -- a new weapon the service's top general says will make "an adversary think twice."

Commandant Gen. David Berger revealed new details about a groundbreaking test announced last month in which Marines in California used a deadly new system to take out a threat at sea. Known as NMESIS, the Navy Marine Expeditionary Ship Interdiction System can launch naval strike missiles from the back of a modified Joint Light Tactical Vehicle to destroy targets.

Berger said the Marines testing the system were able to sink a ship on the move near California. The Marine Corps' top priority in the 2022 budget, he added, will be ground-based anti-ship missiles.
 
Sehän oli hiton hyvä ja yllättävän pitkä. Yli 290km low profile -moodissa. Terminaalivaiheen suorituskyvystä myhäili tyytyväisyyttään kuinka on tarjota parasta, mutta ei voi kertoa enempää. Kuulemma RN:ssä tulevat oikein yllättymään.
 
NavalNews on julkaissut mielenkiintoisen videon DSEI 2021-tapahtumasta jossa esitellään uusia meritaisteluohjuksia, lopussa kolme minuuttia Gabriel V (Sea Serpent) -ohjuksesta.

”Good stand-off range. Greater than 290km in low profile mode”

76000669-41ED-456C-B51A-5ED78A58A179.jpeg
 
Back
Top