NATO-jäsenyyden haitat ovat suurilta osin toteutuneet, hyödyt ovat omassa mielikuvituksessa. Vaatii rajua toiveajattelua että tilanne suuresti paranee sillä että lyömme nimen paperiin.
Puolueettomuus ei ole vaihtoehto se ei ole ollut edes retoriikassa kahteenkymmeneen vuoteen. Meidän pitää saarnata Skandinaaveille yhteisen historian, kulttuuriperinnön ja turvallisuusintressien voimasta, amerikkalaisille länsimaisen demokratian etuvartioasemasta euroopan koilliskulmalla. Länsi-euroopalle EU:sta ja venäläisille ikuisen ystävyyden ja keskinäisen yhteistyön nimiin. Ja sitten perkele tehdään se mitä parhaaksi siinä tilanteessa nähdään.
Köytetään itsemme mihin lystätään, etupiirijaossa Suomi kuuluu Venäjän leiriin, on kuulunut 200 vuotta. Sanotaan itseämme länsimaalaisiksi jos se paremmalta tuntuu pitäisikö siitä muka vielä maksaa jotakin? Liittoudutaan niin että kynnys ryskää, mutta rakennetaan armeija sellaiseksi joka meillä olisi yksin seistessä ja unohdetaan osallistua kaikkeen sapelinkalisteluun jos se ei meitä hyödytä. Ajatus että ottaisimme tänään takkiin vastineeksi luvatuista eduista huomenna on reaalipolitiikassa sinisilmäinen ja tyhmimmän eväät syödään aina ensiksi.
