Pihkakoski
Ylipäällikkö
Tuo jälkimmäinen, ilman merkittävää muutosta nykyiseen. Siis ylivoima Itämeren alueella Suomen ja NATO:n kyvykkyyksien osalta, on itselleni ehkä suurin yllätys ollut perehtymisen myötä. Mieluinen yllätys, etten sanoisi!Epäilemättä osin näin. Nyt tuo vyöhykeajattelu saanee ainakin jotain säätöä osakseen Nato-jäsenyyden myötä. Onhan liittokunnan ehdoton tavoite pitää Itämeren merenherruus aivan absoluuttisesti itsellä. Eli, koko Itämeri on nyt tuota sisintä vyöhykettä, ei enää pieni Suomelle merkityksellinen osuus.
Käytännössä näin tuleekin käymään: lännen (Naton) määrällinen, laadullinen ja taktillinen ylivoima Itämerellä on murskaava. On vaikea nähdä Venäjän punalippuisen laivaston pääsevän edes satamista ulos ennen kuin alukset on upotettu, huoltolaitokset tuhottu ja polttoainevarastot poltettu.
Kuvittelisin tässä(kin) hyvin voimakkaasti mielipiteissä eroavien käsitysten osalta, ainakin jonkinasteista rooliaan näyttelevän. Hyvin merkittävien historiallisten ja kulttuuristen taustojen eroa valtioiden välillä.
Jos ei kovin liioiteltua ole NL-Venäjän olemus voiman esiintuomisessa hyvinkin provokatiivisessa ja kansallismielisyyttä omassa kontekstissaan luodussa kertomuksessaan, samaa ehkä osin voi sanoa Suomesta. Joskin käänteisessä mielessä. Voimaa piilottaen ja kädessä olevia kortteja salaten, ikäänkuin.
Tulevaisuuden ollessa hyvin vahvasti sumun takana, mutta potentiaalisesti merkittäviä valtiollisia riskejä sisällään pitäen. Valtioiden kehitykseen ja laajempaan geopolitiikan ympäristömuutoksiin liittyen. Haastavasta taloudellisesta näkymästä huolimatta, kansalliseen turvallisuuteen panostaminen. Olisi velkavetoisuudestaan huolimatta, oikea ratkaisu. Optimitilanteessa, erillisrahoituksella myös Merivoimille taattaisiin jatko kehityksessä.