Reservi kunniaan - ja kunto kasvuun

Vonka kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Minua kiinnostaa eniten raaka rauta. En akkiloi juurikaan muuta enää. Eli:

miten tuottaa ja kehittää sitä osaamista kentälle, joka panee vastustajaa pussiin? Osaako pst-mies käyttää aseitaan, valita asemiaan, pitääkö pinna, osaako toimia pimeässä? Onko jv-mies hyvä ampuja, riittääkö munkkeli tirvaisemaan vastustajaa kärsään? Lentääkö käsikranu 12 metriä vaiko 40 metriä, pimeätoiminta, fysiikka? Osaako sissi hoitaa temppunsa, fysiikka, kykeneekö soveltamaan tilanteen mukaan, ampua pitää tarvittaessa osata karheaan malliin? Krh-miehet...lentääkö kranu tarpeeksi vikkelästi ja tarkasti kohteisiin?

Nimittäin edelleenkin se kovempi ja taitavampi, motivoituneempi, se korjaa potin, jopa lkm alivoimaisena. Mitään virkaa ei ole tilannekuvalla, ei oivallisella johtamisella eikä millään muullakaan "kehityksen painopisteeseen valitulla" asialla, jos kentän duunarit falskaavat taidoiltaan. Ei tämä muuksi muutu.

Jos ym. kirjoitus osuu oikeaan, niin mitä reserviläistoiminnan pitää olla sisällöltään?


Sotilaallista koulutusta. <snip>

Vastaan tänne väliin (enkä viimeiseen) koska tässä ollaan mielestäni lähimpänä tråådin olennaisia kysymyksiä.

MIKSI - eli uhkakuva on jonkunverran selvitetty eli A2 keltaisen kärkijoukot lienee se mitä varten nämä joukkomme suunnitellaan.

MITÄ - eli Sotilaallista koulutusta. Eikä mennä nyt niihin ambomaa-juttuihin. Mutta kun vastassa saattaa siis olla ammattisotilas, niin minkä tason osaaminen pitää "kentän duunareilla" olla? (unohtamatta tietenkään että joukkoja johdetaan niin että yksilön taidoilla on merkitystä) Onko vertailukohtina RayBan-reserviläiset vs karun suoraviivainen ammattijoukko joka ei pienistä vastoinkäymisistä säikähdä? Onko 1-2 kertaa kertautetulla joukkotuotetulla taisteluosastolla mitään jakoa, vielä sittenkään kun se on tehnyt yhden harjoituksen harmaassa? Nykyisen arvioidun ja simuloidun totuuden mukaan siis on.

MITEN - eli miten saadaan Reserviläiset huolehtimaan osaamisestaan että tuohon ed. kohdan "viisivuotiaat taisteluosastot" -remmiin on oikeasti osaavia ja jaksavia tappamisen tekijöitä? Keinovalikoima mitä tähän asti on kai esitetty ovat
  • käskyt. Eli jos PVn budjetti sallii niin kutsutaan kerran joukkoyksikköharjoitukset ja kerran isot yhteistoimintaharjoitukset. Paljonko silloin on oltava vuosittaiset krt-vrkt? Uskooko tähän enää kukaan?
  • taloudellinen bonus reserviläisille. Pientä suurempi palkkio harjoituksista tai todistetusta harjoittelusta. Tai vastaava verohelpotuksena. MUTU vaan on että molemmat ovat hmmm "poliittisesti mahdottomia tämän hetken talouspolitiikalla".
  • MPKn tai vast puhaltaminen uuteen hehkuun. Mutta ratkaistava laajamittainen jatkumo eli miten yksilötyyppisistä harjoituksista polku menee ilman turhaa viivettä yhteistoimintaharjoituksiin, joissa on vaan oltava oikeat aseet ja järjestelmät mukana.
  • hiljainen vetoomus Kansan Puolustustahtoon(TM). Siis vähän niinkuin nyt. Tavoittaa ilmeisesti jonkun 10-20% porukasta, max.
  • ei tehdä senkään vertaa. Jos p*ska osuu tuulettimeen, niin "hoidetaan harmaan vaiheen aikana". Pelottavan ja vastuuttoman tuntuista.
Tai sitten antaa reservin mennä hiljaa luiskaan kunnes todetaan että taloudellisin vaihtoehto jäljelläolevista on sotilaallinen liittoutuminen. Siis jäljelläolevista.
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Minua kiinnostaa eniten raaka rauta. En akkiloi juurikaan muuta enää. Eli:

miten tuottaa ja kehittää sitä osaamista kentälle, joka panee vastustajaa pussiin? Osaako pst-mies käyttää aseitaan, valita asemiaan, pitääkö pinna, osaako toimia pimeässä? Onko jv-mies hyvä ampuja, riittääkö munkkeli tirvaisemaan vastustajaa kärsään? Lentääkö käsikranu 12 metriä vaiko 40 metriä, pimeätoiminta, fysiikka? Osaako sissi hoitaa temppunsa, fysiikka, kykeneekö soveltamaan tilanteen mukaan, ampua pitää tarvittaessa osata karheaan malliin? Krh-miehet...lentääkö kranu tarpeeksi vikkelästi ja tarkasti kohteisiin?

Nimittäin edelleenkin se kovempi ja taitavampi, motivoituneempi, se korjaa potin, jopa lkm alivoimaisena. Mitään virkaa ei ole tilannekuvalla, ei oivallisella johtamisella eikä millään muullakaan "kehityksen painopisteeseen valitulla" asialla, jos kentän duunarit falskaavat taidoiltaan. Ei tämä muuksi muutu.

Jos ym. kirjoitus osuu oikeaan, niin mitä reserviläistoiminnan pitää olla sisällöltään?

Vapaaehtoinen maanpuolustus on aina ollut ja tulee olemaan mittakaavaltaan sellaista että siinä luodaan SA-tilannetta ajatellen lähinnä vain pieni prosentti paremmin harjaantuneita yksilöitä jotka kykenevät sitten "ylimääräisten harjoitusten" aikana jakamaan osaamistaan muille joko joukon alijohtajina tai ihan suoraan määrättynä koulutustehtäviin. Tästäkin on enemmän hyötyä ns. 2-portaan joukoille joiden vm-palveluksesta tai mahdollisesta joukkokohtaisesta kertauksesta alkaa olla jo enemmän aikaa ja porukka saatetaan muutenkin kasata varsin sekalaisesta aineksesta.

Tärkeimmät SA-joukot pidetään (alati suuremmissa määrin) nykyään sen verran tuoreina että siellä mennään hyvin pitkälti VM-palveluksen aikana opituilla taidoilla. Homma pitää olla jo kotiutuessa luettelemiesi kohtien osalta hanskassa, tämän jälkeen tapahtuva mahdollinen joukkokohtainen harjoittelu on käytännössä enemmän tai vähemmän vain vanhan mieleen palauttelua ja joukon yhteen hitsautumista. Fysiikan tai henkisen kantin riittävyys on kouluttajien valintojen varassa, nopea sykli joukkojen kierrossa edesauttaa tuota aika oleellisesti. Alle 30v, alle 25v:stä puhumattakaan ei ole kauheasti yleensä kerennyt rasvatynnyriä ympärilleen kasaamaan, eikä ikääntyminen muutenkaan ole tuonnut vielä fyysisiä vaivoja tahi kasvanutta mukavuudenhalua.

Maastovuorokausiin ja maastossa tapahtuviin kovapanosammuntoihin pitää löytyä rahaa -> se on mielestäni merkittävin osa-alue VM-palvelusta jolla joukon suorituskyky lopullisesti nostetaan/jätetään nostamatta kelvolliselle tasolle! En jaksa uskoa että keltään SA-joukkoon sijoitettavalta jää homma kiinni perusasioden vajaasta osaamisesta koska niitä on jauhettu kassuilla kyllästymiseen asti, "oikea oppisista aseen valmiusotteista" ja ties mistä "natostandardin mukaisista sormivarmistuksista" voidaan jauhaa täällä vaikka tuhannen sivun verran, mutta minusta joukon suorituskyvystä kertoo 100x enemmän se miten joukko kokonaisuutena liikkuu maastossa similoidussa tehtävässä ja kun tuli avataan niin puhkeavatko/reikiintyvätkö maali-ilmapallot/vaunumaalit vai ei.

VM-palveluksesta kotiutuneen SA-joukon suorituskyvystä tunnutaan olevan montaa mieltä, yksi kv-sankari laskee suomi ressun samaan sarjaan afrikkalaisten heimosoturien kanssa... En ota asiaan sen enempää kantaa koska itse puhun sijoitetuista SA-joukoista ja hän yksittäisestä perus jv-taistelijasta yleisellä tasolla. Meiltäkin kun kotiutuu monenlaista hiihtäjää reserviin, osa saa sijoituksen ja osa ei...

Aikoinaan omassa prikaatin valmiuspataljoonan sijoitetussa joukkueessa oli kotiutuessa ihan kelvollisesti maastovuorokausia takana, porukka liikkui kokonaisuutena ripeästi sekä motorisoituna että jalkaisin ja ammutut laukaukset yleensä osuivat maaliinsa kaliberista riippumatta.
Oliko osaaminen täydellistä, no ei varmasti, mutta vähintään kelvollisella tasolla! Valmiina sotaan, onko kukaan tai mikään joukko sitä ennen tulikastetta?
ps. 4-vuotta kotiutumisesta ensimmäisessä kertauksessa oli pääosa joukkueesta vaihdettu jo tuoreempaan erään ja itse olin siellä täydennyksenä. 10-vuoden kohdalla sijoitusta ei enää ollutkaan.

Ja kun tuolla tosiaan hahmotettiin suomi ressu samaan sarjaan afrikkalaisten kanssa vastaamaa 10:llä yhtä pidempään koulutettua "länsitaistelijaa", niin toteampahan vaan ettei ne länsiarmaijatkaan sotaan ilman "ylimääräisiä harjouksia" lähde. Venäläiset lähti ensimmäisessä Tshetsenian kähinässä ja jälki oli sitten sen mukaista...
Näin juuri minäkin sen näen. Kertausharjoituksista on jo nyt (ts. viimeisen parin vuosikymmenen aikana) käytännössä luovuttu, käyttökelpoista sotilasainesta ovat ne ressut, joiden vm-palveluksesta on aikaa 3-4 vuotta. Vapaaehtoiskoulutuksen tarkoitus on sitten luoda jonkinlaista osaamista siihen "toiseen aaltoon", tai millä nimellä näitä vanhemmista ikäluokista koostuvia joukkoja sitten kutsutaankin...

Se, että MPK tai Maak. käytännössä kouluttaa pääosin vain yksittäisen taistelijan taitoja, ei taas ole mitenkään väheksyttävää. Minulla oli taannoin tilaisuus kouluttaa VEH-kurssia, joka koostui kahta miestä lukuun ottamatta ressuista, joiden vm-palveluksesta oli aikaa keskimäärin kymmenkunta vuotta ilman ainuttakaan harjoitusta. Noilla kahdella taas oli takanaan jokunen MPK:n kurssi ja nämä kyllä erottuivat joukosta selvästi edukseen.
 
Keskustelussa on konkreettinen päälinja, hyvä. Insinööritaidon asiat voidaan aina ratkaista, mikäli poliittista tahtoa on. Sitä ei kyllä taida hirveästi olla.

Ennen kuin menen sotilaalliseen konkretiaan, puhun hiukan pohjasta. Konkreettinen asia on myös maanpuolustushenki, joka on nähtävä fysiikan kivijalkana. Se saadaan laskevalle käyrälle, jos unohdetaan maanpuolustus koko kansan ponnistuksena. Mikäli huonoin skenaario aktualisoituisi, koko kansan ponnistus olisi ainoa mahdollisuus ja silloinkin epävarma.

Kylmän sodan päättyminen muutti hetkeksi tilannetta niin, että koettiin rauhan jatkuvan ikuisesti. Uusi ajattelu näki maata puolustettavan kansainvälisissä poliisitoimissa hieman kauempana. "Vanha kaarti" hiukan nikotteli, mutta näin se vain meni. Aika muuttui. Vapaaehtoinen maanpuolustus on monelle polittikolle myyty sellaisten miesten "sielunhoitona", jotka eivät tajua, mitä kello on lyönyt.

Mutta mikään ei ole ikuista. Tilanne Itämerellä on muuttunut, ja vielä enemmän se tulee muuttumaan Jäämerellä.

Olemme yleensä kiinni sisäpoliittisessa näpertelyssä, ja meiltä jää huomaamatta tilanteen jatkuva muuttuminen. Vaikka meillä ei ole välitöntä uhkaa, Euroopan tilanne ei ole niin auvoinen kuin 1990-luvulla. Hissukseen on syntynyt vahvoja jännitteitä. Pohjoiselle tulee valtavasti painoarvoa lähitulevaisuudessa (öljy, energiareitit - jopa aikanaan öljyäkin arvokkaampi juomavesi). Tähän toimintaympäristöön ei mahdu vallatonta tilaa. Jos sellainen hetkeksi syntyy, se on valmis vain uudelle vallalle.

Mutta ei yksilö näe asiaa näin. On psykologisesti ymmärrettävää, että yhä useampi miettii, että armeijasta voisi luopua, kun ei sitä "enää tarvita mihinkään". Tämä ajatus lähtee poliittisesta ilmastostamme, yllhäältä alaspäin. Ihminen on konformisti: kun hän ei tiedä mitä tehdä, hän tekee ja ajattelee samaa kuin muutkin.

Maailma kulkee silti omaa polkuaan, jossa suurvallat toimivat oman sisäisen logiikkansa mukaisesti. Ei Yhdysvallat ole Puolassa, Baltiassa tai vaikkapa ekskursiolla Utissa hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että se on suurvalta. Täytyisi olla todellinen sinisilmä, jos sitä ei tajua. Peruskysymys tästä huolimatta meille on liittoutuminen - liittoutumattomuus. Käytännössä voimme olla liittoutumatta vain sillä ehdolla, että olemme riittävän vahvoja. Sitä emme ole. Pelkkä oma todellinen voimakaan ei riittäisi. Meidän tulisi olla kansainvälisesä politiikassakin riittävän suoraselkäisiä ja kumartelemattomia. Silloin saisimme vakuutuksen ja luottamusta.

En näe Suomea juuri nyt sellaisena. Mikäli teemme itsemme heikoksi vain, jotta liittoutuminen tulisi poliittisesti välttämättömäksi, suunnitelman epäonnistuminen on katastrofi turvallisuudelle, megaluokan strateginen moka.

Fiktiivisen A2-keltaisen kenraalien kartoilla ja sotapeleissä kuulumme vastapuolelle, ja olemme osoittaneet kaikilla toimillamme suuntamme. Samalla olemme poliittisella jahkailulla jättäneet itsemme ilman liittoutumisen tuomaa suojaa ja eturivin tiedustelutietoa. Turha selittää myöhemmin, että oltiin ajopuuna: nämä ovat tietoisia valintoja.

Kehitys on tuonut tullessaan joitain etuja pienelle määrälle ammattisotilaita ja heidän uralleen. Valtakunnalle tullutta hyötyä en käy vielä arvioimaan - sen näyttävät lähivuodet. Maanpuolustustahtoa ei ole vielä täysin sammutettu. Tahtotila elää tutkimuksissa, mutta sitä ei ole jalostettu toiminnaksi.

Tahtoa on, mutta koko kansan maanpuolustuskyky on vaillinainen.

Tämä varmasti selventää suurta henkistä haastetta, jonka kanssa Suomen mies juuri nyt elää. Miten voin käsitellä fyysiseen toimintaympäristöä, koulutusta, kun en edes tiedä, mille perustukselle pitäisi rakentaa?
 
Myönnän, että esitin asiani hyvin kärkevästi, jopa karrikoiden, mutta näköjään tuotti hedelmää, syntyi mielestäni asian ytimeen osuvaa pohdintaa. Pv on mielestäni aivan hyvin hoitanut leiviskäänsä niillä varoilla, jotka ovat käytössä. Mutta siitä en anna periksi, etteikö haaste osu nimenomaan asevelvollisuuden kehittämiseen. Mutta se ei ole vain pv:n hoidettavissa, kyllä kentänkin on vastattava huutoon.
 
Mennään siihen fysiikkaan. Hyvän partiomiehen saa normaalista tasapainoisesta kaverista, joka osaa ampua, käyttää puukkoa ja suunnistaa. Ihan oikeasti. Mutta rivisotilaalta tarvitaan laaja-alaisempaa osaamista.

Perusressua yksilönä voisi kehittää tähän suuntaan (tässä lainaan erästä toista ajattelijaa):

-Kyky ampua melko nopeasti ja tarkasti rk:lla yksittäislaukauksia alle 200 metrin etäisyydelle.
-Taito ampua rynkyllä nopeasti lähelle (nopea yllättävä tilanne.)
-Kohtuullinen käyttötaito kaikilla pienaseilla mitä aselajilla on käytössään.
-Käsikranaattien käyttötaito ml. kyky heittää kranaatti 1x1metrin maaliin 10 metrin päästä.
-Lähitaistelutaito ml. aseeton taistelu ja kuljetus- sekä hallinta-otteet.
-Kyky toimia pimeällä ml. valaisuvälineiden ja pimeänäkölaitteiden käyttö.
-Auttavat taidot hiipimisessä ja naamioitumisessa.
-Riittävät havainnointitaidot mm. kuinka havaintoja tehdään pimeällä, "näe mutta älä tule nähdyksi".
-Kyky jalkaväkitaisteluun ainakin ryhmän tasolla.

-Kevyen singon, pst-miinojen sekä tilapäisvälineiden käyttötaito.
-Kyky suunnittella ja rakentaa potero.
-Perustiedot räjäyttämisestä (kyky tehdä perusräjähdyspanoksia)
-Toiminta miinoitteisiin tai siromiinotteisiin törmätessä. (sisältäen raivauksen käytössä olevilla välineillä)

-Perusviestivälineiden käyttötaito.
-Suunnistustaito.
-Peruserämiestaidot.
-Kaupunkiselviytymistaidot.
-Kyky huoltaa itseään kaikissa olosuhteissa.
-Ensiaputaidot ja haavoittuneen evakuointi.
-Hiihto- ja marssitaito.

-Uskonnollinen, eettinen tai filosofinen maailmankatsomus.
-Riittävä elämänkokemus.
-Perustiedot stressihallintakeinoista (sisältäen mm. hengitystekniikat) ja taistelustressistä.

Mutta kovin vähän sitä tulee väkeä MPK:n kursseille näitä opiskelemaan, vaikka miltei kaikkea on saatavilla. Kyllä ne kovat kertausharjoitukset olisivat parempi vaihtoehto.

Luonnollisesti, jos tilanne kiristyy, talkoohenkeä syntyy - suomalainen on selviytyjä tällä tavoin - mutta kun valmennustyö ja kunnon kohottaminen kestää aikansa... Onneksi on vielä tuo yleinen asevelvollisuus pohjana. Muutamassa viikossa pystyy tekemään sotajoukon, jos pohjalla on asevelvollisuus.

Tietenkin on naurettavaa, että moni sijoittamaton ruutiukko ja maanpuolustustoimija on paremmassa kunnossa ja sotilastaidoiltaan osaavampi kuin suuri osa Suomen teoreettisesta kenttäarmeijasta. Ei se niin saisi mennä. Toki heitä voi käyttää kouluttajina räväkämminkin mahdollisessa pakkotilanteessa. Vaikka ei näidenkään yksilöiden määrä hirveän iso ole.
 
Tahto syntyy uhasta. On täysin naurettavaa kuvitella että surullisen nolon "harmaan vaiheen" aikana mitään läskejä pystyttäisiin sulattelemaan, kuntoa nostamaan ja valmistamaan tai hankkimaan puuttuvat välineet. Itsepetosta. Tod. näk. kriisin aikainen kunto ja varustus on juuri sellainen mikä se tänään jokaisella on nyt ja vain nyt tällä hetkellä!
 
commando kirjoitti:
Tahto syntyy uhasta. On täysin naurettavaa kuvitella että surullisen nolon "harmaan vaiheen" aikana mitään läskejä pystyttäisiin sulattelemaan, kuntoa nostamaan ja valmistamaan tai hankkimaan puuttuvat välineet. Itsepetosta. Tod. näk. kriisin aikainen kunto ja varustus on juuri sellainen mikä se tänään jokaisella on nyt ja vain nyt tällä hetkellä!

Ei läskejä ja kuntoa tosiaan mihinkään keretä sulattelemaan, mutta kuten todettua varsinaista "tappotyötä" hoitavissa SA-joukoissa reservi pidetään todella tuoreena, joten näe tuossa puolessa mitään vähääkään merkittävämpää ongelmaa. "Ylimääräisissä harjoituksissa" parissa ensimäisessä paivässä keretään palauttelemaan perusasiat selkäytimeen ja niitä seuraavien päivien aikana käymään mahdollisuuksien mukaan erilaisia ammuntoja ja maastoharjoituksia läpi joukkokohtaisella kalustolla, samalla sulaa pois suurin siviilissä opittu "mukavuudentunne". Mitä kauemmin näitä keretään veivaamaan, sitä suurempi valmius saavutetaan aloittaa sotatoimet.
 
Vonka kirjoitti:
Luonnollisesti, jos tilanne kiristyy, talkoohenkeä syntyy - suomalainen on selviytyjä tällä tavoin - mutta kun valmennustyö ja kunnon kohottaminen kestää aikansa... Onneksi on vielä tuo yleinen asevelvollisuus pohjana. Muutamassa viikossa pystyy tekemään sotajoukon, jos pohjalla on asevelvollisuus.

Tietenkin on naurettavaa, että moni sijoittamaton ruutiukko ja maanpuolustustoimija on paremmassa kunnossa ja sotilastaidoiltaan osaavampi kuin suuri osa Suomen teoreettisesta kenttäarmeijasta. Ei se niin saisi mennä. Toki heitä voi käyttää kouluttajina räväkämminkin mahdollisessa pakkotilanteessa. Vaikka ei näidenkään yksilöiden määrä hirveän iso ole.

Tehtäviä/sijoituksia on moneen lähtöön, läheskään kaikissa ei vaadita ns. kovakuntoisia/päisiä urheilijanuoria, kuten todettua ns. "tappotyötä" suorittavien joukkojen pääluku ei ole mikään päätä huimaava -> suurin osa reservistä toimii joukoissa/tehtävissä jotka tukevat näitä ns. suoraan vihollista silmiin katsovia kärkiosia.

Olisihan se hienoa että reservissä, oli ikä mikä hyvänsä voisi osoittaa kovalla kunnolla ja osaamisella itselleen automaattisesti SA-sijoituksen 1-linjan joukkoihin heikompi kuntoisten/motivaatioisten nuorten tilalle, mutta kuten todettua noiden yksilöiden määrä ei liene hirveän iso joten maksaako vaivaa pv:n kantilta katsottuna...

Kun täällä on moneen kertaan pyöritelty ylennyksiä ja ties mitä prenikoita motivaattorina, niin kyllä minusta paras motivaattori olisi se kaivattu SA-sijoitus/kova kertaus jollain todennäköisyydellä. Selkeät rajat että jos suoritat kuntotesteissä kiitettävät ja hallitset partion/ryhmän johtamisessa tarvittavat perusteet hyvin, perus aseet, miinoitteet jne. kiitettävästi niin sijoitus pamahtaisi siltä seisomalta.

Uusi tst-tapa erityisesti alueellisten joukkojen osalta tarjoaisi paljon paikkoja tälläiselle hyvälle perusosaamiselle. Se kun perustuu yhä enemmän pienemmissä osastoissa toimimiseen ja samaan kalustoon kautta linjan, jolloin asioita voidaan harjoitella MPKRY kautta paljon paremmin kuin suurempien/teknisempien joukkojen osana toimimista.

Kun esim. tuoreehko reserviin siirretty SA-alueellinen joukko saisi jatkossa ensimmäisen kertauskutsun niin jos/kun poisjääntejä tulee, niin sinne kutsuttaisiin/sijoitettaisiin siltä seisomalta reservissä suorituskykynsä osoittaneita kokeneempia kavereita. Eikö tässä olisi ideaa, osaaminen todennettaisiin MPKRY testeissä ja sijoitus (kova kertauskin) olisi rajojen ylityksen jälkeen käytännössä automaatio jollain aikajanalla.
 
baikal kirjoitti:
Pv on mielestäni aivan hyvin hoitanut leiviskäänsä niillä varoilla, jotka ovat käytössä. Mutta siitä en anna periksi, etteikö haaste osu nimenomaan asevelvollisuuden kehittämiseen. Mutta se ei ole vain pv:n hoidettavissa, kyllä kentänkin on vastattava huutoon.

Suurin suorituskyky joukoille luodaan VM-palveluksen aikana, siitä ei nyt vaan mihinkään päästä. Messusin täällä taannoin pitkät sepustukset sitä kuinka lähes heti alokaskauden jälkeen pitäisi aika selkeästi erotella osastot (esim. eri yksiköihin) jotka todella sijoitetaan "tappotyöhön" ja osastot jotka tullaan sijoittamaan joko suoraan reservin lisävaraksi tai vahvasti tukeviin tehtäviin jo varuskunnan arjessakin.

Käytännössä toisessa porukassa olisi maximi määrä lyhimmän palvelusajan ei niin motivoituneita/heikompikuntoisia miehiä joiden metsävuorokaudet/ammunnat olisi minimissä (mahdollisemman halvalla rullista läpi) ja toisessa sitten se toinen ääripää jonka kouluttamiseen laitettaisiin maximi määrä dollareita niin henkilökunnan pääluvun kuin metsävuorokausien/ammuntojenkin osalta!

Kohta joku tietysti taas älähtää että syrjivää tms.-> kuka nyt sinne kovempaan paikkaan haluaa tod.näk. pidemmäksi aikaa palvelemaan, niin sanonpahan vaan että kyllä se haastava koulutus vetää puoleensa juuri sitä porukkaa josta pv saa suurimman hyödynkin irti. Henkilökunta osaa lisäksi ymmärtääkseni edelleen suht kiitettävästi käskemisen taidon kun "valitaan" minne "halutaan" alokaskauden jälkeen.

Vaikka itseänikin joskus vi..tti, niin olihan se hienoa kun esim. juoksutettiin SA-joukkue suoraan metsästä harjoituksista hampaisiin asti konekivääreillä ja singoilla kuormattuna varuskunnan portista kolmirivissä kasarmille asti. Kyllä siinä totaalisesti kopissa istumiseen kyllästyneiden spollien naama venähti ja päät kääntyili vähän muuallakin. Se oli sotajoukko se, eikä mikään varuskuntaan aikaa tappamaan komennettu vätysosasto, jälkikäteen voin myös suorin selin todeta käyneeni armeijan en "armeijan" :salut:
 
[/quote]

Kun täällä on moneen kertaan pyöritelty ylennyksiä ja ties mitä prenikoita motivaattorina, niin kyllä minusta paras motivaattori olisi se kaivattu SA-sijoitus/kova kertaus jollain todennäköisyydellä. Selkeät rajat että jos suoritat kuntotesteissä kiitettävät ja hallitset partion/ryhmän johtamisessa tarvittavat perusteet hyvin, perus aseet, miinoitteet jne. kiitettävästi niin sijoitus pamahtaisi siltä seisomalta.

Uusi tst-tapa erityisesti alueellisten joukkojen osalta tarjoaisi paljon paikkoja tälläiselle hyvälle perusosaamiselle. Se kun perustuu yhä enemmän pienemmissä osastoissa toimimiseen ja samaan kalustoon kautta linjan, jolloin asioita voidaan harjoitella MPKRY kautta paljon paremmin kuin suurempien/teknisempien joukkojen osana toimimista.

Kun esim. tuoreehko reserviin siirretty SA-alueellinen joukko saisi jatkossa ensimmäisen kertauskutsun niin jos/kun poisjääntejä tulee, niin sinne kutsuttaisiin/sijoitettaisiin siltä seisomalta reservissä suorituskykynsä osoittaneita kokeneempia kavereita. Eikö tässä olisi ideaa, osaaminen todennettaisiin MPKRY testeissä ja sijoitus (kova kertauskin) olisi rajojen ylityksen jälkeen käytännössä automaatio jollain aikajanalla.
[/quote]


Tässä on ideaa.

Varmaan muitakin tehtäviä korvamerkitään siviiliammattitaidon perusteella. Tässä olisi siis todistettua ammattitaitoa "perusduuniin".

Olen ihan samaa mieltä, etteivät ylennykset ja prenikat ole oleellisia niille, joille maanpuolustus on vakaumus, ne ovat tärkeitä niille, joille se on pelkkä harrastus. Mutta ei kukaan ole valmis antamaan ihan kaikkeaan harrastuksen vuoksi.
 
Sain tuloksen etulinjan taistelija ja valehtemalla kaksi liikuntakertaa lisää viikkoon tuloksen erikoisjoukot. Harmi että ko. palvelu on tarkoitettu vain varusmiehille eikä reserviläisille. Kutsunnoista saisi tunnuksen, no onhan noista aikaa yli kymmenen vuotta jo joten ehkä pitää muiden kuin PV:n ohjeilla jatkaa... :D
 
Ohhoh. Mulle tuli, että "Teihin otetaan yhteys heti huomenna virka-ajan alettua"-:a-cool:
 
Minua ei kiinnosta afrikkalaisen heimosoturin suorituskyky. Enemmän kiinnostaa venäläisen sopimussotilaan suorituskyky. Se on se mittari, saatana, eikä mikään ambomaan repaleshortsikarjun oletettu tai todellinen kyky sotia. 12 viikon bootcamp....joo, vastassaan oikea ammattisotilas.....ja karkelo päättyy 9-0, armotta.

Vapaiden ja Rohkeiden maassa tämä menee tällä tapaa:

13 viikon alokaskausi ja 8 viikon jalkaväkikoulu. Siinä on USMC:n resepti ”tavallisille” jalkaväen sotamiehille ennen ”operatiivisiin yksiköihin siirtämistä”.

USMC:n jalkaväen aliupseereille taas seuraavaa vähän riippuen siitä, onko kyse fireteamin vai squadin pomosta:
Corporal-kurssi 4 viikkoa
Sergeant-kurssi 7½ viikkoa
Jalkaväen ryhmänjohtaja-kurssi 5 viikkoa.

Minimikoulutusaikoja, jotta mies voidaan sijoittaa kyseiseen tehtävään ns. valmiina.

USMC
- Jalkaväen sotamies saa tehtäväänsä koulutusta 21 viikkoa.
- Fireteamin johtaja (corporal) saa tehtäväänsä koulutusta 13+8+4+5 viikkoa eli 30 viikkoa.
- Ryhmänjohtaja (kessu) saa tehtäväänsä koulutusta 13+8+4+5+7½ viikkoa eli 37½ viikkoa.

Toki ammattilaisilla on palvelusta noiden kurssikokonaisuuksien välissä, mutta koitin vähän yksinkertaistaa, koska en ole tarkasti tietoinen päivien sisällöstä. Se voipi ollaa moppaamista, chillailua tai ihan jopa tosimielellä tetsailua.

Puolustusvoimat
- Jalkaväen sotamies 23½ viikkoa sisältäen koko palvelusajan 5½ kk.
- Jalkaväen ryhmänjohtaja 49½ viikkoa sisältäen koko palvelusajan 11½ kk.

Ei nuo hommat näytä meren takanakaan vaativan ihan hirveitä aikoja.
 
Minua ei kiinnosta afrikkalaisen heimosoturin suorituskyky. Enemmän kiinnostaa venäläisen sopimussotilaan suorituskyky. Se on se mittari, saatana, eikä mikään ambomaan repaleshortsikarjun oletettu tai todellinen kyky sotia. 12 viikon bootcamp....joo, vastassaan oikea ammattisotilas.....ja karkelo päättyy 9-0, armotta.

Mulla on paljon entisiä venäläisiä ja ukrainalaisia sopimussotilaita työkavereina. Pojat on lähes poikkeuksetta äärimmäisen kovassa kunnossa - muistuttavat fysiikaltaan jotain telinevoimistelijoita. Ts. leukoja menee järjettömiä määriä ja ei ole poikkeuksellista että kaverit kykenee vetämään itsensä seisaalleen leuanvetotangon päälle leuanvedosta liike-energian avulla. Juoksukin sujuu (tässä puhutaan poikkeuksetta yli 3000m tuloksista coopperissa). Kunto on kuulemma peruja palvelusajalta, koska "ei ollut muuta tekemistä".

Onneksi taisteluja ei ratkaista leuanvetotangossa, mutta siitä kuitenkin vähän perspektiiviä minkälaisesta fyysisestä suorituskyvystä mahdollisesit puhutaan.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on paljon entisiä venäläisiä ja ukrainalaisia sopimussotilaita työkavereina. Pojat on lähes poikkeuksetta äärimmäisen kovassa kunnossa - muistuttavat fysiikaltaan jotain telinevoimistelijoita. Ts. leukoja menee järjettömiä määriä ja ei ole poikkeuksellista että kaverit kykenee vetämään itsensä seisaalleen leuanvetotangon päälle leuanvedosta liike-energian avulla. Juoksukin sujuu (tässä puhutaan poikkeuksetta yli 3000m tuloksista coopperissa). Kunto on kuulemma peruja palvelusajalta, koska "ei ollut muuta tekemistä".

Onneksi taisteluja ei ratkaista leuanvetotangossa, mutta siitä kuitenkin vähän perspektiiviä minkälaisesta fyysisestä suorituskyvystä mahdollisesit puhutaan.

Niimpä. Rautaisessa fysiikassa on sekin puolensa, että se kannattelee myös psyykkistä puolta, kun puhutaan esim. useamman vuorokauden taisteluista.
 
Kunto on kuulemma peruja palvelusajalta, koska "ei ollut muuta tekemistä".

Varmaan näin - tosin on myös aivan varmaa, että pojat ovat ahkerasti pitäneet kunnostaan huolta palvelusajan jälkeen, koska kovinkin fysiikka katoaa melkein kuin tuhka tuuleen kun treenaamisen lopettaa..alle vuodessa lähtee fyysisestä suorituskyvystä raju määrä pois, jos sitä ei ylläpidä - ja mitä kovempi se fysiikka on, sitä tiukempaa ylläpitoa se vaatii säilyäkseen.

Ja tämän se juuri se olennainen asia onkin - mihin meilläkin (juhlapuheissa) pyritään, eli liikunta- ja urheiluinnostuksen sytyttäminen asevelvollisiin varusmiehiin siten että kuntoilu ja urheilu jatkuu säännöllisenä palvelusajan jälkeenkin.
 
Varmaan näin - tosin on myös aivan varmaa, että pojat ovat ahkerasti pitäneet kunnostaan huolta palvelusajan jälkeen, koska kovinkin fysiikka katoaa melkein kuin tuhka tuuleen kun treenaamisen lopettaa..alle vuodessa lähtee fyysisestä suorituskyvystä raju määrä pois, jos sitä ei ylläpidä - ja mitä kovempi se fysiikka on, sitä tiukempaa ylläpitoa se vaatii säilyäkseen.

Joka päivä ne harjoittelee omalla ajallaan pakollisten harjoitteiden lisäksi. Elämäntapa siis. Mutta pohja on kuulemma hankittu omassa armeijassa.
 
Joka päivä ne harjoittelee omalla ajallaan pakollisten harjoitteiden lisäksi. Elämäntapa siis. Mutta pohja on kuulemma hankittu omassa armeijassa.

Viime kesänä seurasin noin viikon ajan venäläisiä junioreita, kun omaa jälkikasvua oli leireilemässä. Juttelin parin heidän valmentajansa kanssa. Minua hämmästytti, miten paljon Venäjällä satsataan lasten liikuntaan, en tiedä, valehtelivatko nämä herrat, mutta en usko sitäkään. Toistakymmenvuotiaiden tekemisissä näkyi se, että oli harrastettu monipuolisesti ja ohjattuna. Koululiikunta erilaisine kerhoineen oli minulle täysin uutta. Aina olettaa, että Venäjällä on kaikki ihan pythonia, mutta sellainen käsitys minulla on, että lasten ja nuorten liikuttamisesta voisimme ottaa oppia. Heidän käsityksensä esim. vaatimisesta on ihan toisenlainen kuin meillä. Meillähän riittää "osallistuminen". Herra hyvästi hallikkoon. Lapsilta ja nuorilta on vaadittavakin jotain, toki myönteisin keinoin ja rakentavin eväin. Olen oppinut vaatimattomissa juniorivetäjän pesteissä sen, että on vaadittava ja vaatimukset on osattava asettaa oikein. Ei kukaan mene rikki siitä, että vaaditaan jotain. Rikki mennään siitä, kun annetaan leijua ruususen unissa ja annetaan lupa laiskotella, erityisesti kilpaurheilun osalta asia on näin.

Epäilen, että vessaharjamiehen kuvaamat karjut ovat saaneet elämäntapaurheilunsa alkupontimet jo lapsena...siitä suora jatkumo armeijaan, jossa on jatkettu siitä, mihin lapsena ja nuorena päästiin.

Ihan käy fituttamaan, kun miettii tätä meikäläistä fyysistä lösähtäneisyyttä. Se ulottuu jo vauvasta vaariin, se on sallittua ellei jopa maan tapa.
 
Back
Top