Eli lähes runebergiläisiin mittoihin ulottuva glorifikaatio on viitoittanut sanomaa. Ja kyllä tuo glorifiointi on ollut tehokasta, kun vieläkin suuri osa yleisöstä luo mielikuvansa tämän päivän sodasta malliin: Summa, Taipale, Kollaa ja Raatteentie. Ja aikaa on sentään kulunut 70 plus vuotta tapahtumien loppumisesta.
Joskus olen miettinyt, että mitä Saksan olisi pitänyt panostaa tuonne, että Murmanskin olisivat saaneet. Pari jv-divisioonaa lisää, valtava määrä linnoitusjoukkoja huoltoteiden tekoon, ilma- ja laivastotukea tms. Mistäs ne olisi repäisty sitten...
Mitä olisi sitten tarkoittanut Neuvostoliiton puolustuskyvylle, jos pohjoinen reitti olisi ollut tukossa? Tulihan tavaraa myös Iranin suunnasta ja Vladivostokin kautta.
Jossittelua ja laiskaa aivojumppaa sadepäivien ratoksi
Enpä osaa sanoa. Liittyiköhän huollon suorituskykyyn, toisin sanoen per suunta ei voinutkaan toimia enempää joukkoja?
Tutkimuksen aiheeksi: -Suurimmat operaatiotaidon kömmähdykset kesäsodassa -41. Tai: Rykmentti- ja pataljoonatason epäonnistumiset hyökkäyssodassa -41.Tässäpä sitä tullaankin jo sen komentajatason osaamiseen tai sen puuttumiseen. Osa tapauksista voi johtua siitäkin, että ei haluttu ottaa sitä riskiä, että hyökkäys ei "tapahdu ajallaan". Kun ylemmältä tasolta käskettiin hyökkäys klo se ja se, niin se toteutettiin niillä keinoin, jotka "osattiin". Pahimmillaanhan orjallisuus ja joustamattomuus oli vielä sitä, että tykistö ei ehtinyt mukaan lainkaan. Ja tuolloin kävi monta kertaa niin, että vihollisen muutama konetuliasepesäke teki hilloa hyvistä aikeista. Monissa tapauksissa osoittautui raskaaksi sekin, että vihollinen oli liian hyvin tietoinen siitä, mitä tuleman pitää. Korkeissa esikunnissa majaansa pitäneet saksalaisyhteysupseerit raportoivat ahkerasti ja sankasti tapahtumista ja käyttivät omia kanaviaan. Suunnitelmista tietoisia oli liian paljon ja tietoa liikkui liikaa.
Luulen, että näistä tapahtumista on tehty hyvinkin tarkkaa selkoa, mutta tulokset eivät näy Doriassa.
. Minäkin kaipaisin tällaisia 1800-sivuisena järkäleenä, kartoilla, sotapäiväkirjoilla ryyditettynä.
. Ja ehkä se vähän lujuutta vaatisi tänäänkin sotatieteen maisterilta, mene ja tiedä.
Tutkimuksen aiheeksi: -Suurimmat operaatiotaidon kömmähdykset kesäsodassa -41. Tai: Rykmentti- ja pataljoonatason epäonnistumiset hyökkäyssodassa -41.
Olisi hyvin mielenkiintoista saada selvitys isossa mittakaavassa, miten paljon hyökkyytettiin tavalla, jonka jo aikalaiset olisivat hoitaneet muuten. Mistä lähti kyseisissä osastoissa sitten se muutos? Tuliko alijohdosta esityksiä? Vaihtuvuus komentajatasolla? Koulutustason merkitys suhteessa epäonnistumisiin. Jne.
Kyllähän tuo olisi ajankohtainen kaikkina aikoina. Itse oletan, että tulikirnu koettelee johtajan, ja kaikki eivät läpäise, ja pätee kaikkiin tasoihin.
Ymmärrän toki hyvin, ettei etenkään menneinä aikoina ole aihetta otettu pramille. Tutkielma kun olisi voinut arvostella esimerkiksi esimiehen sukulaista/sotakaveria/kadettiveljeä tms.
Mikäs tossa on vikana
samanlaista oli tuolloin joka puolella. Ruotsalaisilla oli revanssihenkeä jäljellä vielä IMS:n aikaan, Ahvenanmaakin olisi ollut hyvä saada(ainakin), homo sovieticus oli levittävä ilosanomaa maailman joka kolkkaan panslavismin hengessä, ja vaikkapa Britit eivät edes olleet koskaan kuulleetkaan siitä etteikö muut maailman kansat olleet alempiarvoisia. Eikä noissa paljon ole asenteet muuttuneet vieläkään, etikettiä on vähän vaihdettu.
Olisiko ollut realistisesti tavoittamattomissa. Korpea ja erämaatahan se on kummallekin osapuolelle. Eikös sinne kuitenkin ollut ratayhteys Muurmannin radalta(?). Stalinin kanavan pohjoispään haltuunottamisella olisi saatu Vienanmerelle kuljetuskalustoa.
Saku keskittämässä kolme divisioonaa yhden kärripolun varteen. Onnea. Miksiköhän saku ei tehnyt tällä keinoin?
Halloo jätkät.
Duoda duoda.. eiköhän se olisi katkennut, jos olisi tosissaan yritetty. Saksankin vain on vaikea lähteä rynnimään alueella/alueelta joka kuuluu aseveljille. Jos aseveljiä ei nappaa lähteä, vaan mieluummin seuraavat sivusta, sekä vähän käyvät välillä jeesaamassa, minkäs teet. Miehittäisikö Suomen?No jos se rata oli niiiiiin tärkeä, niin eikös se olisi pitänyt katkaista aivan armotta ja keskittää kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää - mallilla?
Isojen voimien keskittäminen yhden hikisen kusirännin varteen on ollut framilla joskus. Mm. Raatteella.
Jostain olen jäänyt käsitykseen, että Mannerheim tarkkaili erityisesti näitä It-Karjaln rykmenttejä täsä divisioonasta. Että miten saku osaa sotia näillä tantereilla, vähän niinkuin sillä silmällä, että kannattaako noiden kelkassa pysyä kauemminkin. Suorituskyky ei sitten vakuuttanut...
