Ukrainan TB2 lennokki menetti yhteydet n. 100km Krimin pohjoispuolella.
Vähän blogimittaista mietintää kuumista aiheista:
Näkyvyys ei itsessään viittaa hämäykseen, ja materiaaliapu itsessään tuskin pelastaisi Ukrainaa
Paljon mietintää siitä että Venäjä on toiminut niin näkyvästi että tämän on pakko olla hämäystä yksin siitä syystä. Tosiasia kuitenkin on, että satellittitiedustelua, SIGINT:iä ja HUMINT:iä saadaan varmasti Venäjältä Lännessä ihan tarpeeksi, eli joukkojen siirto salassa on tuskin kovin mahdollista, ja vain hidastaisi toimintaa. Venäjän logistiikka perustuu kattavaan rataverkostoon jota varmasti seurataan aina silmät kovana, ja epätavallista liikennettä on vaikea piilottaa vaikka kaluston päälle vedettäisiinkin pressuja ym. itse kaluston piilottamiseksi.
Oleellista sodankäynnissä on jo vuosisatoja ollut nopeus, nopeus, nopeus, ja nopeus. Se joka kykenee keskittämään voimansa ensimmäisenä on usein voittanut jo ennen taistelua, eli Venäjän toimien näkyvyys ei todista itsessään mistään hämäyksestä vaan on yksinkertaisesti tehokasta sotilastoimintaa. Strategisella ja operatiivisella tasolla "yllätyshyökkäykset" syntyvät yleensä siitä, ettei puolustaja usko hyökkäyksen tulevan tai siitä ettei sen logistiikka kykene riittävän nopeaan puolustuksen valmisteluun, ei siitä ettei mahdollisia hyökkäysvalmisteluja ole havaittu.
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei joukkojen keskitys itsessään olisi hämäystä suuntaan tai toiseen, mutta kallista hämäystä se olisi.
Kysymyksenä on että jos tavoite on jossain aivan muualla kuin Ukrainassa tai lähialueella, tai ei ole suoraan sotilaallinen tavoite, miksi hyökkäysvalmistelut Ukrainaa vastaan olisivat kustannustehokas hämäys? Esim. Taiwanista on ollut jo asiaa, mahdollisuutena Venäjän synkronoitu hyökkäys Kiinan kanssa, mutta mitä tällä saavutettaisiin? Hetkellinen shokki lännen piirissä, ja siinä se. Ei näillä olisi mitään vaikutusta USA:n, NATO:n ja muiden liittolaisten suorituskykyihin alueilla, sillä ne resurssit joilla kumpaakaan sotaa ryhdyttäisiin käymään ovat jo pääosin teattereissaan.
Itse yhdyn edelleen arvioon, että ensisijainen tavoite on varmistaa Donbassin asema, olkoon sitten "rauhanturvaajien" tai suoran haltuunoton muodossa, ja joukot ovat ensisijaisesti paikalla pelotteena estämään väliintulon. Putinin on pakko eliminoida se mahdollisuus, että Ukraina voisi ottaa Donbassin takaisin haltuunsa Lännen tukemana, riippumatta siitä onko Ukraina tätä oikeasti valmistellut vai ei, sillä sen kyky tähän on varmasti kasvanut viime vuodet ja se olisi hänelle ehkä ratkaiseva arvovaltatappio.
Jos Venäjä tämän lisäksi katsoo mahdolliseksi krimiyttää lisää "venäläismielisiä" alueita tai poistaa koko Ukraina kartalta, ja ovat vakuuttuneet että lännestä tulee vain lisää materiaalitukea ja paheksuntaa, sen he aivan varmasti tekevät. Tämä on uskottava toissijainen tarkoitus joukkojen keskittämiselle.
Javelineista ym. on ollut asiaa, mutta Ukraina on pääosin tasaista aromaata eikä mikään Afganistan tai Suomi joissa maasto rajoittaa ja kanavoi liikettä, eli Venäjä voi halutessaan vyöryä hidastamatta eteenpäin vaikka ottaisi koviakin etulinjan tappioita. Venäläinen doktriini on korostanut tavoitteiden nopeaa saavuttamista jo 2. MS lähtien, ja korkeat tappiot ovat tälle hyväksyttävä hinta. Kyllä Venäjällä riittää miehiä ja patarautaa, ja kotirintaman sietokyky on korkeampi jos on selkeästi tiedossa että urheat nuorukaiset käyvät avointa sotaa Ukrainan fasisteja ja Lännen imperialisteja vastaan. Harkittuani asiaa, en ole enää vakuuttunut että Venäjä jättäisi hyökkäämättä ennustetusti korkeiden miehistö- ja patarautatappioiden vuoksi. Kansaa on nyt aktiivisesti valmisteltu tähän, ja suhtautuminen olisi varmasti erilaista kuin silloin kun "lomailevaa nuorisoa" palasi Donbassista arkuissa vaikka Venäjän johto vakuutteli ettei se ole sodan osapuoli.
Kriittiset logistiikka- ja johtojärjestelmät ovatkin sitten toinen kysymys, ja jos Ukraina kykenee vaikuttamaan hyökkäystä tukeviin osiin voi heillä olla mahdollisuus puolustautua. Ilma-aseiden tasapaino olisi tässä aivan oleellista, lisää aiheesta alla.
Lentotukikohdat ovat kriittisempiä kuin panssarikolonnat
Viimeisin uutinen rynnäkkökoneiden siirrosta Krimille oli hyvä lisäys, samoin maininta ilmatorjunnasta jonka
@Lepukki juuri heitti. Tässä langassa ja julkisuudessa ilma-ase on jäänyt pääosin taka-alalle, vaikka nykyään yllä mainittu keskittämisen nopeuden logiikka pätee ensisijaisesti ilmassa, vasta sitten maassa. Ilmaylivoiman omaava osapuoli voi lamauttaa ja jopa lyödä maalla ylivoimaisen vihollisen.
Tankkikolonnien siirtelystä puolin ja toisin saa raflaavaa mediahärdelliä, mutta ensisijaisen kriittistä on ilma-aseiden tasapaino. Saadaksemme oikeasti merkityksellisen kuvan tilanteesta, on syytä tuijottaa taivasta.
Paljonko ilmavoimaa vastapuolet voivat keskittää aluelle? Ts. montako lentotukikohtaa Venäjällä on iskukantaman päässä Ukrainasta, montako lentotukikohtaa Ukrainalla on, ja montako NATO:n lentotukikohtaa on iskukantaman päässä? Mikä on niiden kapasiteetti? Mikä on osapuolien ilmatankkauskapasiteetti? Nämä tiedot voivat olla aika hyvin saatavissa julkisista lähteistä. Itse lentävää kalustoa lennokit mukaan lukien voi siirtyä tuntien sisällä hirmuisia määriä kunhan tukikohta- ja tankkauskapasiteetti on olemassa, eli niiden paikallinen määrä ei ole välittömän kriittinen muuta kuin ensi-iskun suorittamisessa tai ehkäisemisessä.
Paljonko ELSO:a Venäjä voi keskittää alueelle? Entä Ukraina ja NATO? Mitä järjestelmiä nämä kykenevät häiritsemään ja lamauttamaan? Samat kysymykset ilmatorjuntajärjestelmistä. Tämä lienee puolin ja toisin punaleimatietoa, vaikka ainakin IT-patterien määristä on jotain julkista tietoa. ELSO-, IT- ja johtamisjärjestelmät varmasti siirtyvät ilmakuljetuksilla näppärästi ja nopeasti vaikka mistä, toisin kuin prikaatit ja panssarikolonnat.
Mikä on Venäjän ilma-aseen ja ilmatorjunnan määrä, laatu, ja tappionsietokyky? Entä Ukrainan ja NATO:n vastaavat? Keskitetty määrä ja laatu määrittävät tappiosuhteet, ja kyky korvata näitä tappioita määrittää lopputuloksen. Se jolta kallis ja hitaasti tuotettava teknokrääsä ensin loppuu on lähes varma häviäjä täydessä sodassa.
Jos Venäjä saavuttaa ilmaylivoiman (Ukrainan ilmatorjunta on kyvytön tai romahtaa, tai lennokit ovat rittämättömiä vaikuttamaan Venäjän liikeeseen) se voi hyvinkin vyöryttää koko Ukrainan nyt kasatuilla joukoilla saavuttaen täyden manööverivoiton Ukrainasta, muistaen että rajalle keskitetyt joukot ovat vain kärkijoukkoja, sillä junilla voidaan tuoda reservejä "vakautusjoukoiksi" koko Venäjältä vyörytyksen jatkamiseksi jos tilanne vaatii.
Jos ilmatilanne päätyy pattiin (Ukrainan ilmatorjunta osoittautuu riittävän tehokkaaksi eikä Venäjä voi täysin hyödyntää hävittäjä- ja hyökkäyskoneita tai lennokkeja) tahti hidastuu ja maasota muuttuu äkkiä veriseksi myllytykseksi. Korean Sota on mahdollinen esimerkki, jossa suhteellisen liikkuvilla ja panssaroiduilla joukoilla joita aikansa moderneimmat ilmavoimat tukivat molemmin puolin käytiin liki kolme vuotta asemasotaa.
Jos Ukraina saavuttaa ilmaylivoiman (ja tämä voisi tapahtua
vain jos NATO ottaa koko Ukrainan ilmatilan haltuun, muistaen että ilma-ase ja sen strateginen liikkuvuus on ehkä NATO:n suurin kyvykkyys) niin hyökkäyksen voi pysäyttää tai jopa lyödä takaisin rajoille. Tässä oleellista on, onko Ukrainan maavoimilla NATO-yhteensopiva maalituskyky. Pohtikaa, mitä järkevää ja kustannustehokasta toimintaa NATO:n kouluttajat olisivat viime seitsemän vuoden aikana Ukrainassa ensisijaisesti suorittaneet. Jalkaväen joukkueen taistelutaktiikkaa kuten julkisuuteen on esitelty... vai erikoisjoukkojen maalinosoitustoimintaa? Pidetään mielessä jenkkien viime vuosien doktriini: ulkomailla taistelevat maajoukot ovat pääosin paikallisia, ja näitä tuetaan omalla ilmatoiminnalla ja erikoisjampoilla. Juuri tästä syystä ei ole oleellista onko Ukrainassa yhtäkään NATO:n pataljoonaa. Jos tukea lähetetään, se suurin mahdollinen tuki on ilmatilan haltuunotto, maalinosoitus, ja täsmäiskut, ja näiden ylläpito on eniten riippuvainen tukikohtakapasiteetista.
Jos Venäjä vyöryy eteenpäin, sota ratkaistaan ennen kaikkea ilmassa, ja tässä lopputuloksen määrittää tuleeko Länsi väliin vai ei.
Laskekaamme ennemmin lentotukikohtia, lentokoneita, lennokkeja, ja IT- ja ELSO-järjestelmiä, ei panssareita ja Javelineja.
