Mitä jos?

StepanRudanskij

Kenraali
Lahjoittaja
Mannerheimin kello.

View attachment 22459

Kuvassa kello näkyy, mutta huomio kiinnittyy mieheen, jonka päätä särkee.



https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005723775.html
Vanha threadi, mutta kommentti. Kuva on myös siitä harvinainen, että Mannerheim oli useimmiten kameran takana. Tarttis selvittää kalusto, millä Mannerheim kuvasi, mutta eppäilen tuon olevan jonkinlainen sekuntaattori, valotusajat oli aikakauden emulsioilla laskettava usein sekunneissa ja joitakin emulsiotyyppejä esivalotettava jollakin tekniikalla. Mannerheim on kesken kuvauksen improvisoinut jonkun muun ottamaan kuvan ja tullut mukaan kuvaan.Valokuvauskalustoon kuuluva kello jäänyt ranteeseen näkyviin.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
kuin Ilmavoimaa pitämään ilmatilaa hallussa.
Ja millä lihaksilla, venäjän toiseksitärkeimmän kaupungin vieressä.
Huomaa toki, että mainitsin mahdollisuuden siitä kuinka vastapeluri voi halutessaan kärjistää tilanteen aivan miten pitkälle tahansa. Se sama pätee minkä tahansa skenaarion kanssa.
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
90-vuotias SS-mies kertoo katkeruudesta: Meistä tuli Suomessa toisen luokan kansalaisia




Kannattaisiko tutkia onko näissä ”lapsissa” henkilöitä jotka ovat syyllistyneet sota rikoksiin?


Eihän alaikäisiä kyllä pysty tuomitsemaan.







ISIS committing war crimes in Iraq


Ps.

 
Viimeksi muokattu:

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Neljä viimeistä miestä
Jatkosodan upseeritappiot olivat niin suuret, että niitä korvaamaan piti aloittaa Suomen historian suurin kadettikurssi. Se tunnettiin nimellä ”suurin ja kaunein”. Yli 400 miehestä on jäljellä enää neljä






Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 16.3. 2:00 , Päivitetty: 16.3. 6:05

NELJÄS kesäkuuta 1943 Presidentinlinnan valtiosalissa seisoi yli neljäsataa miestä. Kadettikurssi 26 oli päättymässä, ja uusia upseereita nimitettiin. Läsnä olivat tasavallan presidentti Risto Ryti ja ylipäällikkö Gustav Mannerheim.

Valtiosali oli ahdas tila satojen kadettien ylennystilaisuudelle. Miehet seisoivat yhdeksässä rivissä.

Ennen sotia kadettikurssien vahvuus oli tyypillisesti noin 90 miestä. Kurssilla 26 aloitti opiskelun 449 kadettia.

”Me olimme kadettiunivormussa ja kuin sillit suolassa siellä, koska meitä oli niin paljon. Piti jättää tilaa niille herroille, joita siellä edessä oli”, nauraa Olli Vuorio.

99-vuotias Vuorio muistelee, että kadetit harjoittelivat edellisenä iltana kättelyä ja esittäytymistä.

”Kouluttajat sanoivat, että muistakaa: marsalkka on jo vanha mies, hänen kättään ei saa kovasti puristaa.”

Vuorio sanoo, että hänelle on jäänyt poikkeuksellisen vahva muisto Mannerheimin kättelystä.

”Näen hänen piirteensä aina kun suljen silmäni.”




Olli Vuorio täyttää syksyllä 100 vuotta. (KUVA: MIKA RANTA / HS)
KURSSIN suuruuteen oli raadollisia syitä. Sodassa kaatui ja haavoittui erityisesti nuoria upseereita.
He olivat rintaman tykinruokaa.
Puolustusvoimat halusi myös valmistautua siihen, että sodan jälkeen alkaisi todennäköisesti taloudellinen nousukausi, joka houkuttelisi kantaupseereita siviiliin.

Suomen kansallisfilmografiassa on jatkosodan aikainen uutiskatsaus, jossa on käsitelty myös
Maasotakoulun kadettikurssi 26:n valmistumista. Se on katsottavissa tästä linkistä.


Kurssin loppujuhla järjestettiin Kalastajatorpalla 5. kesäkuuta 1943. Kuvassa Kirsti Kaira (vas.), Olli Vuorio, Alfa Gustavson, Erkki Wallenius, Sirkka Väisänen, Aarne Väisänen, Sirkka Pietinen ja Hannes Vesterinen. (KUVA: OLLI VUORION ARKISTO)

KADETTIKURSSIN 26 yhteensä yli 400 miehestä on jäljellä enää neljä. Heidän keski-ikänsä on 98 vuotta.

Viides elossa ollut kadettiveli Jaakko Hillo siunataan tänään lauantaina Helsingissä. Hän oli viimeinen suomalainen hävittäjä-ässä. Ilmavoimat kunnioittaa hänen muistoaan sään salliessa kahden Karjalan lennoston Hornet-hävittäjän ylilennolla.

Vanhin jäljellä olevista kadettiveljistä on juuri Vantaalla asuva Olli Vuorio. Hänen olohuoneessaan on sinivalkoinen kynttilä ja seinällä Suomen vaakuna.

Kirjahyllyssä on satoja sodasta kertovia historiakirjoja. Erityisen paljon on suomalaisten kenraalien ja sotilaiden elämänkertoja. Sota ja sen jälkeinen aika kiinnostavat, hän sanoo.

Vuorio haki ja pääsi Kadettikouluun jatkosodan alkuvaiheen jälkeen. Kadettikurssi 26 alkoi heinäkuun alussa 1942 Santahaminassa.


Kurssin käyneiden puheissa se on ollut vuosikymmeniä se ”suurin ja kaunein”.

Osasyynä pieneen omahyväisyyteen saattoi olla se, että kurssilla opiskeli viisi Mannerheim-ristillä palkittua: Matti Varstala, Arvo Pentti, Lauri Nissinen, Paavo Koli ja Yrjö Keinonen.

Peräti 13 kurssilaista yleni myöhemmin kenraalikuntaan.




Vänrikki Vuorio poseerasi pistooli kädessä kameralle sota-aikana. (KUVA: OLLI VUORION ARKISTO)



KADETTIKURSSI 26:N käyneet ovat pitäneet yhteyttä tähän päivään asti. Viimeisin kokoontuminen oli viime kesänä, kun kurssilaisilla oli 75-vuotistapaaminen.

Alkuperäisistä kurssilaisista paikalle jaksoivat Vuorion lisäksi Hillo ja Mauri Maunula.

Kurssin kokoontumisissa ovat viime vuosina auttaneet niin kutsutut ”pojat”.

Näiden poikien, eli kolmen jo eläkkeellä olevan kenraalin Juhani Kaskealan, Heikki Lyytisen ja Juha Mäkipään, isät olivat myös kadettikurssilla 26.

Puolustusvoimain entinen komentaja Kaskeala sanoo, että kurssi 26 piti tiiviisti yhteyttä. Hän itse kävi kurssitapaamisissa usein silloin, kun hänen vanhempansa olivat vielä elossa.

”Siellä oli vaimot ja lesketkin mukana, kun joukko viime vaiheessa supistui ja supistui”, Kaskeala muistelee.

Kaskealan mukaan useat kadettikurssi 26:n kokoukset pidettiin Haikon kartanossa. Tämä johtui siitä, että Suomen Yhdyspankin pääjohtaja Mika Tiivola oli kurssilaisia.

”Kun Mika Tiivolasta aika jätti, niin Satu Tiivola otti roolin kurssiemäntänä. Kurssilounaat olivat aina hienot”, Kaskeala kuvaa.

”Kurssin kaksi erittäin kantavaa voimaa, ja voi sanoa, että viimeiset mohikaanit ja varsinaiset tervaskannot, ovat Olli Vuorio ja Mauri Maunula.”

Viime vuosina tapaamisia on junaillut Vuorion poika Risto Vuorio.




Olli Vuorio (vas.), Heikki Lyytinen, Mauri Maunula, Juha Mäkipää ja Juhani Kaskeala kävivät viime kesäkuussa Hietaniemen sankarihautausmaalla. (KUVA: OLLI VUORION ARKISTO)



Olli Vuorio on toiminut kurssin sihteerinä yli 30 vuotta. Hän sanoo, ettei Kadettikoulun aikana millään ehtinyt tutustua kuin pieneen joukkoon muita kadetteja. Opiskelutoverit tulivat paremmin tutuiksi vasta sodan jälkeisissä tapaamisissa.

Vuorio naureskelee, että kokouksissa viestintä muuttui vuosikymmenten mittaan ”kovaääniseksi ja huonokuuloiseksi”. Hän ei muista, milloin ”suurin ja kaunein” vakiintui kurssin kutsumanimeksi.

”Kurssin alkuaikoina joku koiranleuka sen keksi.”

Vuorio sai toissa vuonna kutsun itsenäisyyspäivän Linnan juhliin.

”Se oli hieno käynti ja toi elävästi mieleen kurssin päättymispäivän.”

Alla on video Olli Vuorion haastattelusta hänen saapuessaan Linnan juhliin vuonna 2017.


MAURI MAUNULA, 97, on Suomen vanhin lentäjäupseeri. Hän sanoo, että kurssihenki ilmeni usein niin sotilaspalveluksessa kuin myöhemmin siviilissä.

”Kurssin harjoitukset olivat sitä mitä ne olivat. Ja simputukset sitä luokkaa, että niille on naurettu jälkeenpäin”, Maunula sanoo.

”Aina kun tuli puhetta, että oli kurssia 26, kaikki asiat rupesivat lutviutumaan mahdottoman hyvin.”

Maunula erosi Puolustusvoimien palveluksesta 1940-luvun lopulla ja loi uran siviililentäjänä. Syynä oli se, että hän halusi lentää, eikä Ilmavoimat tarjonnut sodan jälkeisinä vuosina siihen riittävästi mahdollisuuksia. Lentotunnit olivat vähissä.
”Kurssin harjoitukset olivat sitä mitä ne olivat. Ja simputukset sitä luokkaa, että niille on naurettu jälkeenpäin.”
MAUNULAN uran mieleen jäänein lento tapahtui tammi-helmikuun vaihteessa 1951. Hän oli perämiehenä Aeron DC-3-koneessa, joka haki Mannerheimin ruumiin Sveitsistä.

”Se on ainoa lento urallani, jonka miehistö on lentänyt kunniamerkit rinnassa.”

Menomatkalla tuli lisäksi tieto, että Maunulan raskaana ollut vaimo oli synnyttänyt pojan. Lennolla mukana ollut kenraali Kustaa Tapola poikkesi ohjaamoon onnittelemaan Maunulaa.

”Hän sanoi, että pojasta tulee tietysti Marskin kaima.”

Mannerheimin kaimaa pojasta ei kuitenkaan tullut.

”Se olisi ollut vähän hankalaa, että Carl Gustav Emil Maunula.”

MAUNULA nousi julkisuuteen viime itsenäisyyspäivän Linnan juhlissa, kun hän lauloi Jenni Haukiolle kameroiden edessä.

”Minulle tuli mieleen, kun kutsu tuli, että mitähän jos esittäisin Äänisen yö -balladin Jenni Haukiolle. Sanoin pojalleni, joka oli saattajana, että tokkopa viitsin siihen ryhtyäkään, kun on televisiokamerat ja kaikki”, Maunula muistelee.

”Poika sanoi, että jos et sitä nyt tee, niin kadut loppuelämäsi. Anna palaa. Ja minä annoin palaa.”

Maunula sanoo lauluhetken olleen ihana muisto.

”Me katsoimme koko lauluesityksen ajan toisiamme suoraan silmiin. Ja sitten se kerta kaikkiaan upea kysymys, että saanko halata. No ihan varmasti. Ja niin lämmin halaus oli että.”

Alla olevalla videolla Mauri Maunola laulaa Jenni Haukiolle Linnan juhlissa viime vuonna.
blob:https://www.hs.fi/0c0e9103-0965-4274-b588-ba9c6b22245e



OLLI VUORIOKIN lähti kesken sotilasuran siviiliin 1960-luvun lopussa. Myöhemmin eläkkeellä Vuorio toimi vaimonsa omaishoitajana hänen kuolemaansa asti.

”Sen jälkeen ei ole ollut päivää, etten tietäisi, mitä tekisin. Aina on ollut puuhaa”, hän sanoo.

Ajokorttikin on juuri uusittu. Se on voimassa vuoden 2024 tammikuulle.

Kuulo on heikentynyt vuosien mittaan ja kihti vähän vaivaa, mutta muuten seniorikadetti on terve.

Vuorio kertoo osallistuneensa vuosien ajan yhteislyseoajan luokkakokouksiin ravintola Mamma Rosassa, mutta myös koulukavereiden rivit ovat sittemmin harvenneet.

”Nyt ei ole enää pariin vuoteen ollut. Olen ollut siellä sitten yksinäni luokkakokouksessa”, hän sanoo.

”Vaikka on elämässä kolhuja ollut, niin siitä huolimatta täytyy sanoa, että kun Luoja on suojannut, niin olen aika tyytyväinen elämääni.”



Nuori vänrikki Vuorio rintamalla Messuhallin tukikohdassa jatkosodan ensimmäisenä talvena.(KUVA: OLLI VUORION ARKISTO)
 
Top