Tutkin muuten tätä F-16 vs. F/A-18 hintaseikkaa ja tulin erääseen mielenkiintoiseen lopputulemaan.
Taiwan osti 150 F-16A/B Block 20 konetta marraskuussa 1992. Käytännössä kyseessä on sama taso kuin mille useimmat eurooppalaiset F-16 käyttäjät (Norja, Tanska, Belgia, Hollanti) ovat vanhemmat koneensa myöhemmin päivittäneet (
MLU), eli siinä vertailukohta. Hinta oli 6 miljardia dollaria sisältäen 40 varamoottoria, varaosia, 900 Sidewinder-ohjusta ja 600 Sparrow-ohjusta. (Lähde) Koneen yksikköhinnaksi tulee siis n. 51 miljoonaa dollaria.
Eli joo, olisihan tuossa varmaan tullut jonkun verran säästöä ostamalla F-16. Tosin voi kysyä, että millä kustannuksella?
- Suomen koneet olisivat viivästyneet vähintään kahdella vuodella, koska Taiwan alkoi saamaan koneitaan 1997 (jolloin MLU:n kehitystyö saatiin valmiiksi)
- Sopivuus varatukikohtiin (näin Hornetista ainakin usein esitetään, vaikka itse epäilen (kts. case imuriauto))
- Asekuorma (F-16 omaa kuusi ripustinta A2A-ohjuksille ja Hornet 12 (tuplaripustimilla))
- Tutka (Hornetin on ilmeisen parempi kuin tuon F-16 version)
- Ohjaamoelektroniikka (F-16 omaa kaksi 4 tuumaa kanttiinsa olevaa värillistä monitoiminäyttöä vs. Hornet kaksi kaksivärinäyttöä ja yhden värillisen (Hornetin MLU:n yhteydessä nuo kaksi muutettiin nekin värinäytöiksi))
Ei tuon mallin F-16 olisi sekään kyllä ollut huono valinta. Kyseessä on kuitenkin Hornetia nopeampi ja paremmin kiihtyvä kone ja rahaa olisi säästynyt muuhunkin. Lisäksi tuotetuki olisi parempi (vai mihin käyttäjät ovat muka katoamassa: UAE, Puola, Israel, Etelä-Korea, Taiwan, Turkki, Kreikka...) kuin Hornetilla.
Tosin jos koneet olisi haluttu ilman turhaa viivästystä, olisi pitänyt ottaa joko Block 15 OCU tai
Block 50/52, ne kun olivat jo tuotannossa. Ensin mainitussa taas oli ilmeisesti heikompi tutka kuin tässä nyt käsittelemässäni Taiwanin ostamassa versiossa (
Block 20) ja monitoiminäytöt puuttuivat kokonaan. Jälkimmäisessä taas oli parempi tutka (ilmeisesti kuitenkin vähän heikompi kuin Hornetin, tai enintään samaa tasoa), mutta tämän monitoiminäytöt (kaksi kpl) olivat mustavalkoiset. Jälkimmäinen lienee siten myös lähempänä Hornetia hinnassa.
Hävittäjävalintaan liittyy myös sellainen hauska sattuma, että F-16 hävittäjiä olisi saanut ylijäämänä sittemmin hyvinkin edullisesti (kts. Chilen väreissä lentävät Belgian ja Hollannin F-16:t), jos ilmavoimien konemäärää olisi haluttu kasvattaa. Block 15 OCU koneita olisi saattanut saada jopa uutena suhteellisen edullisesti kun Pakistanin koneet jumittivat Yhdysvalloissa ydinasepelleilyn takia ja niille etsittiin ostajaa, jolta edes tuskin odotettiin täyden hinnan maksamista. Pakistan oli maksanut koneistaan 1980-luvun lopussa vain n. 23 miljoonaa dollaria koneelta, eli niitä olisi uutenakin saanut kaksi kappaletta Hornetin hinnalla!
Eli ei mitenkään paska valinta tuo Hornet lopulta, mutta kyllä hintaero on silti aika merkittävä, 20 prosenttia, tuohon Taiwanin versioon nähden. Jos Taiwaninkin kauppoihinkin kuului vastaostovelvoitteet (= hinnan vertailukelpoisuus), niin saimmeko rahallemme vastinetta valitsemalla Hornetin? Saati sitten jos mietitään, että olisimme ostaneet saman koneversion kuin Pakistan. Meillä voisi olla 120+ konetta tänä päivänä... (Joo joo, poliitikot olivat sopineet konemäärästä eivät rahasta jne.)